tiistai 1. toukokuuta 2018

HAUSKA HUHTIKUU

* postaus sisältää mainoslinkkejä

Hauskaa vappua! Oliko riehakas meininki eilen? Minä skippasin keskustan hulinat pysyttelemällä kotioloissa runkkuhousut jalassa, vaikka joskus puolilta öin houkutus lähteä baariin oli aika suuri. Ei kuitenkaan lähdetty ja varmaan ihan hyvä niin. Jaksaapahan tänään lähteä ulos metsästämään munkkikahveja jossain vaiheessa.

Oli myös ihanaa herätä tänä aamuna toukokuuhun. Toukokuu on lupaus kesästä, aivan kuin kihlaus on lupaus avioliitosta. Seuraavat 4 kuukautta ovat aikaa, jolloin elämästä kannattaa tosissaan nauttia vain päivä kerrallaan. Tarttua hetkiin, muistaa miltä asiat tuoksuvat ja näyttävät, laittaa silmät kiinni auringon lämmittäessä kasvoja ja kuvitella olevansa vapaa kaikesta tässä suuressa maailmassa.

Eipä silti mennä asioiden edelle tässä postauksessa. Mennään taaksepäin.

neule NLY Trend (täältä) - farkut Cubus - laukku Michael Kors

Siinä minä seison kuukausi sitten ähtäriläisen karaokebaarin vessassa puhelin kädessä. Käytiin näyttäytymässä ja laulamassa parit biisit, kunnes minua ja pääsiäisseuralaistani alkoi väsyttää ja lähdimme metsästämään taksia. Astuimme ulos P-51:stä keskelle autiota Ähtärin keskustaa ihmettelemään tilannetta. Se taksin saaminen ei ollutkaan mikään helppo juttu ja päädyimme lopulta B52:n järkkäreiltä ruinaamaan taksin numeroa. Sen saimme, mutta Ähtärin ilmeisesti ainoa liikenteessä ollut taksi oli Mesikämmenessä ja me ruinasimme minä lirkuttelin meidät yksille baariin sisälle takit päällä. Juuri kun JVG:n Popkorni alkoi soida, soi myös pääsiäisseuralaiseni puhelin ja lähdimme ulos. 9 kilometriä ähtäriläisen taksin kyydissä maksoi 22,40 euroa.

Seuraavana päivänä lähdimme turistimatkalle Keskiselle. Syötiin ihan ylihyvää pizzaa!



 Yömyöhään taiteilin postausta maaliskuusta ja syntyihän se lopulta.

Pääsiäisen jälkeen pidin viikon lomaa ja muistin vihdoin käydä lenkkeilyn yhteydessä hakemassa kirjatilaukseni ärrältä. Oli ihanan lämmin kevätkeli käpsytellä Kupittaalla.



Huhtikuun alussa käväisin Helsingissä Veikkausliigan media-avauksessa. Oli outoa ajatella jalkapallon taas alkavan, mutta loppujen lopuksi minun kausi alkoi pari viikkoa myöhässä pelipaikkasäätämisen takia. En muutoksia täynnä olevan elämäni aikana jaksanut suunnata energiaa jalkapallon perässä matkusteluun sen enempää.




Lomaviikollani kävin syömässä paikassa, jossa vilisi ihmisiä muistuttamassa mua töistä. Tosi fiksua, mutta taisi kyllä puheenaiheet tuon Posti-paitaisen kanssa liittyä kaikkeen muuhun kuin töihin.


Tän kuvan nappasi Reetta 😊 


Ruissalossa on tullut kuukauden sisään käytyä enemmän kuin 3 vuodessa yhteensä, jotka olen Turussa asunut. Käytiin siellä lenkillä parikin kertaa, kun metsäpolut ja meri olivat vielä jäässä suurimmaksi osin.

Viikonloppusin on ehtinyt katsella vähän myös jalkapalloa ja kyllähän sitä seuratessa tulee välillä vähän kiljuttua, kun tykkään eläytyä asioihin, mutta tämä alla oleva nappistaukokuva oli kyllä kaiken huippu! Mrr!! 😄


Huhtikuun 10. päivänä pääsin syömään Kaskikseen ekaa kertaa ikinä. 

Tää on varmaan kevään hienoin letti! Se oli mulla Turun derbyssäkin kuvauskampauksena. 


13. päivä perjantai oli ihanan lämmin, Turku oli upea

Hulluilta päiviltä ostettu uusi ripsari on ollut tosi hyvä, kestää jopa futiskuvaamisen leviämättä! 


Eräänä aurinkoisena lauantaina olin lupautunut lähtemään Raumalle. Niin siellä sitten käytiin seikkailemassa ja pääsin leikkimään turistia Vanhaan Raumaan. Se oli näkemisen arvoinen paikka. Luulen, että tykkään kaikesta vanhasta. Puutaloista, kirkoista, linnoista ja mukulakivikaduista.

Miesihmisen tekemään ruokaa. Kuinka sattuikaan, että saan tuota samaa herkkua juuri tänään uudestaan! 


Huhtikuussa tuli useampana päivänä pyörittyä nappiskaupoilla. Mikä sen onnellisempaa elämää tällaiselle nappiskuvaajahörhölle? Minähän olin puhelimen kamera valmiina koko ajan, jos eteen sattuisi jotain kuvattavaa. Lopulta itsekin innostuin kokeilemaan New Balancen Furoneita (täältä), mutta en viitsinyt ostaa, kun en mä nyt ole tainnut vielä pelata mun vanhoja Nikeja loppuun.

Yhdellä nappisetsintäreissulla Maarit oli myös mukana ja päädyimme uuvuttavan illan päätteeksi makoilemaan kahen tonnin pesään. Siellä oli mukavaa.


Kun ne nappikset lopulta löytyivät, pääsin makoilemaan keskelle futiskenttää. Tai ei me ihan keskellä oltu. Ja kyllä me muutakin tehtiin kuin maattiin. Vähän potkittiin. Mutta ihan vähän vaan. Mä en oikein osaa potkia. Ei kukaan mitään tekniikkakoulutusta haluaisi mulle pitää? Vaikka ihan hyvää tekniikkakoulutusta tuo mun urheilukaveri mulle jo pitikin. Sitten vähän telottiin paikkoja eikä olla sen jälkeen pahemmin päästy potkimaan.


 Kesärenkaiden vaihtoa odotellessa.





Huhtikuussa kuvasin 2 futismatsia, Turun derby ja TPS-RoPS.


Toissa iltana päivän touhujen päätteeksi lähdettiin käymään peurametsällä Ruissalossa. Peuroja oli kuvattavaksi asti ja ilta oli taas ihana. Lämmintä ja hiljaista.

On hassua miten tässä on pitänyt elää jotain 10 vuotta ihan ihmeellistä elämää, kuin kokeillen olisiko minusta joksikin luonnosta vieraantuneeksi kaupunkilaisämmäksi, vaikka lopulta olen huomannut olevani onnellisin, kun teen niitä asioita, joita tein lapsena. Silloinkin rakastin kesäiltoina ulkona liikkumista, pyöräilin kaiket päivät metsäpolkuja pitkin ja hellepäivinä pulahdin järveen. Pitäisi varmaan kirjoittaa erikseen postaus tästä aiheesta. Kysyn silti tässä kohtaa: muistatteko miltä hellepäivä tuoksuu hiekkatietä avojaloin kävellessä? Minä muistan ja haluan sinne takaisin.



Kippis huhtikuulle, joka tullessaan antoi luvan muutokselle.

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti