maanantai 10. joulukuuta 2018

Mari 35

Mulla on tänään synttärit. Oon ihan järkyttävän vanha. Jotain 35. Ja mitä olen edes saavuttanut tähän asti?

🌼 Mulla on työpaikka. Vakituinen sellainen. Ollut jo pitkään, vuosia. Olen ollut samassa firmassa koko aikuisikäni, tehnyt eri juttuja.

🌼 Löytänyt ihmisiä elämääni ja sitten taas karsinut niitä. Tutustun helposti ihmisiin, kun olen avoin ja sosiaalinen hölöttäjä, mutta aina ne kaikki elämään sattuneet tyypit ei ole olleet niitä oikeita. Ei ystäviksi eikä parisuhteeseen. Kumpikin osa-alue on muokkautunut viimeisen vuoden aikana enemmän omaan suuntaani enkä siis voisi onnellisempi olla ihmisistä, jotka tänä päivänä täydentävät minun arkeani. Ei se määrä, vaan laatu

🌼 Lipsunut ulkonäkökeskeisyydestä hyvinvoinnin ajatteluun. En laihduta siksi, että näyttäisin paremmalta vaan haluan olla terve. En liiku myöskään ulkonäön takia vaan siksi, että kehon liikuttelu tukee hyvinvointiani. Henkinen kasvuni on muutenkin ollut huimaa parin viime vuoden aikana.

🌼 Löytänyt oman jutun, jossa haluan olla paras. Ja se juttu on tietysti jalkapallon valokuvaus. Sen suhteen mulla on paljon unelmia ja olenkin kiitollinen kaikesta saamastani kannustuksesta harrastukseni suhteen. Ilman teidän, ketkä luette tätä nyt, tukea en olisi koskaan tullut nälkäiseksi futiskuvauksen suhteen.

🌼 Tasapainoinen arki, jossa stressi on hyvin minimissä. Olen vihdoin löytänyt itselleni parhaan mahdollisen tavan elää tätä elämää ja kaikista parasta on jakaa se yhden ihanan kanssa. Tuntuu, että vihdoin perusasiat ovat siinä kunnossa, että siihen päälle on hyvä rakentaa lisää. Minulla on aikaa kehittää itseäni, mutta on aikaa myös toteuttaa unelmia yhdessä.



Halusin listata tähän saavutuksina asioita, joista olen kiitollinen joka päivä. Ajatukseni on jo hetken ollut tämä: aika monta vuotta piti koheltaa ennen kuin tietyt palaset loksahtelivat kohdalleen. Tänään, kun täytän 35, on hyvä jatkaa tästä asetelmasta eteenpäin. Olkoon seuraava vuosi täynnä metsäretkiä, jalkapallon valokuvausta ja mielenkiintoisten blogipostausten kirjoittamista.

sunnuntai 9. joulukuuta 2018

Liika terveellisyys on sairasta

Eilen aamuna aamupalaa syödessäni katselin instastooreja niin kuin aika usein teen. Yhdessä stoorissa mainostettiin eräästä perinteisestä joulun ajan herkusta terveellisempää versiota ja sehän riitti siihen, että aloin säksättää siltä istumalta kuinka ihmiset ovat nykypäivänä niin ristuksen hysteerisiä. Jos nyt sattuu syömään sokeria pari lusikallista ylimääräistä, ei kukaan kuole siihen paitsi silloin, kun oma haima ei enää toimi eikä elimistö tuota insuliinia.

Okei, vaikka säksätänkin joskus, ei se minulta ole pois, että puoli maailmaa haluaa korvata perinteiset leivonnaiset sun muut jollain sokerittomalla tai vehnäjauhottomalla. Silti jotenkin ärsytti juuri eilen se, että ihan kaikesta täytyy yrittää löytää parempi versio, sillä ihan tosissaanko esimerkiksi glögi on asia, jota ei uskalla juoda sitä 1-2 mukia koko vuoden aikana?

Kaikkeen syömiseen ja ylipäätään elämiseen kuuluu kohtuus. Kohtuus ihan kaikessa. Jos olet perusterve haimalla ja maksalla varustettu ihminen, kyllä voit ottaa palan kakkua ja juoda ihan tavallista glögiä, jos mielesi tekee. Voit syödä perunaa ja leipää jopa päivittäin. Voit syödä joulusuklaata jo vaikka lokakuusta asti, se ei ole väärin.


Enkä minä tosiaan sitäkään, että niissä terveellisissä versioissa olisi mitään väärää, kunhan se ei vääristä ihmisten mieltä syömistä kohtaan. Syömisestä on muutenkin tehty viimeisen 10 vuoden aikana aivan liian vaikeaa, joten normaalien juttujen korvaaminen terveellisillä versioilla mielestäni edesauttaa vääristynyttä kuvaa siitä, mitä itsensä voi sallia syömään ja mitä ei. Koska kaikkea voi syödä!



Ehkä en ole vielä päässyt tässä omassa terveyshifistelyelämässäni niin pitkälle, että ymmärtäisin miksi kaikesta pitää tehdä se parempi vaihtoehto, mutta jos pääsen, voin kertoa kyllä sitten teillekin. En vain usko sen päivän tulevan, sillä itse olen onnistunut laihtumaan nyt noin 10 kiloa ilman, että olisin korvannut mitään käyttämääni ruoka-ainetta millään toisella.

Kertokaahan, olenko vain ihminen maaseudulta, joka ei ymmärrä uutta modernia ravintoa vai uskotteko sokerilla ja vehnäjauhoilla olevan paikka seuraavan sukupolven herkuissa myös? Mitä mieltä olet näistä terveellisemmistä vaihtoehdoista, joita ainakin eri leivonnaisista ja makeista herkuista löytyy?

lauantai 8. joulukuuta 2018

Aikuisten ihmisten lauantaiaamu

Vanhuus, se ei todellakaan tule yksin. Eilen otin ja tilasin pitkän haaveilun jälkeen Hesarin! 15 vuotta sitten Vimpelissä tuli välillä lauantaisin selailtua Hesarin Nyt-liite sekä kuukausiliite, jotka molemmat olivat kivaa luettavaa. Mun sanomalehtien lukuharrastus on muuten ollut aika hataralla pohjalla, mutta nyt syksyllä tuli sellainen olo, että Hesari voisi kyllä olla aika kiva. En kuitenkaan vielä taipunut tilaamaan asti, mutta eilen tilata pätkäytin digiversion sekä kuukausiliitteen.

Se vanhuus ei kuitenkaan lopu tähän sanomalehden tilaamiseen vaan tänä aamuna heräsimme miehen kanssa 6:00 jälkeen minä lukemaan Hesaria ja mies Turkkaria. Lehdet selattuamme nousimme sängystä ja nyt keitän riisipuuroa.




Joulukalenteri tarjosi tänään suihkusaippuaa (mainoslinkki). Suihkusaippuoiden lisäksi taidan kohta kylpeä muutenkin kosmetiikassa, sen verran monta pientä putelia pönöttää rivissä meidän pesuhuoneessa. Ja nimenomaan pientä, tavallaan harmittaa kaikkien puteleiden matkakokoisuus. Joulukalenteri voisi tarjota ainakin hieman useamman oikean kokoisen, mutta toisaalta matkakokoisista ainakin pääsee nopeammin eroon.

Ohjelmassa on tänään ulkoilua valoisaan aikaan, vierailu tunturien kasvatin Maaritin luona ja tietysti Putouksen finaali. Taika-Pasi voittakoon!

perjantai 7. joulukuuta 2018

ARVONTA: TPS:n huivi ja historiikki

Olin eilen Turun Urheilutoimittajien Kerhon syyskokouksessa syömässä ja tekemässä urheilijavalintoja. Paikalla oli yllättävän paljon porukkaa ja vähemmän yllättävästi jalkapallo puhututti jälleen. Turkulaiset jakautuvat niin vahvasti kahtia mitä Interiin ja Tepsiin tulee, vaikka onhan Varsinais-Suomessa paljon muitakin seuroja.

Monska käytti yhden puheenvuoron, jossa totesi ruotsalaisten kohtelevan mediaa eri tyylillä kuin Suomessa on totuttu. Se kuulosti hyvältä, sillä onhan urheilutapahtumassa paikalla olevat median edustajat niitä, joiden kautta tapahtuma ja ylipäätään koko seura saa sitä kuuluisaa näkyvyyttä. Lisäksi median edustajat ovat töissä, jolloin minusta he ansaitsevat kunnioitusta seuralta.

Uskon, että minua nuorempi sukupolvi tulee olemaan niitä, jotka jättävät menemättä niihin tapahtumiin, joissa mediaa kohdellaan kuin he olisivat rasite. En minäkään halua antaa palstatilaa blogistani niille seuroille, joiden tapahtumissa kuvaamassa käyminen on tehty liian vaikeaksi. Näitä ei onneksi kovin montaa ole vastaan tullut, vaikka joskus onkin ollut yksittäistapauksia.

TPS on seura, jonka kanssa minun on ollut helpoin toimia. Kaikki on aina sujunut heidän kanssaan hyvin, vaikka menneellä kaudella vähän enemmän kaikenlaisia ärsyttäviä turvatoimia olikin. Se ei ollut TPS:n vika kuitenkaan vaan jokseenkin kiinni sarjatasosta ja paikallisesta poliisista. Pressissä oli myös ihanan usein huomioitu mediaväki, kun tarjolla varsinkin loppukaudesta oli pullaa. Mmm!


Nyt on niin, että haluan arpoa kuvassa näkyvät TPS-aiheiset asiat kaikkien mustavalkohenkisten kesken instagramissa. TPS on itselleni ollut kuvauselämäni pelastus Turussa (ja Raisiossa) asuessani ja toivon tulevasta kaudesta vauhdikasta. Ainakin siellä on jo mun pari lempparia tehneet sopparit 😊

torstai 6. joulukuuta 2018

Sängystä nousemisen helppous vai vaikeus?

Onko herääminen vapaapäivinä sulle helppoa? Nukutko kuin pieni possu ysiin asti vai nousetko jo aiemmin? Minun sisäinen kello haluaisi minun heräävän viimeistään seiskalta, mutta pimeys sekoittaa pään täysin. Tuntuu tyhmältä nousta, kun ulkona on vielä pimeää. On paljon luonnollisempaa nousta ja herätä valoon. 

Tämä on varmaan taas yksi vanhuuden merkkejä, kun päivän pitenemisessä odottaa enemmän valoisia aamuja kuin iltoja. Saako tällaista edes sanoa ääneen? Apua!

Joulukalenterin hankkiminen oli hyvä idea myös siksi, että sen avulla pääsee sängystä ylös arkena, kun muuten se ehkä olisi vaikeaa tähän aikaan vuodesta. Uuden luukun avaaminen on sen verran kutkuttava ajatus, että on vain pakko heittää lämmin peitto syrjään ja köpsötellä joulukalenterin luokse.


Tänään kalenterin luukusta tuli pieni puteli kasvoöljyä. Eilen sain käyttöön uuden kulmakynän, jonka sävy oli just hyvä. Pelkäsin sen taittavan punaiseen, mutta ei onneksi, puhdas ruskea.

Kalenterin luukkujen avaamisen lisäksi olen tällä viikolla kahvakuulannut tiistaina niin, että istuminen on edelleen vaikeaa. En ollut tehnyt tuollaista lihaskuntotreeniä taas pitkään aikaan, joten reisipalat osoittavat nyt mieltään kunnolla.

Pitäisi kyllä joka viikko tehdä edes yksi lihaskuntotreeni, sillä koko maailma pyörii keskivartalon lihasten ympärillä halusi tai ei. Tässä laihtuessa on muutenkin tullut himo olla vahvempi. Kaikin puolin. Haluaisin kunnon vatsikset, jotta istuminen töissä ei rasittaisi niin paljon.


Nyt taitaa olla aamupalan aika, sillä itsenäisyyspäivän perinteenä menen aterioimaan turkulaisten urheilutoimittajien kanssa ja ne treffit ovat heti puolilta päivin. Sitä ennen täytyy vielä hakea kamaa seuraavaa arvontaa varten. Hauskaa itsenäisyyspäivää!!

keskiviikko 5. joulukuuta 2018

Jos ongelmien määrä on vakio

Tavallaan toivon, etten olisi koskaan kuullut ongelmien määrän olevan vakio, sillä tuon tietäminen on varjostanut elämääni jo pitkään. Kun tiedostaa ongelmien kuuluvan elämään, tulee olosta todella levoton pohjalaiseen tyyliin kaiken ollessa hyvin. Hyvän jakson aikana sitä vain kävelee töissäkin toistellen itselleen pohjalaista totuutta "mikä ristus ny o, ku ei aharista" ja koko ajan odottaa milloin taivaasta putoaa se jokin the vastoinkäyminen rikkomaan kaiken hyvän.

Jonkun verran olen pystynyt kehittämään itseäni kuitenkin enkä enää pelkää samalla tavalla kuin pari vuotta sitten. Tämä vuosi on ollut kai sen verran hyvä kokonaisuudessaan, että olen jo ehtinyt tottua hyvällä tuulella olemiseen, mutta jokin silti vielä kaihertaa faktassa, jonka mukaan ongelmien määrä on vakio.

Jos voittaisin lotossa, saisinko pitää terveyteni? Voiko olla samaan aikaan sekä rikas että terve? Onko köyhillä tavallaan parempi elämä, jos suurin ongelma on raha? Mikä kaikki on rikkaan ongelmia silloin, kun ongelma ei ole raha? Vai onko rikkaankin ongelma raha, kun ei tiedä mihin kaikkialle sitä tunkisi?

Tuota mietin eilen 6:30-15:00, jonka jälkeen päätin välillä ajatella jotain muuta. Tulin siihen lopputulokseen tässä suuressa pohdinnassa, että minun on kai voitettava lotossa, jotta saan tietää. Tai rikastua muuta kautta. Yksi vaihtoehto oli myös kirjoittaa tästä postaus, jotta te voitte kertoa minulle, mitä mieltä olette aiheesta. Onko kokemuksia?


Tavallaan olen itselleni vähän vihainen, kun keksin miettiä tällaista. Jos vain luottaisin hyvään tuuriini. Eihän Hannu Hanhikaan ajattele koskaan, että hänelle tapahtuisi jotain pahaa. Hänelle tapahtuu vain hyvää, hän on tottunut siihen.

Jos ongelmien määrään ei voi vaikuttaa, minusta ongelmien suuruus elämässä on ajattelusta ja asenteesta kiinni. Ihan sama kuinka paljon universumi tiputtelee ongelmia eteen, sillä itsestä se on vain kiinni kuinka nopeasti niistä pääsee yli. Ja ovatko ongelmat loppujen lopuksi edes ongelmia, ehkä ne ovat haasteita?

tiistai 4. joulukuuta 2018

UUDELLEENJULKAISU: SJK - FC Viikingit 19.6.2013 (kun kuvasin jalkapalloa ensimmäisen kerran)

19.6.2013 kävin kuvaamassa elämäni ekaa kertaa jalkapalloa kokonaisen pelin verran Seinäjoella. Tapani blogata oli hyvin päiväkirjamainen, joten teksti on sen mukaistakin. Olin juuri edellisen viikonlopun ollut Provinssissa töissä sekä kuvaamassa, siihen viittaan tuolla ainakin yhdessä kappaleessa kuvaustilaisuuksilla. Juhannuksen jälkeen sairastin elämäni ensimmäisen jälkitaudin, aika rajun korvatulehduksen, jonka jälkeen en ole enää pahemmin vähätellyt sairastelua. Postaus on julkaistu ensimmäisen kerran 20.6.2013 vanhassa blogissani ja tässä se jalkapallo-osuus siitä:

Mun kropan mielestä mun olisi kuulunut taas sairastaa, mutta mun mielestä mä en oikeen ehtinyt. Heräsin eilen keskellä yötä kurkku ihan hirvittävän kipeänä, mutta useimmiten väärissä kohdissa tunnollinen kun olen, niin menin töihin. Kun mulla nyt vaan sattu olemaan illan futispeli mielessä ja jos olisin jäänyt aamulla kotiin, niin enpä mä olisi voinut illalla huidella menemään pitkin kyliä. Näin ei sitten oikeasti saa tehdä, ettäs tiedätte lapset ja aikuiset.

Mä ihan aidosti halusin nähdä sen pelin, koska viime kerralla se oli niin siistiä fanitettavaa. Sitten vahingossa mua pyydettiin kuvaamaan se koko peli, kun Kloppien vakkarikuvaaja ei päässyt paikalle. Ilmotin Larille, että tuun mä edes Kamsin palkitsemisen kuvaamaan ja kattelen sitten jaksanko olla kaikki 2 kertaa 45 minuuttia.

En olis oikeasti jaksanu, mutta olin. Niinkään ei saa tehdä, ettäs tiedätte.

Luulin, kun tulin kotiin, että mulla on kuumetta ainakin miljoona, mutta mun kropan miljoona on sitten ilmeisesti 37,4 eli silleen soppelisti. Sitä paitsi, kun tuli kunnolla kuumeinen olo, niin kurkkukipu katosi.

Välillä mua on silleen vähän häirinnyt mennä noihin futispeleihin, mutta menen silti, koska en jaksa välittää siitä keihin ihmisiin siellä voi törmätä. Yleensä törmäänkin, eilenkin, mutta aivan sama. Tolleen, kun mun ainoa tehtävä oli kuvata, niin en paljon välittänyt ketä katsomoissa istui. Istukoot.

IMG_8750-001

IMG_8760-001

IMG_8842-001
Ennen peliä mulle heitettiin läpällä, että Josua kuvaamaan.. ajattelin, että no jepjep lopettakaa jo tuo mulle Josusta höpöttäminen. Yllättäen mun kaikki kuvat oli Josusta ja Lehtisen Tonista. Joka kerta sama juttu. Tää on ny se Josu tossa kuvassa.

IMG_8858-001

Seuraavan kuvan FC Viikinki kysyi, että hänestäkö otan kuvia. En osannut kuumeissani sanoa mitään nasevaa takaisin. Tässä vastaukseni, joo:

IMG_8912-002

Loppuja kuvia voi ihailla vaikka otteluraportista tai jos oikeen paljon kiinnostaa, niin SJK:n facesivuilta.

Jotenkin näiden kaikkien siistien kuvaustilaisuuksien myötä innostuin valokuvausaiheesta entistä enemmän ja aionkin opiskella jossain välissä vähän lisää kuvankäsittelyä esimerkiksi. Kamerasta ja niistä objektiiveista, jotka mä omistan, osaan kyllä ottaa aika hyvin kaiken irti. Ainakin luulen niin. Tuo zoomiputki tarttee kyllä lisäharjoitusta. Sillä on niin helppo mokata. Kiinteällä viiskytmillisellä on paljon helpompi kuvata hyvin. Mukamas? En mä tiedä onko oikeasti, mutta tolla zoomilla onnistun unohtamaan aina jonkun osan ihmisestä kuvan ulkopuolelle tai jotain muuta yhtä ärsyttävää, miksi kuva ei muka ole onnistunut. Esimerkiksi tästäkin puuttuu osa Lehtisen tukasta (ja ton toisen käsi):

IMG_8780

Vaatii vaan lisää kuvaamista. Oon myös työmatkoja ajellessani miettinyt tätä asiaa, että mun lapsuuden piirtelytaiteellisuus on korvaantunut ilmeisesti tällä kuvaamisharrastuksella.

..ja hyvin korvautuikin. 2013 jälkeen on tullut kuvattua jalkapalloa ahkerasti ja tietysti kaikkea muutakin.

maanantai 3. joulukuuta 2018

ARVONTA: SJK:n huivi

Minulta on futiskuvausurani aikana usein kysytty kuinka ihmeessä olen päätynyt kuvaamaan lajia ja saan joka kerta kertoa kuinka se oli onnekas sattuma kerran kesällä Seinäjoella. Kellään ei ollut mitään hajua siitä osaanko minä kuvata jalkapalloa tai urheilua ylipäätään, kaikista vähiten minulla itselläni. Kuitenkin päädyin kuvaamaan SJK:ta ja kun kuvista tykättiin, tajusin jatkaa kuvausharrastusta kentän laidalla.

Seinäjoelta on tultu kauas Turkuun. On kuvattu niin Interiä kuin Tepsiäkin ja tullaan myös jatkossa kuvaamaan. Vaikka olenkin viimevuosina fanittanut Tepsiä ahkerasti, en tietenkään ole unohtanut Seinäjoen Jalkapallokerhoa. En pysty unohtamaan, sillä he antoivat mulle jotain sellaista, mistä olen ikuisesti kiitollinen. Ilman SJK:ta en olisi koskaan löytänyt jalkapalloa enkä tietäni kentän laidalle.

Jalkapallon myötä elämääni on tullut paljon uusia hienoja ihmisiä ja kokemuksia. Olen ollut mukana tekemässä jalkapalloaiheista kuvakirjaa, oltiin sen myötä ehdolla Urheilugaalassa, olen ollut potkimassa rankkareita Töölössä stadionilla myöhään illalla ja ottamiani kuvia on tauluina SJK:n stadionin seinällä.






En itse omista SJK:n huivia kuin sellaisena satiinisena versiona, mutta pääsin pitämään käsissäni tuollaista oikeaa huivia, sillä sain kunnian arpoa yhden tuollaisen teidän kesken! Arvonta löytyy täältä ja kuvan alta osallistumissäännöt.


Arvontaonnea kaikille SJK-henkisille!

sunnuntai 2. joulukuuta 2018

Mahtava marraskuu

Postauksen otsikkoon taisi livahtaa pieni pohjalaislipsahdus, sillä marraskuu ei missään muotoa ollut mahtava vaan lähinnä normaalia pirteämpi kuukausi. Mahtava vaan rimmasi niin hyvin marraskuun kanssa, että oli pakko myöntyä käyttämään sitä.

Marraskuun alkuun tuli vielä jalkapallon valokuvaamista, kun TPS ei kyennyt pitämään itseään Veikkausliigassa ilman taistelua eikä kyllä taistelemallakaan. Kauden viimeisen pelin päätteeksi kävimme syömässä poikaystävän kanssa Pikku-Torressa ja lähdimme kotiin katsomaan Putousta. Villi ilta siis.





Seuraavana päivänä menimme metsään lenkille, jossa oli joku puoli Turkua bloggaajineen päivineen (tjsp, joku perhe oli ottamassa kuvia samoilla pitkospuilla kuin mekin). Tuon reissun jälkeen emme olekaan metsässä käyneet, vaikka hinku sinne olisi jo aika kova.


Metsän sijaan olemme poukkoilleet raisiolaisilla omakotitaloalueilla ihmettelemässä ihmisten jouluvaloja, joita ei tietenkään ihan vielä kuukausi sitten kovin ollut. Nyt alkaa jo vähän olla valoa enemmän.


Tepsin päätösbileisiin en sentään lähtenyt My Little Pony -paidalla, mutta meikin pidin. Ilta oli hauska tepsihenkisten keskellä, vaikkei ihan koko joukkue ollutkaan paikalla. Lähdimme kotiin aika ajoissa, kun ei ole tullut treenattua tuota bilettämistä kovin paljon sitten kevään jälkeen.



Saman viikonlopun sunnuntaina meille tuli vieraita, joten iskimme pöytään syyspavlovan. Olin jo juhannuksena ajatellut kuinka syksyllä täytyy tehdä lakkapavlova. Se venyi marraskuulle, mutta tulipahan tehtyä. Olen tänä vuonna tainnut leipoa eniten pavlovia, mutta se nyt vaan on niin helppoa ja ylihyvää.


Seuraavalla viikolla lähdin Susannan mukana Saloon blogi-iltaan Murenaan, jossa maistelimme Murenan valikoimassa olevia herkkuja ja ihailimme ihanasti sisustettua puotia. Illan seurauksena kävin juuri eilen Turun Kauppahallissa ostamassa yksiä tryffeleitä, joita myös Murena myy. Niin kertakaikkisen hyviä ryffeleitä, että niitä syödessä on pakko laittaa silmät kiinni ja unohtaa olevansa Raisiossa.



Netflixiäkin ollaan tuijoteltu silloin tällöin. The Musketeers on ollut työn alla ja nyt myös eri joululeffat. Jälkimmäisistä pyydettiin jo blogiin postausta, joten taidan sellaisen tehdä tässä jossain vaiheessa joulukuuta.


Töissä olen nyysinyt työkaverilta hänen lahjussuklaitaan ja juonut joka ikinen päivä kupillisen vihreää teetä. En tiedä mitä se tekee iholleni tai terveydelle ylipäätään, mutta hyvää se on. Hyvä tapa vähentää kahvin juomista päivän aikana.



Marraskuussa ehdin myöa kahvittelemaan ystävien kanssa, keitä en ollut nähnyt pitkään aikaan. Ihan tyhmää, ettei ehdi käydä ystävien kanssa missään, mutta toisaalta rakastan arkea, jossa mun ei tarvi koko ajan olla menossa jossain. Haluan arjen olevan helppoa ja palauttavaa, vaikka onhan tietysti aika ystävienkin kanssa sellaista.


Kauppakeskus Myllyn joulunavausta käytiin ihmettelemässä eräänä sunnuntaina tuossa vieressä. Mentiin kävellen ja naureskeltiin autojonoille törkeästi. Hirveä ruuhka joka suuntaan yhden ilotulituksen takia, mutta mitäpä vanhemmat eivät lastensa takia tekisi? Kauhulla katselin vierestä, kun jotkut vanhemmat antoivat lastensa juosta aivan liian lähellä tietä, eww. Tiellä oli siinä vaiheessa jo ihan normaali liikenne ja rekat ajelivat ohi ihan reilua vauhtia. Yksikin tuommoinen pikkupirpana kun olisi juossut vielä lähemmäksi tietä, olisi meillä ollut jälleen yksi ketjukolari lisää tuolla samalla tiellä kuin se aiempikin, jonka innoittama kirjoittelin liikennekäyttäytymisestä.

Kun kävelimme kotiin, ehdotin, että perustetaan joku lastenkasvatuskonsulttiyritys. Oltaisiin just hyviä konsultoimaan elämäänsä kyllästyneitä vanhempia kasvattamaan kersoja, kun meillä ei ole omia. Ainahan sitä paremmin muiden omia kasvattaa vai mitä?





Käytiin katsomassa futsalia myös yhtenä lauantaina Samppiksessa, kun siellä oli TPK:n vieraana FC Rauma. Olisin halunnut olla raumalaisten puolella, mutta he pelasivat ihan päin pyllyä. Oli hauskaa päästä näkemään FC Rauma vihdoin ja viimein, sillä aikoinaan vielä Seinäjoella asuessani eräs jalkapalloilija kertoi tarinan veljestään, joka pelaa futsalia FC Raumassa ja tarina siis oli luonnollisesti aika huvittava, mutta en minä sitä valitettavasti kirjoittaa osaa. Paras valkoinen t-paita oli pääosassa tarinassa.


Samaisena viikonloppuna kävin ottamassa kuvia Susannan kanssa Naantalissa ja päädyimme kahville aika erikoiseen paikkaan siinä samalla. Tupa oli täynnä pappoja, takka pöhisi ja sisustus oli aika kirjava.





Marraskuun viimeinen viikko toi mukanaan ensilumen, Black Friday -pöhinän kuljetusliikkeeseen ja leipomishommat kotiin. Oli pakko tehdä pizzaa tiistaina, kun oli ollut niin rankka päivä ja perjantaina leivoin tiikerikakun. Torstaina kävin kahvittelemassa Myllyssä.

Ainiin herran jestas! Onhan marraskuussa ollut huikeaakin!! Sain kutsun Urheilugaalaan ja kävin omaan uraan liittyvän mielenkiintoisen keskustelun erään herrasmiehen kanssa. Vaikka siis marraskuu onkin hieman ankea kuukausi yleensä, voi silloin myös viedä elämäänsä eteenpäin, jos niin vain haluaa. Ei kannata lamaantua edes pimeyden keskellä.

lauantai 1. joulukuuta 2018

Joulukalentereista, omasta ja blogin

Huomenta! Joko siellä on herätty? Onko joulukalenterin eka luukku jo avattu?

Minä heräsin, kun ääni pimeästä kuiskasi "huomenta, kello on 7:30". Olisin voinut nukkua vielä ainakin tunnin, mutta ihan hyvä aika herätä tuokin oli, kun meillä on tänään hurjasti kaikkea ohjelmaa ja vieläpä aamupäivään pitäisi saada mahtumaan kaikenlaista. Yhtä futsalpeliä täytyy mennä katsomaan kameran kanssa (yksi meidän kuski pelaa siellä ja ensin pyydettiin katsomaan peliä, kunnes seuraavana päivänä vaatimus oli tulla kuvaamaan), olisi kiva käydä Turun keskustassa ja sitten vielä Myllyssä silittämässä alpakoita.


Näin aikuisenakin on kyllä mukavaa omistaa joulukalenteri. Tai useampikin. Sängystä noustuani loikin kosmetiikkajoulukalenterin (mainoslinkki) ääreen avaamaan ensimmäistä luukkua. Sieltä paljastui kova ja littana tuote, HD Browsin Contour and Colour Pro Palette. Aika kiva, pääsen tänään heti testailemaan!



Nyt alkaa myös mun blogin ensimmäinen joulukalenteri ikinä! Se tulee sisältämään: 

  • muutamia ihan peruspostauksia, jotka blogini ohjelmaan kuuluvat muutenkin, kuten kuukausipostaus ja rahapäiväkirja sekä nämä lauantaiset höpöhöpöpostaukset
  • jalkapalloaiheisia arvontoja (kiitos lahjoittajille!)
  • mun ihan ensimmäiset matsipostaukset vanhasta blogista
  • ylipäätään postauksen joka päivä, joten seassa tulee olemaan höpinätekstejä muulloinkin, kun lauantaisin

Miltä kuulostaa? Pysyttekö mukana menossa, kun tuleekin joka päivä uusi postaus?