perjantai 24. elokuuta 2018

KUN KEKSIN, ETTÄ VOISIN VIRKATA MATON

Kun kävimme Vanhan Rauman muutamissa putiikeissa, yksi niistä oli iso ja ihana sisustusliike, jossa törmäsin neulottuihin peittoihin. Tiedättehän? Sellaisia jättipeittoja, joita voi itsekin neuloa esimerkiksi fleecestä.

Se jäi mietityttämään. Ne peitot ovat tosi hienoja ja ihan hyvin voisin itse tehdä sellaisen.

Eilen Turun keskustassa käydessä teimme visiitit kahteen eri lankakauppaan, mutta kummastakaan en bongannut peittolankaa. Halusin siis hiplata sellaista lankaa, kun sellaistakin on olemassa, mutta loppujen lopuksi päädyin hiplailemaan vain erilaisia kuteita, joista voi virkata maton. Maton virkkaamista olin googletellut myös, sillä tätä asuntoa tarvisi edelleen vähän sisustaa.

Lopulta ostin kasan kudetta ja 10 mm bambuvirkkuukoukun. Tottakai ostin sen kaikista halvimman kudekasan, koska miten muutenkaan. Se ei siis ollut millään kerällä vaan kirjaimellisesti kasa. Vähänpä tiesin millaista tuskaa valintani tulisi aiheuttamaan.

Sain illalla myöhään viestin eräältä neitokaiselta instassa kuinka meidän kudevyyhdin selvittelyoperaatio on ollut illan parasta viihdettä. Instastoorissa on siis muutamia pätkiä miten homma eteni. Nyt heti tässä voin kertoa lyhennetysti: olin jo virkannut 2 kierrosta, kun tajusin, että se kudekasa on pakko selvittää kokonaan. Lähdimme purkamaan tilannetta toisesta päästä, mutta lopulta meillä oli joku 4 eri selvityslinjaa ja joskus keskellä yötä vihdoin saatiin kaikki solmut auki. Nyt meidän molempien selät on solmussa, minun varmaan enemmän, sillä kaikki liikkeet sattuvat. Sen siitä saa, kun toimistotyöläinen alkaa tehdä jotain käsillään ja tarvisi vähän tukea käsien liikkeisiin selästä.


Nyt voin jatkaa maton virkkaamista, todennäköisesti siitä tulee just hyvä tonne meidän eteiseen! Ei tarvitse ostaa Vallilalta mitään pyöreää mattoa sinne, kun teen itse.

Kai haluatte sitten nähdä, kun se on valmis ja paikoillaan?

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti