tiistai 12. kesäkuuta 2018

MIHIN MUUTIN

Kun olin asunut puoli vuotta Turussa (vuonna 2015), istahdin kampaajan tuoliin Turun keskustassa. Juttelu sujui turkulaiseen tyyliin eli aika nihkeästi. Viereisessä tuolissa asiakas vaahtosi niin kovaa raisiolaisista, etten voinut välttyä infopläjäykseltä siinä sivussa. Raisio on kuulemma paskin paikka ikinä eikä kukaan oikeasti halua olla Raisiosta. Poistuin kampaamosta uuden tukan sekä Raisio-faktojen kera enkä sen koommin samaan kampaamoon ikinä palannut. Raisioon kylläkin.

Nyt minä nimittäin olen raisiolainen.

A-P-U-A.


Ensikokemukseni Raisiosta sijoittuu ajalle, josta en muista kovin tarkasti asioita. En tarkoita, että olisin ollut niin humalassa vaan olin lapsi. En ole ensimmäinen suvussani kuka on asettunut asumaan Raisioon ja sitä kautta on tullut käytyä täällä jo kauan sitten.

Tällä aikakaudella, kun vielä muistan asioita joten kuten, kokemukseni Raisiosta: ihmiset ovat täällä ihan erilaisia kuin Turussa (ne puhuvat) ja toisaalta tämä meidän kerrostaloalue tuntuu olevan maailman hiljaisin. Oikeastaan koko tämä kerrostalo, jossa asumme, on kuin maailmassa ei olisi ketään muita kuin me kaksi. Mistään ei kuulu yhtään mitään ääniä. Edes viikonloppuna kukaan ei riehunut.



Onko sulla mitään Raisio-kokemuksia?

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti