lauantai 7. heinäkuuta 2018

EN KAI MÄÄ NY STRESSAA MITÄÄN

Minulla on ongelma. Olen stressaantunut.

Reilu viikko sitten multa kysyi 2 eri alan henkilöä onko mulla stressiä ja minä tietysti ongelman kieltäjänä pudistelin päätäni, että eiiiihän se nyt ole mahdollista. Sitten perään luettelin kuitenkin liudan asioita miksi ehkä kuitenkin saattaisin olla vähän stressaantunut. Keskustelun jälkeen omassa mielessäni ajattelin, etten silti millään voi olla mitenkään liian stressaantunut, vaikka niitä stressaavia asioita löytyi kokonaisen listan verran. Kun tuon jälkeen viikon verran oli maha tosi oudosti kipeä ja kaikkea muuta pientä, löysin itseni eilen sängystä pohtimasta miehelle ääneen kuinka ehkä sittenkin mulla saattaa vähän olla stressiä.

Oireet ovat olleet jo fyysisiä enkä silti ole vain tajunnut. Stressi on kasaantunut vähitellen ja salaa kaikki oireetkin lisääntyneet siinä sivussa. Olen hoidattanut seurauksia, mutten syitä.

Kuka nyt keskellä kauneinta kesää voisi olla ylistressaantunut?

Kahvi ei ole hyvä idea, kun on stressiä.

Ajattelin kertoa teille tästä vasta joskus myöhemmin, mutta avaudun nyt silti. Eihän tämä sinänsä intternettiin kuulu, mutta vaikea sitä on varmaan ollut olla huomaamatta, jos meikäläisen tekemisiä yhtään seuraa somessa ja täällä blogissa: minä tein keväällä sillä tavalla ihanasti, että vaihdoin miestä vähän niin kuin lennosta.

Olen aina ollut äkkipikainen isoissa päätöksissä, mutta silloin, kun päätös on oikea, sen vain tietää ja silloin siitä on helppo pitää kiinni. En koskaan ajatellut tekeväni tällaista ratkaisua tai että se olisi edes mahdollista, mutta näin kuitenkin kävi.

Luonnollisesti siitä seurasi muutosten vyöry elämässä, koska piti kerätä kamat kasaan ja löytää uusi asunto. Asuin pari kuukautta poissa kotoa bloginimettömän miehen nurkissa etsiskellen kämppää. Lopulta löysimme yhdessä tämän, johon muutimme ja sitten alkoi tietysti muuttohässäkät. Samaan aikaan mun niskat meni superlukkoon ja jouduin rampata fyssarilla enkä niinä päivinä tietenkään saanut mennä tekemään muuttokuormaa. Se kamojen kasaan laittaminen on siis vain venynyt koko ajan ja stressi sen myötä lisääntynyt. Eniten mua stressaa just nyt se, että mun tavaroita on vielä mun entisessä kodissa häiritsemässä jonkun toisen elämää. Toisekseen pää ei ehkä ole ihan pysynyt mukana näissä kaikissa muutoksissa, kun olen vain painanut eteenpäin kuin viitapiru.

Kun tajusin tämän koko kuvion, mahakipuni hellitti ja aloin taas muistuttaa omaa itseäni. Huomasin nimittäin tässä joku päivä, että olen kadottanut varmuuteni, uskon elämään ja maailmaan ja ainoa optimistinen ajatus on ollut se, että Veikkauksen Repolainen antaa mulle voittoja. Olen ollut oman elämäni ankeuttaja, imenyt elämän sisältäni kokonaan ja kaiken huippu on oikeastaan se, etten tiedä miten rentoudun? En ole voinut saunoa yhden tulehduksen takia ja liikuntakin on ollut aivan liian vähissä viime aikoina. Aikaa kirjoittamisellekaan ei ole ollut mitenkään liikaa (tästä voisi aloittaa, koska rakastan kirjoittamista), mutta onneksi jalkapalloa on päässyt kuvaamaan välillä. Parin tunnin päästä menen taas.


Ehkä mun täytyy tänä iltana laittaa tilaukseen kuvan opus (mainoslinkki) ja mieli tekisi lukea myös tämä Viihdy omassa arjessasi (mainoslinkki), vaikka toisaalta arjessa viihtyminen nyt ei ole koskaan ollut mikään suuri ongelma eikä ole sitä nytkään. Lähinnä vain täytyy löytää taas ne jutut, joista saa rauhaa. Pitäisi myös osata olla stressaamatta vanhan asuintilani kaaosta ja olla laskematta montako takkia on vielä pakkaamatta.

Kun selviän tästä ja olen taas oma itseni, blogini tulee olemaan täynnä tekstejä siitä kuinka stressin voi selättää ihan helposti hokkuspokkustempuilla ja kuinka elämä on mahtavaa! Vihersmoothieohjeita ei varmaan kuitenkaan kannata jäädä odottelemaan. Laittaisin niihin kuitenkin vain omenaa, pinaattia, avokadoa ja heraa.

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti