maanantai 30. heinäkuuta 2018

OON MUUTTUNUT

Ystäväni Maarit kävi lauantaina meillä kylässä. Keskustelumme sisälsi kaikkea samaa kuin aina ennenkin - korkeita ääniä ja paljon väsynyttä naurua. Jotain uuttakin oli, Maaritin upeiden rusketusrajojen lisäksi, hän nimittäin välillä joutui tuijottamaan minua silmät suurina ymmärtämättä mitä on tapahtunut. Minä olen kuulemma muuttunut.


flamingosandaalit täältä (mainoslinkki)

Tässä muutamia uutuusjuttuja meikäläisessä:

En mätä enää juustoa leivällä vaan leipää juustolla. Minä olin ennen se kehen luotettiin juustojämien syöjänä. Kermajuuston loput pistelin poskiini tuosta noin vaan ja oikeastaan ei tarvinnut olla edes loput vaan saatoin joskus syödä juustoa suoraan höyläilemällä siivuja sarjatulella. Onhan juusto nyt kuitenkin aika hyvää. Nykyään juustojämät homehtuvat kaappiin, ellei niitä käytetä hyödyksi ruuanlaitossa. Ei vaan tee mieli. Kamalan rasvasta ja kaikkea.


En syö suklaata enää niin paljon. Tästä olen ennenkin maininnut blogissa, mutta mainitaan nyt taas. Lauantaina tämä näkyi siinä, kun olin kattanut pöytään herkkuja, mutta en mustikkapiirakan ahtamisen jälkeen enää kyennyt ottamaan daimia, koska olin niin täynnä. Varsinkin tässä kohtaa Maarit oli hyvin hämmentynyt ja myöhemmin illalla mietin kuinka musta on vaan jotenkin tullut nyt sellainen yliluonnollinen ihminen, joka voi ohimennessään napata 1-2 palaa suklaata ja se riittää. Välillä olen vähän huolissani tästä, mutta sitten mietin, että ehkä se on ihan tervettä, jos suklaata ei pysty syömään kerralla edes sataa grammaa.

Muutkin leivonnaiset maistuvat kuin suklaiset. Lauantaina leipomani mustikkapiirakka maistui taivaallisen hyvältä eilen. Kun olen vierottanut itseni suklaasta, maistuvat marjaleivonnaiset yllättävän hyvältä. Itse asiassa sekin on jonkinlainen muutos minussa, kun olen alkanut emäntäihmiseksi ja ylipäätään leivon asioita. Totuushan on toki se, että olen aina rakastanut leipomista, mutta en ole vain jaksanut harrastaa sitä, kun ei ole ollut syöjiä. Nyt on.




Olen käynyt lenkillä aika myöhään illalla, vaikka seuraavana päivänä on ollut töitä. Olin ennen aika hysteerinen sen suhteen kuinka myöhään harrastan liikuntaa, sillä vihaan sitä, jos en saa unta. Nyt en ole kuitenkaan välittänyt koko asiasta vaan käynyt iltalenkkeilemässä vielä yhdeksänkin jälkeen. Kun ei näillä helteillä ole pystynyt aiemmin ja silloinkin ollut vielä kohtuullisen kuuma.




Meillä on aika siistiä, vaikka mä asunkin täällä. Se tosin ei ole mun ansiota vaan tuon toisen osapuolen, josta laitan välillä instastooriin videomateriaalia hashtagilla #siivoojamies. Hän nimittäin ahkerasti siivoilee, etenkin meikäläisen sotkuja. Oonkin naureskellut kuinka minä sotken ja hän siivoaa mun jälkiä enkä usko häntä kovin paljon asia naurattavan. Yksi huone meillä on vielä sen näköinen, että mä tosiaan asun täällä. Piti jättää se sellaiseksi, että Maarit uskoo mun tosiaan elävän just tässä huushollissa.

Oon aika kiinnostunut mitä vitamiineja missäkin asiassa on ja sitten jopa syön sitä, mitä pitää. Tässä nimittäin on sen verran väsyttänyt ja lähtee tukkaa päästä, että oli pakko googletella vitamiineja. Totesin syöväni aika vähän asioita, joista saa e-vitamiinia ja nyt olen korjannut tilannetta jo jopa viikon verran. En nyt tiedä sitten saako viikossa paljon aikaiseksi, mutta kuulemma ihoni näytti tosi hyvältä nyt.

Ravintoon liittyen terveyshihhulointia vietiin eilen seuraavalle tasolle, sillä kävimme ostamassa vihreää teetä ja rooibosta. Voin raportoida jossain vaiheessa onko ihoni parantunut entisestään vai unohdanko parin päivän päästä moiset terveyslitkut kokonaan.




Painottuu aika paljon ravinnon puolelle nämä, mutta se on se yksi hyvinvoinnin osa-alue, joka heijastuu ihmisestä ulospäin. Täytyy syödä hyvin, jotta jaksaa! Ravinto on polttoainetta ja haluan saada siitä kaiken, mitä tarvitsee.

kuvat lauantai-illalta Nousiaisten kirkolta

2 kommenttia :

  1. Halusin vaan tulla sanomaan, että olet aika kiva, vaikket ole kermajuuston ystävä eli kermari. Puss puss! ;)

    T. Masrit

    VastaaPoista