lauantai 2. kesäkuuta 2018

TOUHUKAS TOUKOKUU

Jos toukokuun 2018 tiivistäisi muutamaan sanaan, ne olisivat koivuallergia ja asunto. Kun en kuitenkaan ole tällä viikolla kirjoittanut paljon paskaakaan, ajattelin nyt kirjailla silti muutaman sanan enemmän edesmenneestä toukokuusta, joka tosiaan elämässäni oli jakso, jolloin sekä alussa että lopussa sain terveyteeni liittyviä kolhuja saunavihtapuusta ja kun jännitettävää riitti uuden asunnon suhteen. Luoja miten pitkä kuukausi toukokuu edes oli. 31 päivää, kyllähän siitä riittää.


Vappua vietettiin kotioloissa. Maisteltiin toki muutakin kuin kahvia ja lähellä oli, ettei lähdetty baariin, mutta eipä sitten lähdetty. Ehkä ihan hyvä niin.


Alkukuusta oli niin ihanaa, kun luonto alkoi heräillä. Vihreys tuli nopeasti, kun oli aurinkoista ja iltalenkkeily oli ohjelmassa aika useinkin.


Futista kävin kuvaamassa tietysti myös. Jukan ottama kuva musta on karsea, apua! Näytän ihan joltain..kuvaajakassialmalta.


Turun telakan ohi ajaminen on jännää, kun siellä on tekeillä tuollaisia ihan oikeita laivoja. Jotenkin hassua, että isoja risteilyaluksia valmistetaan just täällä.



Raisionlahti käytiin kiertämässä, kun haluttiin vähän vaihtelua lenkkeilymaisemiin. Ihan hyvältä kierrokselta vaikutti, voisi käydä uudestaankin joskus.


Mun hiuksilla oli vielä vajaa kuukausi sitten ihan hyvä elämä, mutta nyt ne ovat jotenkin kyllästyneet kaikkeen. Joko ne rutisevat kuivuudesta tai vaihtoehtoisesti roikkuvat päätä pitkin. En tiedä mitä ne haluaisivat. Kosteutta todennäköisesti sekä sisältä että ulkoa. Haluaisin myös tehdä niille jotain muutakin kuin käydä tasaamassa latvoja, mutta en osaa päättää mitä värihommien kanssa tekisi.


Littoisissa käytiin katsomassa alasarjafutista eräänä kuumana päivänä ja sen jälkeen metsäretkellä järven rannalla. Mutaista oli metikössä, joten joutui välillä etsiä vaihtoehtoisia reittejä.



Ruissalossa käytiin myös lenkkeilemässä, yllättäen. Nyt siellä ei ole kyllä hetkeen tullut käytyä.


Aamut ovat niin kauniita. Vuodenajasta riippumatta. Rakastan aamuja ja iltoja. Valo ja tunnelma ovat silloin niin erilaisia.

Sitten, varoitus! Toukokuussa menin sekaisin yhdestä asiasta ja se on malamute puppy bouncing.


EN KESTÄ!! Itken joka kerta, kun katson tasajalkaa hyppiviä malamuutteja. APUA!!!! Varokaa vaan Turun seudun malamuuttikasvattajat: olen jo googlettanut teidät!! Tiedän missä te asutte!


8.5. mulla oli kalenterissa yhden asunnon näyttö. Odotukset asunnosta oli aika kovat, koska se näytti netin kuvissa aika kivalta eikä vuokrakaan ollut mikään paha. Kun sitten olimme kiertäneet entisen maalivahdin kanssa kämpän, kuiskuttelimme olohuoneen nurkilla asunnon olevan aika täydellinen. Olihan se. Menimme näyttökahville Naantalin Aurinkoiseen.




Kauneudenhoitoa olen yrittänyt harrastaa syömällä Puhdistamon kollageenijauhetta (adlink) ja laitattamalla kynnet Reetan Cecilissä. Peiliin katsellessa voin todeta, että vähän lisää täytyy vielä kauneusjauheita vedellä, jotta pysyy tukka päässä ja naama sileänä.




Erittäin tyylikkäänä olen myös liikkunut. Krhm.



Susannaakin olen ehtinyt nähdä jopa pari kertaa. Käytiin kerran ottamassa kuvia ja loppukuusta käytiin ihan vaan kahvilla miettimässä milloin sitä ehtisi taas kuvata lisää.


Jalkapalloa ja pesistä on tullut tuijoteltua tv:stä enemmän kuin koskaan. Etenkin jalkapallon katsominen tv:stä on tosi rentouttavaa, kun kuvatessa ei oikein tule aina nähtyä kaikkia tilanteita.



..ja välillä sen jalkapallon katsominen livenä on myös ihan kivaa.


Laitoin tuon kirkkokuvan twitteriin, se sai 93 tykkäystä. Laitoin saman instaan, se sai 80 tykkäystä. Twitter won!


On tullut syötyä aika paljon jäätelöä myös. Ja sitten on saanut ihmetellä kuinka en ole yhtään laihtunut. Kröhöm. Mutkun Aino-jäätelöt on aika namia!!


Seuraavassa kuvassa oltiin todennäköisesti sänky- tai sohvakahvilla. En enää muista.


Tämä seuraava oli vuokrasopparinallekirjoituskahvi. Sen muistan. Se tapahtui samassa paikassa kuin se näyttökahvi.



Ollaan leikitty söpöjäkin silloin tällöin julkisilla paikoilla. Ei me kotona semmosta niinkään. Hukkaanhan se menisi, kun ei kukaan muu ole siitä häiriintymässä.




Nuo kahvit olivat ihan tavalliset perjantaikahvit Maaritin kanssa. Sitten lähdimmekin Skanssiin valkkaamaan sohvaa ja siitä alkoi viikko, kun saimme pelkästään hyvää palvelua Sotkasta. Siis oikeasti! En edes muista milloin olisin viimeksi saanut niin hyvää palvelua kuin Turun Sotkasta tuohon meidän tulevaan sohvaan liittyen. Ensin se, kun myyjä jaksoi arpoa mun kanssa sohvan sävyä, sitten hän teki just hyvän tarjouksen siitä meille, sitten hän joutui metsästää ihmisiä tehtaalta kankaaseen liittyen ja sitten hän lupasi asioiden hoituvan hänen viettäessään vapaita. Ja niin ne hoituivatkin. Toinen myyjä asioi kanssamme kangastilkkuihin liittyen ja kolmas sai lopulta rahastaa, kun palautimme tilkut testattuamme ensin sopivatko ne meidän huushollin väreihin. Tavallaan siis saimme ihan normaalia asiakaspalvelua, mutta silti se ilahduttaa mieltä ihan ylipaljon. Nyt ymmärrän niitä asiakkaita, jotka kiittävät hyvästä palvelusta silloin, kun teen vain työtäni. Asiakaspalvelijana ei siis tarvitse tehdä ihmeitä, riittää kun palvelee.



Ostopäätös sängystä oli pakko tehdä lopulta ja se saatiin hoidettua toukokuun viimeisenä viikonloppuna. Senkin jälkeen mentiin kahville, mutta siitä ei nyt ole tässä kuvaa, höhö!




Naantalissa ihmettelin mikä on tämä kukkiva puu, jota en ollut koskaan ennen nähnyt, mutta se on siis joku orapihlaja-asia. Kaunis!



Palloa ollaan käyty potkimassa pari kertaa, mutta ollaan kyllä molemmat yksiä käveleviä jalkavammaisia. Muuten oltaisiin juoksevia sellaisia, jos pystyisi. Tai ainakin minä olisin. Itselläni viime kerralla sattui jonnekin polven taakse niin, etten pystynyt ollenkaan ponnistamaan eikä potkimisestakaan oikein tullut yhtään mitään.





Niin, tuohon toukokuu sitten huipentui. Saatiin avaimet uuteen asuntoon viimeisenä päivänä ja sitä sitten ihmeteltiin siinä jonkun aikaa. Lopulta oli pakko laittaa ikkunat säppiin ja lähteä toisaalle nukkumaan.

Tuossa ihan alussa puhuin koivusta ja juu, se on kyllä ollut yksi vitsaus toukokuussa. En tosiaan ole kovin tottunut olemaan allerginen, joten alkuun en oikein ehkä ymmärtänyt, että mun on oikeasti syötävä antihistamiinia, jos aion elää ja loppukuusta sama juttu. Kun loppukuusta jotenkin kuvittelin vähäisen siitepölymäärän tarkoittavan sitä, etten saisi enää mitään oireita, mutta paskan marjat. On ilmeisesti pakko hyväksyä nyt vaan se, että ilmassa siitepölyä kyllä riittää, kun ei vettäkään sada.

Täytyy toivoa, että kesäkuussa sataisi edes vähän, vaikka heikolta näyttää. Toisaalta ihan sama mitä taivaalla tapahtuu, sillä ajattelin keskittyä muuttamiseen ja sisustamiseen.

Simmottiis.

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti