keskiviikko 2. toukokuuta 2018

PEURAMETSÄLLÄ

Silloin joskus, kun hankin Sigman pitkän putken jalkapallon kuvaamista varten, en pahemmin ajatellut sillä olevan ikinä käyttöä mun käsissä luontokuvaushommissa, vaikka tuo linssi sopii siihen melkein paremmin kuin urheilun kuvaamiseen. En voinut kuvitella itseäni mihinkään pusikkoon kykkimään putki pitkällä.

Kummasti kuitenkin menneen kevään aikana luontokuvausajatus onkin alkanut houkuttaa ja todellakin halusin lähteä Ruissaloon pyydystämään peuroja, kun tällaista aktiviteettia ehdotettiin. Tai emminä tiedä kuka ehdotti, ehkä mulle ei tarvinnut kuin sanoa Ruissalossa olevan peuroja ihan hillittömästi ja minä olin jo pakkaamassa kameraa reppuun?




Näitä kuvia läpikäydessä totesin urheilukuvaamisen olevan paljon helpompaa kuin tarkan kuvan saaminen pellolla paikoillaan pönöttävästä peurasta. Tai siis miten ihmeessä luontokuvaaminen ei olekaan sitä, että otetaan pitkä putki kotoa mukaan, mennään pellon reunaan, otetaan kuva ja ollaan tyytyväisiä?

Valokuvaaminen on vuodesta toiseen laji, joka ottaa harrastajaltaan luulot pois. Joka kerta.






Hyviä kuvia tai ei, kauriseläimet ja luontopolulla kävely myöhään sunnuntai-iltana oli rauhoittavaa puuhaa. Linnunlaulu ilta-auringon maalatessa värejä taivaalle teki taas ihmeitä sielulle.

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti