keskiviikko 4. heinäkuuta 2018

KESÄKUUSSA TAPAHTUNUTTA

Piti tämäkin postaus tuupata intternettiin jo joku päivä sitten, mutta kävi sillä tavalla, että olin vähän väsynyt enkä kyennyt tuottamaan järkeviä ajatuksia edes pääni sisässä saati ääneen. Ne ovat niitä hetkiä, kun on parempi antaa läppärin hautautua olohuoneen maton alle ja vetää viltti niskaan. Parin aamun perusteella olisi muutenkin kannattanut vain kääntää kylkeä sängyssä ja kokeilla uutta nousua vasta tänään. Tai ehkä perjantaina. Sitä paitsi kuvittelin kesäkuun olleen hurjan takkuinen allergioiden ja niskajumien takia, mutta ehkä olisi vain pitänyt vetää sitä antihistamiinia kunnolla ja olla vaan hiljaa.

Kesäkuussa menin eteenpäin elämässäni jälleen yhden askeleen. Muutin asumaan tuollaisen yhden ihanan pojan kanssa eksoottiseen varsinaissuomalaiseen kohteeseen nimeltä Raisio ja tässä sitä on nyt sitten yritetty sopeutua seudulle, jossa ihmiset saattavatkin puhua toisilleen ihan spontaanisti kaupassa, vaikka eivät tunne toisiaan.


Koska olen aika näppärä tyttö kehittelemään päällekkäin kaikkia menoja, niin tälläkin kertaa mulla oli just parhaana muuttoviikonloppuna kuvauskeikka. Se oli tämän kesän ainoa sovittu keikka ja tällä kertaa pääsin kuvaamaan yo-juhlia. Oli hieman erilaista kuin tähän asti. Tuli otettua aikamoinen kasa kuvia ja myös käsiteltyä niitä iso kasa kaiken sen muuttohulinan keskellä. Valmista kuitenkin tuli lopulta.

Keikkaa varten piti keksiä jotkut sopivat vaatteet ja lopulta päädyin housumalliseen ratkaisuun. Yläosan metsästin Vero Modasta ja loppujen lopuksi se oli kyllä hyvä hankinta, tykkään ihan ylipaljon tuosta punaisesta! (Netistä löytyy sama sinisenä ja valkoisena. Linkki on sitten mainoslinkki.)


Keittiön pöytä taisi olla ensimmäinen kaluste, joka kotiimme muutti. Sen jälkeen tuli sänky ja sitten pääsimme itsekin muuttamaan vihdoin. Sauna tietysti testattiin heti ensimmäisenä iltana ja olihan se nyt luksusta!



Niskajumiongelmieni takia kuljin lähes koko kesäkuun joku huivi kaulassa, ettei niskat saisi kylmää liikaa. Täällä nimittäin tuntui tuulevan koko ajan. Nyt sitä ei enää huomaa, kun niskat eivät ole enää niin pahassa jamassa.

 Uskokaa tai älkää, nuo jäätelöt ovat vieläkin syömättä, vaikka niiden ostamisesta on kohta kuukausi.



Olen myös kiukuttelevien niskojeni takia luovuttanut autolla ajamisen ihanuuden tuolle toiselle meistä ja on ollut jotenkin hauskaa vuosien jälkeen yhtäkkiä ollakin se, joka vain nauttii maisemista. Siinä ehtii somettaa ja kaikkea!

Unelmatorttua tehtiin joku viikonloppu. 

Aika pian muuttamisen jälkeen tietysti mietittiin verhoasioita ja todettiin meidän kaikkien verhojen olevan liian lyhyitä tänne. 3-metrisiä on tullut vastaan hyvin harvassa kaupassa ja niinpä olen nyt unohtanut koko asian toistaiseksi. Odottelen ensin sohvaa tänne ja täytyy sen jälkeen ihmetellä uudestaan tuota verhohommaa. Miehen varastoista kyllä löytyisi yhdet täydellisen sävyiset verhot, jotka mätsäävät mun mummon vanhoihin tyynynpäällisiin niin hyvin, että uskon tän meidän yhteiselon olleen kirjoitettuna tähtiin jo todella kauan sitten. Kaikista hassuinta on ehkä se, että tyynynpäällisten ruskea mätsää ihan täydellisesti meidän lattiaan sekä miehen karvamattoon. En vieläkään ymmärrä miten tämä voi olla mahdollista, mutta on se vaan.



Sinä päivänä, kun ehdin muuttohässäkän jälkeen oikaisemaan itseni ensimmäistä kertaa karvamatolle tuijottaen tv:stä jalkapalloa, olin onnellinen. Kun vihdoin sai vain maata ja nauttia. Onneksi tuon jälkeen on ehtinyt makoilemaan yhä useammin, vaikka mulla onkin vielä hieman tehtävää muuttokuormien muodossa. Pösö ei nääs vedä ihan kaikkea kerralla, joutuu tehdä monta keikkaa.

 Sain töissä rakkauskirjeen! Hih!



Niskaoikutteluni huipentui, kun ensimmäistä kertaa kesäkuussa ehdin kuvaamaan jalkapalloa. Ilmassa oli sekä allergiaa että jumitusta, mutta jumit tuntuivat vain aukeavan pilkkijakkaralla kyyryssä istuessa, joten sitähän piti sitten pelin jälkeen mennä juhlistamaan juustohampparilla Raision ABC:lle.

Seuraavana päivänä menin kampaajalle. Tuli kiva tukka!


Uuden tukan selfie tietysti. 



Söpöiltiin kerran (tai ehkä joka kerta) ennen yhtä matsia sen verran, että lähistöllä hengannut Valakarin Onni joutui ottamaan meistä kuvan. Tuli hyvä kuva ja lämmitti mieltä, kun kerrankin toisinpäin nuo poseeraushommat. Etten mää vaan aina kuvaa Onnia.

Juhannukselle osui yksi haaste elämässä, sillä pääsin tekemään ekaa kertaa ikinä marenkia ja pavlovan! Siitähän tuli niin ylihyvä, jotta se syötiin neljästään sen sileän tien. Ajattelin tehdä toistekin!



Juhannuksena tuli vierailtua muutamassa paikassa ja mun juhannuslauantain asu oli kerrassaan mahtava. Vai mitä mieltä olette? Kuva on toki otettu Raision ABC:n vessassa.

neule Vila - mekko Vero Moda - villasukat Hannelta - saappaat Seinäjoen Sopurahasta



Pitkän tauon jälkeen yritettiin vähän lenkkihommiakin tuossa, mutta ei ne nyt ihan vielä sujuneet täydellisesti. Naantalissa meni välittömästi nenä tukkoon, tuuli mereltä vissiin sopivasti jotain, mikä ärsytti. Toinen lenkki sujui muuten hyvin, mutta joku sielläkin ahdisti. Jostain syystä kaikki lenkki-illat ovat olleet just niitä, kun en ole vetänyt antihistamiinia. Ehkä jossain kohtaa voisi koittaa oikean lääkityksen kanssa.





Menneenä perjantaina kuvasin jalkapalloa ja kun voitto sieltä napsahti, käytiin Pikku-Torressa voittoburgereilla. Lauantaina seikkailtiin Turun keskustassa, sieltä Nautelankoskelle Lietoon käymään ja Länsikeskuksen Cittarin karkkihyllyn kautta kotiin. Ihan kiva päivä.





Lauantain reissun jälkeen tehtiin vielä pitsaa ja siitä tuli yksi parhaista ikinä. Pohja oli ihanan rapsakka ja jauheliha maistui hyvältä.

Että semmosta. Huomaan kesäkuun olleen hyvin jäykkäniskainen kuukausi. Ehkä joskus toiste voisi yrittää hoitaa tilanteen heti kuntoon eikä vasta 3 viikon päästä. Ja jos muuttaa, voisi ottaa viikon vapaata ja hoitaa homman kerralla. Kamalan raskasta viikosta toiseen miettiä paljonko on vielä jäljellä. Onneksi on kuitenkin jo uusi koti, ehkä tämä tästä asettuu ja rauhoittuu vähitellen. Enää 4,5 viikkoa lomaan.

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti