sunnuntai 30. syyskuuta 2018

KUNTO KASVAA KOHISTEN

Kävin alkuviikosta kahvilla Maaritin kanssa Turun keskustaan avatussa Coffee Housessa. Jätin auton parkkiin sillä tavalla mukavasti, että autolle palatessa luvassa oli yhden mäen kiipeäminen. Minä viimeiseen asti laiska ihminen en oikein arvosta ylämäkiä, kun ne niin ärsyttävästi aina hengästyttävät. Pystyttekö samaistumaan tähän? Noh, kun sitten palasin autolle ja kiipesin mäkeä ylös, en edes hengästynyt kuin lopussa vähän. Olin aivan ihmeissäni, mutta tietysti myös maailman onnellisin, kun tajusin mun kunnon parantuneen ihan huimasti! Noin ensimmäinen kerta elämässä, kun pystyn tekemään jotain ns. raskasta hengästymättä todella paljon.




Eilen kävin exäni luona ja kannoin sieltä pari painavaa säkkiä omia romujani autoon. Vähän meinasi mennä irvistelyksi, mutta jaksoin kuin pohjalainen akka, sisulla ja hauiksilla. Nostin säkit autoon, otin Marimekko-kassin olalle ja lähdin kävelemään kampaajalle. Hetken päästä tajusin, ettei painavien säkkien kantelu enää tunnu oikeastaan missään vaan voimani olivat taas kuin en olisi mitään fyysisesti vaativaa tehnytkään. Hymyilytti. Niin ihana tunne jaksaa tehdä arkisia asioita ja ennen kaikkea palautuu nopeasti.



Eilen myöhemmin päivällä lähdimme poikaystävän kanssa pitkälle kävelylenkille ja mietin jossain kohtaa sitä, että useimmat ihmiset eivät varmaan tiedä mistä me kuntoiluun hurahtaneet akat oikein jauhamme, kun hehkutamme liikunnan tuomaa hyvää oloa ja ennen kaikkea kuinka paljon kuntoilu piristää sekä tuo ihan uudenlaista virkeyttä arkeen. Koska en minäkään tiennyt aiemmin, että se tuntuu tältä!! On ihan eri asia lukea jostain, että voi kylläpäs minä nyt olen maailman pirtein ja voimakkain kuin oikeasti tuntea se myös ja tietää, mitä sillä tarkoitetaan.

Nyt kun itse olen vihdoin päässyt elämässäni siihen kohtaan, että mulla on edes vähän parempi kunto kuin ennen, on fiilis ihan huikea! Liikunta tuo energiaa, eikä vie sitä kuten joskus harrastusta aloittaessa ehkä saattaa tuntua. Tärkeintä on ymmärtää, että se on vain se alku ja kunto kasvaa tosi nopeasti, kun keholle vain antaa ärsykettä säännöllisesti. Nyt voin sanoa, että paremman fyysisen kunnon tavoittelu on kaiken sen hien ja kipeiden jalkojen arvoista eikä kehitystä voi tapahtua, ellei mitään tee.




Onko teillä hyvä kunto? Tiedättekö millaista on olla ihan rapakunnossa tai vastaavasti tosi hyväkuntonen? Itse olen elämäni aikana ollut enemmän rapakunnossa kuin hyväkuntoinen, joten siksi silmäni loistavat nyt kirkkaammin kuin naapureiden syysvalot.

lauantai 29. syyskuuta 2018

HIDAS AAMU PARAS AAMU

Meillä on vietetty tänään ihan ylihidasta aamua, sillä silmät avautuivat joskus 06:36 ja puuronkeittohommissa ollaan vasta pari tuntia myöhemmin. Kauhea nälkä oli jo kauan sitten, mutta ei vain päässyt ylös ennen kuin aurinko alkoi nousta ja tuli vähän valoisampaa.

Hyviin tapoihin tuntuu nykyään jäävän koukkuun yhtä helposti kuin nuorempana huonoihin. Kun on saanut kiinni jostain hyvinvointia lisäävästä, homma etenee kuin lumivyöry jättäen kaiken kakan alleen. Esimerkiksi eilen meidän oli pakko lähteä illalla vielä kauppaan, jotta saatiin punaista maitoa viikonlopun aamupuuroja varten. Ajatus veteen keitetystä puurosta oli yhtä laimea kuin veteen keitetty puuro, hrr. Sitä saa arkena ihan tarpeeksi ja viikonloppuisin on ihanaa, kun on astetta parempaa aamupalaa ja kahvia.



Tänään ohjelmassa mulla on kampaajakäynti puolilta päivin, jonka jälkeen käyn paikassa jossa ennen asuin. Sitten myöhemmin jotain liikuntaa, ehkä jopa pitkä lenkki, jos en ole ehtinyt jo tuhlata kaikkea energiaani johonkin muuhun. Viime viikon lauantaina kierrettiin 10 kilsan kävelylenkki ja nyt olisi tarkoitus edes kerran viikossa kävellä joku tuollainen pitempi matka. Siitä tulee niin hyvä olo ja kunto kehittyy!

Mahtavaa lauantaita teille!

torstai 27. syyskuuta 2018

LOUNASEVÄÄT TÖISSÄ - PUOLESTA VAI VASTAAN?

Noin puolivälissä kesälomaa sain työkaverilta viestin, jossa hän kertoi meidän työpaikkaruokalan lopettaneen toimintansa. Ei ollut tietoa uudesta ja niinpä siis jouduin ensimmäistä kertaa elämässäni turvautua eväisiin. Monta puhetta pidin kotona kuinka eväiden tekeminen on tosi raskasta ja monta keskustelua myös käytiin siitä kuinka siinä silti säästäisi rahaa, jos aina söisi vain eväitä.

En ollut tottunut suunnittelemaan ja tekemään sitä kaikkea, mitä lounaseväät vaativat. Täytyy muistaa edellisenä päivänä, että hei mä muuten tarvin eväät töihin ja toisaalta ei ollut rutiinia tehdä niitä eväitä sekä muistaa ne vielä ottaa mukaan töihin. Siksi se tuntui yhtäkkiä niin tosi raskaalta, kun joutui käyttämään energiaa johonkin ns. ylimääräiseen, mikä varmaan puolelle suomalaisista on ihan normaalia. Syödä eväitä töissä lounaaksi.


Siinähän ei sitten mikään auttanut. Täytyi alkaa miettiä mitä syö töissä ja sitten vielä muistaa lastata kassi aamulla kaikilla herkuilla.

Aika monta kertaa olen ostanut evääksi kaupasta jonkun valmiin kreikkalaisen salaatin, jotka maksavat 4 euroa. Jonkun kerran olen syönyt itsetekemää salaattia ja monta kertaa jotain edellisen päivän ruokaa, jota on tehty kotona. Hyvin niillä pärjäsi sen pari viikkoa, mikä täytyi kärvistellä ilman ruokalaa.

Nyt noin kuukauden kuluttua voin todeta, ettei eväiden syöminen oikeastaan olekaan niin kauhean rasittavaa. Vähän ykspuolista se on, jos aina syö kreikkalaista salaattia, joten mielikuvitusta joutuu välillä käyttää, mutta ei se haittaa.

Kun ruokala sitten avautui taas, jatkoin eväiden syömistä. En edes aio palata enää syömään ruokalassa joka päivä, sillä uuden firman myötä hinnat nousivat monta euroa ja olen jäänyt pahasti koukkuun siihen kuinka paljon rahaa säästää, kun syö eväitä.

Ruokalan antimia.

En ole tietenkään laskenut tarkasti paljonko rahaa säästyy, kun vaikea hahmottaa mikä on mun osuus rahassa jostain kotiruuasta, joka on tehty edellisenä päivänä molempia syöjiä varten, mutta pari valmista kaupan salaattia viikossa on sen 8 euroa. Jos söisin ruokalassamme joka päivä, sen hinnaksi tulisi 35 euroa.

Ruuan monipuolisuus on ainoa asia, minkä takia ruokalassa kannattaa silti syödä välillä. Kun joku muu on tehnyt ruuan ja salaatit, tulee syötyä paljon sellaista, mitä ei itse osaa itselleen laittaa. Esimerkiksi eilen söin punajuuria ja maksapihvejä, joita en todellakaan itse valmista ikinä kotioloissa.

Eväshommassa vaikeinta on edelleen keksiä jotain, mitä tekisi mieli syödä lounaaksi, mutta kyllä se siitä sitten aina hahmottuu samoin kuin se, mitä syö vapaa-ajallaan. Tällä hetkellä siis kannatan tosi paljon omien eväiden syömistä ihan vaan rahan säästämisen takia. En jotenkin ollut ikinä tosissaan tajunnut, että mä voisin säästää rahaa jostain mun arkikulutuksesta, mutta kyllähän mä tosiaan voinkin. Se on mahtavaa!

Mites te, syöttekö töissä eväitä vai onko teillä ruokala käytössä? Mielipiteitä ja kokemuksia lounasruokailusta?

tiistai 25. syyskuuta 2018

HYVÄ JUOKSUPAITA SYKSYYN

* sisältää mainoslinkkejä

Kun kelit alkoivat vähitellen elokuun jälkeen viilentyä, tuli meidän perheessä miesosapuolelle tarve pitkähihaiselle juoksupaidalle. Vetoketjulliset taskut kuuluivat kriteereihin eikä hupustakaan ollut ainakaan haittaa. Kiertelimme kauppoja ja törmäsimme Stadiumissa kivan oloisiin SOCin paitoihin. Miesosastolta löytyi tämä sininen paita, jossa on sekä huppu että taskut. Ja kivan tilavat taskut jopa, mahtuu lötköpötkövesipullo loistavasti kyytiin.

Siinä samalla minä löysin naisosastolta vähän vastaavan tosi kivan naisten version SOCin juoksupaidasta ja ihastuin syvästi. Luumun värinen paita näytti kivalta, vaikka siinä ei olekaan huppua. On kuitenkin taskut, joten puhelimen saa näppärästi mukaan lenkille.



Näillä paidoilla kelpaa tuulipukulenkkeillä. Kohta varmaan ollaan ihan oikea tuulipukupariskunta, koska kelien viiletessä vähän lisää tarvitaan pian ne tuulipuvutkin 😄

maanantai 24. syyskuuta 2018

PÄÄTÄ, ETTÄ TÄSTÄ TULEE HYVÄ PÄIVÄ

Oi ihanaa, taas maanantai!

Kuinka voit? Nukuitko hyvin?

Itselleni sunnuntain ja maanantain väliset yöt ovat usein todella tuskaisia, mikä heijastuu maanantaihin joka kerta. Olen väsyneenä hirviö eikä minun kuuluisi sellaisena mennä töihin ollenkaan. Yleensä ihmishirviönä keskitän kaiken energiani palvelemaan asiakkaita hyvin, mutta muuten sitten olenkin mielelläni omissa oloissani ja puhumatta kellekään. Olen hirveän herkkä kaikille tunteille ja tunnelmille, enkä kestä väsymystä yhtään.

neule H&M - farkut Gina Tricot - kengät New Balance

Jos haluaa hyvän päivän, täytyy taustalla olla hyvin nukutut yöunet. Se ei silti vielä itsessään aina riitä vaan jos haluaa olla kovin lennokas ja säteillä ympärilleen, kannattaa jo silmät aukaistessaan ajatella päivästä tulevan tosi hyvä. Sillä on eniten merkitystä miten ajattelee.

Tietysti universumi aina tuo jekkuja eteen, etenkin niinä tosi hyvinä päivinä, mutta ei saa lannistua. Pienet epäonnistumiset kannattaa unohtaa nopeasti ja sitten vaan tukka putkella eteenpäin. Niin ne mummotkin lumessa etenevät, siinä ei auta risut eikä männynkävyt.



Ei muuta ku inspiraatiorikasta maanantaita! Antakaa maanantaille mahdollisuus, ikinä ei voi tietää mitä tapahtuu!

sunnuntai 23. syyskuuta 2018

SYKSYN SUUNNITELMIA

Aika harva odottaa syksyä innoissaan, vaikka kyseinen vuodenaika merkitseekin usein uusia alkuja. Tenavat aloittavat koulun, itsekin saattaa aloittaa opiskelun, päättää raivata vaatekaapit tai aloittaa jonkun uuden harrastuksen, mitä vaan mitä ikinä keksii ja tekee mieli. Kesän jäljiltä kaipaa jotain uutta pimeneviin iltoihin.

Sitten on meitä, jotka havahdumme siihen, ettei meidän syksyssä ole mitään uutta alkua. On vain sama vanha työ, samat ongelmat, sama koti, sama mies ja samat harrastukset.

Uusissa aluissa ei ole mitään pahaa, mutta olen huomannut minulle tekevän hyvää opetella löytämään omasta arjestani kehitettävää. En voi aina aloittaa uutta, jotta voisin jättää asioita kesken vaan minun täytyy kehittää vanhaa oppiakseni olemaan kärsivällinen ja ehkä jopa parempi ihminen.

hauninen


Tässä siis mun syksyn suunnitelmat ja tavoitteet:


Liikunta ja hyvinvointi

Kaikista eniten inspiroi tällä hetkellä oman kunnon parantaminen pitkillä kävelylenkeillä mieluiten metsissä ja vähän lyhyemmillä hölkkäilyillä. Haluan mun entisaikojen juoksukunnon takaisin ja nyt näyttää siltä, että olen pääsemässä vihdoin sen projektin kimppuun. Eilen käytiin kävelemässä 10 km ja nyt jaloissa tuntuu, ah!

Ulkoilusta tulee mahtava olo ja tekee hyvää lähteä iltaisin ulos, kun on kökkinyt koko päivän sisällä toimistossa. Lenkkeily on myös siitä hauska harrastus, että itselleen voi asettaa vaikka ja mitä tavoitteita. Kilometrimäärät ja vauhti, nälkä kasvaa kunnon parantuessa.

Laihtuminen

Painoni jumitti aika hyvin koko elokuun ja syyskuun alun samoissa lukemissa, mutta nyt on taas suunta alaspäin. Yritän koko ajan kiinnittää enemmän huomiota syömisiin, jotta saisin koko paletin tarpeeksi monipuoliseksi, ettei mistään vitamiineista muodostuisi puutoksia. Puutostilat ovat ärsyttäviä, vaikuttavat ihan kaikkeen ja saattavat olla laihtumisen esteenä (ferritiiniarvot).


Koti

Minut tuntevat ihmiset eivät liene yllättyneitä, kun sanon, että tarvis vähän järjestellä kamoja täällä. Mun vaateosasto on edelleen ihan räjähtänyt käsiin meidän Patton-huoneessa ja tarvisi jatkaa hommia siellä. Haluaisin vielä joku päivä esitellä teille kauniin ja siistin työhuoneen. 

Muut huoneet sentään ovat hallinnassa, mutta valoa kaipaamme tänne. Olohuoneeseen on tarkoitus löytää joskus jostain jalkalamppu (ei mitään vinkkejä hyvistä kaupoista olisi?) ja eteiseen tarvisi jonkun ihan perusvalaisimen, kun vaan saisi aikaiseksi hankkia sellaisen. Piti kesälomalla mennä käymään Valaisin Grönlundilla, mutta ei me sitten ikinä ehditty sinne asti. Kaarinaan on niin kamalan pitkä ;D



Työ ja bloggaaminen

Sinänsä hassua laittaa työ ja bloggaaminen samaan kasaan, vaikka kumpikin ovat aika kaukana toisistaan. Työ bloggaamisesta ja bloggaaminen työstä. Unelmahan olisi blogata työkseen, vähän niin kuin joka toisella bloggaajalla.

Tykkään mun työstä, mutta en tiedä onko mun tarkoitus tehdä samaa koko loppuelämä. Tuskin. Haluaisin löytää oikean suunnan. Rakastan asiakaspalvelua ja tyytyväisiä asiakkaita, mutta en silti näe itseäni perinteisenä myyjäasiakaspalvelijana enkä välttämättä minään verovirkailijanakaan.

Joskus oikean suunnan kanssa on vain pakko odottaa, sillä lopulta se kuitenkin selviää. Ehkä olen nyt asiakaspalvelija ja ihmisten pelastaja tajutakseni sen olevan oikea suunta mulle. Eri asia vain mihin sitä tietä pitkin pääsee.


Sellaiset kevyet sunnuntaipohdinnat tähän väliin. Seuraavaksi ohjelmassa on leipomista, koska kukapa ei suklaatiikerikakkua haluaisi. Leipominen on ihanan rentouttavaa ja tuoksuu hyvältä. Mahtavaa sunnuntaita teille! Kertokaa onko teidän syksyssä uusia alkuja!

lauantai 22. syyskuuta 2018

MYRSKYINEN LAUANTAI

Meidän piti tänään lähteä pitkälle metsälenkille, mutta heti aamusta eikä vielä päivälläkään voida mennä, sillä ulkona on tuo ihana myrsky. Tuuli valvotti mua jo yöllä, kun se vinkui niin hienosti parvekelasien välistä, ai että.

Tää viikko on ollut syksyiseen tyyliin hieman väsynyt. Olin maanantain ja tiistain yksin, kun ukkeli oli reissussa. Viihdytin itseäni höpöttelemällä instastooriin lähes kaiken, mitä mieleen tuli. Oli niin outoa yhtäkkiä olla yksin, kun on tottunut siihen, että kotona voi puhua.

Aloin syödä D-vitamiinia lääkärin määräyksestä ja samana päivänä, kun aloitin sen, naamani lehahti ihan punaiseksi aina puolilta päivin. Samana päivänä muistaakseni käytin meikkinä yhtä mineraalimeikkipuuteria ja nyt olenkin yrittänyt keksiä mistä ihmeestä tämä tällainen kuumotusjuttu johtuu tai johtui, sillä vielä tälle päivälle sitä ei ole ilmestynyt. Toisaalta ihoni tuntui ärsyyntyvän myös yhdestä yövoiteesta, jota olin käyttänyt. Lopetin sen, en ajatellut meikata tänään ja otin eri D-vitamiinia (ilman kalsiumia). Katsotaan mitä tapahtuu.


Tällä viikolla olen pitkästä aikaa myös laihtunut 😄 Ilmeisesti parin viikon lounasevästelyt töissä ovat pienentäneet mahalaukkuani enkä pysty iltaisin enää ahmimaan niin paljon kuin ennen. En pystynyt esimerkiksi syömään neljää lättyä pötkössä vaan kaksi! Puolikas päälle ihan väkisin, mutta sitten oli pakko luovuttaa. Pitäisi kirjoittaa noista eväshommista ihan erillinen postaus!

Kun käytiin Susannan kanssa sunnuntaina lenkillä, Susannalla oli mukana hassu Salomonin juoksureppuun kuuluva juomapötkylä (mainoslinkki). Oltiin miehen kanssa etsitty jotain taskuun mahtuvaa juomapulloa jo hetken aikaa ja se Susannan pötkylä oli just täydellinen. Ei ostettu Salomonia (ei löydetty kyliltä) vaan Partioaitasta löytyi tuommoiset lötköpullot. Nyt kelpaa retkeillä!

soft flask

Nyt siis täytyy tyytyä kodin järkkäilyyn, kun ei tuonne ulos kyllä ole mitään menemistä vielä moneen tuntiin. Mitä teillä on suunnitelmissa nyt viikonloppuna?

torstai 20. syyskuuta 2018

VEIKKAUSLIIGA: TPS - FC INTER 17.9.2018

Jos ihmettelette miksi en ole postannut Turun derbystä aiemmin tällä viikolla, tässä selityksiä: tiistaina, kun olisi ollut aikaa, valitsin tehdä kaikkea muuta kuin istua koneella. Kävin lenkillä, tein sämpylöitä yöllä reissusta palaavalle miehelle, sotkin, siivosin, pesin pyykkiä ja sitten totesin olevani väsynyt. Katsoin Peter Nymanin keskusteluohjelmaa, jossa vieraana oli Jari Sarasvuo ja jäin miettimään kuinka mulla on vähän ikävä Sarasvuon pölinöiden kuuntelua, sillä en ole tehnyt sitä ehkä puoleen vuoteen. Nyt olen taas valmis ottamaan lisää tietoa vastaan, joten pitääpä kaivaa Sarasvuon puheohjelmat taas esiin. Ainiin, tein myös derbykuvat valmiiksi siinä jossain välissä.

Menin kuvaamaan jalkapalloa maanantaina suoraan töistä. Ainakin olin ajoissa kerrankin ja ehdin vaihtaa kuulumisia TPS-henkisten henkilöiden kanssa ennen pelin alkamista. Ehdin myös arpomaan juonko teetä vai kahvia valiten tietysti kahvin, sillä väsymyksen määrä oli ihan jäätävä kyseisenä päivänä.


Instastoorissani mietin mahtavatko nuo ruusut olla minulle, mutta eivät ne olleet. Tauolla palkittiin junnuja.




Aiemmista Turun derbyistä poiketen, en jännittänyt. En osannut jännittää. Olen kai irtautunut jalkapallosta liian hyvin kuluneen kesän aikana enkä enää elä jokaista peliä yhtä suuren tunnekuohun vallassa kuin ennen.

Minusta se on ihan tervettä tähän väliin. Jostain asiasta hullaantuminen uskonnon tavoin on pelottava piirre kenessä vaan ihmisessä ja kuitenkin ihan kaikilla elämän osa-alueilla tervettä on kohtuus.

Näin, kun katsoo jalkapalloa vähän kauempaa, saattaa nähdä enemmän, kokonaisuuden. Ehkä TPS:ssä on ainesta pysyä Veikkausliigassa, ehkä ei, se riippuu täysin Sjökken aamupalasta ja Ärtsin tekemien maalien määrästä. Minulle taas ei sinänsä ole väliä kuvaanko Veikkausliigaa vai jotain muuta tasoa, kunhan vain saan kuvata jalkapalloa. Teen siitä taidetta silloinkin, vaikkei kentällä moista olisikaan tarjolla.





Sitä mietin usein Ahteen nähdessäni mahtaako hän muistaa mua Seinäjoelta. Turun derbyssä mietin joka kerta miltä Pennistä ja Ahteen pojasta mahtaa tuntua pelata vastakkain. Ei varmaan miltään? Mukava vääntää jotain tuttua vastaan? Pohjalainen pohjalaiselle. Tavallaan tekisi joskus mieli huudella Ahteelle notta puhu mulle seinäjokea, koska ei täällä kukaan puhu mulle sitä murretta. 😏


Pallopeli tilanteessa 0 - 0 siirryttiin toiselle puoliajalle. Siltä ajanjaksolta elämästäni mainittavaa ovat seuraavat asiat: minulta loppui kahdesta eri akusta virta, Ärtsi teki maalin, varpaistani alkoi lähteä tunto loppua kohden, raaputtelin kynsilakkoja kynsistäni ja pohdin sattuko Blunkkaan oikeasti vai vaan leikisti.





Niinhän niitä maaleja tosiaan tehdään, että pallo laitetaan maaliin. Onneksi sitäkin välillä sattuu ja sillä tavalla mukavasti, että voidaan todeta tän kaupungin olevan mustavalkoinen. Kyllähän se mieltä lämmitti, vaikken matsia osannutkaan jännittää enkä suhtautunut asiaan tilanteen vaatimalla vakavuudella. 

Ihan kiva näin! Kuvia nyt ei taas ole paljoakaan, mutta tarviiko edes olla? Vielä joku päivä hankin sellaisen rätätätäkameran, joka laukoo vähintään 7 kuvaa/s.

TPS - FC INTER 1 - 0

maanantai 17. syyskuuta 2018

ONKO PAKKO OLLA EMPAATTINEN

Kun ensimmäistä kertaa tapasin ja pääsin kuuntelemaan Katri Saarikiveä (tässä pidempi pätkä), olin innoissani. Ensimmäistä kertaa kuulin minun yhdellä vahvimmista luonteenpiirteistäni olevan kysyntää tulevaisuuden työmarkkinoilla, sillä Katrin mukaan empatia on supervoima!

Minäkin pidän myötätuntoa tärkeänä ominaisuutena ihmisessä. Kun pystyy kuvittelemaan miltä toisesta ihmisestä tuntuu tietyissä tilanteissa, pystyy häntä tukemaan niin kuin haluaisi itseään tuettavan. Tekee myös hyvää ihmiselle joskus itkeä jonkun toisen puolesta, ihan vaan tv:tä tai jotain elokuvaa katsellessa. Se muistuttaa kuolevaisuudesta ja siitä, ettei kukaan voi olla ketään toista parempi tai kenenkään yläpuolella. Nöyryys on terve piirre aina, kun kohtaa toisen ihmisen.




Ymmärrän (tavallaan), että on olemassa ihmisiä, jotka eivät pidä empatiaa minään. Niitä, jotka eivät saa hyvää mieltä siitä, että jollain toisella on hyvä mieli. Miksi tehdä mitään jonkun toisen eteen, koska voi keskittyä tekemään vain itsensä eteen?

Kuulostaa sen verran itsekkäältä kehältä, etten oikeastaan halua sohaista sitä tässä postauksessa sen enempää, sillä en osaa. En tiedä mitä sellaisen ihmisen päässä liikkuu kuin oma itse. Olen pyrkinyt poistamaan sellaiset ihmiset elämästäni, joiden ulosanti on pelkkää esittämistä. Hyvin taitavat tyypit nimittäin osaavat esittää olevansa ihan tavallisia myötätuntoisia tapauksia, vaikka todellisuudessa niin ei taidakaan olla.


Ihminen, joka tietää miltä toisesta tuntuu, tuo turvaa. Olemme kaikki samassa veneessä muovin kyllästämässä meressä. Koen itsekkyyden negatiivisena asiana, kun taas myötätunnon positiivisena. Kumpikin ominaisuus on kohtuullisena ok, sillä myötätuntokaan ei saa lipsua säälin puolelle koskaan. Sääli on sama kuin morsettaisi itsekkäälle kakkanaamalle "olen sinun" ja taas mennään.

Myötätuntoon kykenevät ihmiset luovat hyvää ympärilleen. Katri Saarikiven mukaan älykkyysosamäärällä ei ole mitään merkitystä ja älykkyys ylipäätään on arvotonta, ellei sitä käytä hyvään. Niinpä, kukapa ne meretkään pelastaisi, ihminen joka osaa ajatella muiden ihmisten tulevaisuutta vai ihminen, joka haluaa pelastaa vain itsensä?

Jos siis voit valita, ole ennemmin empaattinen kuin mulukku. Hyvä tuo luokseen lisää hyvää.

sunnuntai 16. syyskuuta 2018

KUVAT, JOITA EN KÄYTTÄNYT JA PÄIVÄN SUUNNITELMAT

* postaus sisältää mainoslinkkejä

Mun täytyy välillä siirtää tältä koneelta pois kuvia, jotta mahtuu uusia. Pois en tietenkään voi siirtää niitä, joita en ole vieläkään käyttänyt missään. Nyt ajattelin ottaa tähän postaukseen sellaiset kuvat, sillä luulen, ettei niitä muuten tule käytettyä ikinä. Saanpahan sitten siivota ne ulkoiselle kovolle hengaamaan.



Nämä kaksi otin toukokuun alussa, kun käytiin kävelemässä Littoistenjärvellä. Siellä oli aika märkää ja mutaista eikä siinä mielessä kovin miellyttävä lenkkeillä, mutta tulipahan ulkoiltua.



Nämä kuvat otimme Susannan kanssa myöskin toukokuussa, mutta en sitten tosiaan ikinä käyttänyt niitä mihinkään. Oloni oli aika turvonnut tuolloin, ahdisti. Nyt kun noita kuvia kävi läpi, voin todeta tosissaan laihtuneeni. Vertauksena vaikka uusin instakuvani



Lumpeita kuvattiin elokuun alussa Ruissalossa. Olivat kauniita!


Tämä on Hanna-tädin kahvilasta Kauhavalta. Blogissani nähtiin aikoinaan paljon kuvia kyseisestä paikasta, koska kävin siellä päivittäin ja siellä oli aina jotain kuvattavaa. Niin ja on siellä syötävääkin. Mmm.



Ja kaksi kuvaa Haikon kartanosta. Se oli kyllä kiva kesälomareissu.

Nykyään kuvien saaminen blogiin ja instaan on onneksi helpompaa kuin ennen. Jokaisen menestyvän bloggaajan takana on poikaystävä? Eikö? On niin ihanaa, kun hän suostuu ottamaan kuvia minusta. Joka paikkaan voi ottaa kameran mukaan, jos vaan itseä sattuu huvittamaan kameran edessä pomppiminen.

Tänään mulla on suunnitelmissa mikron metsästäminen. Kävin eilen Powerissa ilman meikkiä ja rönttövaatteissa ja sain kulkea koko kaupan läpi ihan rauhassa, sillä ketään myyjää ei napannut olemassaoloni. Tänään ajattelin meikata ja pukeutua ja suunnata johonkin toiseen alan kauppaan, kun eipä se Powerin valikoima mikään erikoinen ollut. Netissä heillä on enemmän kaikkea.

Netissä on muutenkin vähän enemmän kaikkea, sillä nyt on edelleen superviikko ja monista kaupoista saa alennusta koodin kera. Tässä suosikkini: Kekäle -10 % normaalihintaisista tuotteista koodilla SUPERVIIKKO, ei koske Canada Goosea (tästä kauppaan),  House of Brandon kaikki normaalihintaiset takit ja neuleet -25 % koodilla SUPERVIIKKO (tästä kauppaan),  Fitnessfirst -20 % normaalihintaisista tuotteista koodilla superviikko (tästä kauppaan) ja Vamos -30 % normaalihintaisista tuotteista koodilla SUPERV30 (tästä kauppaan). Nämä tarjoukset ovat voimassa enää tänään.

Nyt lisää laihaa kahvia (keitin taas sellaista vahingossa krhm) ja sitten asioille! Metsästän sen mikron!

lauantai 15. syyskuuta 2018

VIIKKO VIISAUTTA TÄYNNÄ

Tämä viikko on ollut täynnä upeita kohtaamisia viisaiden ihmisten kanssa. Viikkoon on vahvasti liittynyt myös perinteinen arkiväsymys johtuen liian vähäisistä yöunista, koska ihan pakko aina katsoa vielä yksi Lucifer ja juoda iltarooibokset turhan myöhään. Pohtinut olen edelleen myös työelämää ja minua siellä seassa, omaa luonnettani ja kuinka voisin olla parempi ihminen niille ketkä seurastani pääsevät nauttimaan. Ei ole helppoa se. Oletteko joskus nähneet, että kiivasluonteisesta pohjalaisesta tulee säyseä ja rauhallinen? Niin, en minäkään vielä.


Ne viisaat ihmiset: meidän työterveyslääkäri on ihan huippu! Hän vaikuttaa todella maalaisjärkiseltä ihmiseltä, ei tuputa omia mielipiteitään vaan ennemmin varovaisesti antaa ymmärtää kaikenlaista, mutta tyrmää minun arvaukseni suoraan, jos siihen tarvetta on. Hänen vastaanotolleen voin aina mennä luottavaisin mielin. Toinen viisas ammattinainen on eräs fyssari-ihminen, josta myös huokuu tietty maalaisjärki. Hän osaa antaa hyviä vinkkejä miten hoitaa itseään vapaa-ajalla, jotta en olisi ihan niin jumissa kuin tälläkin viikolla olen ollut.

Torstaina näin kaksi viisasta bloggaajanaista. Näin Susannan ja Jennyn! Jenny oli luennoimassa Vauhtisammakon juoksumessuilla elämäntapamuutoksestaan ja oli kyllä mielenkiintoista kuunnella. Hassua miten ihan perusasiat tarttuivat päähän paremmin, kun ne vielä kerran kuuli. Esimerkiksi se, että täytyy syödä hyviä rasvoja, kasviksia ja proteiinia, kyllähän minä olen sen miljoona kertaa lukenut ja kuullut. Silti tällä kertaa se jäi päähäni pyörimään niin pahoin, että ehkä minä pian alan myös toteuttaa sitä mallia.

Ketään viisaita miehiä en ole tavannut. Hmph. (No okei, poikaystäväni on tietysti maailman viisain!)




Työminän miettiminen päättyi siihen, kun julistin Maaritille eilen kuinka aion opetella kaiken, mitä en vielä osaa ja tiedä. Vaatimattomasti vain. Mutta niin olen päättänyt. Olen liian moneen kysymykseen joutunut vastaamaan tällä viikolla, etten tiedä, joten on aika alkaa tietää. Kaikki ovat olleet asioita, jotka olen kokenut, ettei minun tarvitse tietää, mutta mitä jos tietäisinkin? Ehkä kokeilen kuinka suureen tietomäärään mun aivoissa on tilaa.

Sen verran mulla kuitenkin on sentään tietoa, että eilen sain kiitosta palvelemiltani henkilöiltä lähes kaikilta. Se oli hauskaa. Siitä tuli hyvä mieli. Tein ihmisiä onnellisiksi ja helpotin heidän elämäänsä. Kaikista paras oli ehkä se puhelu, jossa tyyppi sanoi lopuksi "sä oot hyvä" 😊 On mukavaa olla hyvä! Ja siksi juuri haluan sittenkin osata ihan kaiken!

paita SOC (täältä, mainoslinkki)- housut Gina Tricot - kengät New Balance 


Muita juttuja? Noh, en tilannut yksiä kenkiä Booztilta 55 eurolla torstaina ja sitten, kun olisin voinut tilata ne perjantaina, niiden hinta olikin 80 euroa. Tyhmät vaatekaupat ja niiden alekikkailut. Mrrr.

Instastooreihin olen alkanut höpötellä niin kuin aikoinaan snäpissä ja kai mä sitten alan sellaista harrastaa aina, kun on jotain höpistävää. Että jos sellaisen seuraaminen kiinnostaa, täällä mää oon!

Viikonlopun vietän ihan itsekseni enkä vielä tiedä yhtään mitä kaikkea aion tehdä, mutta eiköhän se tässä parin päivän aikana selviä! Hauskaa lauantaita teille!