sunnuntai 19. toukokuuta 2019

Naisten Liiga: TPS - FC Honka 18.5.2019

Vaikka eilen jännittikin kuinka selviän monen tunnin auringossa olemisesta ehjin nahoin, selvisin tosi hyvin! Auringonpaiste keskipäivän aikaan oli todella paahtava, mutta osasin juoda juuri sopivasti samalla, kun tepastelin Teräsrautelan kenttää edestakaisin kuvaten Nappulaliigaa. Kotona ehdin viilentyä hyvin ennen kuin piti taas lähteä eikä kuumuuskaan tuntunut niin pahalta siinä kolmen pintaan päivällä. Yläkentälle päästyäni olisin ollut taas jo valmis uppoutumaan vesisankoon, mutta jätin väliin kuitenkin. Join kahvia ja söin mokkapalan, niiden voimalla jaksoi taas hyvin kuvata.

Kuvasin tämän matsin vähän eri tavalla kuin mihin olen itseni opettanut vuosien aikana. Tässä on tullut niin paljon kuvapyyntöjä vastustajan joukkueessa pelanneilta, että on pakko muuttaa omia tapojaan kuvata. Yritän jatkossa kuvata molempia joukkueita sekä jopa julkaista niitä kuvia. Usein kuvien tekovaiheessa tulee se "nääääh, en mä tätä julkaise" ja sitten moni ihan hyväkin otos jää jonnekin arkistoon pölyttymään.

Idea tähän molempien joukkueiden kuvaamiseen sai potkun pyllylle siis viime viikkojen kuvapyynnöistä, mutta vaati FC Hongan Turkuun, jotta jotain loksahti päässä paikoilleen. Nykyään Hongassa pelaava Pikkujämsän Elli kyseli minua nimittäin kuvaamaan ihan kauden alussa jo ja lupasin kuvata edes Turussa ellen Espooseen innostu lähtemään. Koska eilen piti kuvata sekä Tepsiä että Elliä, yritin painaa nappulan pohjaan aina, kun pallo oli jonkun jaloissa. Ei värillä siis väliä, kunhan vain pallo on jollain. Katsotaanpas mitä sain aikaiseksi!



Tuolla ihmisellä oli aivan ihanan värinen donitsi ranteessa, jonka kanssa sininen kynsilakka kruunaa kokonaisuuden. Oli pakko ottaa kuva! Ihanat värit sinulla jollain, joka jouduit kuvatuksi! 









Kuvauspaikkani oli tällä kertaa hieman huono enkä saanut oikeastaan ollenkaan yleisöä taustalle, mutta oli pakko asettua johonkin, missä on edes vähän varjoa. Istuin siis molemmat puoliajat jossain puolivarjossa ja jäin liian sivuun, jolloin yleisö ei osunut taustalle useinkaan. 







Näin kun aivottomana seurasin vain palloa, en tiedä yhtään tapahtuiko pelissä jotain. Ei mitään käsitystä jalkapallosta muuta kuin se, että oli kivan tasaista eikä peliä vihelletty poikki koko ajan jonkun pellesirkuksen takia. Naiset eivät tee sellaista ja siksi heidän kuvaaminen on rentouttavaa sekä miellyttävää.

TPS - FC Honka 1 - 1

lauantai 18. toukokuuta 2019

Koko päivä auringossa

*postaus sisältää mainoslinkkejä Apteekkituotteisiin, Tokmannille ja Ellokselle*

Huomenta! Tänään onkin luvassa vähän erilainen päivä, kun ohjelmassa on lähinnä pelkkää jalkapalloa. Menen kuvaamaan nyt päivällä yhtä turnausta ja sitten myöhemmin iltapäivällä Naisten Liigaa.

Näin kalkkilaivan kapteenina olin eilen vähän huolissani kuinka mun iho kestää hellepäivän auringossa, kun en oikein ole esimerkiksi jalkojani vielä pahemmin huljutellut paisteessa. Käteni reagoivat valoon edelleen ihottumalla, joten kovin vastaanottavainen auringon sädetykselle en tunnu vieläkään olevan.


Kun teininä totesin, etten pahemmin rusketu, en ole sen jälkeen ruskettumisen perään haikaillut. Mitä sitä turhaan itseään käristämään, kun ei se johda mihinkään ainakaan terveelliseen? Ruskettuminenkin on ihon vastustusreaktio säteitä vastaan, etteivät ne pääsisi yhtään syvemmälle. Silti kaikesta huolimatta ihailen jonkun verran heitä, jotka ruskettuvat. Mietin aina mahtavatko he käyttää ollenkaan aurinkorasvoja vai onko heidän värinsä kenties purkista eikä taivaalta. Nykyään mitään kun ei voi uskoa, mitä näkee, sillä lähes kaikki on huijausta (terve ajattelutapa, eikö?).


Kävin eilen hamstraamassa aurinkorasvoja tätä päivää varten, kun meillä on ollut vain 30 suojakertoimen tavaraa kropalle. Vichy oli alennuksessa apteekissa, joten piti ostaa sekin samalla, kun oon haaveillut tuosta aineesta jo viime kesänä. Sen pitäisi aktivoida melaniinin tuotantoa ja sekös sopii minulle. Epäilen kyllä mahtaako minun kehostani löytyä koko melaniinia ylipäätään. Netissä sitä myydään täällä* ja halvemmalla kuin apteekissa mielestäni. Niveaa ostin kroppaa varten täksi päiväksi ja jos tuon läpi rusketun, on se varmaankin aikamoinen ihme (netissä täällä*). Tavoitteeni on rusketusta enemmän selvitä tästä päivästä palamatta. Naamaan mietin ensin jotain apteekista, mutta sitten törmäsin alennuksessa olevaan Clarinsiin (tämä*), joka vaikutti hyvin kosteuttavalta, joten kokeilen sitä myös tänään.

Toivottavasti osaan kerrostaa mönjiä niin paljon, etten muutu kovin punaiseksi vielä keskipäivän jälkeen ja pystyn kuvaamaan naisten pelin myöhemmin 😄 Kaikesta huolimatta niin ihanaa, kun aurinko paistaa ja saan tänään valokuvata paljon! Nähdään kentillä!

perjantai 17. toukokuuta 2019

Ykkönen: TPS - AC Kajaani 15.5.2019

Veikkausliigaa alempia sarjatasoja kuvatessa tuntuu, että vastaan voi tulla ihan mitä vaan. Vaikka valotaululla lukee TPS - AC Kajaani ja maksaa lipun mennäkseen katsomaan jalkapalloa, ei sillä rahalla välttämättä mitään jalkapalloa saa. Niin kävi keskiviikkona ja niin on käynyt monta kertaa ennenkin.

Peli kajaanilaisia vastaan oli suoraan sanottuna ihan järkyttävä. Olin 10 minuutin jälkeen valmis pakkaamaan kamat takaisin reppuun ja lähtemään katsomon puolella istuneen poikaystäväni kanssa jäätelölle, mutta sitten Ääritalo harhautti maalivahtia ja potkaisi ohi paikasta, josta minäkin olen aikoinaan Rockfutiksessa tehnyt maalin ja olin sentään juonut jaloviinaa pohjalle. Erittäin tyytyväinen olin silti kuvioon, jossa ymmärretään harhauttaa maalivahtia eikä vain potkaista palloa päin häntä ja sitten kävellä pää painuksissa pois paikalta.




Ennen ensimmäisen puoliajan loppua vaihdoin paikkaa ja pääsin kuulemaan kuinka luu tai joku muu napsahti mukavasti poikki AC Kajaanin pelaajan jalasta. Toinen pelaaja huusi tuomarille pää punaisena kato sen jalkaa ja minä olin, että mitä ihmettä te nyt vauhkoatte, minunkin jalkani menee noin, kun on vähän yliliikkuvat nivelet 😅 Nojuu, vähän pahemmin tuo koipi taisi mennä kuitenkin.

Minun reaktioni kuitenkin oli ensimmäisenä se, minkä AC Kajaani omalla käytöksellään oli saanut aikaiseksi. Heidän pelinsä oli maassa kierimistä, kaatumista, etenkin toisten kaatamista ja kaikkea, mikä sopii enemmän painiin kuin futikseen. Jos on pakko saada repiä toisten paitoja ja tahallaan roikkua jonkun jalassa kiinni omilla jaloilla, eikö voisi keksiä jonkun toisen lajin itselleen kuin jalkapallo? Se, että ambulanssi tilattiin paikalle ihan vahingosta johtuen, oli lähinnä ihme.

Toisaalta eilisten kotona käytyjen keskustelujen jälkeen mietin sitä TPS:n kautta ykkösessä, kun minä kuvasin heitä ekaa kertaa ja silloinhan TPS oli aika ylivoimainen. Ei paljon haitannut mitä repijöitä tuli vastaan, he painoivat päälle silti. Vai oliko silloin sellaisia? Ainakaan en muista, muistan vain sen kuinka TPS voitti matsista toiseen. Ja muistan senkin, että vastaavaa joukkuetta ei ole näkynyt kentällä hetkeen.

Yritän siis sanoa sitä jotenkin vaikean kautta, että jos vastustajan taktiikka on epäjalkapallo, eikö hyvän joukkueen pitäisi pystyä pääsemään siitä yli ja pyörittää vastustajaa oman mielen mukaan? Ja oli se vastustajan taktiikka sitten ihan vaikka vaan puhdas jalkapallo, eikö silti pitäisi pystyä vastaamaan siihen?



Tässä on julkaisukelpoiset kuvat. Siis enempää ei vain ole. Paska peli, paskat kuvat jne. Ei vain oikeasti ollut kuvattavaa. Ehkä ensi kerralla vähän paremmin.

TPS - AC Kajaani 1 - 0

keskiviikko 15. toukokuuta 2019

Rahapäiväkirja viikko 19

Ei ole ihmiselo viikosta toiseen samanlaista pankkikortin kanssa. Minä jouduin elämään toukokuun alun kokonaan ilman korttia, kun joku sankari oli päättänyt ottaa mun Netflix-tilin käyttöönsä. Netflixin mukaan korttitietoja ei voi saada tilin kautta tietoonsa, mutta pankin sedän mielestä kaikista varminta tällaisissa tapauksissa on sulkea kortti. Hän tilasi minulle uuden, kun aivoni olivat vasta siinä kortin sulkemis -kohdassa ja raksuttivat eteenpäin "hetkonen, millä minä sitten maksan?" -kohtaan.

Onneksi kukkarosta löytyy muitakin kortteja ja tällaisten tilanteiden varalle olisi ihan fiksua hankkia joku toinenkin pankkikortti, jolla pääsee käsiksi tiliinsä. Uusi kortti tuli viikossa, joten tosi kauaa ei tarvinnut olla ilman tällä kertaa.

Tässä viime viikon rahaliikenne tililtäni pois:

maanantai

kahvia töissä 1,20 e
osteopaatti 50 e



tiistai

kahvia töissä 1,20 e
tee 2 e

keskiviikko

kahvia töissä 1,20 e
kahvia töissä 1,20 e
Prisma 35,24 e

torstai

kahvia töissä 1,20 e
lounas 5 e
kahvia töissä 1,20 e
Citymarket 23,42 e

perjantai

kahvia töissä 1,20 e
Veikkaus 10 e

lauantai

Supermarket 7,22 e
Prisma 33,49 e

sunnuntai

kakkukahvit 7,60 e


Kahvikaverillani on kaksi palaa kakkua, koska hän on vähän kovempi jätkä! No okei, oikeasti siksi, että hän halusi tiettyä kakkua, mutta leikatessa selvisi, ettei se ole oikein valmistettu ja hän sai kaupan päälle oikein valmistettua sekä väärin valmistettua. Ja on hän kyllä kovis tyyppi myös.

Viikosta olisi hyvin selvinnyt ilmankin ulkona kahvittelua, mutta alkoi niin paljon maistua suussa Mbakeryn kakku, että sinne oli päästävä kahville. Mmm. Teki hyvää yli 9 km lenkin jälkeen 😄

Ruokaan kului tällä kertaa 99,37 e ja ulkona kahvitteluun sekä teen juontiin 9,60 e. Yhteensä koko viikon aikana hussasin 182,37 euroa. Ei sinänsä paha viikko ollenkaan, kun summaa on nostamassa osteopaattikäynti, joka sattui nyt taas osumaan rahapäiväkirjaan.

maanantai 13. toukokuuta 2019

Naisten Liiga: TPS - IK Myran 1.5.2019

Se on sitten viikonloppu ohi taas ja suunta kohti töitä arkisen aherruksen merkeissä. Ennen kuin itse poistun työpaikalle, ajattelin laittaa lauantaisen naisten matsin kuvat tänne esille. Tepsin emännillä oli peli IK Myrania vastaan ja minä tietysti kävin kuvaamassa, kun oli ihan kiva kelikin moiseen touhuun. Ei paistanut, mutta ei myöskään satanut - se on se paras kuvauskeli.











Väijyin mokkapaloja jo ennen matsia, mutta pääsin syömään sellaista vasta tauolla. Nomsnoms! Jälleen kerran ihan ylihyvää herkkua, jonka voimalla jaksoi kuvata vielä toisenkin puoliajan.

Eka puoliaika oli muuten täynnä maalihaleja, kuten varmaan kuvista jo huomasi. Ihan viihdyttävää välillä tuollainen maalitehtailu, kun sellaista ei ole hetkeen Turussa näkynyt.







Toisella puoliajalla minua viihdyttivät vieressä olleet pallotytöt, jotka ensin söivät eväitä ja sitten kisasivat siitä kumpi joutuu viemään roskat. Hyvin olivat kaikesta muusta sirkuksesta huolimatta hereillä pelin suhteen ja kun pallo sitten lopulta tuli heidän haettavakseen kiljuen he ampaisivat sen perään pusikkoon. Olivat juuri siinä vaiheessa toinen toisen reppuselässä ja juuri, kun onnistuivat, pallo pomppi heidän ohi jonnekin kauas. Repesin nauramaan niin, että IK Myranin pelaaja katsoi minua ihmeissään.


Kaiken kaikkiaan hyvä matsi oli kuvata ja olla olemassa. Ei ollut tylsää ja keli tosiaan oli just hyvä. En säätänyt kameroiden kanssa mitään erikoista vaan painelin täyskennolla menemään.

TPS - IK Myran 4 - 0

sunnuntai 12. toukokuuta 2019

Äitienpäivää ja muuta höpinää

*postaus sisältää mainoslinkin House of Organicille*

Hyvää äitienpäivää! Toivottavasti äiti-ihmiset ovat saaneet tänään mieluisat herätykset 😊 Meillä on heräilty tavanomaisesti nukkuen vähän turhan pitkään, kun on tullut keräiltyä ilmeisesti univelkaa viikon aikana taas. Ensi viikolla pyhä tavoite on mennä nukkumaan joka ilta ihan ajoissa!


Tein kuulkaa eilen sellaisen jutun, että pesasin hiukseni ihan sopimattomilla tuotteilla Curly Girl metodia ajatellen. Juu-u! Minua on koko metodin harrastamisen ajan vaivannut nuo käyttämättömät shampooni sun muut ja siis haluan käyttää ne pois ennen kuin alan läträtä tosissani Curly Girl -sopivilla aineilla. Niinpä siis pesin hiukseni eilen Attituden kosteuttavalla shampoolla*, jonka olen siis saanut viime syksynä blogin kautta. Haluan käyttää sen pois nyt ensimmäisenä.


Väärin pestyjen hiusteni kanssa menin eilen vielä kuvaamaan jalkapalloa, mutta vielä en ole niitä kuvia tehnyt. Ajattelin katsella postauksen naisten pelistä valmiiksi huomiselle vasta, jotta päästään nyt aamulla heti ulos lenkille, kun ei olla viikkoon käyty. Alkaa kroppa tosissaan jo vaatia ulos menemistä.

Ihanaa päivää sulle, me lähetään ulos!

lauantai 11. toukokuuta 2019

Ykkönen: TPS - TPV 9.5.2019

Tämän kauden ensimmäinen arkipeli osui kuluneen viikon torstaille, kun TPS pelasi kotonaan Tampereen Pallo-Veikkoja vastaan. Se oli Tepsin kauden eka kotiottelu myöskin. Päästiin kaikki haistelemaan Veritaksen luonnonnurmea ja ihastelemaan Ääritalon lukuisia yrityksiä häiriköidä vastustajan maalivahtia.




Kauden ensimmäinen Veritas-matsi on tunnelmaltaan aina erityinen. Kun ei yhtään tiedä mitkä kaikki säännöt tällä kertaa ovat voimassa, mistä mennään tupaan sisälle ja tajuaa, ettei vieläkään muistanut ajatuksen palaakaan siitä, kun ovea vartioivalle järjestysmiehelle olisi pitänyt tehdä se pirun sienipiirakka. Oikeasti, tehkää nyt joku hänelle sienipiirakka, kun minä en ikinä muista!

Pressissä olisi ollut pullaa, mutta minä tulin jälleen kerran paikalle niin myöhään, ettei murujakaan ollut enää jäljellä korissa. Otin teetä ja olin kiitollinen, kun aina on tarjolla kahvia ja teetä. Jokaisessa futismatsissa pitäisi olla jokin tila medialle ja edes jotain virvokkeita, sitä mieltä olen. Nykypäivänä ei ole itsestäänselvyys, että media edes tulee paikalle, koska maailmassa kisataan näkyvyydestä. Kuka sitä antaa ja kenelle, kas mietitäänkö sitä hetki?

Aiemmista kausista viisastuneena otin turvallisuuspäällikön välittömästi puhutteluun, koska minä haluan tietää mitkä minun rajani ovat. Olin ajatellut Tepsin palattua Ykköseen, että turvallisuuspäällikön säännötkin palaavat sarjatasoa alemmas, mutta hän on jäänyt Veikkausliigaan kuten myös Tepsin kuvausliivit. Ilmeisesti voin kohta kaivaa kaapista Veikkausliiga täältä tulee Tepsi -paidan, koska selkeästi Tepsissä ollaan henkisesti Veikkausliigassa. Se ei tietenkään ole väärin, sillä henkinen työ on puoli voittoa ihan kaikessa. Ehkä kauden lopussa Veikkausliiga häämöttää, kun jo alusta asti ollaan kuin mitään Ykköstä ei olisi olemassakaan.

Turvallisuuspäällikkö ei siis anna minun tälläkään kaudella kipittää kentän laitoja nurmikon puolella enkä minä saa huljutella varpaitani ihanan silkkisellä Veritaksen nurmikolla. Olen tästä kovin katkera. Ei ole olemassa mitään niin ihanaa nurmea kuin Veritaksen nurmi ja minun varpaani haluavat kokea silkin allaan aina, kun on siihen sopivat olosuhteet. Mmm.






Tauolla söin makkaraa, kun katsomokätyrini suostui hakemaan sitä minulle. Nälkähän tuossa tulee joka kerta, kun tuommosia täysillä juoksevia ukkeleita katselee sen 45 minuuttia.

Makkaran syömisestä johtuen en todellakaan ehtinyt kuvaamaan itselleni tyypillisesti nappiksia. Otin toisen puoliajan alussa lämmittelemässä olleen Jampan kengistä kuvan sen jälkeen, kun olin anellut häntä menemään kentälle tekemään maaleja.









Pelin loputtua pakenin paikalta hyvin nopeasti, vaikka mietinkin, että ehkä tällä kaudella voisi taas käväistä pressin puolella pelin jälkeen aiheuttamassa pahennusta. Juntunen-debyyttini on jäänyt mieleen hyvin, höhö! 

Itse valokuvaamisesta sen verran, että toisen puoliajan aikana vaihdoin kameraa hetkeksi. Otin vanhalla 70D:llä pari kuvaa ja melkein itku tulee, kun sillä on vaan niin ihana kuvata jalkapalloa. Löydän miehet kentällä sillä paljon paremmin kuin 5D:llä. En tiedä huomaatteko te mitään eroa kuvanlaadussa kahden rungon välillä, mutta minä huomaan Lightroomin avulla kyllä. Vaikea siis päättää kumpaa kameraa käyttäisi.

Tänään menen kuvaamaan naisten peliä ja ensi viikolla sitten taas miehiä keskiviikkona, jos oikein muistan. Tässä on pari tällaista kahden matsin viikkoa, jau!

TPS - TPV 2 - 1