maanantai 30. heinäkuuta 2018

OON MUUTTUNUT

Ystäväni Maarit kävi lauantaina meillä kylässä. Keskustelumme sisälsi kaikkea samaa kuin aina ennenkin - korkeita ääniä ja paljon väsynyttä naurua. Jotain uuttakin oli, Maaritin upeiden rusketusrajojen lisäksi, hän nimittäin välillä joutui tuijottamaan minua silmät suurina ymmärtämättä mitä on tapahtunut. Minä olen kuulemma muuttunut.


flamingosandaalit täältä (mainoslinkki)

Tässä muutamia uutuusjuttuja meikäläisessä:

En mätä enää juustoa leivällä vaan leipää juustolla. Minä olin ennen se kehen luotettiin juustojämien syöjänä. Kermajuuston loput pistelin poskiini tuosta noin vaan ja oikeastaan ei tarvinnut olla edes loput vaan saatoin joskus syödä juustoa suoraan höyläilemällä siivuja sarjatulella. Onhan juusto nyt kuitenkin aika hyvää. Nykyään juustojämät homehtuvat kaappiin, ellei niitä käytetä hyödyksi ruuanlaitossa. Ei vaan tee mieli. Kamalan rasvasta ja kaikkea.


En syö suklaata enää niin paljon. Tästä olen ennenkin maininnut blogissa, mutta mainitaan nyt taas. Lauantaina tämä näkyi siinä, kun olin kattanut pöytään herkkuja, mutta en mustikkapiirakan ahtamisen jälkeen enää kyennyt ottamaan daimia, koska olin niin täynnä. Varsinkin tässä kohtaa Maarit oli hyvin hämmentynyt ja myöhemmin illalla mietin kuinka musta on vaan jotenkin tullut nyt sellainen yliluonnollinen ihminen, joka voi ohimennessään napata 1-2 palaa suklaata ja se riittää. Välillä olen vähän huolissani tästä, mutta sitten mietin, että ehkä se on ihan tervettä, jos suklaata ei pysty syömään kerralla edes sataa grammaa.

Muutkin leivonnaiset maistuvat kuin suklaiset. Lauantaina leipomani mustikkapiirakka maistui taivaallisen hyvältä eilen. Kun olen vierottanut itseni suklaasta, maistuvat marjaleivonnaiset yllättävän hyvältä. Itse asiassa sekin on jonkinlainen muutos minussa, kun olen alkanut emäntäihmiseksi ja ylipäätään leivon asioita. Totuushan on toki se, että olen aina rakastanut leipomista, mutta en ole vain jaksanut harrastaa sitä, kun ei ole ollut syöjiä. Nyt on.




Olen käynyt lenkillä aika myöhään illalla, vaikka seuraavana päivänä on ollut töitä. Olin ennen aika hysteerinen sen suhteen kuinka myöhään harrastan liikuntaa, sillä vihaan sitä, jos en saa unta. Nyt en ole kuitenkaan välittänyt koko asiasta vaan käynyt iltalenkkeilemässä vielä yhdeksänkin jälkeen. Kun ei näillä helteillä ole pystynyt aiemmin ja silloinkin ollut vielä kohtuullisen kuuma.




Meillä on aika siistiä, vaikka mä asunkin täällä. Se tosin ei ole mun ansiota vaan tuon toisen osapuolen, josta laitan välillä instastooriin videomateriaalia hashtagilla #siivoojamies. Hän nimittäin ahkerasti siivoilee, etenkin meikäläisen sotkuja. Oonkin naureskellut kuinka minä sotken ja hän siivoaa mun jälkiä enkä usko häntä kovin paljon asia naurattavan. Yksi huone meillä on vielä sen näköinen, että mä tosiaan asun täällä. Piti jättää se sellaiseksi, että Maarit uskoo mun tosiaan elävän just tässä huushollissa.

Oon aika kiinnostunut mitä vitamiineja missäkin asiassa on ja sitten jopa syön sitä, mitä pitää. Tässä nimittäin on sen verran väsyttänyt ja lähtee tukkaa päästä, että oli pakko googletella vitamiineja. Totesin syöväni aika vähän asioita, joista saa e-vitamiinia ja nyt olen korjannut tilannetta jo jopa viikon verran. En nyt tiedä sitten saako viikossa paljon aikaiseksi, mutta kuulemma ihoni näytti tosi hyvältä nyt.

Ravintoon liittyen terveyshihhulointia vietiin eilen seuraavalle tasolle, sillä kävimme ostamassa vihreää teetä ja rooibosta. Voin raportoida jossain vaiheessa onko ihoni parantunut entisestään vai unohdanko parin päivän päästä moiset terveyslitkut kokonaan.




Painottuu aika paljon ravinnon puolelle nämä, mutta se on se yksi hyvinvoinnin osa-alue, joka heijastuu ihmisestä ulospäin. Täytyy syödä hyvin, jotta jaksaa! Ravinto on polttoainetta ja haluan saada siitä kaiken, mitä tarvitsee.

kuvat lauantai-illalta Nousiaisten kirkolta

sunnuntai 29. heinäkuuta 2018

POHJA MENESTYKSELLE

Kirjoitin keskiviikon postauksessa siitä kuinka nyt alkaa taas olla jaksamista muuhunkin kuin arjesta selviämiseen ja jaksaa muodostaa jopa mielipiteitä asioista. Olin juuri pari päivää aiemmin pohtinut sitä, että haluaisin twiitata enemmän ja olla enemmän jotain mieltä kaikesta. Koko kesän olen vain ajelehtinut ja keskittynyt vähän liikaakin kaikkiin fyysisiin pieniin ongelmiin, jotka arkeani ovat varjostaneet.

Mietin miten sitä muka jaksaisi ja edes ehtisi perusarjessa olla läsnä somessa enemmän, ottaa blogissa kantaa kuumiin somepuheenaiheisiin, olla jotain mieltä jostain, kehittää itseään, mennä kohti unelmia joka päivä ja miettiä omaa urakehitystä. Havahduin nimittäin siihen, että mitään näistä asioista en ole tehnyt moneen kuukauteen. En ole jaksanut enkä ehtinyt. Koko elämä hautautui muuton alle ja vasta nyt olen heräilemässä horroksesta, juuri nyt, kun lomakin on alkamassa pian.



Olen tällä viikolla aloittanut lukemaan Aki Hintsan Voittamisen anatomiaa (mainoslinkki) ja olen hyvin inspiroitunut sen pohjalta, vaikken ole vielä alkua pidemmällä. Sen verran olen kuitenkin tietoa imenyt opuksesta, että toistan päässäni tätä Hintsan totuutta: "menestys on hyvinvoinnin sivutuote". Ihminen ei oikeasti pysty keskittymään muuhun kuin selviämiseen, jos hän ei voi hyvin. Kokonaisuutena. Sekin vielä, Hintsa korostaa kovin paljon kokonaisuuden merkitystä hyvinvoinnissa.

Olen päässyt kirjassa siihen kohtaan, jossa puhutaan unen tärkeydestä ja matkustamisen aikaeron terveysriskeistä. Tuntuu, että riittävä uni on ensimmäinen askel kohti hyvinvointia monipuolisen ravinnon lisäksi. Itse ainakin tunnistan vuosien takaa sen, kun nukuin huonosti ja liian vähän, söin myös huonosti ja lopputuloksena lihoin kuin pieni possu. Uniongelmien korjaamiseen meni aikaa puhumattakaan paino-ongelmasta, jota korjailen edelleen.



Jos siis haluan kehittää itseäni läpi vuoden ja olla läsnä elämässäni, mun täytyy panostaa mun hyvinvointiin. Syödä värikkäästi, liikkua ja nukkua. Kun pysyn terveenä, pystyn nauttimaan elämästä enemmän ja kiinnostus ympäröivään maailmaan on ihan eri kuin puolikuntoisena.

Hyvinvointia myös teidän päiviinne! Jos Voittamisen anatomia kiinnostaa, kirjan voi tilata täältä (mainoslinkki).

lauantai 28. heinäkuuta 2018

SUSANNAN LUONA

Kun Susannan instastooriin ilmestyi eräänä iltana kuva ikkupikkuisesta kissanpennusta, kiljuin itsekseni kotona MIKÄ TUO ON ja lähetin Susannalle viestin välittömästi. Ikkupikkuinen kissanpentu oli ilmestynyt heille naapurilta ja niin heillä on nyt uusi lemmikki. Kissanpentua oli tietysti pakko päästä katsomaan, sillä elämässäni on viimevuosina ollut aika vähän pentueläimiä ja pentueläimet ovat söpöintä maailmassa.



Kissanpentua voisi tuijottaa tuntikaudet eikä siihen kyllästyisi. Se viihdyttää itseään saalistamalla pehmoleluja ja leikkimällä niillä. Tavallaan niin hauskaa, että ne osaavat heti pennusta asti toimia noin, vaikkei niillä ole ketään kertomassa kuinka kuuluu tehdä.


Ulkonakin käytiin. Ihailin Susannan kukkapenkkejä (kukistakin hän on pitkin kesää laittanut kuvia stooriin, joten olin utelias) ja maistoin jopa yhden viinimarjan pensaasta. Eläimet ja lapset juoksivat edestakaisin.









Eläimet ja maaseutu sopivat mulle hyvin. Kesäiltojen kuumuuttakin kestää maalla jotenkin paremmin kuin asfalttiviidakon keskellä. Siellä on tilaa hengittää.

Koittakaahan jaksaa vielä hetki näitä helteitä! Eikö se sitten helpota, kun mulla alkaa vihdoin loma eli viikon päästä. Minä jatkan sääennusteen ja sadetutkan välillä surffailua viilentymisen toivossa.

keskiviikko 25. heinäkuuta 2018

YKSINKERTAINEN VINKKI PAREMPIIN FUTISKUVIIN

Tämä kesä on sisältänyt hävyttömän vähän jalkapallon valokuvaamista. Kaikki energia on mennyt lähinnä arjesta selviämiseen eikä ylimääräisille kotkotuksille ole ollut yhtään aikaa. Olen viikon sisään havahtunut kuinka pitkään olen ollut tekemättä lempiasioitani, kuten lukematta twitteriä, olemalla perillä somepuheenaiheista ja ylipäätään olemalla jotain mieltä jostain muustakin kuin työasioista.

Nyt jaksamista alkaa taas olla muullekin kuin välttämättömille asioille ja mielipiteitäkin alkaa muodostua. Alkuviikosta näin taas yhden futiskuvan jonkun uutisen kuvituksena, jossa oli horisontti niin auttamattomasti vinossa, etten enää jaksa edes ymmärtää miksei ketään kiinnosta millaisia kuvia käytetään. Tiedän olevan paljon kuvaajia, jotka eivät kiinnitä horisontteihin mitään huomiota, kun taas minä omassa kehityksessäni aloin horisonttinatsiksi aika pian futiskuvaamisen aloitettuani. Ja nyt natseilen sitten mielessäni aina, kun näen jonkun kuvan, jossa ei ole suoristettu kenttää. Todennäköisesti olen ainoa ketä tämä edes häiritsee, mutta minusta kuvalle tekee ihmeitä jo pelkästään sillä, että suoristaa kentän.


Futiskuvaussilmäni ei siis ole aivan loppu, vaikka minä itse olenkin ollut. En tiedä milloin seuraavaksi aion palata kentän laidalle, mutta toivottavasti joskus pian! Alkuviikosta palasin kentälle potkimaan ja sekös vasta hauskaa oli!



Ihan ei ole kunto entisensä, mutta kai se siitä vähitellen. Kai myös vähitellen voisi alkaa metsästää muidenkin kuin Veikkausliiga-matsien kuvaamista, koska kohta on aikaa harrastaa kuvaushommia, kun ihan pian alkaa loma. Sitten saan olla oman elämäni horisonttinatsi ihan niin paljon kuin lystään. Ei tarvitse provosoitua muiden horisonteista.

maanantai 23. heinäkuuta 2018

KOSMETIIKKATUOTTEET JÄRJESTYKSEEN PESUHUONEESSA

* postaus sisältää mainoslinkkejä

Totesin viime viikolla tarvitsevamme pesuhuoneeseen jonkun säilytysjärjestelmän meidän monille kosmetiikkaputeleille. Vaikka ajattelisi, ettei tarvitsisi tilaa kuin shampoolle, hoitoaineelle ja suihkusaippualle, aina niitä purkkeja tulee jostain lisää. Yhtäkkiä pitäisi olla tilaa myös hopeaversioille hiustuotteista ja ehkä joku toinenkin suihkusaippua sekä tietysti miehen kosmetiikka-aineille.

Imukuppien varassa roikkuvat suihkuhyllyt eivät jotenkin vakuuttaneet, joten ostimme K-Raudasta säädettävän suihkuhyllyratkaisun, johon saamme mahtumaan kaiken, mitä tarvitsee. Nyt on purkit järjestyksessä ja näyttää kivalta!


 hopeashampoo L'Oreal (täältä) - hopeahoitoaineet Fudge (täältä) ja Amika - naamanpesuaine Lavera

suihkusaippuat The Body Shop (täältä) ja Organic Shop (täältä) - hoitoaine Rahua (täältä) - shampoo Urtekram 

naamanpesuaine ManCave - suihkusaippuat Natura Siberica ja Jean Paul Gaultier


Aika vähällä vaivalla sai taas paljon aikaiseksi. Sotku syntyy yleensä siitä, kun tavaroilla ei ole omia paikkoja ja yrittää väkisin säilyttää niitä niille sopimattomalla tavalla. Nimenomaan arkikäytössä olevilla tavaroilla pitää olla helpot paikat, jotta niiden käyttö ei synnytä lisää sotkua.

sunnuntai 22. heinäkuuta 2018

LIIKUNNAN RIEMUA PITKÄN TAUON JÄLKEEN

Mä olen päässyt takaisin lenkkipoluille!! Ne kuiskivat minulle iltaisin tuulen mukana "Mari, lähde ulos, täällä on kivaa" ja minähän lähden. Ne ovat oikeassa, ulkona on todella kivaa!



Käytiin tän viikon ekalla lenkillä, kun oli vielä tosi kuuma eikä ilma tarjoillut paljoakaan happea. Tulin silti superiloiseksi ja kotona pompin miehen syliin, kun olin niin onnellinen pienestä kävelylenkistä. Vihdoinkin pystyy harrastamaan liikuntaa niin, ettei mihinkään satu tai päässä heitä!! Niin parasta!! Eniten on ärsyttänyt parin menneen kuukauden aikana se, ettei ole voinut liikkua! Oli ärsyttävää olla epäkunnossa ja se, että olin fyysisesti kykenemätön toimimaan, alkoi viedä jo järjenkin. Mrr! 


Viikon toinen lenkki tehtiin perjantai-iltana ukkosta odotellessa sateen jälkeen, mutta ukkosta ei koskaan tullut. Käytiin katselemassa raisiolaisten omakotitaloasujien pihoja ja todettiin lopuksi Raisiossa olevan aika hiljaista. Missään ei koskaan liiku ketään.




Eilen pienestä väsymyksestä huolimatta vääntäydyin ulos, koska kesäillat ❤️ Päätettiin mennä tällä kertaa jokirantaan, koska tuo reitti on kiinnostanut mua pitkään. Auton ikkunasta pellot näyttävät niin kutsuvilta.

Pysähdyimme aika pian lenkkimme alussa ottamaan kuvia ja sitten tapahtui yllätys!! Minua puri paarma! Suutuin ja huusin kuinka en ole vuosiin joutunut paarman uhriksi, koska en ole vuosiin ollut ulkona samalla tavalla kuin nyt armon vuonna 2018.

Että on siellä ulkona vähän vaarallistakin välillä. Silti ilta oli todella ihana ja sää aika sopiva, vaikka hiostavan nihkeää olikin. Sitä paitsi vähän vähemmän olisin voinut meuhkata paarmoista, kun koko puremajälki ei kutissut yhtään. En tiedä ehtikö se purra kunnolla, vei vain palan nahkaa mennessään, kun meikäakka huitaisi pohjalaisen sotahuudon saattelemana.


Kun nyt tosiaan alan olla taas urheilukunnossa, kaipaan ihan hirveästi lihaskipua. Haluaisin mennä salille tai edes kahvakuulata vähän, jotta tuntuisi jossain. Haluaisin herättää kaikki lihakset, joiden ei ole tarvinnut tehdä mitään pitkiin aikoihin. Tämä into kumpuaa selkeästi siitä, että haluan olla terveempi enkä enää ikinä niin toimintakyvytön kuin pari kuukautta olin.

Lihaskuntotreeniä odotellessa taidetaan tänään hankkia kokovartalopuudutus jalkapalloa potkimalla. Sillä saa lihakset kipeämmäksi kuin salitreenillä ja jaloista tulee hassun painavat 🙊

lauantai 21. heinäkuuta 2018

AIKAINEN LAUANTAIAAMU



06:51 on ihan hyvä aika avata silmät lauantaiaamuna. Siinä ehtii hyvin nauttia aamupalaa parvekkeella ennen kahdeksaa ja sitten lähteä Turun torille katsomaan kuinka kalliita mustikat ovat. Kovimman vesisateen aikana oli mukava istuskella kahvilla suojassa Café Einon katon alla ja keskustella pankkien palvelumaksuista.

Loppujen lopuksi emme mustikoita ostaneet ollenkaan ja ajelimmekin Myllyyn kiertelemään kaupoissa ennen ruokaostoksille päätymistä. Kävin ostamassa vihdoin ja viimein Maui-paidan (adlink) Ginasta, koska mun kuulemma vaan pitää omistaa sellainen. Joissakin yhteyksissä lempinimeni on Mawi ja se lausutaan vähän kuin Maui.

Nyt syömään, yksi jakso Rahapajaa ja sitten seuraaviin seikkailuihin. Täytyy käydä Turun puolella vielä kääntymässä kerran tänään, kunnes illaksi kotiin tekemään jotain herkkuruokaa ja katsomaan Tepsin peliä.

torstai 19. heinäkuuta 2018

HELLEHATTU HAUSSA

* postaus sisältää mainoslinkkejä

Hellehatut ovat asustelaji, mikä näyttää hyvältä muiden päässä, mutta omassa ei. Siksi en omista yhtään sellaista, mutta tajusin tässä viikon sisään tarvitsevani sellaisen. Viikonloppuna Ruissalossa sellainen olisi ollut oikein pätevä ja monilla valveutuneilla aurinkoa palvoneilla joku hieno hattu keikkuikin päässä. Itse jonotin pukukoppiin narutoppi myttynä päätäni suojaamassa. Erittäin tyylikästä!

Hellehatuista inspiroituneena kävin maanantaina kiertämässä Myllyssä kaikki potentiaaliset hattukaupat, mutta tietenkään missään ei enää myyty hattuja ja jos myytiin, ne eivät miellyttäneet. Niinpä jouduin turvautua internetiin ja tilasinkin Asokselta hienoimman hatun, jonka löysin (ja tietysti flamingosandaalit!).

1. Booztin alesta tämä, enää yksi tietenkin vain jäljellä 2. Ginasta tämä 3. Elloksen Signe-hattu 4. Nellystä tämä

Nyt sitten iskikin kauhea hattuhimotus ja haluaisin tilata nuo kaikki, tai ainakin nuo Booztin ja Elloksen hatut. Ei väliä sopivatko ne mun päähän, olisi vain kivaa käyttää hattuja. Se Asokselta tilaamani oli myös viimeinen kappale, siksi en sitä nyt tähän linkannut. Täytyy ottaa kuvia sitten, kun se saapuu. Ehkä se ehtii ennen kuin nämä helteet ovat loppuneet.

keskiviikko 18. heinäkuuta 2018

TILAAN YHDEN SADEKUURON, KIITOS

Ei hitto mitkä kelit! Kyllä on kelvannut istua toimistossa ja sitten startata päivän kuumimpaan aikaan koko päivän parkkipaikalla lämpöä kerännyt menopeli, jotta voi huristella sillä hikikarpalot otsalla kotia kohti. Kotona sitten taas äkkiä sohvalle maaten yrittäen olla liikuttamatta yhtään raajaa, koska hiki virtaa jo muutenkin.


Olen yrittänyt lohduttautua sillä, että ehkä keho tottuu näin lämpimään ihan samalla tavalla miten se tottuu kylmäänkin. En tiedä onko näin, tiedän vain kehon tottuvan pakkasiin, sillä aikoinaan joululomaa Saariselällä 30 asteen pakkasissa viikon päivät viettäneenä ei Vimpelin -20 tuntunut enää missään.

Toukokuun siitepölyhommien aikaan kyttäsin sadetutkaa koko ajan sateen toivossa ja nyt kyttään sääennustetta sadetutkan lisäksi ja optimistisesti hihkun aina, kun ennuste lupaakin 31 asteen sijaan 30 astetta. Yksikin aste vähemmän ja olen onnellinen.

paita Vero Moda - hame Zara - läpsyt Vagabond

Okei kuulostan aika hirvittävältä hellevihaajalta, mutta ei tämä nyt oikeasti ole minusta kovin hauskaa. En ole koskaan tykännyt kovista löylyistä enkä myöskään pitkään jatkuvista helteistä ja nyt näitä helteitä on tällä seudulla piisannut jo monta kuukautta. Sadetta ei paljon ole näkynyt, ei edes eilen, vaikka naapurikunnissa kyllä satoi.

Alan olla valmis vannomaan kautta likaisten varpaitteni (ja ne todella ovat likaiset, kiitos sandaalieni), että vähennän kosmetiikan ja muovin kulutusta, jotta meret pelastuvat. Haluan sateet takaisin, haluan happea!


Positiiviset puolet tässä vallitsevassa säätilassa: saa syödä jäätelöä mielin määrin, saa nukkua alasti mielin määrin, saa katsoa tv:tä verhot kiinni, saa olla töissä hame päällä, ulkona tarkenee hyvin ja naapurikerrostalon nuorisojengi ei jaksa ryypätä kaiket illat.

maanantai 16. heinäkuuta 2018

TROOPPISTEN ÖIDEN VIIKONLOPPU

Ah, kesä Minä tykkään! Alan saada vihdoin kiinni kesästä nauttimisesta, vaikka mulla muutamat rästihommat taustalla kummitteleekin. Olen päättänyt olla stressaamatta niistä ja elää päivä kerrallaan, sillä se on se ainoa oikea tapa itselleni tässä elämässä mennä eteenpäin. Stressaaminen on turhaa ja se sairastuttaa ihmisen. Sen sijaan viikonloppuna mukavien asioiden tekeminen mukavassa seurassa on parhainta. Pitkästä aikaa tunnen itseni todella rentoutuneeksi.

Viikonloppuun kuului vahvasti ruuanlaitto ja ruskettuminen. Ulkona ei tarvitse kovin kauaa hengata, kun iholle alkaa ilmestyä väriä, mikä on sinänsä aika harvinaista minulle. Ehkä Louis Widmerin melaniinin tuotantoa lisäävä Sun Gel ihan oikeasti toimii tai sitten ihoni kestää aurinkoa jotenkin paremmin nykyään.



flamingobikineiden yläosa täältä (mainoslinkki) 









Lauantaina lähdettiin heti aamusta asioille. Käytiin Kaarinassa asti katselemassa kukkasia ja kotimatkalla haettiin mansikoita. Mansikat asennettiin pakkaseen, illemmalla tehtiin pizzaa, katottiin Tepsin peli ja lähdettiin iltauinnille Maskuun. Käväistiin vielä Naantalissa ja sitten kotiin. Yli 20 asteen lämpötila vielä auringon laskiessa saa ihmisen nauttimaan elämästä ylipaljon. Ihan mieletöntä!


30 asteen helteellä on hyvä säätää suksien ja lumilaudan kanssa 


flamingobikineiden alaosa täältä (mainoslinkki) 






Eilen vietettiin hidas aamu, minä harrastin bloggaamista ja sen jälkeen järjestelin vaatteitani kaappiin. Aika monta säkkiä on vielä käymättä läpi ja sekös harmittaa. Tyhmää omistaa tosi paljon vaatteita, koska ei ole mitään hyvää syytä ostaa lisää. Päivällä lähdimme retkelle. Päädyimme Ruissaloon ensin uimaan ja sitten kahville. Rannalla meinasi paahtua, mutta meressä pulahtaminen hieman auttoi ja sen jälkeen oli ihanaa istua varjossa kahvilla tuijotellen merta. Kahvikuppiini hyökkäsi joku öttiäinen ja kahvilasta autolle kävellessä peura juoksi viereisellä pellolla.

Tää oli varmaan kesän paras viikonloppu tähän asti