lauantai 22. joulukuuta 2018

Kaaduin ja löin pääni

Tällä viikolla tapahtui sellainen käänne elämässä, jonka myötä läppärini hautautui jo melkein sohvan alle. Kaivoin sen sieltä eilen takaisin, yritin kirjoittaa, mutta en pystynyt. Päähän alkoi sattua liikaa kirkkaan näytön tuijottaminen ja ylipäätään johonkin keskittyminen.

Olin tiistaina kävelemässä töistä autolleni. Keli oli jokseenkin liukas. Ennen yhtä pientä alamäkeä ja mutkaa laitoin takkini hupun takaisin päähäni, jos kaadun ja lyön pääni. Näin ajattelin. Seuraavalla askeleella kaaduin ja löin pääni.

En pääse yli siitä, että ennakoin tapahtuman ja sitten annoin sen tapahtua. Olen pysytellyt poissa somesta ja vähän kaikesta, koska fyysisen kolauksen lisäksi suurin oli myös henkinen kolaus. Syytän itseäni, en pysty samaistumaan joulumieleen enää eikä mikään muu ole tärkeää kuin omien aivojen olemassaolo.

Kaatumisella voi saada niin paljon pahaa aikaiseksi, mutta itselläni on tähän asti ollut kaikki ihan hyvin. Niskani retkahti sen verran, että kärsin sen takia kovista pääkivuista, jos tuijotan jotain liian pitkään tai yritän keskittyä. Olenkin siis kaikki päivät tähän asti yleensä koittanut touhuta jotain ja sen jälkeen levännyt makuuasennossa puoli tuntia. Makuuasentokaan ei toki ole aina helpoimmasta päästä, sillä kaikki tyynyt tuntuvat päähän liian kovilta.

Poikaystävä nauratti, muuten olisitte saaneet mun parhaan hymyn, johon pystyn tällä hetkellä eli ilmeisesti turhan vakavan naaman

Viime yö oli ensimmäinen, jonka nukuin lähes normaalisti kaatumisen jälkeen. Ensimmäisenä yönä minut herätettiin parin tunnin välein ja tiesin aina olevani Mari ja sängyssä. Jälkimmäinen ei vaan riittänyt kysyjälle vaan täytyi tarkentaa, että Raisiossa. Toissa yönä nukuin lääkärin määräämän lihasrelaksantin voimin eli todella levottomasti. Siksi päätin vetää ilman lääkkeitä, kun jumissa ei sinänsä enää ole kuin yksi päänkääntäjälihas ja päähän sattuu kaikki liika tekeminen.

Tällaista täällä. En tiedä miten ahkerasti jaksan päivitellä blogiani vuoden loppuun, mutta yritän edes. Älkää te kaatuko! Aivotärähdys ei ole kiva juttu. Olisi lohduttavaa lukea kommettiboxin puolelta, jos sinulla on ollut vastaava kokemus ja kuinka olet siitä selvinnyt.

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti