tiistai 30. lokakuuta 2018

KIINNOSTAVIMMAT KOSMETIIKKAJOULUKALENTERIT 2018

* postaus sisältää mainoslinkkejä

Kosmetiikkajoulukalenterit ovat tainneet tulla jäädäkseen, sen verran suuri valikoima niitä alkaa olla. Tuli tuossa yksi ilta surffailtua pitkin nettiä ja mietittyä minkä joulukalenterin tänä vuonna hankkisi. Viime vuonna mulla oli NYXin huulipunakalenteri ja sitä ennen joitakin satunnaisia suklaajoulukalentereita. Suklaakalentereitakin on nykypäivänä niin miljoonaa eri sorttia, ettei niistäkään oikein tiedä minkä haluaisi.


Ajattelin tähän postaukseen listata kiinnostavimmat kosmetiikkajoulukalenterit tältä vuodelta. En voi listata parhaita, koska mulla ei ole kokemusta kuin tuosta NYXin kalenterista..

1. Lookfantastic 💕 Tätä kalenteria on hehkutettu jo useampana vuonna, joten aika varma valinta. Kalenteri sisältää 25 tuotetta. Ihonhoitotuotteita, hiustuotteita ja meikkejä kaikkia sekaisin. Kalenterin arvo on yli 325 euroa.

2. Eleven 💕 Elevenin kalenterissa on 30 matkakokoista tuotetta eli joissakin luukuissa on siis kaksi tuotetta. Kalenterin arvo on 290 euroa. Tavallaan Elevenin kalenteri voisi kiinnostaa, mutta toisaalta ei yhtä paljon kuin Lookfantasticin.

3. Lumene 💕 Hetken jo pohdin hankkisinko Lumenen kalenterin, koska Lumenen tuotteet ovat kuitenkin laadukkaita. Kalenteri sisältää 24 tuotetta ja sen arvo on 190,40 euroa. Hmph.


4. NYX 💕 NYXiltä on tänäkin vuonna kalenteri, mutta ei pelkästään huulimeikkejä vaan mukana on myös highlightereita ja luomivärejä. Mietin tätä hetken, mutta sitten totesin, että sekaisin meikkejä ja ihonhoitoa olisi ehkä kuitenkin kivempi.

5. The Body Shop 💕 The Body Shopin kalenteri olisi siinä mielessä aika varma valinta, koska heidän tuotteensa ovat kaikki ihania. Tuoksuvat ja tuntuvat hyvältä. Mmh.

6. Rituals 💕 Luin netistä tästä merkistä pelkkiä kehuja ja kiinnostaisi sen perusteella kokeilla, mutta en silti viitsi tilata kalenterin verran tuotteita, joista ei ole mitään kokemusta. Jos en pitäisikään niistä? En tiedä onko sellainen mahdollista näiden kohdalla, koska tosiaan netti oli täynnä ihastelevia kommentteja. Kalenterin arvo on 140 euroa.

Ja jos ei tule hankittua kosmetiikkajoulukalenteria, ainahan voi hankkia suklaajoulukalenterin. Ootko sä hankkinut jonkun joulukalenterin jo?

maanantai 29. lokakuuta 2018

ULKOILU ON MUUTAKIN KUIN SUORITTAMISTA

Nykyihmiset tuntuvat lipsahtaneen hyvin suorituskeskeisiksi. Kaikkea täytyy pystyä mittaamaan eikä lenkkeily ole mitään ilman älykelloa. Pitää tietää keskinopeus ja -syke, jotta voi ensikerralla sitten taas olla vielä tehokkaampi. Ja auta armias, jos kellosta on patterit loppu, eihän sitten voi edes urheilla.

Minäkin olin joskus kovin sykemittaririippuvainen. Lenkille, hiihtämään eikä ratsastamaan voinut todellakaan mennä ilman sykemittaria. Oli hauska nähdä kuinka laukkaaminen nosti sykkeen aina maksimiin todennäköisesti johtuen siitä, että unohdin aina hengittää laukatessa.

Jossain vaiheessa jouduin kuitenkin lenkkeillä ilman mittaria ja tajusin, että ulkoilla voi myös ilmankin. Ei kaikkea tarvitse mitata ja ulkoilu on olemassa, vaikkei siitä ole dataa, kuvia tai käppyröitä. Huomasin kuinka rentouttavaa sellainen lenkkeily itseasiassa on. Tänä vuonna keväällä tajusin myös, ettei lenkin vauhdilla sinänsä ole mitään väliä silloin, kun on hakemassa ulkoa pääasiassa irtautumista arkisesta aherruksesta. Eniten merkitystä on sillä, että on vain ulkona ja haahuilee. Etenkin, jos työ on suorituskeskeistä exceljohtamista, kannattaisi ihmisen lähteä ulos ihmettelemään maailmaa ilman mitään mittaamista.


Me käytiin eilen Turussa jokirannassa kävelemässä ja katselemassa jokeen rantautuneita sotalaivoja. Ne pysähtyivät Turkuun ennen kuin jatkavat matkaa Saaristomerelle ja Selkämerelle sotaharjoitukseen. Emme olleet lenkkitamineissa vaan ihan tavallisissa vaatteissa nauttimassa aurinkoisesta sunnuntaista Turussa. Kävimme Turun linnassa kahvilla, josta kävelimme takaisin förille ja ylitimme joen.

Matkalla autolle tajusimme yhtäkkiä tilhien huutelevan. Jäljitimme linnut viereiseen koivuun, josta ne lentelivät toisiin puihin ja lopulta ne olivat sopivasti kuvausetäisyydellä.





Nyt saatte lintubongauskuvia tänne, sillä kaikista linnuista minun mielestäni tilhet ovat maailman kauneimpia. En ole edes bongannut saati sitten kuvannut niitä moneen vuoteen, mutta onneksi olin puhunut tästä miehelle, joka on koko viikon muistutellut kuinka oli kuullut tilhet keskustassa.

Tilhien lisäksi meitä viihdytti kaksi hassua oravaa, joista toinen pyydysti tammenterhoja ja sitten piilotti niitä lehtien alle maahan. En tiedä huomasiko orava ajatella kuinka hän mahtaa routaisesta maasta sitten talvella onkia saaliinsa, mutta hänen mielestä se oli kai sitten ihan hyvä idea.









Koko muu maailma unohtui siinä, kun seurasimme ja kuvasimme eläinten touhuja. Se oli just sitä, mitä ulkoilun pitääkin. Rentouttavaa ja kivaa. Aina ei tarvitse juosta tiukat trikoot jalassa ja älykello kädessä.

Ihanaa maanantaita, muistathan antaa armoa itsellesi myös tällä viikolla!


💛💛💛 

SEURAA HIETALAN SEIKKAILUJA

sunnuntai 28. lokakuuta 2018

VEIKKAUSLIIGA: TPS - HJK 27.10.2018

Eilen pelattiin Veikkausliigan viimeinen kierros ja minulla kuuluisi nyt olla haikea ja tyhjä olo, mutta ei ole. Sen sijaan olen hieman ärsyyntynyt, kiukkuinen ja turhautunut. Kuvauskausi ei loppunut nimittäin, vaikka Veikkausliiga loppuikin. TPS harhasyötteli itsensä liigakarsintoihin, ihan kuin niitä nyt ei olisi saanut tarpeeksi menneinä kausina pelata. Nyt vaan toki toisinpäin kuin aiemmin, nyt pitäisi pystyä säilyttämään paikkansa Veikkausliigassa.

Voiko parissa yössä tapahtua sitä kehitystä joukkueelle, jota koko kausi ollaan odoteltu? Että kentällä olisi joku kuvio eikä mielipuolista juoksentelua pallon perässä päädystä toiseen? Yhdessä ainoassa matsissa tänä kesänä kentällä oli aiempien kausien TPS, muissa matseissa vuoden 2018 TPS.

Eilen TPS:n olisi pitänyt väkisin voittaa, jotta karsinnoilta olisi voinut välttyä, mutta toisaalta kyse oli HJK:n kauden viimeisestä pelistä, jonka päätteeksi he saivat kultamitalit kaulaansa koristamaan. Tuskin HJK olisi missään olosuhteissa halunnut viimeisestä pelistään mitään muuta kuin voittoa. Eihän Suomen mestarit voi päättää kauttaan mihinkään muuhun, eihän. TPS:n olisi pitänyt siis hoitaa paikkansa Veikkausliigassa jo kauan sitten muissa matseissa, valitettavasti.






Jakosen kahta keltaista en oikein ymmärtänyt. En tiedä, mutta en nyt oikein usko, että hän tahallaan ketään huitaisi naamaan, palloa tavoitteli vain. Ja se ensimmäinen keltainen, eikö se ollut näitä HJK:n harrastamia ekan puoliajan filmaushommia? 






Kuvattavaa ei pelissä paljon ollut mulle asti. Istuin toisella puoliajalla yksinäni siinä päädyssä, johon TPS:n olisi pitänyt tulla näyttäytymään pallon kanssa. Kaikki muut kuvaajat istuivat minua vastapäätä ja he varmaan sitten saivat filmin täyteen, minä en saanut kuin Sjökestä pari kuvaa. Se kertokoon pelistä tarpeeksi.

Kuvaamisen näkökulmasta minulla on pari sanaa sanottavana ja ne kuuluvat näin: voi s**tana kuinka kylmä oli. Olin pukenut lähes hyvin, mutta en kuitenkaan. Minulla oli jopa kalsarit, mutta yläosan suhteen olin täysin epäonnistunut. Onneksi oli repussa vaihtovaatteita, joten tauko meni uudelleenpukeutuessa. Kiskaisin miehen jonkun merinovillapaidan (mainoslinkki) päälle vessassa ja voin muuten kertoa, että se on jatkossa minun merinovillajokupaita. Pilkkijakkaralla istuessani oikein tunsin kuinka paita pisti parastaan ja lämmitti. Se oli hämmentävä fiilis. Mikään mun omistamista vaatteista ei ole koskaan lämmittänyt samalla tavalla. Päässäni mulla oli Pupulandian Jennin suunnittelema pipo ja täytyy sanoa, että siinä ei kyllä mennyt rahat hukkaan ollenkaan.

Ensi viikolla sitten on vuoden 2018 TPS:llä näytön paikka. Kaivakaapa pojat nyt jostain ne parin viime kauden etenemiskuviot esiin ja Jamppa kentälle tekemään maaleja, kiitos.

TPS-HJK 0 - 4

⚽⚽⚽

SEURAA HIETALAN SEIKKAILUJA

lauantai 27. lokakuuta 2018

VEIKKAUSLIIGAKAUDEN VIIMEINEN PELIPÄIVÄ JA KOSMETIIKKAJUTTUJA

* postaus sisältää mainoslinkkejä ja pari saatua tuotetta

Taas on päästy siihen vaiheeseen vuotta, kun Veikkausliiga päättyy. Tänään pelataan viimeinen kierros ja niin myös Turussa on tarjolla jalkapalloa päivällä.

Tällä kertaa olen osannut suhtautua pelipäivään sen vaatimalla vakavuudella, sillä aloin jo eilen miettiä missä mun piilarit menee ja kameran akku on laitettu latautumaan heti aamulla. Juon tässä myös aamukahvia TPS-mukista. 

Henkinen valmistautuminen onkin sitten ihan eri asia, koska en oikein tiedä miten päin pitäisi olla. Jos IFK M pelaa tasan tai häviää ja TPS voittaa, meillä on ihan hyvä tilanne Turussa (meinasin kirjoittaa täällä Turussa, mutta tajusin asuvani nykyään Raisiossa), mutta häviön puolelle lipsahtaessa TPS ajautuu karsimaan. Kääk!



Herättiin tänään turhan aikaisin (ennen seiskaa), sillä molemmilla on ollut arkena herätys 5:30, mutta mikäs siinä, ehtii ainakin nauttia hitaasta aamusta ennen pelipäivätouhuja. Ajattelin tänään meikata pitkän kaavan mukaan, kun en ole sellaista tehnyt taas viikkoon. Olen käyttänyt tosi vähän kosmetiikkaa nyt joitakin viikkoja, jotta saisin ihoni rauhoittumaan ja nyt se alkaa vaikuttaa siltä, että voi kokeilla taas muitakin tuotteita kuin apteekin perusrasvaa.

Olen kahminut hillittömät kasat kosmetiikkaa messuilta (sain testiin) ja niitä tietysti himottaisi jo vähitellen kokeilla. Otinkin nyt tällä viikolla käyttöön kaksi uutta tuotetta, Ziajan simänympärysvoiteen ja Laponie of Scandinavian öljyn. Molemmat luonnollisesti vaikuttavat tosi hyviltä aineilta.

Silmänympärysvoide ja öljy saatu blogin kautta.

Ziajan physioderm-tuotteet ovat herkkäihoisille kuin myös kaikki Laponie of Scandinavian tuotteet.  Jälkimmäinen on saanut alkunsa juuri siitä, kun Laponien perustajan iholle ei käynyt oikein mikään. Niinpä hän alkoi lopulta valmistaa kosmetiikkaa itse ja sen seurauksena syntyi tuotesarja, joka sopii ongelmaihoisille eikä tuotteet sisällä mitään ns. turhaa. Jos haluaa vähentää käyttämäänsä kemikaalikuormaa, Laponie of Scandinavia on hyvä valinta sitä ajatellen.

Itse siis olen ainakin monesti miettinyt vuoden sisään kuinka ällöttää läträtä niin paljolla kosmetiikalla ja ajatus vähemmästä kemikaalimäärästä on kyllä helpottava. Sain Laponie of Scandinavian muitakin tuotteita testattavaksi, mutta en ole vielä niitä ottanut käyttöön. Mukana oli ainakin putsareita, mutta käytän nyt ensin kiltisti loppuun aivan ihanan silmämeikinpuhdistusaineen Esseltä. Se ei ärsytä eikä tuoksu liian voimakkaasti ja todennäköisesti ostan sitä joskus toistekin, kunhan vain ensin käytän ne kaikki, joita sain testiin messuilta.

Biothermin kasvoveden loppumista myös odottelen jo, vaikka siinä taitaa vielä hetki mennäkin. Hän on palvellut ihan hyvin, mutta kaipaan vain vaihtelua välillä.

Joko muuten olette hommanneet kosmetiikkajoulukalenterit? Itse vitkuttelin Lookfantasticin kalenterin kanssa sen verran, että nyt olen jo unohtanut koko asian. Tuli vain mieleen, kun Elevenin kalenteria mainostettiin kovasti instassa. Aiotteko hommata jonkun kalenterin?

⚽⚽⚽

SEURAA HIETALAN SEIKKAILUJA

torstai 25. lokakuuta 2018

ONNISTUMISEN ILOA

Vaihdoin blogin bannerin eilen! Olin haaveillut siitä jo hetken. Oikeastaan jo aika kauan.

Ostin joskus pari kuukautta sitten vesiväritussit Suomalaisesta ja myöhemmin pyydystin vesiväreille sopivaa paperia Akateemisesta. Tuskastelin nimittäin eri fonttien kanssa pitkään, mutta en vain löytänyt itselle sopivaa. Päätin lopulta, että piirrän/tekstaan/maalaan bannerin itse, koska osaan kyllä kirjoittaa ihan selkeästi kynällä, jos vain jaksan keskittyä.


Sain bannerin koneelle asti joku aika sitten, mutta en kuitenkaan paikoilleen ihan heti. Exäni on koodaillut tätä mun blogipohjaa joiltakin osin ja banneri on yksi sellainen. Siihen ei pääse käsiksi kuin muuttamalla koodia ja voitte ehkä kuvitella, etten ole ajatellut mitään koodihommia sen jälkeen, kun asuin jonkun superkoodaajan kanssa. On niin helppoa delegoida joku juttu sille, joka osaa kuin opetella itse, vaikka ihan hyvin pystyisi, jos vähän jaksaisi keskittyä.

Superkoodaaja-exäni on sen verran kiireinen koodaaja, että lopulta spämmäsin facechatin täyteen kysymyksiä kuinka pääsen käsiksi koodiin (samalla sekunnilla keksin, että voisin vain etsiä siitä koodista kaikki .jpg -päätteiset jutut), kun en tietenkään tiennyt miten tunnistan sen bannerikohdan sekamelskan keskeltä. Sain vähän vinkkejä, tajusin mitä pitää tehdä (koska olin nähnyt miten hän sen tekee) ja lopulta osasin ihan itse vaihtaa bannerin! 

Ihan mieletön onnistumisen fiilis! Vaikka kyse ei ollut avaruustekniikasta tai mistään vaikeasta koodikielestä, olin koko eilisen ihan onnessani, kun osasin itse! Kaiken lisäksi sain muutettua bannerin vielä linkiksi, jotta sitä klikkaamalla pääsee takaisin pääsivulle.


Nyt tuntuu vihdoinkin siltä, että blogissani on mun näköinen banneri, jes! Ja vielä ihan ite osasin (pienellä avustuksella).

keskiviikko 24. lokakuuta 2018

KUN LAIHTUMINEN PELOTTI

Puhuin viime vuonna ystävälleni siitä, kun mua jotenkin pelotti laihtuminen. Kyllä, kuulitte oikein. Tai siis luitte. Olin monta kertaa tehnyt jo saman: ensin laihdun pari kiloa ja sitten iskee paniikki muutoksesta. Että housut alkavat lököttää, pienenen ja mahdun taas vanhoihin vaatteisiini. Sitten olikin helpompi vain syödä vähän lisää suklaata, jotta en varmasti laihtuisi, vaikka samaan aikaan silti haaveilin tosi paljon painonpudotuksesta. Olin kävelevä ristiriita.

En osannut selittää pelkoani ystävälleni kovin hyvin. Näin jälkikäteen olen vahvasti sitä mieltä, että se oli muutospelkoa ja sitä, että kuvittelin kai rasvakerroksen olevan kuin joku suoja tai kilpi ulkomaailmaa vastaan. Pidin kynsin ja hampain kiinni jostain turvallisesta, etten muuttuisi ja kaikki muu sen myötä.


Loppujen lopuksi ihan kaiken muun piti ensin muuttua, jotta pääsin yli peloistani ja pystyin kohtaamaan maailman uutena ihmisenä. Olen joutunut keskittymään kaikkeen muuhun kuin laihtumiseen, joten olen onnistunut laihtumaan siinä sivussa tekemällä parempia valintoja arjessani. Nyt, kun housut jo lököttävät, ei ole enää paluuta ja pakko hyväksyä se, ettei enää ole niin suurta rasvakerrosta suojelemassa minua maailmalta.


Ehkäpä täytyy korjata ajatusmaailmaa niin, että tiukka liha on löllölihaa vahvempaa, joten pois alta risut, männynkävyt ja pala latvaa! Ja ennen kuin tietyt blogiani lukevat henkilöt tukehtuvat aamupalaansa, kun minä kirjoitan tiukasta lihasta, tiedän kyllä sinne olevan vielä matkaa. Nyt onkin vain kyse henkisestä muutoksesta, jota ilman fyysinen muutos ei ole mahdollista.


Uskalla sinäkin päästää irti tavoista, joiden tiedät sinua turmelevan, sillä niiden tilalle saat takuuvarmasti parempia rutiineja. Eihän se niin vaarallista ole, vaikka housut tippuisivat jalasta, eihän?

maanantai 22. lokakuuta 2018

PIENIÄ TEKOJA, JOTKA NÄKYVÄT HYVINVOINTINA

Kun on harrastanut laihduttamista koko nuoruutensa, menee siihen maku jossain kohtaa eikä vain enää jaksa. Toivoo, että pystyisi tekemään edes jotain pieniä muutoksia, mutta ei kuitenkaan saa aikaiseksi. Lopulta hyvinvoinnin kannalta erittäin pienet teot alkavat täyttää arkea ja huomaa kuinka helppoa se oikeastaan on ja niin hyvistä pienistä teoista kasvaa suuri parempi kokonaisuus.


takki H&M - paita New Balance - housut New Balance - sukat New Balance - kengät New Balance

Tässä tän hetken hyvät pienet teot, joita toistan omassa arjessani:

💛 En juo oikeastaan ollenkaan alkoholia. Se vähän jäi koivuallergian myötä ja yhtäkkiä koko kesä meni juomatta. Join kesälomalla yhden mukin skumppaa Haikon kartanossa enkä sen jälkeen ole alkoholiin koskenut.

Koen, että ilman alkoholia on helpompaa. Ei tarvitse tehdä valintoja vaan valinta on selvä: kun en juo, voin tehdä viikonloppuisin mitä haluan ja kuinka aikaisin haluan. Menneenä viikonloppuna emme lähteneet metsälenkeille, mutta monena muuna viikonloppuna olemme sitä tehneet. Jos olisin juonut perjantaina tai lauantaina, ei puhettakaan, että olisin edes harkinnut mitään kävelemistä.

💛 Pyrin liikkumaan joka päivä edes vähän. Ihan aina toki ei sitä tule tehtyä, mutta lähes! Käydään miehen kanssa lenkillä tai joogataan. Eilen liikuntamme kyllä jäi normaalia vähäisemmäksi, sillä saldona vain Myllyssä kiertely ja pieni taukojumppa karvamatolla futismatsia katsellessa.



💛 Juon arkena joka päivä vihreää teetä. Ennen join pelkästään mustaa teetä, mutta rooibosinnostuksen myötä myös vihreä tee alkoi maistua. Luinkin netistä viikonloppuna vihreän teen tekevän hyvää maksalle, joten nyt vielä suuremmalla innolla hörpin lounastauon jälkeisen vihreä tee -annokseni. Olen iloinen silloin, kun sisäelimeni ovat iloisia.





💛 Halaan joka päivä ja nautin muutenkin läheisyydestä. Toivon, että kaikilla muillakin on mahdollisuus tähän, sillä läheisyys on tosi tärkeää ihmisen hyvinvoinnille. Se pitää meidät ihmisinä ja tervehdyttää mieltämme. Mitä lähemmäksi päästämme jonkun toisen, sitä parempia ihmisiä meistä tulee. Rakasta, niin sinua rakastetaan. Siihen uskon.

💛 Yritän muistaa nauraa joka päivä. Havahduin vuosia sitten siihen, etten muistanut olenko nauranut joka päivä. Ymmärsin heti, ettei tämä tällainen vetele eikä ole tervettä, jos ei naura päivittäin. Nykyään siis nauran vähintäänkin itse omille jutuilleni tai toisaalta pyrin usein naurattamaan kaikkia muita. Silloin voin edes hymyillä.




💛 Yritän löytää ne oikeat vihannekset, jotka elimistöni haluaa ja pystyy sulattamaan. Porkkana ei ole osoittautunut ystäväksi, mutta sen sijaan uunissa 20-30 minuuttia viettänyt kesäkurpitsa on maailman suurinta herkkua.

💛 Muistan ottaa rennosti suurimman osan ajasta. Hehe! En pidä kiireestä enkä suorittamisesta ja niinpä en sitten ole koskaan kiireinen enkä suorittaja. Ainakaan enää. Joskus elämässäni oli aika, kun olin aina kiireinen. Nyt en ole.


Yllättynein hyvinvoinnin suhteen olen siitä, miten helppoa se on sitten, kun vain lähtee liikenteeseen. Ensin piti vain opetella päästämään irti sokerista, jotta sai tilalle oikean nälän ja sitten vain syödä oikeaa ruokaa siihen oikeaan nälkään. Sitten piti opetella hieman liikkuvampi elämäntapa, johon muuten jää koukkuun ihan ylihelposti. Lopulta sitä opettelee koko ajan uusia parempia tapoja vanhojen tilalle silloin, kun on taas valmis vastaanottamaan uutta. Se ikuisessa laihduttamisessa onkin suurin kompastuskivi, ettei pää pysy perässä, kun haluaisi muuttaa heti kaiken ja saada myös heti tuloksia. Minusta tuntuu, että ensimmäinen puoli vuotta meni totutellessa ja nyt niitä tuloksia vasta alkaa oikeasti tulla.

Hyvinvointia sun viikkoon!

sunnuntai 21. lokakuuta 2018

IHANAT I LOVE ME -MESSUT

Vielä tänään ehtii I love me -messuille, ellei siellä ole jo tullut käytyä! Minusta messut olivat käymisen arvoiset, sen verran kiva messupäivä meillä Susannan ja Marian kanssa oli. Tapasin Susannan perjantaina jo 6:30 jälkeen Ikean pihassa, josta jatkoimme matkaamme Mariaa treffaamaan. Hyppäsimme Marian kyytiin ja ennen yhdeksää olimme jo Messukeskuksessa. Suuntasimme ensimmäisenä kuuntelemaan terveysaiheista luentoa, vaikka enemmän taisin kyllä keskittyä aamupalaksi nautittuun vadelmavehnänoraschiavanukkaaseen sekä juttelemiseen. Kun lavalla oli Antioksidanttiklinikan lääkäri, kuulin puhuttavan D-vitamiinin puutoksesta ja siitä kuinka tärkeä ravintoaine se meille ihmisille on. Toki kaikki muutkin ovat, mutta itse ajattelen D-vitamiinin olevan avain moneen asiaan, koska se vaikuttaa niiden kaikkien muidenkin ravintoaineiden imeytymiseen.

Nyt mua harmittaa, etten ostanut vehnänorasta, koska toi chiavanukas oli niin hyvää! Täältä (mainoslinkki) saisi.

Luennon jälkeen kirmasimme Elevenin (mainoslinkki) osastolle ihmettelemään kasvonaamioita. Tyttäret hamusivat niitä hyllystä, mutta minä en, sillä en vielä ole ymmärtänyt naamioiden ihanuutta. Olen vähän laiska käyttämään sellaisia.

neule H&M - mekko Vila - sukkikset Lidl - kengät Clarks - laukku H&M 


Kiersimme osastoja läpi monta tuntia ennen kuin kävimme pitämässä pienen tauon, jonka jälkeen jatkoimme eteenpäin, kunnes pääsimme Foodiniin asti ja syömään vegeplatterit.


Foodinin osasto oli hillitön ja tavallaan olisin tarvinnut sieltä muutamia juttuja, mutta messuväsymys vähän painoi enkä vain viitsinyt alkaa käydä hyllyjä läpi ja jonottaa siihen päälle. Syötiin vaan ja sitten jatkettiin matkaa.


Naturelle.fi (mainoslinkki) osastolla ihastuin luomiväreihin (tää! ..ja hänkin on mainoslinkki), mutta en ostanut, sillä mulla on luomivärejä vaikka naapureillekin asti käytettäväksi. Nyt kun vielä olen vähentänyt meikkaamista arkena, ei mun meikkivarastot oikein hupene.


Viimeinen kierros meni vähän hassutteluksi, kun tuli pysähdeltyä silmälasiliikeosastoille ja kokeiltua kaikkia kehyksiä. Nuo pyöreät vihreät oli yllättävän veikeät, höhö!

Vaikken hirveästi ostanutkaan kosmetiikkaa, oli mulla yksi säkki täynnä sitä, kun sain muutamista paikoista testiin puteleita. Mun teema näillä messuilla oli ei sitruunahappoa. Oli yllättävän vaikea löytää sitruunahapottomia tuotteita, mutta kyllä sieltä muutamia sellaisia irtosi. Moni oli myös tosi yllättynyt tästä kysymyksestä "onko teillä mitään tuotteita, joissa ei olisi sitruunahappoa".

Minä en tiedä onko sillä mitään väliä käytänkö tuotteita, joissa on sitruunahappoa, mutta ainakin välttelen sellaisten syömistä. Homeet tuottavat sitruunahappoa melassista, joten en mielelläni ole sen kanssa tekemisissä. Kun johonkin aineeseen liittyy home, haluan pysyä kaukana. Luin joiltakin keskustelupalstoilta jollekin olleen apua siitä, kun oli vaihtanut kaiken kosmetiikan sitruunahapottomaksi. Haluan testata tekeekö se itselläni jotain, mutta tällä hetkellä testini ei ole vielä täydellinen, sillä shampoossani on sitruunahappoa.

Kävitkö sä messuilla, löytyikö mitään?

lauantai 20. lokakuuta 2018

MESSUJEN JÄLKEEN

Nyt on I love me -messuilta selvitty kotiin asti. Oli kyllä huikea messupäivä eilen tyttöjen kanssa, vieläkin on hyvä mieli! Vaikka saavuttiin messuille jo ysiltä aamulla, saatiin kierrettyä joka paikka vasta puoli viiteen mennessä iltapäivällä. Niin paljon oli kaikkea nähtävää ja tietysti sitä jäi suustaan kiinni vähän sinne sun tänne.

Itse en hirveästi shoppaillut kosmetiikkaa, mutta auta armias kun näin joogablokkeja erään kojun hyllyillä.. Sinnehän minä ampaisin ja mukaan tarttui myös kauan etsimämme massage roller, joka on ihan huikea vekotin, jos on niskahartiajumeja! Ei ole nyt heittää tähän linkkiä tuohon värkkiin, mutta eilisessä instastoorissani on siitä kuva.


Yksi kiinnostavimmista keskusteluista messuilla tuli käytyä Antioksidanttiklinikan erään lääkärin kanssa eri vitamiineista, kun itseä on tässä mietityttänyt D-vitamiinin lisäksi kaikki ne aineet, jotka vaikuttavat ihoon ja limakalvoihin. Todennäköisesti olen laiminlyönyt hieman A-vitamiinin saantia ainakin, joten täytyy alkaa sitä pyydystämään jostain ruokavalioon. Imeytymistä odotellessa jouduin ottaa käyttöön ihan ulkoisen aseen ja nyt koitan hoitaa ärtynyttä nenääni A-vitamiinitipoilla (mainoslinkki).



Nyt tässä ryystetään aamukahvit vielä ja sitten taidetaan suunnata kohti Paraista, sillä pakko saada yhdet yli-ihanat heijastimet jostain ikkupikkuputiikista, joka niitä myy. Ne heijastimetkin ovat jonkun ikkupikkuyrityksen tuotteita ja ne tietysti olisi voinut myös tilata netistä, mutta minä en ole koskaan käynyt Paraisilla ja haluan nähdä millainen kylä se on.

Huikean hauskaa lauantaita just sulle! 😘