keskiviikko 16. tammikuuta 2019

Shampoo- ja hoitoainevinkki kuiville hiuksille

Annoin kampaajani tehdä kaksi vuotta sitten sen, mistä hän taisi tykätä tosi paljon: annoin hänen leikata mun pitkääkin pidemmät hiukset ihan lyhyiksi. Äitini kauhistui, mutta muut tykkäsivät ja niin tykkäsin kyllä minäkin. Lyhyet hiukset olivat uskomattoman kevyet. Ihanat kesällä.

Tein lyhentämispäätöksen ihan vain päänahkani takia, sillä se voi huonosti. Halusin antaa sille ilmaa, vaikka loppujen lopuksi päänahkani ongelma taisi olla raudan sekä d-vitamiinin puutos. Silti leikkaaminen teki hyvää, se puhdisti.


Kaksi vuotta olen kasvattanut hiuksiani takaisin pitkiksi ja nyt nämä alkavat jo vähän tuntuakin pidemmiltä. Päänahkalleni sopivaa shampoota olen etsinyt pitkään, kauemmin kuin kaksi vuotta. Menneenä syksynä sain testiin uusia luonnollisia aineita sisältävät shampoon ja hoitoaineen. Vähän epäilytti alkuun kuinka mahtavat hiuksilleni sopia ja tuleeko puhdasta jälkeä, mutta kyllä, hyvin toimivat! Olen tykännyt tosi paljon ja niin on myös päänahkani.

* shampoo ja hoitoaine saatu blogin kautta

Attituden Super Leaves kosteuttava shampoo (mainoslinkki) sekä hoitoaine (mainoslinkki) ovat syksystä asti kuuluneet hiustenpesurutiiniini enkä taida hetkeen olla vaihtamassa. Nämä saavat jopa minun karheat ja luonnonkiharatyyppiset hiukseni tuntumaan kosteutetuilta. En muista kokeneeni vastaavaa useinkaan.


Super Leaves -sarjan tuotteet sisältävät kvinoaa ja jojobaa sekä moringansiemenuutetta. Ne tuoksuvat jonkun verran (marjoilta ja guavalta), mutta se ei haittaa eikä itselleni ole ainakaan aiheuttanut mitään ärsytystä, vaikka hieman tuoksuherkkä olenkin.

Mitä sun hiuksille kuuluu näin talvella?

tiistai 15. tammikuuta 2019

Mun talvilenkkeilyvarusteet

* postaus sisältää mainoslinkkejä

En ole elämässäni ikinä ulkoillut niin paljon kuin nyt. Enkä varsinkaan talvella. Teininä kävin satunnaisesti hiihtämässä ja sitäkin säännöllisemmin lautailemassa, mutta en minä mitään lenkkeilyä koskaan talvella ainakaan harrastanut. Nyt en ole mitään muuta tehnytkään, vain lenkkeillyt.

Talvella ulos joutuu pukea pari kerrosta enemmän kuin kesällä, mutta siihenkin tottuu. Osaa valita kaapista suurin piirtein oikean takin ja kerrostaa alle paitoja sopivan määrän. Eniten kyllästyttää päivästä toiseen samat housut, mutta mihin sitä toisaalta monia eri talvijuoksuhousuja tarvisi?

Talvijuoksuhousut ovat mahtava keksintö. Suosittelen hankkimaan sellaiset, mikäli ei jo omista. Omani olen hankkinut aikoinaan Ginasta ja ne ovatkin olleet ihan parhaat! Ginasta ei ole hetkeen urheiluvaatteita saanutkaan paitsi nyt taas. Heillä on nyt myynnissä tällaisia aim'n-urheiluvaatemerkin kanssa yhteistyössä tehtyjä treenivaatteita ja kieltämättä ovat kiinnostavan oloisia. Minun vaatekaapistani ei treenivaatteita kuitenkaan puutu vaan ennemmin kaipaisin jotain talvijuoksuun soveltuvaa takkia, mutta siitäkään en ole aivan varma, sillä omistan hiihtotakin ja pari muuta ulkoilutakkia.


Tällä hetkellä talvilenkkeilen näillä: joku random pipo eteisestä päähän, kaulaan joku suoja, takkina jompi kumpi omistamistani Torstain takeista tai hiihtotakki, Ginan talvijuoksuhousut ja Salomonin piikkikengät (nämä). Alla aina joku juoksupaita tai pelkkä merinovillapaita sekä housujen alla merinovillakalsarit.

Jos sinua jäi mietityttämään talvijuoksuhousut, Stadiumissa on nyt myynnissä alennuksella nämä Craftin housut ja vähän kalliimmalla nämä 2XU-merkin pöksyt. Ehkä itsekin joudun hankkia jotkut sitten joskus, kun ensin kulutan Ginat puhki. Minkä merkkisillä talvijuoksuhousuilla sinä painelet eteenpäin?

maanantai 14. tammikuuta 2019

Rahapäiväkirja viikko 2

Kuten lauantain postauksessa mainitsin, ovat ajatukseni viikon ajan pyörineet aika vahvasti rahan ympärillä. On mukava tehdä laskelmia siitä kuinka paljon jäisi rahaa säästöön, jos joka kuukausi laittaisin rahaa tietyn summan sivuun ja leikitellä ajatuksella, että oikeasti olisi useampia tuhansia jemmassa. Villasukan varressa.

Olen aina ollut turhan hyvä tuhlaamaan. Miten sitä joka kuukausi keksiikin kaikkea, mitä muka tarvitsee? Aina tulee joku asia, joka on pakko saada. Välillä on tietysti myös ihan mukavia juttuja, joita täytyy hankkia, kuten iltapuku tämän viikon Urheilugaalaa varten eikä uudesta laukustakaan olisi haittaa ollut, mutta sitä en ehtinyt etsimään mistään.

Ajattelin alkaa vihdoin taas syytää rahaa johonkin rahastoihin, mutta sitä ennen aloin jo oman elämäni pankkiiriksi. On olemassa eräs sivusto (mainoslinkki), josta voi lainata rahaa kuin myös olla sijoittaja. Voin sijoittaa rahaa, jota muut ihmiset lainaavat. Suuria korkotuottoja odotellessa vuoden toisen viikon rahapäiväkirja:

Maanantai

Töissä kahvi ja pulla 3,20 e
Apteekki 20,86 e
Supermarket 8,86 e


Tiistai

Lounas 7 e
Töissä kahvi 1,20 e
Kampaaja 55 e

Keskiviikko

Lounas 7 e
Supermarket 3,65 e

Torstai

Lounas 5 e
Töissä kahvi 1,20 e
2 x paketin lähettäminen 15,80 e

Perjantai 

Lounas 7 e
Töissä kahvi 1,20 e
Kakku ja kahvi 7,50 e
Prisma 26,16 e

Lauantai

Munkkikahvit 5,50 e

Sunnuntai

Mustikkapiirakka ja kahvi 7,40 e
Stockmann 23,08 e
Sokos 3,95 e


Ruokakauppaan meni yhteensä 38,67 euroa, kun taas töissä syömiseen ja kahvitteluun 32,80 euroa. Ulkona kahvitteluun kulutin 20,40 euroa, hyihyi! Muuhun ns. ylimääräiseen meni 118,69 euroa. Yhteensä tuhlasin 210,56 e.

Viikko olisi muuten ollut ihan maltillinen, mutta tuo kampaajalla käyminen teki oman lovensa budjettiin. Säästämistä ajatellen pitäisi nyt taas aktivoitua omien eväiden kanssa töissä, kun olen lipsunut enemmän ruokalan puolelle. Muutenkin olisi parempi syödä kevyemmin, jotta pääsen painonpudotustavoitteen kanssa myös eteenpäin.

Mietitkö sä usein miten vielä voisit säästää vähän enemmän?

sunnuntai 13. tammikuuta 2019

Tajuavatko kaikki ilmastonmuutoksen?

Sitä tuppaa keräämään omaan somefeediinsä tietyistä aihealueista kertovia ihmisiä sen mukaan, mikä itseä sattuu eniten kiinnostamaan ja inspiroimaan. Itse esimerkiksi seuraan instassa eniten juoksijatyyppejä, koska juoksukuvia on kiva katsella. Twitteriin mahtuu enemmän sekalaista seurakuntaa, mutta silti välillä tuntuu, että kovinta ääntä siellä pitävät somekonsultit. Siinä sitä sitten elelen omassa somekuplassani ja kuvittelen, että kaikki muutkin ihmiset tietävät missä mennään ilmastonmuutoksen tai henkilöbrändäyksen suhteen, koska itse ainakin törmään molempiin aiheisiin tuon tuosta.

Sitten tajusin, että se on nimenomaan kupla, jossa elän. Tuskin kaikki internetissä elävät klikkailevat intohimoisesti ilmastonmuutosaiheisia juttuja. Tuskin kaikki vieläkään tajuavat sen olevan totta.


Pitäisi kuitenkin tajuta. Viime kesä oli ihan hirveä. Uuden vuoden myrsky oli myös hirveä. Ääriolosuhteita, jotka vain yleistyvät jatkuvasti, kun ilmastonmuutos etenee. Nyt viimeistään olisi aika herätä.

Tiedän olevan ihmisiä, jotka ajattelevat, ettei meidän yksittäisillä pienillä teoilla ole merkitystä, mutta emmekö me nimenomaan pysty vaikuttamaan markkinoihin? Kun emme enää tilaa turhaa roinaa Kiinasta, koska halvalla saa emmekä huuhdo muovia pesuaineiden mukana viemäristä alas, vaikutamme valinnoillamme maailmaan.


Minä en todellakaan ole mikään paras puhuja tämän aiheen suhteen, mutta kyllä minäkin haluan osallistua omalta osaltani. Olen niin tavallinen kuin olla ja taitaa, mutta niin ovat suurin osa suomalaisista. Syön lihaa ja ajan autoa. Silti jotain täytyisi tehdä, jotta jalanjälkeni ei olisi niin suuri muovimeressä. En halua viettää kaikkia tulevia kesiä päivittäen sadetutkaa epätoivoisena tai pelätä kovan tuulen kaatavan puun auton päälle. Haluan lapsuuteni ilmaston takaisin. Lumi oli talvella itsestäänselvyys ja kesät siedettävän helteisiä.



Ihminen tulee oikeasti toimeen todella vähällä tavaralla eikä vaatteitakaan tarvitse olla miljoonaa eri sorttia, kosmetiikasta nyt puhumattakaan. Se, mitä ihminen tarvitsee, on ulkona. Meidän kaunis luontomme. Jos ilmastonmuutosta ei saada hillittyä, emme enää pysty nauttimaan elämästä, vaikka meillä olisi kaikki maailman raha ja tavara.

Mitä sinä teet omalta osaltasi? Mitä meidän kaikkien pitäisi tehdä tai olla tekemättä? Tunnetko ihmisiä ketkä eivät tunnusta ilmastonmuutosta?

lauantai 12. tammikuuta 2019

Raha arvostuksen mittarina

Tuijotan seinää ja mietin mistä aloittaisin tänään. Viikkoon on mahtunut niin paljon, mutta kuitenkin vähän. Olen ajatellut rahaa joka ikinen päivä. Säästämistä, sijoittamista, työn arvostamista ja taas säästämistä. Sitä, etten osta mitään turhaa paskaa, kuten Julia Thurén opettaa. Luin alkuviikosta hänen kirjoittaman Kaikki rahasta -kirjan (mainoslinkki). Sitten yritin lähestyä Nordean asiakaspalvelua chatin kautta, mutta luovutin, kun robotin jälkeinen ihmisaspa ei osannut vastata kuin yhteen kysymykseen. Vaikka kysyin voisinko elvyttää taas yhden tilini käyttöön, hän vastasi minulle saman kuin edelliseen kysymykseeni: 40 euroa. Tuijotin ruutua epäuskoisena ja totesin, että pitäkää kuulkaa tunkkinne ja tilinne. En ole vielä saanut aikaiseksi soittaa heille. Vielä parempi olisi varmaan laittaa kylän isoimmat kumisaappaat jalkaan ja astella keskelle Nordean konttoria kysymään, että saako tästä puljusta ollenkaan palvelua.

Niin. Vaikka suurin osa asioista hoidetaankin nykyään netissä, se ei poista ihmisten tarvetta ihan perinteiseen normaaliin asiakaspalveluun. Nykyään myös firman vaihtaminen on lähes arkipäivää. Ihmiset menevät sinne, missä heitä palvellaan.


Toinen asia, mitä olen miettinyt, on työn arvostaminen. Käsittääkseni työntekijälle tai yrittäjälle maksetaan rahaa, jolloin tulee olo, että hänen työtään arvostetaan. Eikös? Jos työstä ei haluta maksaa, kunnioitus ja arvostus on aika nollassa? Tästä inspiroituneena kaivoin pölyisestä kirjakasastani Satu Rämön ja Hanne Valtarin kirjoittaman Unelmahommissa-kirjan (mainoslinkki), sillä siellä on yksi kohta, jossa käsitellään ilmaista työtä. Oli pakko lukea se uudelleen. Pitäisi ehkä lukea koko kirja taas muistaakseen miten pääsisi taas eteenpäin kohti unelmiaan. Jos et ole vielä lukenut tuota kirjaa, suosittelen! Paras kirja, jonka luin vuonna 2017.


Nyt lapataan aamupalakulho täyteen mustaherukoita, puolukoita, tyrnejä, karpaloita, vadelmia ja mustikoita (en ole syönyt marjoja koko viikolla, nyt tekee mieli kaikkia!!) sekä vaniljajogurttia, juodaan teetä tai kahvia (en osaa päättää) ja lähdetään ulos nauttimaan ulkomaailmasta. Siellä ei tarvitse ajatella rahaa eikä unelmahommia, koska ulkona oleminen on itsessään unelmahomma.

Hauskaa päivää just sulle! Mee ulos!

keskiviikko 9. tammikuuta 2019

Mitä tuotteita käytän arkimeikkiin nyt

* postaus sisältää mainoslinkkejä

Ah, ihonhoito talvella, ihan parasta! Ainakin jos tykkää läträtä kosmetiikalla kerroksittain. Minua moinen toiminta alkoi ahdistaa viime vuonna koko ajan enemmän ja niinpä loppuvuotta kohti olen koko ajan karsinut kosmetiikan käyttöä. Nyt on taas meneillään kausi, kun kiinnostaa meikata enemmän, joten ajattelin kertoa mitä kaikkia meikkituotteita näin keskellä talvea käytän.


Meikkipohjaan nämä: Lily Lolon mineraalimeikkipuuteri (täältä) ja concealer (täältä). Käytin meikkipuuteria alkusyksystä jo, mutta pidin siitä välillä taukoja, sillä mun naamaa kuumotti ihan hulluna välillä töissä. En tiennyt mistä ihmeestä se johtui, kunnes viime viikolla taisin lopullisesti asian ratkaista. Minun ihoni ei yksinkertaisesti tykkää liian lämpöisestä eikä kuivasta ilmasta. Lehahduksilla ei siis lopulta taida olla mitään tekemistä meikkien kanssa.


Varjostus, korostus ja poskipuna: varjostukseen MACin bronzing powderia sävynä Matte Bronze (täältä), poskipunana Flormarin puna nimeltä Romantic Salmon ja korostukseen Illamasquaa (täältä). Tuo hightlighter oli Lookfantasticin joulukalenterin pääpalkinto ja on siitä kyllä ollutkin iloa. Ihana tuote.


Silimät: kulmiin gloMineralsin kulmavärejä sävyssä Brown ja ripsiin Helena Rubinsteinia (täältä). En yhtään tiedä mistä kulmaväripaletti on eksynyt käsiini, mutta siinä on kyllä hyvät sävyt minulle. Olisin toivonut löytäväni sitä netistä, sillä haluan ostaa lisää sitten, kun tuo loppuu.

Näillä syntyy jokapäiväinen perusmeikki. Sopivan nopea arkeen. Joskus, kun ei kiinnosta meikata näin paljon, laitan vain kulmat ja ripset. Instastoorista löytyy liikkuvaa kuvaa millaista jälkeä tämän postauksen tuotteilla saa aikaiseksi.

maanantai 7. tammikuuta 2019

Talviulkoiluun uusilla välineillä

* postaus sisältää mainoslinkkejä

Kaatumiseni jälkeen on ollut aika selkeää kuinka tärkeää on panostaa kunnon kenkiin talvella. Suomessa on kuitenkin aika vaihtelevat sääolosuhteet, mikä tekee teistä välillä ihan turhan liukkaita. Ei voi laskea hiekoituksen varaan vaan on huolehdittava ihan itse, että pysyy pystyssä. Ostin kitkakengät jo ennen uutta vuotta, mutta totesin, ettei jäähän taida purra oikein mikään muu kuin kunnon piikit. Niinpä surffasimme kauppoihin poikaystävän kanssa lauantaina ja innostuimme ajatuksesta ostaa Salomonin nastakengät.




Myllyn XXL:ssä poikaystävä testasi isäni kehumia Salomonin Spikecrosseja (nämä) ja totesi niiden tuntuvan aika hyviltä. Myllyssä ei kuitenkaan ollut oikeaa kokoa, joten päätimme ajaa Skanssiin kenkien perässä. Sattumalta siellä oli hyllyssä Spikecrossien pienin koko, joten testailun jälkeen nappasin minäkin kenkälaatikon kainaloon kiikuttaen sen kassan kautta ulos.




Eilen lähdimme tietysti kokeilemaan kenkiä ulos. Päädyimme Kurjenrahkaan Savojärven kierrokselle, jossa totesimme moneen kertaan, ettei muilla kengillä olisi pärjännyt ollenkaan. Pitkospuut olivat useilla pätkillä ihan jäässä, jolloin piikeistä oli todellakin hyötyä.

Salomonit tuntuivat jalkaan tosi tukevilta ja hyviltä. Hyvin pysyi pystyssä, vaikka Spikecrosseissa ei ole nastoja aivan yhtä paljon kuin Speedspikeissa (nämä).




Nyt alkaa olla kenkäosasto tarpeeksi hyvin varustettu ja voi vaan alkaa treenata sitä juoksemistakin kohta. Vai pitäisikö ensin mennä kokeilemaan kuinka hiihto sujuisi?

sunnuntai 6. tammikuuta 2019

Blogin päivittäminen joka päivä ja tämän vuoden teemat

Halusin joulukuussa viihdyttää teitä postaamalla joka päivä. Ajattelin kirjoittaa ihan vaan jotain höpöhöpöä, jos muuten ei riitä juttua, mutta loppujen lopuksi en sellaisia postauksia ehtinyt tehdä arkena mihinkään väliin. Pari uudelleenjulkaistua SJK-postausta, mutta en niitäkään niin montaa kuin olin varautunut postaamaan.

Nyt uuden vuoden jälkeen tämä postaustahti on vähän jäänyt päälle. En ole osannut lopettaa, kun koko ajan on jotain ideoita ja asiaa.

Nykyihmisen mielestä joka päivä postaaminen on kai turhan kova tahti vai mitä ajattelette? Jos en olisi ollut lomalla, en tiedä olisiko minulla ollut aikaa ihan joka päivä tykittää nyt tammikuun puolella. Jäin vain miettimään pitäisikö pyrkiä tällaiseen kuitenkin? Ei kai? Eiköhän jossain kohtaa vuotta tule taas hetkiä, kun on muutakin mielessä ensimmäisenä kuin blogi.


Pohdin vuoden vaihtuessa blogin teemoja. Jalkapallosta pidän kiinni edelleen ja muut postaukset tulevat silloin, kun jalkapallolta on tilaa. Rahapäiväkirjaa pidän joka kuukausi, joten muutamia raha-aiheisia postauksia on luvassa myös. Hyvinvoinnista haluan myös kirjoittaa, varsinkin jos onnistun aloittamaan juoksuhommat. Miltä kuulostaa? Futista ja hyvinvointia. Mitä muuta ihminen kaipaa?



Toivottavasti pysytte mukana menossa sekä täällä että instagramissa. Blogin uusia postauksia voi väijyä facen ja bloglovinin kautta. Sivupalkista löytyy myös muutama muu vaihtoehto. Postaustoiveita voi heitellä minulle kommenttiboxiin, jos sellaisia on. Kiitos, kun olette olemassa siellä ruudun toisella puolella ja muutenkin

lauantai 5. tammikuuta 2019

Raisiossa taas

Huomenta! Tänään sai herätä omasta sängystä vihdoin, kun eilen ajeltiin Vimpelistä takaisin Raisioon. Täällä on yhtä harmaata kuin lähtiessä, vaikka lunta onkin maassa hieman.

Koko Vimpelin loman ajan ihailimme lumisia puita. Metsät ja maisemat ylipäätään olivat todella kauniita, kun niitä peitti lumi. Edes Aapeli-myrsky ei vienyt lunta puista, vaikka pelkäsimme niin käyvän.

Minusta on hassua miten tärkeä metsä on minulle nykyään, mutta sen parempaa rauhoittumispaikkaa ei maailmassa ole kuin suomalainen havumetsä. Montaa askelta ei tarvitse metsän puolella ottaa, kun melkein kuulee verenpaineen laskevan kohisten alas. Olisin niin valmis jopa muuttamaan jonnekin metsän keskelle. Jonkun majavapuron varrelle.



Sitten herätys tähän päivään. En asu metsän keskellä majavapuron varrella enkä vielä ole lähelläkään sitä unelmaa. Täällä pönötän Raisiossa, jossa minun lisäkseni asuu yksi mies ja ne kaikki, jotka hengaavat S-Marketin ja ärrän edessä. Tänään mennään johonkin ulkoilemaan ja huomenna ehkä myös. Maanantaina  töihin.

Okei, nyt aamupalaa. Tehdään tästä kiva päivä!

perjantai 4. tammikuuta 2019

Majavien työmaa Vimpelissä

Jokaiseen Vimpelin reissuun kuuluu Hallapurolla käyminen. Hallapuro on meikäläisen silmissä pelkkää erämaata, mutta kyllä siellä asutustakin on (äitini pikaisen laskutoimituksen mukaan Hallapurolla on ainakin 60 asukasta). Se on sellainen sivukylä, 20 kilometriä Vimpelin keskustasta.

Aika harvassa on kai eläin, jota ei voisi Hallapurolla bongata, sillä joulukuussa siellä oli kaadettu villisika. Minä luulin niitä olevan vain Leijonakuninkaassa. Villisikojen, peurojen ja saukkojen lisäksi Hallapurolla asuu myös majavia. Niitäkään en ollut ajatellut olevan näillä main ollenkaan, vaikka toisaalta en kyllä oikein tiedä missä olin majavien sitten kuvitellut elävän.

Kuuleman mukaan erään isännän auton eteen oli kaatunut puu joitakin kuukausia sitten noin 5 km ennen Hallapuron risteystä Koskelasta päin tullessa. Tarina ei kerro oliko puu kaatunut sillä hetkellä hänen eteensä vai ollut jo siinä, mutta yllättänyt kuitenkin pimeässä. Se oli ollut majavien kaatama. 

Oli pakko pysähtyä kuvaamaan majavien nakertamia haapoja, sen verran uskomaton se näky oli. Valtavan paksuja puita ne olivat kaataneet pitkin poikin yhden puron yli kummallekin puolelle tietä.





Haavat ainakin näistä kuvista päätellen ovat majavien herkkua. Ne talttaavat hampaillaan puun rungot poikki rakentaen puista patoja ja hankkivat ruokaa rakentamistaan tekoaltaista. Vaikka äkkiseltään ajattelisi majavan saavan paljon tuhoa aikaiseksi kaatamalla puita, on heidän rakentamista tekoaltaista hyötyä vesilinnuille ja monille kosteikkolajeille.





Suomessa on kahta eri majavalajia, sekä kanadanmajavia että euroopanmajavia. Aikoinaan majavaa metsästettiin sen upean turkin takia ja euroopanmajavat katosivat lähes kokonaan Suomesta. 1930-luvun jälkeen tänne tuotiin euroopanmajavia Norjasta ja kanadanmajavia Amerikasta.












Luonnossa ja livenä tuo majavien työ puiden kanssa oli pysäyttävä näky. Aapeli-myrskyn jäljiltä puut olivat lumen peitossa, joten koko työmaata ei edes ollut näkyvillä. Täytyy joskus ensi kesänä mennä uudestaan ihmettelemään. Olisi ihanaa nähdä majava ja saada siitä ehkä pari kuvaakin.

torstai 3. tammikuuta 2019

Jo joutui joulukuu

Menneen ja tulevan pohdiskelun jälkeen palataan hetkeksi joulukuuhun. Jo perinteeksi muodostunut kuukausipostaus on taas vuorossa. Näitä on ollut ihan hauska tehdä. Tarkoitus on ollut kuvittaa muut postaukset kameralla otetuilla kuvilla ja tehdä puhelimen kuvista joka kuukaudesta tällainen kooste. Usein puhelimella tulee näpsittyä kaikenlaista, kun tuolla kylillä pyörii ja kameralla sitten taas kaikkea enemmän suunniteltua. En tiedä onko nämä kuukausikoosteet teidän mielestä hauskoja, mutta itselle tekee hyvää palata kuukausi taaksepäin, jotta muistaa mitä kaikkea tulikaan touhuttua.


Siinä on Paavo Nurmi saanut hatun joulukuun alussa. Käytiin katsomassa ja kuvaamassa futsalia Kupittaalla, kun kaveri pyysi. Samalla käytiin Turun keskustassa asioilla.

Samana iltana käytiin pikkujouluilemassa ystävien luona Kaarinassa. Tulee nälkä, kun tätä kuvaa katsoo. Ihania herkkuja, mmmm!



Seuraavana päivänä käytiin ottamassa kuvia Raisiossa Kerttulan kentällä. Oltiin jo aiemmin ihmetelty miksei kenttä ole käytössä ollenkaan ja nuo lukitut maalit kruunasivat koko jutun. Suomifutis nousuun ja silleen.


Tämä selfie töistä ihan vaan, koska tukka. Olin mennyt märillä hiuksilla nukkumaan ja...


Kuvan mies asensi meille jouluvalot keittiöön kaappien päälle. Siitä tuli aika kiva! Tylsää, että valot täytyy kohta ottaa pois. 


Itsenäisyyspäivänä kävin Turun Urheilutoimittajien kerhon syyskokouksessa. Söin hyvän jouluaterian ja naureskelin kuinka jalkapallo jakaa meitä joka kerta eri leireihin.




Mmm herkkuja! Joka vuosi täytyy käydä kerran tai pari jotain piparkakkulattea maistelemassa, vaikka ei ne aina mitään ihmeellisiä ole. Tällä kertaa olivat kyllä hyviä kaikki, joita pääsin juomaan.

Kakku on synttärikakku, jonka poikaystävä taiteili mulle. Ylihyvää! Resepti löytyy täältä

Taiteiltiin myös piparkakkulinna, josta ei tähän nyt tullut kuvaa mukaan, mutta instasta sellainen löytyy kyllä. Saa nähdä milloin ja kuka sen syö. Pitäisi varmaan pitää jotkut linnansyöntibileet jossain vaiheessa.

Linnan tekemiseen tuli pieni tauko, kun kaaduin ja löin pääni.




Joulu vietettiin Raumalla, vaikka mulla olikin vielä pieni pääjumi.

Joulun jälkeen käytiin töissä pari päivää, oltiin yksi päivä kotona ja sitten lähdettiin reissuun taas.


Tultiin Vimpeliin viettämään uutta vuotta.




Vimpelissä ei tarvitse kauas mennä hyvien luontokuvauskohteiden perässä. On myös niin uskomattoman hiljaista joka kerta. Haluan muuttaa johonkin, jossa on yhtä hiljaista. Sielu ja mieli lepää ♥ 

Joulukuu oli muuten ihan hyvä, mutta sitten sattui se pieni onnettomuus, joka varjosti loppukuuta. Paranin onneksi suhteellisen nopeasti ja pääsen toivottavasti pian jo vähän pidemmillekin kävelylenkeille. Ihanaa olla jo tammikuun puolella, kun nyt kuljetaan valoa kohti koko ajan.