maanantai 14. toukokuuta 2018

VAMMALANTION TARINA

En ole pitkään aikaan kirjoittanut lantiostani tai jaloistani enkä varmaan kirjoittaisi nytkään, ellen olisi joskus pari vuotta sitten kertonut kuinka pohkeeni olivat tosi jumissa ja sain ne lopulta taas toimimaan niinkin yksinkertaisesti kuin korjaamalla ryhtiäni kävellessä. En tiedä mainitsinko silloin, mutta joulukuussa 2014 nyrjäytin toisen nilkkani tosi pahasti ja sen jäljiltä olen oppinut kävelemään jotenkin tosi kummallisesti.


Kumpikin jalka etenee jotenkin tosi oudosti. Olen usein huomannut sen juoksukuvista, joita ollaan otettu esimerkiksi Susannan kanssa ja toisaalta olen vuosia tiedostanut ihan kävellessä, ettei tunnu ihan oikeanlaiselta tämä touhu. Vaikea sitä on vaan ollut korjata itsekseen.

Viime marraskuussa menin ensimmäistä kertaa osteopaatille, joka on siitä lähtien asentanut mun lantion paikoilleen joka kuukausi. Ensimmäisen kerran jälkeen olin ihan tohkeissani, kun paino oli taas kantapäillä, kuten mun elämässä pitääkin ja kävelin edes hetken oikein, kunnes taas valuin virheasentoon.

Säännöllinen osteopaatilla ravaaminen on mielestäni kuitenkin ollut hyväksi. Vaikka lantioni onkin yhtä itsepäinen kuin omistajansa, saa se omistajaltaan takaisin samalla mitalla ja lopulta nähdään kumpi on väkitukkojen (murretta, sama asia kuin jääräpää) kuningatar.



Kävimme viikko sitten sunnuntaina Ruissalossa metsälenkillä ja yritin silloinkin kävellä oikein varsinkin loppumatkasta. Jonkun aikaa se kai onnistuikin, sen verran lujaa pystyin kipittämään ennen kuin tuli ensimmäinen ylämäki. Sitten tuli parin päivän tauko lenkkeilyyn, kunnes käytiin iltakävelyllä valkovuokkometsässä ja muualla tuossa torstai-iltana. Yhtäkkiä kesken lenkin tajusin, ettei mun toinen lonkankoukistaja jumita ja että mun lantio on ihan oikein. Kävelin oikein.

Hihkuin koko loppumatkan lenkkikaverilleni kuinka mun lantio on paikoillaan ja että mun tekisi mieli vaan hyppiä tasajalkaa ja juosta. Noh, siinä sitten vähän otettiin spurttia polulla, mutta jouduin lopettaa, kun ennen niin terve jalkani meinasi sanoa sopimuksen irti. Polven takaa oli joku kohta kipeä jo maanantaina, mutta luulin vain kipittäneeni Veritaksella liian lujaa. Ei se sitten siitä johtunutkaan ja kun en ole mikään fyssari, en tietenkään tiedä miksi kipu on nyt siirtynyt toiseen jalkaan toisesta, mutta jos arvata pitäisi, väittäisin tuon toisen jalan olevan nyt vähän ihmeissään, kun asento on muuttunut hieman.




En yhtään tiedä miten olen saattanut itseni tähän tilanteeseen, mutta olen joka päivä onnellinen, kun lonkankoukistaja ei jumita ja mun lantio tuntuu edelleen olevan kuten pitääkin. Toivon niin paljon, että saan pidettyä tämän!! Jotain siis olen tehnyt tosiaan oikein, vielä kun tietäisi mitä.

Asioita, joita teen nykyään: kävelen muuallakin kuin asfaltilla tai ylipäätään tasaisella ja olen alkanut kiinnittää huomiota miten istun lattialla. Koukistan vaistomaisesti vasemman jalan (asento, jossa Hanna istuu tässä kuvassa), kun se taipuu ja tuntuu hyvältä. Viikon verran olen alkanut väkisin koukistamaan samalla tavalla oikean jalan, vaikka yhteen luuhun on vähän sattunut ja lonkka jumittaa. Mutisen vain "oppiipahan" ja sitten istun niin, vaikka se kuinka ärsyttäisi. Asioita, joita en ole tehnyt hetkeen: en ole maannut sohvalla tietyssä kohdassa tietyssä asennossa ilmeisesti vähän vinossa, sillä tein niin lauantaina ja huomasin, ettei se tehnyt välttämättä kovin hyvää.

Tiedä sitten mikä oikeasti on vaikuttanut, mutta nautin elämästä lantioni kanssa juuri nyt 😄 Antaisi vaan nyt tuo vasen jalka periksi ja voisin oikeasti vähän juosta metsiköissä! 😍

Tämä taitaa olla taas niitä, kun sitä saa tuloksia aikaiseksi, jos tekee asioita vähän eri tavalla. Jos tekee aina samalla tavalla, saa samoja tuloksia. 🏆🏆

4 kommenttia :

  1. Onko sinulla suositella hyvä osteopaatti?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tästä tykkään: https://www.hierontavellamo.com

      Poista
  2. Suosittelen testaamaan myös kalevalaista jäsenkorjausta. Siellä tuskin tarvitsee joka kuukausi käydä, tutkimusten mukaan hoitovaikutus kestää yleensä pitkään. :)

    http://www.jasenkorjaaja.palvelee.fi/31

    - Kirsi

    VastaaPoista