maanantai 28. toukokuuta 2018

SUNNUNTAIHÖNTSÄT

Menneinä vuosina mulla on ollut kaksi toivomusta. Tai siis enemmänkin, mutta aloitetaan nyt kahdesta. Toinen oli se, että mulla olisi joku sellainen futari frendinä, jonka voisin pakottaa mun valokuvausuhriksi aina, kun haluaisin ottaa jonkun tietynlaisen kuvan tai muuten vaan treenata kuvaamista. Ja toinen se, että pääsisin itsekin potkimaan palloa säännöllisesti, koska se nyt vaan on tosi hauska tapa harrastaa liikuntaa.

Kannatti toivoa, sillä nyt mulla on molemmat samassa paketissa. Mies-jolle-en-ole-keksinyt-bloginimeä voisi bloginimeltään olla vaikka entinen maalivahti. Olen pakottanut hänet mun valokuvausuhriksi ja potkimaan mun kanssa palloa, jotta saan liikuntaa ja hän taas voisi kokea potkimisen riemua.


En tosin tiedä kuinka hauskaa mun kanssa on potkia, kun en tosiaan ole elänyt lapsesta asti pallon kanssa toisin kuin jotkut muut. En siis osaa mitään tekniikkaa, en vieläkään tajua pallon pomputtelusta yhtään mitään enkä oikeastaan siitä potkimisestakaan. Joka kerta silti edes jotain loksahtaa päässä paikoilleen, sillä viikko sitten sunnuntaina muistin, että keskivartaloa voi vähän kiertää ja eilen yritin osata potkaista palloa oikeaan kohtaan. Tuo keskivartalon kiertoliike hymyilytti kovin, kun tajusin olevani 34-vuotias toimistotyöläistantta, jonka keskivartalo ei ole kiertynyt mihinkään suuntaan moneen kuukauteen.



Muutenkin tässä kävelylenkkejä, mehtälenkkejä ja sunnuntaihöntsää harrastaessa on huomannut sen kuinka tärkeää liikunta on juurikin tällaiselle toimistotyöläiselle. Mulla on yliliikkuvat nivelet maailman jäykistyneimmässä kehossa. Ei mitään liikkuvuutta paitsi silloin, kun kyse on jääkaapille suuntaamisesta.




Oli miten oli, meidän sunnuntaihöntsät on tosi kiva konsepti. Mielettömän hauskaa juosta kentällä pallon perässä ja potkia. On myös kivaa katsoa, kun se toinen meistä potkii täysiä ja osaa pomputella palloa. Eilen piti ihan vaan vähän olla, mutta lopulta reissussa meni taas pari tuntia. En millään olisi malttanut lopettaa potkutreenejä, mutta pakko oli, kun kello oli jo vaikka mitä.

Liikunnallista viikkoa toivotan teille tämän postauksen myötä! Suosittelen ulkoilua, sillä ihminen on luotu liikkumaan!

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti