torstai 28. kesäkuuta 2018

KESÄN PARAS TOIMISTOASU

* postaus sisältää mainoslinkkejä

"Pankissa ei sitten olla farkut jalassa töissä eikä olkapäät saa näkyä" tuumasi Järviseudulla 2000-luvun alussa pankinjohtajana toiminut emäntä tomerasti minulle nuorelle tytölle työhaastattelussa, johon olin saapunut juurikin farkut jalassa ja mummon vanha samettijakku päällä. Sain sen kesätyön sekä hyvän ohjeistuksen tulevaisuuden varalle työpukeutumista ajatellen. 

Pidän edelleen kiinni siitä, etten hengaile töissä olkapäät paljaana, vaikka se ilmeisesti nykypäivänä onkin aika vanhanaikainen ajatus. Ainakaan muille ihmisille ei erilaisissa työtehtävissä tunnu olevan mikään ongelma olla ilman hihoja, mutta itse suosin ennemmin t-paitoja kuin hihattomia toppeja. Ehkä roolipelaan itsekseni olevani vieläkin pankissa töissä, vaikka oikeasti olenkin rahtiterminaalin asiakaspalvelutiskillä. Tiski kuin tiski?



T-paita on helppo valinta, mutta entä sitten, kun tulee kunnon helteet eikä halua laittaa farkkuja? Itse olen jo monta vuotta pitänyt maksihameita parhaina vaihtoehtoina hellekeleille. Toimistoissa usein kuitenkin toimii ilmastointi, joten vähemmissä vaatteissa saattaisi tulla jopa vilu. Niinpä tämänkin kesän paras toimistoasu on ehdottomasti Vero Modan maksihame ja t-paita. Aamuisin otan mukaan mustan collegepaidan, jos sattuukin tulemaan kylmä.



Nettikaupoissa on alet kuumana niin kuin tämä meidän kesäkin täällä Suomessa, joten nyt on hyvät hetket hankkia vielä maksihame omaan vaatekaappiin, jos sellainen sattuu uupumaan. Täältä pääsee Nellyn alen hameisiin (tää Vilan hame on ainakin ihana!) ja täältä Bestsellerin (kaikki parhaat maksihameeni ovat Vero Modan). Booztin alesta löytyy hameita myös (tällainen ihan perus toimii kirjavampien yläosien kanssa).

kuvat: Maarit

keskiviikko 27. kesäkuuta 2018

KESÄN COULD DO -LISTA

Kesäkuu alkaa olla jo lopuillaan, kun minä ehdin ensimmäisiä kertoja vähän hengähtää muuttojuttujen ja muiden keskellä. Karvamatolla maatessa ja jalkapalloa tv:stä tuijotellessa hiipii väkisin mieleen se, että nyt on muuten kesä ja kesällä on kiva tehdä eri asioita. Myös toki katsoa jalkapalloa, mutta mieluiten sitäkin tietysti ulkona.

Kun tässä nyt todennäköisesti seuraavan parin viikon aikana saan viimein mun viimeiset kamat siirrettyä pösön perässä entisestä osoitteesta tänne uuteen, on vihdoin aikaa tälle kesälle. Sitten toivottavasti on jo kaikki allergiataistelutkin ohitse ja pystyisi käymään lenkilläkin ilman mitään epäilyttäviä oireita.



Tämä kaikki olisi kivaa tänä kesänä:

💛 Ulkoilu! Iltalenkit, juoksulenkit ja pallon potkiminen. Kaipaan niin paljon liikuntaa!! En ole koivun kukkimisen jälkeen ensin ehtinyt lenkille (koska huonekaluliikkeissä kiertely), sitten en ole pystynyt (koska niskat oli niin jumissa, että hyvä kun pysyi pystyssä) ja nyt vaivaa enää lähinnä allergia.

💛 Uiminen. Kyllä ainakin kerran pitää käydä jossain pulahtamassa. Olisi senkin toki voinut jo suorittaa silloin, kun oli toukokuun helteet, mutta ei sitten tullut mentyä.

💛 Futiksen kuvaaminen muuallakin kuin Turussa, mutta suunnitelmissa ei kyllä ole just nyt mitään sellaisia reissuja. Ehkä sitten keksii, kun on enemmän vapaa-aikaa.

💛 Maakuntamatkailu. Kerroin eilen miehelle kenen kanssa asun etten ole koskaan käynyt esimerkiksi Ukissa. Siellä on kuulemma kiva kahvila jossain. Ehkä niitä on montakin? En tiedä, kun en ole käynyt. Olisi kivaa vähän ajella ja käydä eri paikoissa, koska usein niissä eri paikoissa on kivoja kahviloita ja hienoja kirkkoja. Raision ABC ei sekään ole niin paha miltä ehkä kuulostaa.

💛 Pesispelissä käyminen. Piti käydä Raumalla katsomassa akkojen peliä tuossa taannoin, mutta ei sitten kuitenkaan lähdetty. Kupittaan Karjuistakaan ei ole mitään hajua, joten ehkä sitä tulee lopulta käytyä vuosien tauon jälkeen legendaarisella Saarikentällä.

💛 Pakastimen täyttäminen marjoilla. Meillä on ihan hervoton pakastin, jossa on tällä hetkellä pari pussia kasviksia ja 6 litraa jäätelöä.

💛 Jäätelöllä käyminen jokirannassa. Viime kerrasta on jo aika kauan ja pehmis on ihan ylihyvää!!

💛 Kesälomareissu Vimpeliin. Vimpelissä on niin ihanan hiljaista. Se on niin uskomatonta jotenkin, ei sitä oikein ymmärrä ennen kuin pölähtää sinne.

💛 Kirjojen lukeminen. Just tällä viikolla olen nähnyt otsikoita kuinka lukeminen on oikeasti tosi tervettä. Muutenkin jos harrastaa kirjoittamista, pitäisi lukea kirjoja enemmän. Minä luen nykyään ihan laittoman vähän.

💛 Aamuyöllä skumpan juominen ulkona. Se oli aika hauskaa viime kesänä. Tänä vuonna voisi toteuttaa eri seurassa ja eri paikassa, kunhan vaan jossain vaiheessa pitää hauskaa sen verran.



Aika tavallisia asioita taisin listata, mutta just nyt kaikki tavallinen tuntuu hyvältä. Parasta on, jos oikeasti on aikaa toteuttaa nuo asiat, sillä tuntuu, että aika vaan taas katoaa johonkin. Tai on kadonnut tässä kesäkuun aikana. Olen lähinnä juossut hierojalla, tehnyt muuttokuormaa, miettinyt mitä söisi ja purkanut laatikoita. Kohta voisi jo jotain muutakin.

Puuttuko mun listalta jotain oleellista? Ootko sä uinut jo?

maanantai 25. kesäkuuta 2018

BLOGGAAJANA 10 VUOTTA

Kiljaisin lauantaina kesken meidän Patton-huoneen järjestelyn, että mun blogillahan on ihan näinä päivinä synttärit! Surffasin mun vanhaan blogiin ja tarkistin: 24.6.2008 olen kirjoittanut ensimmäisen blogipostaukseni bloggeriin. Varsinaisesti siis juuri tällä nykyisellä blogilla ei ole synttärit, mutta minun bloggaajaurallani on.

Aika hirvittäviähän ne vanhat postaukset ovat olleet, kuvat pieniä eikä mitään kuvia edes välttämättä ollut kaikissa postauksissa. Blogilla ei ollut mitään suuntaa vaan kirjoittelin vain päiväkirjamaisesti niitä näitä, kuten edelleen välillä teen. Se on kivaa nimittäin. Tykkään höpötellä.

Aika pian blogin aloittamisen jälkeen halusin ottaa asukuvia, kuten silloin kaikissa blogeissa oli tapana ja niinpä sitten kuvasin itse itseäni. Nykyään sitä on niin laiska jotenkin, että mieluummin sopii kuvaustreffit jonkun toisen bloggaajan kanssa kuin alkaa itse viritellä mitään jalustaa mihinkään. Tavallaan niin voisi edelleen tehdä, onhan täällä Varsinais-Suomessa kuitenkin lääniä ja esimerkiksi merenrantaa mihin voisi ihan hyvin mennä itsekseen.

10 vuodessa ehtii kaikenlaista:

2008 - Kun aloitin bloggaamisen, olin postinjakaja ja asuin Seinäjoella opiskelija-asunnossa silloisen poikaystäväni kanssa. Otin blogin kuvat jollain todella känäsellä digipokkarilla, apua! Harrastin lenkkeilyä ja wowittamista. Meillä oli 2 kissaa ja loppuvuodesta aloin esimieheksi Postilla.

2009 - Keksin, että kuvat voisivat blogissa olla vähän isompiakin ja joululahjaksi sain ensimmäisen järkkärini. Se oli Canonin 450D. Elämä oli samaa kuin ennenkin, nettipelejä, töitä ja jonkun verran jalkapalloa, sillä liikuin Kloppien kanssa katselemassa SJK:n pelejä. Niitä aikoja, kun lakkasin kynsiä fanikatsomon perällä (niin ei kuulemma saa tehdä).


2010 - Asukuvat olivat edelleen se tärkein asia blogissa. Elämässä tapahtui muutto opiskelija-asunnosta omakotitaloon Hyllykalliolle. Harrastuksiini kuului edelleen nettipelit, liikunta ja ihan kaiken valokuvaaminen. Elämäni ensimmäiset nappiskuvat taisin ottaa tuolloin, sillä poikaystäväni pelasi kutosdivarissa ja futisvärkkejä löytyi välillä keskeltä eteisen lattiaa.

lapaset ja Vilan ihana mekko multa löytyvät edelleen, laukku taisi mennä jossain vaiheessa rikki

2011 - Kaikki oli kuin ennenkin. Niin blogissa kuin muutenkin. Kehityin lähinnä kuvaajana tuolloin.


2012 - Kesän tullen päätin erota poikaystävästäni ja muutin yksiöön Seinäjoen keskustaan. Keskityin muutoksen keskellä käymään töissä, salilla ja kahvittelemaan Coffee Housessa. Kävin ratsastustunneilla ja pelasin tankkipeliä satunnaisesti.

sandaalit, shortsit ja kauluspaidan omistan edelleen

2013 - Kuvasin ekaa kertaa jalkapalloa ja siitä alkoi matsipostausten tekeminen blogiin. En todellakaan kirjoittanut jalkapallosta vaan enemmän kuvaamisesta, koska se oli ihan alusta kaiken opettelua. Asukuvia otettiin edelleen. Syksyllä alkoi seurustelusuhde turkulaisen pörröpään kanssa ja alkoi Turussa ramppaaminen. 2013 oli aloitusten vuosi selkeästi.

Vero Modan neule oli mun ihan lempparivaate ja vastaavan haluaisin vielä joskus löytää uudelleen!

2014 - Olin lähes uupunut keväällä, töissä oli raskasta. Sinnittelin, vaikkei ehkä olisi pitänyt. Kaipasin muutosta, olin todella kyllästynyt pohjalaisiin ihan yleisesti. Vietin mun kesäloman Turussa ja hoin ääneen sekä mielessäni kuinka haluan muuttaa Turkuun. Se tuntui ratkaisulta päästä pois silloisista työkuvioista ja ylipäätään pohjalaisten seasta. Aina pitäisi varoa, mitä toivoo, sillä 2014 syksyllä uupumukseni kruunattiin elämäni ensimmäisillä yt:llä, jotka tarjosivat lopulta poispääsyn ja joulukuussa varmistui työpaikka Liedosta.


2015 - Asuin Turussa poikaystäväni kanssa kaksiossa, josta muutettiin myöhemmin samana vuonna kolmioon. Kuvasin jalkapalloa, pelasin tankkipeliä ja yritin taas alkaa lenkkeillä, kun se oli edellisenä uupumuksen vuonna hieman unohtunut. Blogiin kirjoittelin päämäärättömästi jalkapallosta ja muusta elämästä, mutta asukuvia ei enää huvittanut hirveästi paisuneen ulkomuodon takia ottaa.


2016 - Blogi ja elämä jatkui samaa rataa, mutta nettipelit unohtuivat, kun jalkapallo alkoi viemään enemmän aikaa. Tutustuin myös enemmän jalkapalloilijoihin ja pyörin paljon TPS:n ympärillä.


2017 - Aloin miettiä vähän enemmän mistä kirjoitan blogiin ja hain edelleen tasapainoa jalkapallon ja muiden aihealueiden välillä. Asukuvatkin alkoivat taas palailla, kun tuli kuvailtua Susannan kanssa silloin tällöin.


2018 - Todellinen muutosten vuosi. Ei riitä edes yksi tai kaksi muutosta, vaan tammikuusta alkoi kunnon muutosvyöry. Kuvittelin ainoastaan yhden muutoksen riittävän silloin tammikuussa, mutta siitä lähtien joka kuukausi tapahtui jotain uutta. Nyt viimeisimpänä muutto yhteen uuden poikaystävän kanssa, hui! Blogi on pyörinyt ja pyörii mielessä paljon, yritän suunnitella etukäteen postauksia enkä välitä enää siitä, että tämä on jalkapallon ja tyttöhömpän sekamelska. Tytötkin ovat ihan yhtälailla kiinnostuneita jalkapallosta kuin poitsut enkä koe kirjoittavani jalkapallosta vain miesmerkkisille olennoille. Haluan naisten viihtyvän täällä.


Että kaikkea sitä. Muutto Turkuun ja sieltä Raisioon. Tänä vuonna on tapahtunut asioita enemmän kuin 10 vuodessa, siltä ainakin tuntuu. Kuvista huomaa myös kuinka stressin vuonna 2014 olen lihonut kuin pieni possu. Se ei vielä näy kuvissa, mutta nyt kun elän onnellisena joka päivä enkä syö suklaata niin paljon, on painokin alkanut taas tippua. Siitä ajattelin kirjoitella tässä lähiaikoina.

Kiitos teille, kun jaksatte lukea näitä höpinöitä. On vaan niin mukava kirjoittaa (ja valokuvata)!

sunnuntai 24. kesäkuuta 2018

VEIKKAUSLIIGA: TPS - FC INTER 20.6.2018

Hyvää huomenta aurinkoisesta Varsinais-Suomesta! Eilen tapahtui sellainen juttu blogini kommentointiin liittyen, että tajusin pitkästä aikaa surffata osioon odottaa tarkistusta. Sehän ei sinänsä ole mikään ihmeellinen asia, mutta tällä kertaa se oli täynnä teidän kaikkien ihanien kommentteja viimeisen kuukauden ajalta! Minä en ollut huomannut joidenkin asetuksien muuttuneen enkä olekaan enää saanut sähköpostiin ilmoitusta uusista kommenteista. Niinpä siis jotkut kommentit olivat odottaneet päivänvaloa jo lähes sen kuukauden, kääks! Pahoitteluni kaikille, jotka olette vesi kielellä odottaneet kommenttinne julkaisua ja vastausta siihen. Osaanpahan jatkossa käydä kärkkymässä kommentteja ja julkaista niitä vähän nopeammin.

Juhannus on melkein jo taputeltu, joten on hyvä aika palata keskiviikkona pelattuun Turun derbyyn. Kirjoitin siitä ennakon, mutta ihan kaikki toiveeni eivät toteutuneet. Jamppa oli selkeästi lukenut postauksen, kun tykitti pallon maaliin heti matsin alussa, mutta Jako jätti maalintekohommat seuraavaan kertaan.

Sen verran itsekin osasin, että olin tällä kertaa jopa ihan ajoissa Veritaksella. Kerkesin ottaa kuvat pressin pullista ja naukkailla kahvia pelaajien vielä lämmitellessä kentällä.







Oloni oli pitkästä aikaa lähes normaali ja jaksoin ottaa taidekuviakin entiseen tyyliin. Tuntuu, etten ole ottanut tällaisia koko kaudella kunnolla, mutta keskiviikkona olin tosiaan liikenteessä sellaisena kuin mun kuuluukin, hölöttävänä ja hymyilevänä kuvaajana. Koska jalkapallon valokuvaaminen on vaan parasta touhua.



Kuten sanoin, heti matsin alkuun Jamppa teki maalin ja pääsin taas kuvaamaan maalihalia. Ei näitä kyllä yhtään tarpeeksi ole ollut tällä kaudella.





Tähän osui nyt kolmen Jakosen suora, hupsis!




Tauolla pyydystin oleellisimmat asiat: nappikset, vettä janojuomaksi ja Pennin. Kehuin myös palomiesten nokisia hanskoja, johon sain turkulaiseen tyyliin erittäin innostuneita murahduksia vastaukseksi heiltä.
















Tarviiko jalkapallosta sanoa mitään? Tylsä peli tuumasi katsomon puolella istuneet ystäväni, mutta itse en sitä huomannut, kun olin niin innoissani kuvaamisesta. Mun silmään peli oli vähemmän kuuma kuin Turun derbyt tähän asti, mutta voi toki olla, että paljonkin jäi näkemättä, kun kerrankin tosiaan keskityin vain kuvaamaan.

Totesin vain taas samoja asioita kuin aikaisemmistakin matseista. Että jotkut hyökkäyspään tyypit tuntuvat välillä hieman näkymättömiltä enkä tiedä ovatko Tepsin vahvistukset oikeasti vahvistuksia. Jotenkin puuttuu ne aiempien kausien varmat kuviot eri tilanteissa, maalinteon nälkä on jotenkin keskeneräistä? Sellaista niin kuin lapsi olisi saanut karkkia ennen varsinaista ruokaa, eikä sitä sitten edes huvita syödä makaronilaatikkoa ja otteetkin ovat hieman sokerihumalaisen haparoivia sekä ADHD-mallisia.

Inter on ilmeisesti mennyt aiemmilta kausilta eteenpäin, koska he eivät saaneet mua nukahtamaan. Se on ihan positiivinen piirre jalkapallojoukkueessa. Kai? Takaani juuri äsken tulleen asiantuntijalausunnon mukaan molemmat joukkueet pelasivat päin helevettiä, että siinä mielessä minä saatan kirjoittaa tästä lajista turhan leppoisaan sävyyn. Ehkä siis tiivistetään tämä postaus tähän ja suunnataan katse taas kohti seuraavaa ottelua.

TPS - FC Inter 1 - 1

lauantai 23. kesäkuuta 2018

JUHANNUS MAALLA JA KAUPUNGISSA

2018 juhannus on omalla kohdallani ihan erilainen kuin ennen. En ensinnäkään ole missään mökillä, mutta en myöskään pelaa kotona nettipelejä. En myöskään ole humalassa, vaikka Alkossa tulikin käytyä torstaina.

Tänä vuonna vietän juhannusta kyläillen ystävien luona ja tietysti myös kotona. Eilen ajeltiin Piikkiössä ja Vahdolla kahvittelemassa sekä muuten vaan Nousiaisten kautta takaisin Raisioon. Tänään ohjelmassa on Kaarinassa vierailu ja huomenna voisi taas tehdä vähän muuttokuormaa.


mekko H&M

Tässä juhannuksen aikana tuli myös ekaa kertaa ikinä tehtyä pavlova ja se onnistui kyllä hyvin. En muista tehneeni marenkia koskaan ennen, mutta loppujen lopuksi se oli aika helppo operaatio. Kuva taideteoksesta löytyy instasta.

Toivottavasti teillä on ollut hyvä keskikesän juhla! Juhannussää ei taaskaan pettänyt, mutta itseä se ei ainakaan haittaa. Pääasia, että saa nauttia kesästä ihanien ihmisten kanssa ❤️

kuvat: Susanna