sunnuntai 30. syyskuuta 2018

KUNTO KASVAA KOHISTEN

Kävin alkuviikosta kahvilla Maaritin kanssa Turun keskustaan avatussa Coffee Housessa. Jätin auton parkkiin sillä tavalla mukavasti, että autolle palatessa luvassa oli yhden mäen kiipeäminen. Minä viimeiseen asti laiska ihminen en oikein arvosta ylämäkiä, kun ne niin ärsyttävästi aina hengästyttävät. Pystyttekö samaistumaan tähän? Noh, kun sitten palasin autolle ja kiipesin mäkeä ylös, en edes hengästynyt kuin lopussa vähän. Olin aivan ihmeissäni, mutta tietysti myös maailman onnellisin, kun tajusin mun kunnon parantuneen ihan huimasti! Noin ensimmäinen kerta elämässä, kun pystyn tekemään jotain ns. raskasta hengästymättä todella paljon.




Eilen kävin exäni luona ja kannoin sieltä pari painavaa säkkiä omia romujani autoon. Vähän meinasi mennä irvistelyksi, mutta jaksoin kuin pohjalainen akka, sisulla ja hauiksilla. Nostin säkit autoon, otin Marimekko-kassin olalle ja lähdin kävelemään kampaajalle. Hetken päästä tajusin, ettei painavien säkkien kantelu enää tunnu oikeastaan missään vaan voimani olivat taas kuin en olisi mitään fyysisesti vaativaa tehnytkään. Hymyilytti. Niin ihana tunne jaksaa tehdä arkisia asioita ja ennen kaikkea palautuu nopeasti.



Eilen myöhemmin päivällä lähdimme poikaystävän kanssa pitkälle kävelylenkille ja mietin jossain kohtaa sitä, että useimmat ihmiset eivät varmaan tiedä mistä me kuntoiluun hurahtaneet akat oikein jauhamme, kun hehkutamme liikunnan tuomaa hyvää oloa ja ennen kaikkea kuinka paljon kuntoilu piristää sekä tuo ihan uudenlaista virkeyttä arkeen. Koska en minäkään tiennyt aiemmin, että se tuntuu tältä!! On ihan eri asia lukea jostain, että voi kylläpäs minä nyt olen maailman pirtein ja voimakkain kuin oikeasti tuntea se myös ja tietää, mitä sillä tarkoitetaan.

Nyt kun itse olen vihdoin päässyt elämässäni siihen kohtaan, että mulla on edes vähän parempi kunto kuin ennen, on fiilis ihan huikea! Liikunta tuo energiaa, eikä vie sitä kuten joskus harrastusta aloittaessa ehkä saattaa tuntua. Tärkeintä on ymmärtää, että se on vain se alku ja kunto kasvaa tosi nopeasti, kun keholle vain antaa ärsykettä säännöllisesti. Nyt voin sanoa, että paremman fyysisen kunnon tavoittelu on kaiken sen hien ja kipeiden jalkojen arvoista eikä kehitystä voi tapahtua, ellei mitään tee.




Onko teillä hyvä kunto? Tiedättekö millaista on olla ihan rapakunnossa tai vastaavasti tosi hyväkuntonen? Itse olen elämäni aikana ollut enemmän rapakunnossa kuin hyväkuntoinen, joten siksi silmäni loistavat nyt kirkkaammin kuin naapureiden syysvalot.

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti