sunnuntai 15. heinäkuuta 2018

-6 KG

Nykyään puhutaan paljon kehopositiivisuudesta, mutta minun kehopositiivisuuteni rippeet pilasi eräs lääkäri joskus touko-kesäkuussa, joka verenpaineeni mitattuaan passitti minut puntarille ja alkoi laskeskella ääneen painoindeksiäni. Totesi minun olevan merkittävästi ylipainoinen ja laski ääneen seuraavaksi kuinka monta kiloa mun pitäisi laihduttaa. "Sellainen -10 kg, juu, se olisi hyvä" hän lopuksi ilmoitti ja minä poistuin vastaanotolta hämmentyneenä sekä tietysti vihaisena. Olin juuri tuona päivänä ihan ylikierroksilla allergiaoireiden takia ja oloni oli turvonneempi kuin normaalisti. Molemmat varmasti näkyivät mittaustuloksissa enkä sitä paitsi saanut lääkärikäynniltäni mitään järkevää selitystä siihen miksi siellä olin alunperin, en nimittäin tietenkään ollut raahautunut paikalle kuulemaan elämässäni ensimmäistä kertaa lääkäriltä kuinka olen liian läski.

Olen puhunut laihduttamisesta sen 10 vuotta, kun olen harrastanut bloggaamista. Silloin 10 vuotta sitten siitä höpöttäminen oli kohtuullisen turhaa, mutta noin 3-4 vuotta sitten lihoin yllättäen aika paljon, jonka jälkeen laihtumiselle on todella ollut tilausta. Olen tiedostanut, ettei lihavuus ole kovin terveellistä, mutta en myöskään pidä siitä miten hysteerisen lääkärin lausunto minusta teki, sillä nyt ajattelen vähän liikaakin sitä kuinka mun pitäisi laihtua nyt heti äkkiä, ettei vaan mikään verisuonitauti iske.

Tällä hetkellä painoni putoaakin aika nopeaa ja välillä mietin onko sekään nyt ihan paras juttu, koska oikeasti haluaisin painon lähtevän hitaasti, jotta iho pysyy muutoksessa mukana. En vain enää pysty syömään sokeria niin kuin ennen. Olen todennäköisesti viimeksi joskus alkuvuodesta syönyt kokonaisen suklaalevyn yksinäni ja nykyään saan alas maksimissaan 1-2 riviä kerralla. Ehkä kuitenkin pitäisi olla tyytyväinen, kun paino vihdoin putoaa, vaikka mielestäni en ole edes muuttanut paljoakaan syömisiäni. Olen vähentänyt vain sokerin mättämistä ja alkanut syödä paremmin myös vapaa-ajalla, kun ennen se tahtoi olla sellaista turhaa pelkän leivän mättämistä.

13.1.2018

Tämän vuoden alussa painoin enemmän kuin koskaan. Enemmän kuin Turkuun muuttaessa, vaikka silloinkin olin jo aika iso tyttö. Tein itseni kanssa diilin, etten saa enää ostaa kokonaisia suklaalevyjä, tavoitteena vähentää sokerin syömistä näin. Se oli ihan hyvä diili, joka on tosiaan johtanut siihen, etten enää syö herkkuja välttämättä edes joka päivä.

Helmikuussa sairastin influenssan, joka vauhditti laihtumista, kun ruoka ei oikein maistunut. Siinä sairastaessa jopa appelsiinista tuli täysi olo ja tajusin pienten annoskokojen ehkä olevan ihan sopiva juttu tällaiselle yli kolmekymppiselle toimistotantalle. Kevään aikana tuli myös pelattua tankkipeliä iltaisin enkä oikein malttanut kesken pelien lähteä keittiöön. Painon putoaminen oli silloin hidasta, mutta jotain silti tapahtui. Tapahtui ehkä myös jotain ihastumisen tapaista tai ainakin jotain sinne päin, mikä ehkä myös osaltaan vaikutti ruokahaluun. Muutenkin tuli lenkkeiltyä vähän enemmän.


8.2.2018 ja 27.4.2018 - näissä ei painossa suurta eroa tainnut olla, kuvista vain toinen on otettu vähän kauempaa ja toinen lähempää ;D

Toukokuussa paino lähti vähän ylöspäin, joten kiinnitin taas huomiota annoskokoihin. Syöminen alkoi olemaan koko ajan säännöllisempää, sillä nykyisen asuinkumppanini kanssa olen oppinut syömään 2 lämmintä ateriaa päivässä. Se tuntuu luonnolliselta ja ehkäpä aineenvaihduntakin toimii sen takia vähän paremmin. Aika paljon tulee myös touhuttua kaikenlaista vapaa-ajalla. En edes muista milloin olisin viimeksi röhnöttänyt paikoillani tekemättä mitään, ellei futismatsien katsomista lasketa.

2.2.2018 ja 7.7.2018 (mun vertailukuvat on ihan pyllystä, kun missään en oo samassa asennossa ja näissäkin suurin ero omaan silmään on meikin määrä)

Nyt olen kadottanut huimat 6 kiloa alkuvuodesta (siitä tarinan alun lääkärireissusta -2 kg). Laihtuminen ei tunnu tällä hetkellä mitenkään vaikealta, vaan se tuntuu olevan muun elämisen sivutuote. Lounaan lisäksi päivällisen syöminen tuntuu ihan normaalilta ja sokeria syön todella vähän entiseen verrattuna. Tuoreita kasviksia ja marjoja haluaisin nykyruokavaliooni lisää, mutta olen vieläkin vähän varovainen, kun sain sen verran pahat ristiallergiaoireet vielä kuukausi sitten lähes kaikesta tuoreesta.

Matkaa lievän ylipainon puolelle on vielä 7 kg. Sen ajattelin saavuttaa joskus syksyllä tai loppuvuonna. Tuntuu kiloina suurelta urakalta, mutta ehkäpä se tosiaan menee tässä kaiken muun elämisen sivussa. Ajattelin ainakin olla miettimättä koko painoa ja syödä sitä, mitä tekee mieli. Tasapaino elämässä ja kohtuus kaikessa ovat ne suurimmat ratkaisut terveellisyyden kannalta.

14.7.2018

PS. Suklaan syömisen vähentämisen lisäksi olen juonut ihan säälittävän vähän alkoholia koko kesänä ja sillä todennäköisesti on vaikutusta laihtumiseen myös. Hyvä näin sunnuntaina todeta tämä asia, kun taas meni viikonloppu ilman pisaraakaan alkoholia.

2 kommenttia :

  1. Suositus: Joni Jaakkola ja Optimal Tribe -verkkovalmennus. Maalaisjärjellä oikeasti helposti omaksuttavassa muodossa paketti hyviä tapoja ihan just siihen omaan tahtiin missä haluaa edetä. Terkuin Rieppa (joka vähän leijuu Kroatian hopeasta, 20 vuotta kannattamista takana...)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Just nyt ei onneksi ole tarvetta millekään valmennuksille, mullon kotona tollanen säännöllistelijä, joka rajottaa mun karkin syömistä vähän turhankin tehokkaasti ;D Nojoo, mutta tällä hetkellä paino tuntuu tippuvan ihan itsestään :) Täytyy kaivaa tää suositus täältä sitten joskus, jos homma alkaa tökkiä liikaa :)

      Poista