sunnuntai 6. toukokuuta 2018

YSTÄVÄLLISYYS ON KAUNISTA

Puhuin viime syksynä joidenkin kanssa siitä kuinka haluaisin olla hermostumatta kaikesta, koska koko ajan jostain hermoilu saattaa kehon stressitilaan ja eniten vihaan juurikin stressiä. Vihaan myös itseäni vihaisena enkä voi sietää sitä, jos käyttäydyn kuin mikäkin perse.

Väsyneenä on tosi vaikea hallita itseään ja siksi myös vihaan väsymystä, koska tiedän silloin olevani valmis räjähtämään milloin vain. Nyt tietysti kuulostan kävelevältä ydinpommilta eikö vaan? No sellainen en ihan ole, vaikka usein säteilenkin vaan olen vain vähän äkkipikainen akka, mikä tulee esille tilanteissa, kun koen ihmisten odottavan minulta enemmän kuin pystyn sillä hetkellä antamaan tai toistepäin.



Tämä en hermostu -kampanjointi on edennyt jo seuraavaan vaiheeseen. Haluaisin oppia olemaan aina ystävällinen. Vaikka tulisi tilanne, jossa tekisi mieli mennä nollasta sataan, haluaisin osata olla rauhallinen ja ystävällinen.

Vaikuttaa yliluonnolliselta kyvyltä, mutta haluaisin silti osata! Ystävälliset ihmiset nimittäin tekevät arjesta siedettävämpää (jännä juttu). On mukavaa asioida kaupassa ystävällisien myyjien kanssa, puhua puhelimessa miellyttävältä kuulostavien ihmisten kanssa ja tehdä töissä yhteistyötä tyyppien kanssa, joiden asenne ei ole välittömästi ei.



Vieraille ihmisille ja ylipäätään asiakaspalvelutilanteissa osaan tietysti ollakin ystävällinen aina, mutta tutummat joutuvat välillä känkkäränkän tulilinjalle. Väitän osaavani toimia paineen alla, mutta silti keskittyneenä yhteen asiaan saatan vaikuttaa ulospäin kiukkuiselta. Joskus myös olenkin ja se on sellainen asia, johon aion tulevina kuukausina kiinnittää enemmän huomiota. Ikinä ei ole liian myöhäistä yrittää olla parempi ihminen.

Osaatteko te olla ystävällisiä kaikille?

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti