sunnuntai 9. joulukuuta 2018

Liika terveellisyys on sairasta

Eilen aamuna aamupalaa syödessäni katselin instastooreja niin kuin aika usein teen. Yhdessä stoorissa mainostettiin eräästä perinteisestä joulun ajan herkusta terveellisempää versiota ja sehän riitti siihen, että aloin säksättää siltä istumalta kuinka ihmiset ovat nykypäivänä niin ristuksen hysteerisiä. Jos nyt sattuu syömään sokeria pari lusikallista ylimääräistä, ei kukaan kuole siihen paitsi silloin, kun oma haima ei enää toimi eikä elimistö tuota insuliinia.

Okei, vaikka säksätänkin joskus, ei se minulta ole pois, että puoli maailmaa haluaa korvata perinteiset leivonnaiset sun muut jollain sokerittomalla tai vehnäjauhottomalla. Silti jotenkin ärsytti juuri eilen se, että ihan kaikesta täytyy yrittää löytää parempi versio, sillä ihan tosissaanko esimerkiksi glögi on asia, jota ei uskalla juoda sitä 1-2 mukia koko vuoden aikana?

Kaikkeen syömiseen ja ylipäätään elämiseen kuuluu kohtuus. Kohtuus ihan kaikessa. Jos olet perusterve haimalla ja maksalla varustettu ihminen, kyllä voit ottaa palan kakkua ja juoda ihan tavallista glögiä, jos mielesi tekee. Voit syödä perunaa ja leipää jopa päivittäin. Voit syödä joulusuklaata jo vaikka lokakuusta asti, se ei ole väärin.


Enkä minä tosiaan sitäkään, että niissä terveellisissä versioissa olisi mitään väärää, kunhan se ei vääristä ihmisten mieltä syömistä kohtaan. Syömisestä on muutenkin tehty viimeisen 10 vuoden aikana aivan liian vaikeaa, joten normaalien juttujen korvaaminen terveellisillä versioilla mielestäni edesauttaa vääristynyttä kuvaa siitä, mitä itsensä voi sallia syömään ja mitä ei. Koska kaikkea voi syödä!



Ehkä en ole vielä päässyt tässä omassa terveyshifistelyelämässäni niin pitkälle, että ymmärtäisin miksi kaikesta pitää tehdä se parempi vaihtoehto, mutta jos pääsen, voin kertoa kyllä sitten teillekin. En vain usko sen päivän tulevan, sillä itse olen onnistunut laihtumaan nyt noin 10 kiloa ilman, että olisin korvannut mitään käyttämääni ruoka-ainetta millään toisella.

Kertokaahan, olenko vain ihminen maaseudulta, joka ei ymmärrä uutta modernia ravintoa vai uskotteko sokerilla ja vehnäjauhoilla olevan paikka seuraavan sukupolven herkuissa myös? Mitä mieltä olet näistä terveellisemmistä vaihtoehdoista, joita ainakin eri leivonnaisista ja makeista herkuista löytyy?

6 kommenttia :

  1. Itse en suosi mitään light- versioita enkä kyllä koske mihinkään näihin uusiin härkis ynnä muihin kasvissötkötyksiin. En tarkoita ettenkö voisi elää kasvisruualla mutta söisin siinä tapauksessa niitä sellaisenaan enkä jauhelihalta näyttävänä. Jos haluan jauhelihaa niin syön sitä. Sori meni ohi aiheen mutta mua niin ärsyttää miksi kaikesta pitää tehdä jotain erikoista. Eikö voida syödä kikherneitä sellaisinaan ja samoin porkkanat ihan kuorittuna? Miksi sen pitää näyttää joltain ihan muulta kuin siltä itseltään? Tässä kohtaa mä taidan olla se maaseudulta kotoisin oleva törppö joka ei ymmärrä uuden pöperön päälle yhtikäs mitään. :D

    Leivonnaisista teen harvemmin mitään terveellistä koska se vie jo koko idean. Käytän aitoa voita ja kunnon kermaa jos jotain teen. En leivo kuitenkaan joka päivä ja kun leivon niin haluan, että se maistuu hyvältä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu en minäkään. Härkistä muistaakseni maistoin joskus, mutta se vaikutti ihan einekseltä. Jos nyt muistan oikein! Saatan sekoittaa johonkin toiseen nykyajan jauhelihan korvaajaan.

      Oon kans joskus puhunu jonkun kanssa tuosta miksi kasvisruokien täytyy muistuttaa liharuokia :) Se on jotenkin hassua. Ehkä joku kasvissyöjä osaisi valistaa tässä meitä :)

      Poista
  2. Täällä kommentoi toinenkin maaseudulta kotoisin oleva törppö, joka ei aina oikein käsitä kaikkea vouhotusta. :D Maailmassa on jo aivan riittävästi rajoituksia ja dogmeja oikeanlaisen elämän viettämiseen - joka ilmansuunnasta tuppaa tulemaan ohjeita, kuinka ruokavaliosta saa rukattua täydellisen, mitä pitää tehdä loihtiakseen itestään parhaimman mahdollisen version ja kuinka elämästään saa mahdollisimman kauniin kulissin. Elämästä pitää tehdä suoritus, jotta voi olla yhteiskuntakelpoinen. Mutta kun elämä ei ole sokeritonta kiiltokuvaa, vaan useimmat ihmiset elävät perusarkea, johon saa pehmennykseksi nauttia pari glögilasillista ja joulukonvehtia ilman rajoituspeikon nalkuttamista. Kohtuullisuus kaikessa, herranjestas, pitää muistaa, eikä kaikkea pidä kiireisessä vouhotusmaailmassa rajoittaa!

    Sori, mulla taisi lähteä vähän lapasesta kommentointi, mutta tämä on mielenkiintoinen aihe. :)

    T. Lapinjuntti Maarit, joka ei voi sietää turhanpäiväisiä vouhotuksia, vaan toivoo maalaisjärjen palaavan takaisin maailmaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Apua kauhea ahistus tuosta kuinka elämästään saisi mahdollisimman kauniin kulissin. Ei, ei, ei. Ei sellainen ole elämää. Minä haluan maailmaan sotkua, elämänjälkiä ja rennomman ilmapiirin. Ei mitään vouhotuksia eikä rajotuksia.

      Mua jotenkin pelottaa, ettei maalaisjärki enää koskaan palaa mihinkään.

      Poista
  3. Luen takaperin tätä hauskaa blogia, johon ennen en ole törmännyt. Tähän härkis-juttuun oli vastattava... :) En oikeasti ole perehtynyt härkiksen tai nyhtökauran hiilijalanjälkeen. Voisin kuvitella, että se on suurempi kuin pelkän pavun tai kauran mutta käsitykseni mukaan pienempi kuin lihan. Siitä olen varma, että ihan hirveän paljon monipuolisempi tuote se on kuin pelkkä papu tai kaura!

    Nyhtökaurapaketti sisältää tuoteselosteen mukaan veden lisäksi kauraa, hernettä, härkäpapuproteiinia ja mausteita (suolaa vähän turhan runsaasti). Omasta mielestäni se on todella kätevä tuote, jota käytämme paljon. Nykyisin teemme entisen jauhelihakeiton aina nyhtökaurasta - kyllä hiukka merkillistä keittoa saisia, jos laittaisi selkeitä kauraryynejä perunan ja porkkanan kanssa pataan... Käytämme kyllä ihan papujakin, mutta mielestäni nyhtökaurassa on tavoitettu juuri se, mihin tekijät ovat pyrkineetkin: helppous ja monipuolisuus. Siitä saa nopeasti kastikkeen, sitä voi laittaa keittoihin, patoihin, pitsaan, paistoksiin. Se on neutraalin makuista (paitsi se suola... - pitää muistaa olla lisäämättä suolaa nyhtökauraruokiin), joten sitä voi käyttää hyvin erilaisissa ruoissa. Se on mukavan tuntuista suussa. Teemme kaiken ruokamme itse, koska olemme eläkkeellä eikä siis ole työpaikkaruokailua. Vanhetessa on erityisen tärkeää pitää huoli proteiinin saannista, ja nyhtökaurasta sitä saa helposti. Toisaalta pyrimme välttämään lihaa kahdesta syystä: kolesterolin ja ilmaston :) Niinpä tällainen proteiinituote on hyvin näppärä ja helpottaa kovasti lihasta luopumista. Emme nyhtökauralla ja härkiksellä tavoittele ruuan "lihamaisuutta" - voisimme ihan hyvin olla vallan ilman lihaa tai lihankaltaisia tuotteita. Mutta ilman proteiinia on paha olla, joten nämä tuotteet tekevät asian helpoksi. Ja helppous on asia, joka pitemmän päälle on ruokavaliomuutoksissa olennaista. Jos vaatii hirveästi vaivaa miettiä, miten ruokaansa saa proteiinia (kun se juustokin on niin ilmastoepäystävällistä), niin muutos jää tekemättä.

    Ja heh, asumme maalla, viljelemme itse perunamme, porkkanamme, lanttumme, sipulimme, punajuuremme, papumme jne. Järkevyydestämme en tiedä, mutta maalaisia kyllä ollaan :) Vehnään en ota kantaa, mutta perunan ystävä olen kovasti! Varsinkin oman pellon. Suomalaisia juureksia suosittelen kaikille, koska ne ovat kaupassakin halpoja. Riisiä ja esimerkiksi jotain kaukaa Suomeen lennätettyä bataattia en ymmärrä ollenkaan, kun lähiruokana saisi perunaa ja ihan hyviä suomalaisia juureksia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha :D Tervetuloa lukemaan!

      Tuossa toisessa kommentissa sanoin härkiksestä jotain, mutta tosiaan sekotin sen silloin juuri nyhtökauraan. Se oli minusta vähän teollisen oloista. Ei pahaa, mutta ei mitään ylihyvääkään. Sitä härkistä minä en ole vielä maistanut ollenkaan ja tuon sinun puheen jälkeen täytyy varmaan testata.

      Kuulostaa ihanalta, että voi viljellä itse vihanneksia, vaikka siinä toki onkin hommaa. Siinä taitaa säästää rahaa jonkun verran kuitenkin ja ehkä myös ilmastoa. Hyvä pointti myös tuo bataatin ja riisin lennätys. Peruna on aivan liian aliarvostettu karppaamisvillityksen jäljiltä.

      Poista