perjantai 31. elokuuta 2018

PESUHUONE SAI UUDEN ILMEEN

..se hymyilee! Hahaa!

Pesuhuone sai pari uutta juttua ja minä ainakin hymyilen joka kerta siellä vieraillessani. Kun vain astun kynnyksen yli, jalkapohjani uppoavat johonkin äärettömän pehmeään enkä voi muuta kuin olla onnellinen. Vaikka onnen tässä tapauksessa tuokin 17 euron arvoinen poly-alkuisista aineista valmistettu matto, jota myydään ruotsalaisessa ketjuliikkeessä, en välitä, sillä sen tuoma hyvänolontunne on sama kuin missä vain elämän pienellä osa-alueella onnistumisessa.

Toinen uusi asia on toimiva pesukone. Miesihminen tilasi sen niin, että toimitus oli parin arkipäivän päästä eli menneenä keskiviikkona. Siinä ei kauaa nokka tuhissut, kun ukkelit kantoivat vanhan koneen pois paikoiltaan ja toivat uuden tilalle. Asennus oli nopea ja siinä kuljetusliikkeiden kuulumiset vaihdettuamme miehet poistuivat paikalta meidän jäädessä ihmettelemään uutta tekniikkaa.


harmaa Iittalan Kivi-lyhty täältä (mainoslinkki)

Aina, kun käyn suihkussa, käännyn katsomaan uutta harmaata mattoa, joka sopii niin täydellisesti pesuhuoneen tason sävyyn, lattiaan ja kaakeleihin, joissa menee harmaa rantu lähellä lattiaa. Värisilmäni sielu lepää pesuhuoneessamme.

torstai 30. elokuuta 2018

PAREMPI KUNTO, PAREMPI MIELI

Käytiin viime viikolla pienellä kesälomaretkellä Porvoossa ja päädyimme Haikon kartanoon yhdeksi yöksi. Hieno paikka, vaikkakin kummitustarina päättömästä ratsumiehestä hieman epäilytti. Emme törmänneet ratsumieheen, mutta itse kyllä kirmasin pitkin maita ja mantuja kuin päätön kanaeläin, niin innoissani olin juoksemisesta.

Mun piti jo keväällä alkaa kohentaa kuntoani siihen malliin, jotta olisin voinut taas alkaa juoksemaan. Yksin hölkkäily vaihtui yllättäen kävely- ja metsälenkkeihin pitkän miehen kanssa enkä tietenkään edes ehdottanut mitään juoksua vähäisesti muistuttavaa toimintaa, sillä pitkä mies on joku entinen jalkapalloilija ja minä taas huonokuntoinen lyllerö. Ei siihen asetelmaan sopinut mikään juoksentelu. Kamalan noloa joku hengästyminen ja tein sitä jo kävellessäkin ihan tarpeeksi.


Viime viikon maanantaina Porvoossa satoi vettä ihan kaatamalla. Olimme kuitenkin sopineet menevämme illalla lenkille Haikossa ja niin me sitten lähdimme sateeseen. Olisimme päätyneet joidenkin mökkiläisten pihoihin valitsemaamme tietä pitkin, joten oli pakko pujahtaa lopulta metsään, vaikka satoikin täysiä ja joutui normaalia enemmän varomaan, ettei liukastu. 

Myöhemmin polkumme muuttui ja ehdotin, että juostaisiin vähän ja niin me sitten hölkkäsimme sen, mitä jaksoin. Jaksoin pitemmästi kuin ennen, lujempaa kuin ennen. Se oli ihanaa! Vihdoinkin valoa tunnelin päässä sen suhteen, että tässähän voi vielä joku päivä pystyä tuulipukulenkkeilemään pitkän entisen jalkapalloilijamiehen kanssa jopa juosten.


paita New Balance - housut Gina Tricot - kengät New Balance

Lenkin jälkeen oli tosi hyvä olo. Kävimme syömässä Haikon kylpyläpuolella burgerit iltapalaksi ja vähän ajelemassa lähistöllä kaupassa. Satoi edelleen kuin Esterin pyllystä. Käperryimme lopulta sänkyyn katsomaan Armania synnytysosastolla sekä kymppiuutiset. Lopulta maltoimme nukahtaa. Mikä sen mukavempaa kunnon lenkin jälkeen.



Täällä Varsinais-Suomen suunnalla olemme koittaneet koluta kaikki lähimetsiköt läpi. Lauantaina kävimme Kullaanvuorella ja tiistaina Maskussa Karevansuolla. Tän postauksen kuvat ovat sieltä jälkimmäiseltä keikalta, tuo koivukuja oli ihanan kuvauksellinen.

tiistai 28. elokuuta 2018

IHONHOITO VAATII HUOMIOTA SYKSYLLÄ

* postaus sisältää mainoslinkkejä

Kun syksy pyörähtää kunnolla käyntiin, sitä huomaa ihon kaipaavan enemmän hoitoa ja kosteutusta kuin huolettomaan kesäaikaan. Minä tajusin vasta viime syksynä ihoni tarvitsevan ihan tosissaan kosteutta. Jos kosteusvoiteeni on liian vaisua tavaraa, leukaani pamahtaa rykelmä tulehtuneita näppylöitä. Tänä syksynä haluan selvitä ilman näppylöitä.

Mulla on varastossa pari tuotetta, joilla pääsen alkuun, mutta hieman täytyy täydentää valikoimaa vielä. Ajattelin hoitaa ihoani Mádaran tuotteilla, sillä ne vaikuttavat toinen toistaan ihanammilta. Minulla on nyt käytössä vain päivävoide ja hiilisaippua, jota voi käyttää koko kropalle. Se poistaa toksiineja ja syväpuhdistaa. Tykkään myös sen tuoksusta kovin. Mádaran päivävoide on ollut myös tosi hyvä.


Näiden kaveriksi ajattelin syksyksi tehokkaasti kosteuttavaa SOS Hydra -kasvovoidetta ja ehkä seerumia myös. En usko pärjääväni enää talvea ilman seerumia.

Kaapistani uupuvat näiden lisäksi aurinkosuoja kasvoille sekä meikkivoide. Nyt olisi hyvä päivä tilata nekin Mádaralta, sillä heidän verkkokaupan koko valikoima on vain tänään -40 % alessa. Huikea alennus ja tilaisuus täydentää varastot! Mádaran tuotteet nimittäin vaikuttavat erittäin laadukkailta ja usein kaupassa käyn katselemassa heidän purnukoita, mutta totean aina niiden olevan hinnaltaan hieman arvokkaita. Eivät liian, mutta kuitenkin vähän.


Tästä aleen! Muista hyödyntää, jos sinunkin kosmetiikkavarastot ovat hieman tyhjillään kesän jäljiltä. Aikaa on 23:59 asti ja vähintään 80 euron tilauksiin lisätään tilaajalahjana silmänympärysvoide. Tarvitsen muuten sellaisenkin, hmph...

maanantai 27. elokuuta 2018

OI INSTAGRAM - MIKSI OLET NIIN VAIKEA?

Mulla on melkein 2000 kuvaa instassa, mikä on kai aika paljon. Seuraajia ei ole kuin reilu 500 ja sekin määrä sahaa edestakaisin sitä tahtia kuin minun mieltymykseni muokata kuvia ajelevat vuoristorataa, johon en koskaan lapsena onneksi päässyt, koska olin liian lyhyt.

Nea Lindberg, Anni Korhonen ja Janni Delér ovat kaikki lyhyen ajan sisään julkaisseet presetsettejä Lightroomille, jotka voi siis ostaa, mikäli haluaa päästä säätämisen kanssa helpolla ja instafeedin näyttävän vielä paremmalta. Erityisesti Jannin instakuvia olen aina kuolannut, sillä ne vain näyttävät aina niin upeilta sen lisäksi, että Janni itse näyttää upealta. Myös Julia Toivolan instafeed on aika pitkälti täydellinen sävyiltään.

Muokattu Lightroomilla.

Minua ärsyttää, kun minä en osaa. En ole googlettanut itseäni tarpeeksi syvälle, jotta oppisin. Minä vain murisen sohvanurkkauksessani ja mietin pääni puhki mitä tekisin omalle instagram-elämälleni. Tavallaan en kaipaa turkooseja taivaita, mutta toisaalta haluaisin instakuviini jotain taikuutta.

Olen kokeillut VSCO-filttereitä ja hetken verran myös Afterlightia, mutta en lopulta pysty pitäytymään linjassani. Kyllästyn, jotain puuttuu! Nyt olen viimeajat muokannut kaikki kuvani erikseen Lightroomissa, mutta en saa niihin sitä jotain. Jotain puuttuu edelleen. Instagram-muokkausten sielu, se leijuu jossain enkä saa sitä kiinni.

Ilmeisesti pakko jatkaa etsintää ja päättää haluanko kuvani olevan pinkkejä, sinisiä vai keltaisia. Täytyy myös käydä keskustelu valokuvaajaegoni kanssa siitä voinko mennä helppoa reittiä ja ehkä jopa ostaa jonkun toisen bloggaajan tekemät presetit. Kun en millään haluaisi. Kun mun pitäisi osata itse.

Muokattu Lightroomilla.

Ja sitä paitsi: instagramissakin taitaa nykyään hyvä sisältö merkitä enemmän kuin se onko kuvissa joku tietty sävy. Omia suosikkejani instassa ovat Elina Leskinen ja Eino Nurmisto, jaksaisin katsella molempien instastooreja 24/7.

sunnuntai 26. elokuuta 2018

LOPPUKESÄN PARHAAT PÖKSYT

* postaus sisältää mainoslinkkejä

Trumpettihousut olivat muotia joskus, kun olin vielä ala-asteella. Löysin mummolasta jotkut ylivanhat valkoiset Jamekset ja mahduin niihin justiin ja justiin. Ennen vanhaan ihmiset olivat jotenkin todella pieniä ja hoikkia? Ainakin äitini on ollut, sillä hänen ikivanha ja valitettavasti aivan ylihieno eräs Adidaksen t-paita ei mahtunut minulle edes silloin ala-asteikäisenä. Se harmittaa minua vieläkin välillä, sillä tuollaiset vuosikymmenten takaiset merkkivaatteet ovat mahtavia aarteita.

Noh, ne housut. Trumpettihousujen jälkeen alkoivat jossain vaiheessa pillilahkeet tuntua ihan hyvältä ajatukselta ja olenkin siitä lähtien tainnut pukeutua koko ajan jonkun sortin pillifarkkuihin. Tässä välillä on joissakin blogeissa näkynyt leveälahkeisempia housuja ja olenkin jäänyt miettimään voisinko itse pukea sellaiset vielä joskus. Nyt aivopesua on kai ollut riittävästi, sillä reilu viikko sitten halusin ostaa leveät liehulahkeiset pöksyt, koska näin lomalla ei todellakaan pysty ajattelemaan mitään farkkuja. Muutenkin leveämmät lahkeet tuntuvat nyt miellyttävän silmää bloggaajien asukuvissa ja katukuvassa yleisesti.




Ostin Ginasta nämä housut, kun ne eivät kovin kalliitkaan olleet. Nyt ne ovat jo netistä mustana loppu, mutta vihreää ja ruosteisen oranssia riittää sentään vielä. Ginassa on muutenkin aika hyvä valikoima tämän tyylin housuja ja ostopäätöstä tehdessä mietin kovasti olisinko ostanut raitahousut vai jotkut muut. Valitsin sitten lopulta jotkut muut.


neule Only - housut Gina Tricot - kengät New Balance

Mitä te tykkäätte leveämmistä lahkeista, miellyttääkö silmää?

lauantai 25. elokuuta 2018

AAMUPALAPUUROA JA SISUSTAMISTA

Täällä on taas herätty tähän päivään, tavallaan. Kahvit on vielä juomatta ja unihiekat silmissä, mutta kyllä se tästä vähitellen. Raisiossa on tänään markkinat, joten lähdetään niitä ihmettelemään heti kun osaisi päättää mitä tuonne pukisi päälle. Niin vaikeita nämä loppukesän kelit oikeastaan, kun tavallaan ilmassa on jo henkäys syksyä ja sitten kun ulos lähtee neule päällä, hikoilee kuin pieni possu, mrr.



Mun virkkausoperaatio on edennyt pari kierrosta, jei! Siitä ehkä tulee valmis vielä joku päivä. Eilen käytiin katselemassa pesukoneita ja samalla parissa huonekaluliikkeessä. Askosta tarttui mukaan kuvassa oikealla pilkistelevä rahi. Nyt olkkarista ei enää puutu kuin pöytä. Siitäkin on jo ajatus olemassa, enää tarvisi löytää just se oikea.


Ollaan lomalla jaksettu syödä kunnolliset puuroaamupalat joka päivä ja toivon saman meiningin jatkuvan tietysti myös loman jälkeen. Harmi, ettei tuoreita marjoja sitten enää saa, ainakaan vattuja. Toisaalta kiva, että oli se takavuosien superfood-villitys ja puuron sekaan voi hankkia kaikkea muuta, niin kuin kaakaonibsejä (mainoslinkki), kookoshiutaleita (mainoslinkki), kuivattuja marjoja ja granaattiomenan siemeniä. 

Nyt täytyy mennä, että päästään eteenpäin sinne markkinoille! Tää päivä on täynnä ohjelmaa, kun ajateltiin päivällä lähteä metsälenkille ja illalla kannustetaan TPS voittoon kotoa käsin. Pitäkää tekin hauskaa!

perjantai 24. elokuuta 2018

KUN KEKSIN, ETTÄ VOISIN VIRKATA MATON

Kun kävimme Vanhan Rauman muutamissa putiikeissa, yksi niistä oli iso ja ihana sisustusliike, jossa törmäsin neulottuihin peittoihin. Tiedättehän? Sellaisia jättipeittoja, joita voi itsekin neuloa esimerkiksi fleecestä.

Se jäi mietityttämään. Ne peitot ovat tosi hienoja ja ihan hyvin voisin itse tehdä sellaisen.

Eilen Turun keskustassa käydessä teimme visiitit kahteen eri lankakauppaan, mutta kummastakaan en bongannut peittolankaa. Halusin siis hiplata sellaista lankaa, kun sellaistakin on olemassa, mutta loppujen lopuksi päädyin hiplailemaan vain erilaisia kuteita, joista voi virkata maton. Maton virkkaamista olin googletellut myös, sillä tätä asuntoa tarvisi edelleen vähän sisustaa.

Lopulta ostin kasan kudetta ja 10 mm bambuvirkkuukoukun. Tottakai ostin sen kaikista halvimman kudekasan, koska miten muutenkaan. Se ei siis ollut millään kerällä vaan kirjaimellisesti kasa. Vähänpä tiesin millaista tuskaa valintani tulisi aiheuttamaan.

Sain illalla myöhään viestin eräältä neitokaiselta instassa kuinka meidän kudevyyhdin selvittelyoperaatio on ollut illan parasta viihdettä. Instastoorissa on siis muutamia pätkiä miten homma eteni. Nyt heti tässä voin kertoa lyhennetysti: olin jo virkannut 2 kierrosta, kun tajusin, että se kudekasa on pakko selvittää kokonaan. Lähdimme purkamaan tilannetta toisesta päästä, mutta lopulta meillä oli joku 4 eri selvityslinjaa ja joskus keskellä yötä vihdoin saatiin kaikki solmut auki. Nyt meidän molempien selät on solmussa, minun varmaan enemmän, sillä kaikki liikkeet sattuvat. Sen siitä saa, kun toimistotyöläinen alkaa tehdä jotain käsillään ja tarvisi vähän tukea käsien liikkeisiin selästä.


Nyt voin jatkaa maton virkkaamista, todennäköisesti siitä tulee just hyvä tonne meidän eteiseen! Ei tarvitse ostaa Vallilalta mitään pyöreää mattoa sinne, kun teen itse.

Kai haluatte sitten nähdä, kun se on valmis ja paikoillaan?

torstai 23. elokuuta 2018

RAISIO-PORVOO-HÄMEENLINNA-LEMPÄÄLÄ-RAUMA-RAISIO

Tuli taas käytyä vähän reissussa. Lähdettiin maanantaina kohti Porvoota, oltiin yö Haikon kartanossa ja jatkettiin tiistaina Hämeenlinnaan. Porvoo valikoitui meidän kesäreissukohteeksi, koska kumpikaan ei oltu ikinä ennen käyty siellä. Haluttiin nähdä Vanha Porvoo. Vanhat kapeat mukulakivikadut ja puutalot ovat ihania kuin myös vanhat kartanot sekä tietysti linnat.


Tiistaina suunnattiin Porvoosta Hämeenlinnaan tarkoituksena olla yö Hämeenlinnassa, mutta linnan kiertämisen jälkeen totesin Jonille, ettei se nyt niin justihin olisi, vaikka mentäisiin yöksi Raumalle, mikä oli alunperin ohjelmassa vasta keskiviikkona. Googlailtiin ensin Tampereen hotellitarjontaa, mutta lopulta suuntasimme Lempäälään kiertelemään kauppoja ennen kuin ajelimme Raumalle.

neule Only - housut Gina Tricot (täältä, mainoslinkki) - kengät New Balance

Eilen heti aamupalan nauttimisen jälkeen kävimme pystökaffella Vanhassa Raumassa sekä kiertelemässä putiikkeja. Vanha Rauma ei ole aivan niin tiivis kuin Vanha Porvoo ja kaupatkin ovat hieman erilaisia, mutta nätti Vanha Raumakin on. Kauppojen erilaisuudella tarkoitan sitä, että Vanhasta Raumasta löytyy yhtäkkiä R-Kioski ja Finlayson pop-up, kun taas Vanha Porvoo oli täynnä pienen pieniä sisustusliikkeitä ja muita ihan vierekkäin.

Vanhan Rauman kierroksen jälkeen olin ihan yliväsynyt ja kun pääsimme lopulta kotiin Raisioon, nukuimme kahden tunnin päiväunet. En edes tiennyt osaavani nukkua päikkäreitä, mutta ilmeisesti tarpeeksi väsyneenä sekin luonnistuu.

Tänään ohjelmassa on pyykinpesukoneen pyydystämistä, sillä tämän asunnon varusteluun kuulunut sanoi sopimuksen irti lauantaina. Täällä siis oli ennestään vanha kone, jota sai käyttää, kunnes se hajoaa. Nyt kun se hajosi, joudumme hankkia uuden.

Kivaa torstaita! Te, ketkä ette enää ole lomalla, tsemppiä loppuviikkoon! Ei enää montaa päivää ennen viikonloppua!

keskiviikko 22. elokuuta 2018

ARKIRUOKAA: KANARIISIMÖSSÖ

Aika usein tulee mietittyä mitä sitä söisi, yleensä hetkeä ennen viikon suurinta kauppareissua jääkaapin ammottaessa tyhjyyttään. Mä en viime vuosina ole ollut kovin ahkera nainen keittiön puolella, joten pää lyö tyhjää erityisen paljon ruokavaihtoehtojen suhteen. Osaan tehdä makaronilaatikkoa ja lasagnea sekä yhden kanariisimössön, jonka reseptin ajattelin nyt jakaa teillekin.


Tämä on tosi yksinkertainen ruoka ja tietysti hyvää, koska siihen tulee kermaa. Se syntyi joskus aikoinaan vahingossa, kun olin hieman ahkerampi ruuanlaittaja. Näin se tehdään:

loraus öljyä pannulle
heitä mausteet öljyn sekaan jo tässä vaiheessa (kurkuma!!)
paista kanafileet (maustamaton paras)
lisää sekaan vettä riisin keitto-ohjeen mukaan
riisit perään
anna keittyä hetki ja pilko rasiallinen kirsikkatomaatteja sillä aikaa
valuta purkillinen ruokakermaa riisin ja kanan sekaan (tai loraus oikeaa kermaa maun mukaan)
ripottele kirsikkatomaatit pannulle myös
anna hautua jonkun aikaa, mutta sekoita välillä, ettei mössö pala pohjaan

Tätä teen aina silloin tällöin ja tietysti muuntelen kasvisosiota jonkun verran. Viimeksi mukana oli yksi paprika ja avokado kirsikkatomaattien lisäksi.

maanantai 20. elokuuta 2018

5 SYYTÄ MIKSI LAIHDUTTAMINEN ON VAIKEAA

Kehopositiivisuus saattaa mustavalkoisesti maailmaa katselevien mielestä näyttää lihavuuden puolustelulta, vaikka sitähän kehopositiivisuuspuhe ei ole. Niin ylipainoisten kuin muidenkin on tärkeää pystyä hyväksymään itsensä sellaisena kuin on, koska terve itsetunto on vahva perusta elämälle. Jos ei pysty elämään itsensä kanssa tasapainossa, on todella vaikeaa lähteä muuttamaan elämässään yhtään mitään, sillä kaikki energia menee ihan johonkin muuhun kuin muutoksen läpi viemiseen.



Itselleni oli aikoinaan kova pala hyväksyä se muutos kehossani, jonka aiheutin joitakin vuosia sitten. En ollut tottunut olemaan ylipainoinen enkä totta puhuen tunnista sitä ominaisuutta minulle kuuluvaksi vieläkään, mutta olen silti onnistunut kokoamaan jonkinlaisen itsetunnon asian suhteen. En stressaa sen takia, että olen ylipainoinen, koska satun nyt vain olemaan ja tiedän olevani kykenevä tekemään asialle jotain. Aina en ole ollut. Alla suurimmat syyt miksi paino ei putoa, vaikka kuinka haluaisi:

1. Elämäntilanne ei aina salli laihtumista. Jos on kamalasti meneillään koko ajan jotain, ei energia riitä miettimään edes pieniä muutoksia rutiineissa. Jos eroaa, muuttaa tai saa kenkää yt:ssä, laihduttaminen on viimeinen asia, jota kannattaa edes miettiä. Kun saa elämänsä vakautettua, kannattaa kaverin kanssa sovitut kahvitreffit vaihtaa metsälenkkitreffeihin ja alkaa miettiä ateriavälejä sekä hyviä rasvoja lautasella.

2. Aineenvaihdunta ei toimi. Minä muistan sellaisia kausia, kun havahduin siihen, etten ollut tuntenut nälkää pitkiin aikoihin. Söin lounasta, mutta minulla ei ollut nälkä. Se herätti, mutta vain hetkeksi, sillä kohdan yksi takia en ollut valmis muuttamaan mitään. Mitä olisi pitänyt tehdä: syödä 3-4 h välein, kunnolliset välipalat töissä ja illalla lämmin ateria kotona.

3. Sokerikoukku. Suklaata yksi pala, kaksi palaa, koko rivi, puoli levyä, oho koko levy! Niin se vie mennessään, jos sen hyväksyy. Miten sitten irti tästä kuuluisasta sokerikoukusta? Minä tein tänä vuonna näin: tein päätöksen, etten saa ostaa enää kokonaisia suklaalevyjä kaupasta ja sitten keksin rakastua, jonka päälle helvetillinen koivuallergia. Ei pal tehnyt suklaata mieli, kun se pahentaa allergiaoireita. Sokeri on muuten myös yksi asia, mikä estää aineenvaihdunnan palauttamista terveelle tielle, sillä se jotenkin turruttaa makuaistin. Kun on syömättä sokeria hetken, alkaa paprikatkin maistua makeilta ja Marabouta ei pysty syömään ollenkaan.


4. Liikkumisen itsetunto. Olitko koulussa aina se, joka valittiin viimeisenä, kun oli liikunnasta kyse? Etkä oikein muutenkaan koe itseäsi liikunnalliseksi? Minä olen aina mieltänyt itseni huonokuntoiseksi enkä muutenkaan niin lahjakkaaksi liikunnassa. En osaa juosta lujaa enkä vieläkään hahmota miten ojentajapunnerruksia tehdään, mutta tiedostan liikkumisen olevan tärkeää terveyden kannalta, joten liikun. Jos on huono kunto, ei se siitä neljän seinän sisällä kököttämisellä parane vaan ulos siitä! On palkitseva fiilis, kun huomaa kuntonsa parantuneen edelliskerrasta ja sitä paitsi myös huonokuntoisista kävelylenkeistä tulee hyvä olo jälkikäteen. Suosittelen. Koska miksi olla läski, kun voi olla liikkuva läski?

5. Pikavoittoja ei ole. Sitä haluaisi painon putoavan heti, kun on pystynyt olemaan päivän ilman suklaata ja käynyt salilla bodaamassa, mutta se nyt vaan ei mene niin. Laihduttaminen on kuukausien homma ja pysyvä muutos saavutetaan, kun muutetaan omia toimintatapoja keittiön puolella vähitellen. Opettele syömään kunnon aamupala, muista välipalat, nuku kunnolla, harrasta liikuntaa nautinnolla, herätä aineenvaihdunta ja koe uusi energinen olemus. Työ palkitaan.


Itse en ole vielä lähelläkään omaa tavoitettani eikä painokaan ole taas hetkeen tippunut, mutta lauantainen metsälenkki oli ihana! Tekee niin hyvää joutua vähän katsomaan mihin astuu ja nousemaan mäkiä. Lisäksi verenpaine tipahtaa välittömästi, kun vain astuu metsään.

Lauantaisen lenkin tuoma hyvä olo johti jotenkin kehopositiivisuuskeskusteluun kotona ja sen inspiroimana halusin jakaa oman laihduttamishistoriani ongelmat, koska uskon monien muiden kokeneen samoja asioita. On ollut ihanaa tänä vuonna vähän laihtua, mutta kiloja riittää vielä. En silti stressaa koko operaatiosta vaan keskityn mieluummin hyvään ruokaan ja liikunnan iloon.

sunnuntai 19. elokuuta 2018

VEIKKAUSLIIGA: TPS - VPS 17.8.2018

Perjantaina oli taas pelipäivä. Vihdoinkin pääsi kuvaamaan ilman mitään allergia- tai niskajumiongelmia ja kaiken lisäksi hyvin levänneenä, koska on loma. Ehdin ajan kanssa meikkaamaan ja lähtemään peliinkin ihan ajoissa. Moni muukin oli ollut ajoissa, sillä pressin pullat oli jo ahmittu, mutta ei se mitään, sain kuitenkin kahvia.


Toivoin voittoa, koska en halua lähteä kuvaamaan peliä tappiomielialalla. En usko, että katsomoonkaan olisi koskaan mukava lähteä pessimistisenä vaan mieluummin uskon ja toivon kanssa.

Eihän sitä kuitenkaan voinut tietää, mitä on luvassa. Kokoonpanossa oli mukana pari uutta ukkelia ja muutama vanha tapaus poistunut paikalta. Kaikki oli siis mahdollista.



Tepsijätkät ainakin tekivät heti alkuun selväksi, että olivat lähteneet peliin voittamaan. Ensin Blunkka potkaisi pallon maaliin ja sitten Sjökke, joka jälleen oli ihan liekeissä. En tiedä mitä hän syö aamupalaksi, mutta ilmeisesti Blunkka oli käynyt samalla murolautasella, kun molemmat jätkät pelasivat niin ahkerasti. Mikä juttu pojat, kertokaa salaisuutenne?








Pitkästä aikaa kävin hiippailemassa vaihtopenkkien edessäkin, vaikken olisi kai saanut. Kävelin ronskisti nurmikolla ja mietin tuleeko häätö turvallisuuspäällikön toimesta, mutta ehkä hänellä oli muuta tekemistä kuin kytätä meikäläisen tekemisiä. Hymyilytti vitivalkoiset Pumat, sillä tähän asti ehkä näteimmät nähdyt nappikset ovat olleet täysin valkoiset Niket. Nämä Pumat yltävät lähes samaan.



Pallopojat, voi pojat. En haluaisi kitistä tenavista, mutta sen sanon, että ensi kerralla ryöstän heiltä heidän pallonsa, jos se pallo ei pysy poissa tuomarin juoksulinjalta.



Toisella puoliajalla onneksi näkyi muutakin kuin riehuvia pallopoikia, kun TPS teki vielä pari maalia lisää. Ihan kiva! Maalihaleja kuvaan mielelläni!








Ja niin TPS voitti. Olihan se nyt hienoa! Hymyilin aina, kun tuli maali ja olo oli kuin olisi kuvannut viime vuoden Tepsiä. Tykkäsin! Tällaisia pelejä minä haluan kuvata. Kun koko ajan sattuu ja tapahtuu, eikä tarvitse nukahtaa jakkaralleen.

Kiitos TPS!

TPS - VPS 4 - 1

lauantai 18. elokuuta 2018

VANHAT MEIKKIVOITEET ROSKIIN JA TURKINPIPPURISUKLAATA

* postaus sisältää mainoslinkkejä

Hidas aamu, paras aamu. Nyt on kyllä jo päivä ja koko aamu on mennyt koneella jumittaessa, kun ensin piti googletella majoitusvaihtoehtoja Porvoon suunnalta ja sitten aloin tehdä eilisen futismatsin kuvia, kunnes oli pakko pitää tauko ja lopulta olen päätynyt kirjoitushommiin, koska kirjoittaminen on kivaa.

Tarkoitus on nousta tästä vielä ylös tekemään ruokaa ja sitten ulkoilemaan, kun ei olla käyty kunnolla lenkillä taas maanantain jälkeen. Ulkona on ihanan lämmin vielä, vaikka blogeissa ja sosiaalisessa mediassa monet puhuvat jo syksystä. Minun elämässäni elokuu ei ikinä ole syksyä, vaikka illat ovatkin jo viileämpiä.



Eilen meikkasin pitkästä aikaa. Kaivoin kaapin perältä meikit enkä enää uskaltanut sutia vanhaa meikkivoidetta naamaani, kun jotenkin ällötti aivan liikaa ajatuskin yli vuoden auki olleesta kosmetiikkatuotteesta. Toinen yhtä vanha tuote saa myös luvan poistua roskiin kaapistani. Nyt olen sitten vailla kunnollista meikkivoidetta, joten täytyy sellainen pyydystää jostain vielä ennen syksyä.

Meikkaaminen on kuitenkin kivaa, vaikka on ilman meikkiäkin oleminen ollut viimeiset pari kuukautta todella virkistävää. Ihoni taitaa voida hyvin myös sen takia, vaikka hehkua se alkoi kunnolla vasta kun aloin juoda rooibosta joka ilta

Eilinen meikkinaamani löytyy uusimmasta instakuvasta täältä. Kokeilin Keskiseltä ostamiani NYXin luomivärejä, joiden sävyt ovat Girl Talk ja Fireball.



Pelin jälkeen haahuiltiin Kupittaan Cittarissa hartaudella ja ostimme tietysti kaikkea muutakin kuin mitä menimme hakemaan. Onneksi muistimme ostaa kahvia, joka oli ostoslistalla, sillä kumpikaan ei muistanut kauppaan mennessä mitä ne kolme juttua oli, joita olimme menossa hakemaan. Kaksi muistimme, joista toisen olimme jo unohtaneet juustohyllyille päästessä. Loppujen lopuksi ostettiin kaikki mitä piti ja vähän extraa. Yksi extralöydös oli paljon himoittu turkinpippurisuklaa. Ei tarvi lähteä laivalle sen takia.

Ja nyt lopetan tämän höpisemisen ja teen futiskuvat loppuun, jotta pääsen joskus tässä elämässä keittiöönkin asti. Hauskaa lauantaita!