sunnuntai 8. heinäkuuta 2018

VEIKKAUSLIIGA: TPS - PS KEMI 7.7.2018

Eilinen oli taas niitä kuvauspäiviä, kun lounasta näkertäessäni juuri ennen lähtöä mietin olevani hieman huonovointinen taas vaihteeksi. Ei olisi tietenkään ollut mikään pakko lähteä, mutta halusin, sillä ulkoilma ja kuvaaminen ovat ennenkin auttaneet. Ainakin jalkapallon valokuvaus on hyvä mahdollisuus saada ajatukset johonkin muuhun kuin omaan olotilaansa.

Kaivoin siis hyllyn päältä eteisestä jonkun lehtikasan alta kuvauspassin kaulaani ja sitten lähdettiin. Auto oli kuin sauna sen kylvettyä koko aamun auringossa kadun varressa. Aurinko porotti muutenkin ihan ylikuumasti, joten asuvalintani ainakin osui ihan oikeaan, kun olin vetässyt farkkushortsit päälleni. Taidan laittaa myöhemmin tänään kuvan instaan asukokonaisuudestani.





En muista tänä kesänä vielä kertaakaan auringon paistaneen niin lämpöisesti kuin eilen. Tiina oli kiikuttanut vettä pressiin, se ilahdutti. Me kuvaajat tarvitsemme vettä myös kentän laidalle ja onkin täysin järjetöntä, että se on kielletty. Emme saa viedä omia pulloja koko tapahtumaan, mutta meille ei myöskään tarjota mahdollisuutta saada vettä tapahtumassa kentän laidalle, johon me sitä erityisesti tarvitsisimme. Räikein tilanne oli taannoin Tampereella, kun kuvaaja ei saanut vesipulloa kentän laidalle, mutta vieressä seisoneilla pallopojilla oli omissa limsapulloissa vettä kyllä. Muutenkin edelleen kyllästyttää kuvaajia koskevat säännöt, mutta toisaalta pohjalaisittain ajateltuna pitäisi kai röyhistellä rintaa ja olla onnellinen, kun olemme niin suuri turvallisuusuhka jokaisessa pelissä, että meitä pitää ihan vahtia ja varsinkin asettaa kaikenlaisia sääntöjä. Ehkä meidän kuvaajien pitäisi joskus järjestäytyä ja tahallaan vähän sipsutella kentällä, seisoa edessä pelaajien astellessa kentälle, heittää vesipullot kentälle, käskeä tuomarin keskeyttää peli ja pyytää pelaajia näyttelemään edellinen tilanne uudestaan kuvan saamisen takia tai mitä nyt vaan ikinä voisi keksiä meidän tekevän sen sijaan, että istumme 2 x 45 min kausikorttipaikoillamme kiroillen edessä juoksevaa tuomaria tai turhan adhd-mallisia pallopoikia. 

Monenhan meistä ei edes tarvisi olla kuvaamassa näitä pelejä, koska aika harva edes on siellä rahallisen toimeksiannon takia. Meistä usea kuvaa jalkapalloa, koska rakastaa sitä mitä tekee. Niin kuin minä. Kun haluan juosta kentällä, menen Kerttulaan. Kun haluan olla jalkapallohuligaani, menen kannattajakatsomoon. Kun haluan kuvata jalkapalloa, kuvaan sitä. Kun haluan vettä, haluan vettä. Yksinkertaista?







Ja kun TPS haluaa tehdä maaleja, TPS tekee maaleja. No okei, se ei ole ollut tällä kaudella ihan niin yksinkertaista, mutta onneksi he keksivät eilisessä matsissa kuinka tehdään maaleja. Eka puoliaika oli aika tylsä alkuun, mutta Jonni herätti koko Kupittaan iskemällä pallon maaliin. Onnellinen jalkapalloilija on kyllä ihana näky.

Ennen onnellisen Jonnin näkemistä ohitseni lipui optimismia huokuva Onni. Onnissa oli se, mikä minulta on puuttunut jo hetken aikaa, sellainen vilpitön onnistumisen aura. Hän käveli kevyesti lämmittelemään huikaten koko valokuvaajarivistölle, että ottakaa musta sitten kuvia. Totesin hänelle iloisesti, että tietysti, kun ei täällä päässä oikein muuta tapahdu. Turkkarin kuvaaja henkisesti potkaisi mua polveen, ettei tuommosta saa sanoa, höhö. Se vähän lipsahti! Mutta ei kai se Onni siitä mitään välittänyt, juoksenteli edelleen kevyen iloisena haluten itsestään kuvia. Otin kyllä, mutta taisin saada parempia toiselta puoliajalta, kun tyyppi oli kentällä.


Sain myös vettä. Pyysin Tepsin huoltojoukoilta oman vesipullon ja sain sellaisen. Muuten en olisi pysynyt tolkuissani, kun jo kotoa lähtiessä oli hieman heikko olo jostain syystä. Olo onneksi parani, kun tauolla söin Tammisen sanoin kotimaista vihannesta.


Toinen puoliaika oli aika tylsä taas alkuun. Heräsin jossain vaiheessa siihen, etten ollut ottanut yhtään kuvaa ja päätin twiitata aiheesta, koska viimeksikin twiitattuani TPS teki heti maalin ja voittivat. Kun kirjoitin twiittiä, kemiläiset tekivät maalin ja juuri, kun olin julkaissut twiitin, laittoi Onni pallon maaliin toisessa päässä. Että kannatti sitten vissiin taas pukea voittoalkkarit ja kirjoittaa voittotwiitti.






Aika iloista porukkaa löytyi pelin päätteeksi kuvattavaksi. Onhan se mukavaa, kun alkaa maaleja syntymään ja sarjataulukossakin pääsee vähän ylöspäin.

Pelin jälkeen mullakin alkoi olla parempi olo ja myöhemmin tunsin itseni pitkästä aikaa aika normaaliksi. On ollut ilmeisesti kaikenlaisia hormonimyllerryksiä viime aikoina ja nyt tuntui kuin ne olisivat kaikki antaneet periksi. Pystyin juomaan kahviakin ihan hyvin, kun kävimme Halisilla voittokahvilla pelin jälkeen. Kuvat tein illalla jo, mutta postausta on kivempi kirjoittaa aamukahvia juodessa, jonka tosin ryystin jo kauan sitten.

TPS - PS Kemi 3 - 2

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti