lauantai 28. heinäkuuta 2018

SUSANNAN LUONA

Kun Susannan instastooriin ilmestyi eräänä iltana kuva ikkupikkuisesta kissanpennusta, kiljuin itsekseni kotona MIKÄ TUO ON ja lähetin Susannalle viestin välittömästi. Ikkupikkuinen kissanpentu oli ilmestynyt heille naapurilta ja niin heillä on nyt uusi lemmikki. Kissanpentua oli tietysti pakko päästä katsomaan, sillä elämässäni on viimevuosina ollut aika vähän pentueläimiä ja pentueläimet ovat söpöintä maailmassa.



Kissanpentua voisi tuijottaa tuntikaudet eikä siihen kyllästyisi. Se viihdyttää itseään saalistamalla pehmoleluja ja leikkimällä niillä. Tavallaan niin hauskaa, että ne osaavat heti pennusta asti toimia noin, vaikkei niillä ole ketään kertomassa kuinka kuuluu tehdä.


Ulkonakin käytiin. Ihailin Susannan kukkapenkkejä (kukistakin hän on pitkin kesää laittanut kuvia stooriin, joten olin utelias) ja maistoin jopa yhden viinimarjan pensaasta. Eläimet ja lapset juoksivat edestakaisin.









Eläimet ja maaseutu sopivat mulle hyvin. Kesäiltojen kuumuuttakin kestää maalla jotenkin paremmin kuin asfalttiviidakon keskellä. Siellä on tilaa hengittää.

Koittakaahan jaksaa vielä hetki näitä helteitä! Eikö se sitten helpota, kun mulla alkaa vihdoin loma eli viikon päästä. Minä jatkan sääennusteen ja sadetutkan välillä surffailua viilentymisen toivossa.

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti