torstai 24. toukokuuta 2018

VEIKKAUSLIIGA: TPS - FC HONKA 22.5.2018

Tuskailtuani noin puoli tuntia kuinka aloittaisin tämän postauksen, tokaisi seuranani hengaileva mieshenkilö "niin, onhan se vaikea kirjoittaa, jos ei ole seurannut peliä". Niin, on se! Mutta tällä kertaa minä kyllä seurasin. Paitsi ensimmäisellä puoliajalla, kun huomasin molempien jalkojeni pikkuvarpaiden kynsien olevan jotenkin heikossa hapessa ja mietiskelin mikähän niitä mahtaa vaivata. Sitten unohdin varpaani ja tylsistyin, kun pelissä ei tapahtunut mitään eikä ollut mitään kuvattavaa ja mietin kuinka tämä Veikkausliiga voikin aina olla tällaista, kun kahtena edellisenä kautena Ykkösen kuvaaminen oli paljon jännempää. Ja SJK:n Ykkönen silloin aikoinaan oli myös. Pitäisi varmaan kohta päästä kuvaamaan jotain ulkomaan liigoja, jotta tietäisi väheneekö kuvattava tosiaan sitä mukaa, kun sarjan taso nousee? Vai pitäisikö siihen kuvaamiseen keskittyä välillä?





Toissa päivänä ja vielä eilenkin mua mietitytti TPS:n pelissä sankari nimeltä Ahde. En oikein tiedä mitä mieltä pitäisi olla, mutta alan turhautua vähitellen, kun mitään ei tapahdu. Turhaudun kyllä monista muistakin tällä hetkellä ja mua turhauttaa myös se, etten näe Jamppaa kentällä ehkä 10 minuuttia kauempaa enkä tiistain matsissa ollenkaan.

Kun nuo jätkät saisi kaikki palaset loksahtamaan paikoilleen, tulisi varmaan maalejakin, mutta vielä tuntuu olevan tekemistä. Se viimeinen silaus puuttuu. Se jokin, joka parilla edellisellä kaudella oli Mikko Hyyrynen ilmeisesti.

Kaipaan jotenkin tosi paljon muutenkin jalkapalloa, jossa palloa kuljetetaan harhautellen ja sitten vedetään maalia kohti (kuten Justin Moose Seinäjoella vuonna 2013). Todella kyllästynyt olen siihen jalkapalloon, jossa pallosta halutaan lähes heti eroon ja sitten potkaistaan se maalia kohti jostain ristuksen kaukaa ja ihan varmasti ohi.

Noh, ei se vaan aina osu, mutta saisi ruveta osumaan. Jalkapallo on maalintekopeli sanos Juntunen TPS-OPSin pressissä vuonna 2017.




Mulle jalkapallo on Blomqvistin kuvauspeli, hähää! Itse asiassa siksi olin vähän hukassa ekalla puoliajalla, kun Nikke ei ollut avauksessa ja mä ihan tosissaan tuijotin sitä kenttää, että ketä mä nyt muka kuvaan sitten. Päätin kuvata Onnia ja Latosta, mutta sehän ei siis meinaa mitään julkaistavien kuvien kannalta, vaikka kuinka mulla olisi tähtäimessä joku tietty pelaaja. Kuvat onnistuu usein yhtä hyvin kuin maalinteko. Että siinä mielessä paraskin puhuja tässä kirjoittelemassa.









Ikuisena optimistina tietysti ajattelen pelin tuosta vielä aukeavan Tepsille. Siinä on potentiaalia! Sitä odotellessa taidan lauantaina suunnata naisten peliin Kaarinaan, joko katsomoon tai jopa kuvaamaan.

TPS - FC Honka 0 - 0

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti