torstai 31. tammikuuta 2019

Meidän teelaatikon sisältö

Kysyin instastoorin puolella (tästä pääset seuraamaan mua instassa) kiinnostaisiko meidän teelaatikon sisällön esittely ja kyllähän se enemmistöä kiinnosti, joten täältä tulee! Mietin ensin jaottelenko nämä jotenkin valmistajan mukaan, mutta taidankin jakaa teet väreittäin, se tuntuu luonnollisemmalta.


Musta:

The Tea House Black Cherry
The Tea House Earl Grey Citrus
Kusmi Prince Vladimir
Kusmi Russian Morning
Twinings Earl Grey Tea decaffeinated
Forsman Tea Mustaherukkatee
The Metropolitan Tea Company Ltd Ceylon Tea
Lipton Forest Fruit
Pirkka Earl Grey tee

Vihreä:

Kusmi Ginger-lemon green tea
Nordqvist Green 4 You
Murena Maku Aamunvirkku


Rooibos:

Kusmi Rooibos
Skafferi Rooibos mansikka & lime
Murena Maku Illantorkku
The Tea House Rooibos Ginger and Orange


Juon teetä kotona päivittäin 2-3 mukillista. Aamuisin aina mustaa pussiteetä (tällä hetkellä siis Pirkkaa), iltapäivällä töiden jälkeen jotain mustaa irtoteetä ja joskus iltateenä vielä rooibosta. Kun olin kipeänä kotona, join vihreää yhden mukillisen lounaan jälkeen, aivan kuten töissä ollessakin teen nykyään.

Mitä teetä te juotte vai siemailetteko enemmän kahvia?

tiistai 29. tammikuuta 2019

Ferritiinin neljäs mittaus

Mulla oli torstaina sen verran hauska keskustelu lääkärin kanssa ferritiinistä, että pakko päivittää tännekin vähän mun raudanpuutekuulumisia. Aihe tuntuu olevan kuuma ja kiinnostava, enkä yhtään ihmettele, sillä me naiset olemme luotu menettämään verta joka kuukausi ja harvoin on tullut ajatelleeksi, että ehkä sekin menetys pitäisi korvata jollain.

Minä mittautin mun ferritiiniarvon ensimmäistä kertaa vähän reilu vuosi sitten. Arvo oli 37. Lääkäri kehoitti myömään rautaa silloin tällöin, ehkä pari kertaa viikossa. Aloin nappailla vanhaa tuttua Retaferia (jostain syystä se on aina sopinut mun mahalle), mutta välillä varmaan harvemmin kuin sen pari kertaa viikossa. Kesällä jonkun toisen verikokeen yhteydessä mitattiin ferritiini taas ja se oli 46. Syyskuussa oli toinen kontrolli toisen asian suhteen ja silloinkin mitattiin ferritiini uudestaan, tällä kertaa arvo oli 51. Neljännen kerran mittaus tehtiin pari viikkoa sitten. Olen lopettanut raudan syömisen pari kuukautta sitten ja nyt arvo on 41. Masennuin tästä vähän, mutta mitä muuta voi olettaa tapahtuvan, jos en tankkaa rautaa ja menetän sitä kuitenkin joka kuukausi? Tuskin kehoni osaa korjata vajetta sormia napsauttamalla yhdessä yössä? Lääkärin mielestä arvo ei ole paras mahdollinen, mutta emme sopineet enää jatkosta mitään.


Kun sain tämän flunssan viime viikolla, jouduin käydä näyttämässä keuhkojani lääkärille torstaina. Hän oli siis ihan eri tyyppi kuin tuo kenen kanssa hoidimme ferritiiniasiaa kaiken muun sivussa. En ole puhunut ferritiinistä sen enempää kenenkään lääkärin kanssa, joten kysyin huvikseni nuorelta mieheltä mitä hän on mieltä koko asiasta.

Hänen mielipiteensä oli sitä luokkaa, että hänet lynkattaisiin facebookissa, jos joku raudanpuutosoireinen sattuisi hänen vastaanotolleen etsimään pelastusta hiustenlähtöön ja apatiaan. Minä en sen enempää ottanut hernettä nokkaan, koska olen samoilla linjoilla hänen kanssaan siitä, että jotenkin tuntuu ferritiiniasiassakin välillä siltä onko kyse vain taas rahasta. Se mönjä, jota tässä ferritiinihuumassa tiputetaan useiden kansalaisten suoneen, maksaa kuulemma 700 euroa. Ja minä taas olen miettinyt miten hassua on, että suomalaisten raudanpuutosta suostuu hoitamaan vain yksi lääkäri.


Mediassa on alkanut näkyä enemmän ferritiinimyönteisiä tekstejä, mikä on ihan hyvä. Olisi ihan kiva saada tähän jossain vaiheessa joku yleinen virallinen kanta, ettei ihmisten tarvitse käydä taistelua lääkäreiden kanssa ja kaikki voisivat keskittyä hoitamaan oireitaan rauhassa, jos ne tosiaan raudanpuutoksesta johtuvat.

Raudanpuutosoireita ovat: alttius infektioille, anemia, ennenaikainen synnytys, epäsäännölliset kuukautiset, hengitystieoireet (hengenahdistus, ientulehdus, kielen arkuus, limakalvojen hidas paraneminen, nielemisvaikeus), hiustenlähtö, huimaus, kynsimuutokset, käsien ja jalkojen kylmyys, levottomat jalat, levottomuus, masennus, lihasoireet (elohiiri), päänsärky, ruokahaluttomuus, suurentunut perna, sydänoireet, tinnitus, ummetus ja väsymys. D-vitamiininpuutosoireet ovat osittain samoja: alttius infektioille, hengitystieoireet, hiustenlähtö, kuiva iho, kolotukset, lihasten heikkous, kärttyisyys, masennus, painonnousu, korkea verenpaine ja suolisto-ongelmat.

Arctic Pure D-vitamiini saatu blogin kautta

Otin D-vitamiinin tuohon siksi, että minusta sen puutosoireet muistuttavat hyvin paljon raudan puutosoireita. Ne on tosi helppo sekottaa keskenään. Olen hoitanut omaa D-vitamiinin puutostilaa koko syksyn ja talven ja nyt, kun se on oikeissa viitteissä, en koe itseäni yhtä zombieksi kuin vuosi sitten, vaikka ferritiini onkin nyt lähes yhtä matala kuin silloin. Viikkoa ennen sairastumistani koin itseni kyllä väsyneeksi ja olin aikeissa aloittaa raudan syömisen, mutta en vielä päässyt sinne asti, kun sitten nappasinkin tällaisen ihanan virustaudin.

Kun paranen kunnolla, otan rautaa jossain vaiheessa purkista, mutta ennen kaikkea haluan saada sitä ravinnosta. Niinpä joudun tästä lähtien syömään edes kerran kuussa maksalaatikkoa (yäk). Rautatableteilla saa ainakin hetkellisesti pirteämmän olon, joten miksipä ei, kun ferritiini on kuitenkin mitattu ja tiedän missä rauta-arvoissa mennään. Ilman arvojen mittausta ei ikinä saa mennä syömään rautaa ominpäin, muistakaahan tekin se, kun luette näitä rautajuttuja netistä.

Mikä sun suhde on tähän ferritiiniasiaan?

sunnuntai 27. tammikuuta 2019

Piristystä sisustukseen viherkasveilla

Viime syksynä googlettelin ilmaa parantavia viherkasveja, joita sitten muutamia hamstrasimmekin meille nurkkiin pyörimään. Yksi jäi kuitenkin ostamatta: nukkumatti. Se muistui mieleen taas, joten kulutimme viime viikon sunnuntain eri kukkakauppoja kierrellen ja mattia etsien. Vain maijoja tuli vastaan, kunnes teimme täsmäiskun Bauhausiin. Ihan uskomaton valikoima! Matti löytyi ja pari erilaista maijaa myös.




Vasta myöhemmin saimme tietää mateilla ja maijoilla olevan tapana nostaa lehdet öisin pystyyn sykkyrälle. Ne ovat ihan ylihassuja! Menevät nukkumaan illalla jo aikaisin ja heräävät myös aina ennen minua aamuisin.


Muita meillä asuvia kasveja ovat juoru, peikonlehti, kultapalmu, palmuvehka, muratti ja kultaköynnös. Ne tuovat viihtyvyyttä kotiin ja muutenkin piristävät tosi paljon. Auringossa kylpevää peikonlehteä on mukava katsella.

lauantai 26. tammikuuta 2019

Täsmäaseet flunssaan

Niin osui pilkka omaan nilkkaan, kun menin töissä tiistaina nauramaan erään työyhteisömme jäsenen järkyttävälle yskälle. Seuraavana aamuna heräsin kurkku kipeänä, mutta lähdin kuitenkin töihin, kun ei ollut kuumetta ja elättelin toiveita paranemisesta. Jos kurkkukipu olisikin antanut periksi ja olisin mystisesti parantunut päivässä. Noh, niin nyt ei aivan kuitenkaan käynyt. Tälläkään kertaa.

Torstaina jäin kotiin, vaikkei vieläkään ollut kuumetta. Olo oli kuin jyrän alle jäänyt, vaikka enimmäkseen olen ihan vaan ponipeiton alla makoillut. Torstain ja perjantain välisenä yönä nousi kunnon kuume, jota kesti koko perjantain, kunnes nyt viime yönä olen pudottanut kuumeen 38 asteesta paljon siedettävämpään 37 asteeseen.

Viruksissa mua aina eniten rasittaa kuume. Haluaisin sen laskevan nopeasti pois, koska se yleensä tarkoittaa paranemista. Tosin tässä on tietysti aina terveydeksi luokiteltavan tilan ja kuumeen välissä vielä perinteinen räkätauti, mutta sekään ei haittaa niin paljon kuin kaiken elämänilon ihmisestä imevä kuume. Influenssassa sitä kesti 5 päivää, perusflunssassa onneksi yleensä vähän vähemmän.


Mun täsmäaseet tällä kertaa flunssaa vastaan ovat olleet:

💛 Sinkkiasetaatti. Kävi tuuri, kun nappasin lähiapteekin hyllystä keskiviikkona viimeisen lajiaan. Sinkkiasetaattia kannattaisi syödä heti, kun flunssan oireet ilmestyy ja jatkaa pari päivää. Sen pitäisi lyhentää flunssan kestoa jonkun verran. Netistä sitä voi hamstrata täältä (mainoslinkki).

💛 Berex Pro. Hän on B-vitamiini -valmiste, jonka mukana tulee myös deetä, ceetä ja sinkkiä. Jos mikään muu ei piristä, B-vitamiini tekee sen varmasti. Berex on mun lempparivitamiinivalmiste ollu koko pienen ikäni jostain syystä, netistä sitä saa täältä (mainoslinkki).

💛 Appelsiinit. Ne on mun kipeyden mittari. Influenssassa ne maistui ihan viskiltä, tässä flunssassa aluksi kakalta ja nyt jo ihan appelsiineilta. Ovat ihan ylihyviä nyt! Suosittelen! Meillä on tällä hetkellä neljää eri appelsiinilajia, kun pakko tietysti maistaa niitä kaikkia, nams!

💛 Lepo. Kun sanotaan, että pitää levätä, minä otan sen kirjaimellisesti. En ole tehnyt mitään muuta kuin maannut sohvalla. Luin päivää ennen sairastumistani, että kipeänä pitäisi katsoa komedioita, sillä optimismi ja nauraminen parantavat vastustuskykyä. Niinpä katsoimme eilen Frendejä ja oli kyllä paras veto hetkeen. Heti laski kuumekin 😄


Nyt täytyy pistää taas maaten. Pysykäähän terveinä, en suosittele mitään viruksia!

keskiviikko 23. tammikuuta 2019

Puhelu, joka muutti kaiken vuosi sitten

Olen suurimman osan elämästäni ollut vähän pihalla siitä, mikä haluaisin olla isona. Niin kuin työkseni. Ammatiltani. Osaan puhua aiheesta vain yhden lauseen verran ja se kuuluu näin: "en oikein tiedä mikä minusta tulee isona".

Nyt olen jo aika iso, mutta en vieläkään tiedä. Vuosi sitten olin todella syvällä näiden mietteiden kanssa, sillä työelämässäni oli pari sellaista konfliktia, jotka saivat minut puhisemaan raivosta itsekseni. Muistan, kun laitoin instaan kuvan, jossa on teksti "Sometimes I get to the point of frustration, that I just become silent.", koska saadessani tarpeeksi on vain parempi olla hiljaa. Vihata, olla hiljaa, kerätä itsensä ja nousta taas voittajana ylös.

Tuon instakuvan laittamisen jälkeen meni pari päivää, kun olin jälleen samassa pisteessä. Ajattelin universumin yrittävän kertoa jotain siihen suuntaan, että varmaan pitäisi jo osata päättää mitä haluaisin alkaa tehdä isona oikeasti, mutta olin väärässä. Se kertoi vasta muutamaa tuntia myöhemmin vastauksia ammatinvalintakysymykseen itselleen ominaisella tavalla, ovelasti. Ovelinta asiassa lienee se, ettei työelämäni muuttunut, mutta koko muu elämä kyllä.


Olen pari kertaa kertonutkin täällä blogissani miten nykyinen parisuhteeni sai alkunsa yhdestä puhelusta töissä. Siitä tulee tänään vuosi.

Ihana vuosi.


Vaikka edelleen olen samassa työssä kuin vuosi sitten, siihen yhteen merkittävään puheluun johtanut tapahtumaketju antoi ainakin yhden vastauksen. Minä motivoidun siitä, kun saan pelastaa ihmisiä pulasta mielellään yhdessä jonkun toisen prosessin osan kanssa. Niin kävi vuosi sitten ja monta kertaa sen jälkeen. Pitkään aikaan en ole seilannut syvissä vesissä siksi, etten tietäisi mikä haluaisin olla isona, olen vain seilannut.

Olen ajatellut oman uran rakentuvan sitten, kun sen aika on. Oletin sen ajan olleen vuosi sitten, kun asioille olisi pitänyt tehdä jotain työelämää ajatellen, mutta ei se ollutkaan. Olikin vain aika löytää intohimo oman työn sisältä, se jokin miksi herätä joka arkiaamu lähteäkseen työpaikalle ja jättää uran ajattelu sivuun siksi aikaa, kun muuttaa kaiken muun elämästään.

Tässä sitä sitten ollaan. Seilailemassa. Jonain päivänä tiedän, mikä musta tulee isona.

maanantai 21. tammikuuta 2019

Melkein neljät uudet kengät kuukaudessa

* postaus sisältää mainoslinkkejä

Olen tainnut kuukauden sisään elää jokaisen naisen unelmaelämää, olen nimittäin ostanut kasapäin uusia kenkiä! Mun pitäisi hankkia myös uusi laukku ja korvata vanhat huivit laadukkaammilla, mutta ne jääköön johonkin seuraavaan kertaan. Tämä talvi on pyhitetty kengille, joilla pysyy pystyssä.

Kun kuukausi sitten kaaduin ja sain aivotärähdyksen, oli parempien talvikenkien hankinta aika selkeää. Ensin hankin kitkapohjaiset Icebugit (nämä), jotka ovat täydelliset lumisille kaduille. Jääkelejä silmällä pitäen ostin Salomonin piikkikengät (nämä), koska en vain luota enää pystyssä pysymiseen. Aika moni lenkki viime viikoilta olisi jäänyt tekemättä ilman noita Salomoneja. Jaloilla meni hetki tottua niiden tietynlaiseen kovuuteen, mutta se ei vauhtia hidastanut.



Uusin talvikenkähankintani ovat näissä kuvissa näkyvät harmaat Palladiumit. Ihastuin niihin joulun aikoihin, mutta jäin miettimään vielä viitsinkö ostaa -20 % alennuksella. Kävi se perinteinen: kun olisin ollut valmis ne ostamaan, niitä ei enää ollut minun koossa. Netistä metsästäminen ei ollut helppoa, mutta löysin yhden parin omaa kokoani Defshopista (täällä kaikki heidän Palladiumit ja täällä Stadiumin).



Olen edelleen tosi ihastunut tähän viimeisimpään hankintaani. Ne ovat ihanan harmaat! Olen halunnut harmaat kengät jo monta vuotta, mutta vasta nyt sain aikaiseksi. Vähän liukkaat ne ovat kitkojen ja piikkien jälkeen, mutta sehän on ihan normaalia näissä meidän sääolosuhteissa.



Melkein neljännetkin kengät ostin kuukauden sisään, kun tilasin Flatteredilta yhdet korkkarit ajatuksena laittaa ne Urheilugaalaan. Koko 35 kuitenkin tippui jalasta, joten ei auttanut kuin palauttaa. Ne olivat niin kauniit, että olisin halunnut pitää ne, mutta joku järjen ääni tässä asunnossa komensi palauttamaan. Nyt mua vieläkin vähän hiertää tämä, koska tajusin vihdoin miksi naiset ovat aina ihan hulluna kauniiden kenkien perään.

Mitkä sun luottotalvikengät on?

sunnuntai 20. tammikuuta 2019

Mun futiskuvauskausi 2019


Käytiin eilen syömässä mokkapalat ja juomassa kahvit Kaarinassa, kun KaaPo pelasi Pallo-Iiroja vastaan Kakkosen Cupia. Kamerakin oli mukana, mutta -2 astetta tuntui liian kylmältä avata vielä omaa futiskuvauskautta. Noin muuten keli olisi ollut mahtava kuvaamiselle, sillä hiljalleen alkoi sataa lunta ja ilta hämärtyä.

Ensi viikolla Turussakin olisi jo tarjolla pelejä, kun TPS kohtaa TPV:n Kupittaalla. Peli pelataan jo viideltä perjantai-iltana, joten en välttämättä aio suunnata vielä silloinkaan kuvaamaan. Mun työt nimittäin loppuvat juuri samaan aikaan, kun peli alkaa ja jos sattuu olemaan pakkastakin, en taida olla vielä ihan valmis hytisemään kentän laidalla.



Kuvauskausi tänä vuonna tulee olemaan todennäköisesti mielenkiintoinen. En tiedä mihin olen valmis sitoutumaan, en tiedä tulenko kuvaamaan enemmän tepsijätkiä vai -naisia ja aionko ihan tosissaan uskaltaa Interin maaperälle. Mrr. Olisiko KaaPosta viihdyttämään mua tarpeeksi ja ansaitseeko RaiFu minua kentän laidalle kameran kanssa (jotkut muutkin nimittäin ehkä haluaisivat käyttää Kerttulan kenttää kuin he, terkkuja vaan kenttävarauksista päättäville!)? Ja mikä tärkeintä, onko vuosi 2019 se vuosi, kun käyn kuvaamassa jalkapalloa ulkomailla?



Toivoin viime kaudella, että olisin saanut kuvata vauhdikasta jalkapalloa Veikkausliigassa TPS:n nousun myötä. Se ei kuitenkaan toteutunut ja jouduin toteamaan, etten ole vielä koskaan nähnyt Veikkausliigassa hyvää jalkapalloa. Niinpä en oikeastaan ole surrut TPS:n tippumista, sillä mieluummin kuvaan vauhdikasta menoa Ykkösessä kuin kuolettavan tylsää harhasyöttelyä Veikkausliigassa.


Ajattelinkin tässä jalkapallokauden 2019 alussa, etten aio tänä vuonna olla kovin väriuskollinen mitenkään päin vaan haluan kuvata hyvää jalkapalloa. Menen sinne, missä sitä on tarjolla ja haluan ottaa parempia kuvia kuin ikinä ennen!

Tässä kohtaa haluankin kuulla teiltä rakkaat lukijat, mitä teidän mielestä mun kannattaisi suunnata kuvaamaan? Mistä joukkueista te haluaisitte nähdä kuvia?

lauantai 19. tammikuuta 2019

Huivihamstraajan tunnustukset

Iltapuku roikkuu vieläkin jossain päin pesuhuonetta, siellä mihin se jäi torstaiyönä, kun pujottelin sen pois päältäni. Punaviinin juomista seurannut pieni päänsärky on onneksi jo poissa ja tänään on koko päivä aikaa nauttia valosta ulkona. Lunta on ihanan paljon, mutta hiihtämään en aio vieläkään, sillä mun toinen mono on hukassa enkä siis tiedä onko se Turun puolella vai täällä meillä jossain.

Mulla oli eilen vapaapäivä ja vietin sen käymällä Myllyssä, katsomalla Ice Age 3 ja leipomalla tiikerikakkua. Myllyssä törmäsin yhteen aivan ihanan väriseen neuleeseen, joka roikkui alerekissä KappAhlin edustalla, mutta jäi ostamatta, koska 100 % akryyli. Ärsyttää vieläkin vähän. Toisaalta en taida tarvia yhtään uutta neuletta, mutta täydellisen värisellä voi korvata vanhoja vähemmän täydellisiä vaatteita.


Kävin Kekäleessä silittämässä Balmuirin huiveja (mainoslinkki). Joku päivä mä vielä hankin sellaisen vaaleansinisen (mainoslinkki)!

Oma huiviosastoni kaipasi läpikäyntiä, joten suoritin sen myös eilen. Omistan edelleen niin monta huivia, etten tarvitse yhtään uutta. Täytyy yrittää käyttää niitä niin ahkerasti, että saan Balmuirille tilaa.

Minusta huivit ovat ihania. Olen entinen huivihamstraaja. Silti käytän nykyään läpi talven vain yhtä huivia ja se on se yleensä, joka ensimmäisenä huivikopasta tarttuu käteen loka-marraskuussa. En periaatteessa tarvisi huivikoppaani kuin pari eri väristä Balmuirin huivia.


Nyt on aamupalan aika, sitten joskus pian ulos! Jos saadaan tänään otettua futikseen liittyviä kuvia, huomenna pukkaa ulos futisaiheista postausta.

perjantai 18. tammikuuta 2019

Vieraana Urheilugaalassa

Kuten ehkä huomasitte, viimeisin futiskuvauskauteni ei ehkä sujunut ihan täysillä omalta osaltani. Oli allergiaa, oli muuten vaan ihmeellisiä yliherkkyyksiä, oli niskajumia, oli kuuma ja ties mitä muuta kuvaamista häiritsevää eikä sitten ihan priimaakaan pakannu tulemaan, vaikka kuinka olisi halunnut. Motivaatiokaan ei oikein ole ollut korkealla täyskennolla kuvatessa, mikä kieltämättä aiheuttaa ristiriitaisia tunteita itsessäni. Mietin olenko jotenkin sekopää, kun en koe täyskennoa parhaaksi mahdolliseksi futiskuvausvälineeksi, mutta toisaalta ihan sama mikä olen, täyskenno ei vain tunnu niin hyvältä kuin edesmennyt 70D. Uutta runkoa en ole kuitenkaan saanut hankittua enkä saa vielä hetkeen, mutta jonain kauniina päivänä sekin vielä tulee tapahtumaan.

Kun surkean futiskauden jälkeen sain Veikkaukselta kutsun Urheilugaalaan heidän vieraakseen, olin ihmeissäni ja kiitollinen. Heräsin satavuotisesta unesta ja etsin itsestäni sen intohimon, mikä minua futiskenttien välittömään läheisyyteen ajaa. Sovin itseni kanssa, etten enää voi maastoutua tyhmän täyskennon taakse vaan minä teen tätä hommaa sillä kalustolla, mikä minulla on ja piste. Futiskuvaus on parasta.

Kutsu Urheilugaalaan aiheutti myös kaikenlaista muuta hysteriaa. Ensin metsästin itselleni mekkoa netistä kaiket illat. Tilasin yhden liian pitkän ja siitä viisastuneena seuraavaksi just sopivan. En oikein tiennyt millä menen gaalaan ja kenkiäkin aloin miettiä vasta paria viikkoa ennen kekkereitä. Tilasin yhdet Ruotsista, mutta koko 35 oli liian iso. Harmitti, sillä kengät olivat ihan ylikauniit. Ei auttanut kuin käydä kaivamassa kellarista omia kenkävarastoja ja löysin sieltä mun maailman vanhimmat H&M:n korkkarit. Päätin mennä niillä.

Lopulta sitten koitti se torstaiaamu, kun piti lähteä Helsinkiin. Pakkasin romppeet reppuun ja astelin erään sedän kyytiin (kiitos kyydityksestä, seurasta ja avusta!!). Aikataulumme piti täydellisesti ja lopulta sitten huomasin pölähtäneeni punaiselle matolle. Hui!



mekko Dorothy Perkins - kengät H&M - laukku DKNY

Olin niin hämmennyksissä koko punaisesta matosta, etten tajunnut ottaa edes instastooria siitä, kun köpöttelimme valokuvaajien ohi kohti loungea. Vastaan tuli tosi upeita pukuja ja kampauksia. Tunnelma oli iloinen ja hyväntuulinen.




Ruoka maistui ja tuo mustikkavadelmamaitosuklaajälkkäri oli niin hyvää, että näen siitä unia varmaan loppuvuoden.



Ilta oli erittäin ihana ja hieno. Voisin lähteä punaiselle matolle vaikka joka vuosi! Paremmat korkkarit se vain vaatisi, ne H&M:n vanhat eivät mitkään edustuskengät kyllä olleet.

Kiitos Veikkaus ihan ylipaljon kutsusta ja kiitos kaikille, joiden kyydissä pääsin Helsinkiin ja pois. Kiitos myös pöytäseurueelle, olitte huippuja! Nähdään futiskentillä!

keskiviikko 16. tammikuuta 2019

Shampoo- ja hoitoainevinkki kuiville hiuksille

Annoin kampaajani tehdä kaksi vuotta sitten sen, mistä hän taisi tykätä tosi paljon: annoin hänen leikata mun pitkääkin pidemmät hiukset ihan lyhyiksi. Äitini kauhistui, mutta muut tykkäsivät ja niin tykkäsin kyllä minäkin. Lyhyet hiukset olivat uskomattoman kevyet. Ihanat kesällä.

Tein lyhentämispäätöksen ihan vain päänahkani takia, sillä se voi huonosti. Halusin antaa sille ilmaa, vaikka loppujen lopuksi päänahkani ongelma taisi olla raudan sekä d-vitamiinin puutos. Silti leikkaaminen teki hyvää, se puhdisti.


Kaksi vuotta olen kasvattanut hiuksiani takaisin pitkiksi ja nyt nämä alkavat jo vähän tuntuakin pidemmiltä. Päänahkalleni sopivaa shampoota olen etsinyt pitkään, kauemmin kuin kaksi vuotta. Menneenä syksynä sain testiin uusia luonnollisia aineita sisältävät shampoon ja hoitoaineen. Vähän epäilytti alkuun kuinka mahtavat hiuksilleni sopia ja tuleeko puhdasta jälkeä, mutta kyllä, hyvin toimivat! Olen tykännyt tosi paljon ja niin on myös päänahkani.

* shampoo ja hoitoaine saatu blogin kautta

Attituden Super Leaves kosteuttava shampoo (mainoslinkki) sekä hoitoaine (mainoslinkki) ovat syksystä asti kuuluneet hiustenpesurutiiniini enkä taida hetkeen olla vaihtamassa. Nämä saavat jopa minun karheat ja luonnonkiharatyyppiset hiukseni tuntumaan kosteutetuilta. En muista kokeneeni vastaavaa useinkaan.


Super Leaves -sarjan tuotteet sisältävät kvinoaa ja jojobaa sekä moringansiemenuutetta. Ne tuoksuvat jonkun verran (marjoilta ja guavalta), mutta se ei haittaa eikä itselleni ole ainakaan aiheuttanut mitään ärsytystä, vaikka hieman tuoksuherkkä olenkin.

Mitä sun hiuksille kuuluu näin talvella?

tiistai 15. tammikuuta 2019

Mun talvilenkkeilyvarusteet

* postaus sisältää mainoslinkkejä

En ole elämässäni ikinä ulkoillut niin paljon kuin nyt. Enkä varsinkaan talvella. Teininä kävin satunnaisesti hiihtämässä ja sitäkin säännöllisemmin lautailemassa, mutta en minä mitään lenkkeilyä koskaan talvella ainakaan harrastanut. Nyt en ole mitään muuta tehnytkään, vain lenkkeillyt.

Talvella ulos joutuu pukea pari kerrosta enemmän kuin kesällä, mutta siihenkin tottuu. Osaa valita kaapista suurin piirtein oikean takin ja kerrostaa alle paitoja sopivan määrän. Eniten kyllästyttää päivästä toiseen samat housut, mutta mihin sitä toisaalta monia eri talvijuoksuhousuja tarvisi?

Talvijuoksuhousut ovat mahtava keksintö. Suosittelen hankkimaan sellaiset, mikäli ei jo omista. Omani olen hankkinut aikoinaan Ginasta ja ne ovatkin olleet ihan parhaat! Ginasta ei ole hetkeen urheiluvaatteita saanutkaan paitsi nyt taas. Heillä on nyt myynnissä tällaisia aim'n-urheiluvaatemerkin kanssa yhteistyössä tehtyjä treenivaatteita ja kieltämättä ovat kiinnostavan oloisia. Minun vaatekaapistani ei treenivaatteita kuitenkaan puutu vaan ennemmin kaipaisin jotain talvijuoksuun soveltuvaa takkia, mutta siitäkään en ole aivan varma, sillä omistan hiihtotakin ja pari muuta ulkoilutakkia.


Tällä hetkellä talvilenkkeilen näillä: joku random pipo eteisestä päähän, kaulaan joku suoja, takkina jompi kumpi omistamistani Torstain takeista tai hiihtotakki, Ginan talvijuoksuhousut ja Salomonin piikkikengät (nämä). Alla aina joku juoksupaita tai pelkkä merinovillapaita sekä housujen alla merinovillakalsarit.

Jos sinua jäi mietityttämään talvijuoksuhousut, Stadiumissa on nyt myynnissä alennuksella nämä Craftin housut ja vähän kalliimmalla nämä 2XU-merkin pöksyt. Ehkä itsekin joudun hankkia jotkut sitten joskus, kun ensin kulutan Ginat puhki. Minkä merkkisillä talvijuoksuhousuilla sinä painelet eteenpäin?

maanantai 14. tammikuuta 2019

Rahapäiväkirja viikko 2

Kuten lauantain postauksessa mainitsin, ovat ajatukseni viikon ajan pyörineet aika vahvasti rahan ympärillä. On mukava tehdä laskelmia siitä kuinka paljon jäisi rahaa säästöön, jos joka kuukausi laittaisin rahaa tietyn summan sivuun ja leikitellä ajatuksella, että oikeasti olisi useampia tuhansia jemmassa. Villasukan varressa.

Olen aina ollut turhan hyvä tuhlaamaan. Miten sitä joka kuukausi keksiikin kaikkea, mitä muka tarvitsee? Aina tulee joku asia, joka on pakko saada. Välillä on tietysti myös ihan mukavia juttuja, joita täytyy hankkia, kuten iltapuku tämän viikon Urheilugaalaa varten eikä uudesta laukustakaan olisi haittaa ollut, mutta sitä en ehtinyt etsimään mistään.

Ajattelin alkaa vihdoin taas syytää rahaa johonkin rahastoihin, mutta sitä ennen aloin jo oman elämäni pankkiiriksi. On olemassa eräs sivusto (mainoslinkki), josta voi lainata rahaa kuin myös olla sijoittaja. Voin sijoittaa rahaa, jota muut ihmiset lainaavat. Suuria korkotuottoja odotellessa vuoden toisen viikon rahapäiväkirja:

Maanantai

Töissä kahvi ja pulla 3,20 e
Apteekki 20,86 e
Supermarket 8,86 e


Tiistai

Lounas 7 e
Töissä kahvi 1,20 e
Kampaaja 55 e

Keskiviikko

Lounas 7 e
Supermarket 3,65 e

Torstai

Lounas 5 e
Töissä kahvi 1,20 e
2 x paketin lähettäminen 15,80 e

Perjantai 

Lounas 7 e
Töissä kahvi 1,20 e
Kakku ja kahvi 7,50 e
Prisma 26,16 e

Lauantai

Munkkikahvit 5,50 e

Sunnuntai

Mustikkapiirakka ja kahvi 7,40 e
Stockmann 23,08 e
Sokos 3,95 e


Ruokakauppaan meni yhteensä 38,67 euroa, kun taas töissä syömiseen ja kahvitteluun 32,80 euroa. Ulkona kahvitteluun kulutin 20,40 euroa, hyihyi! Muuhun ns. ylimääräiseen meni 118,69 euroa. Yhteensä tuhlasin 210,56 e.

Viikko olisi muuten ollut ihan maltillinen, mutta tuo kampaajalla käyminen teki oman lovensa budjettiin. Säästämistä ajatellen pitäisi nyt taas aktivoitua omien eväiden kanssa töissä, kun olen lipsunut enemmän ruokalan puolelle. Muutenkin olisi parempi syödä kevyemmin, jotta pääsen painonpudotustavoitteen kanssa myös eteenpäin.

Mietitkö sä usein miten vielä voisit säästää vähän enemmän?

sunnuntai 13. tammikuuta 2019

Tajuavatko kaikki ilmastonmuutoksen?

Sitä tuppaa keräämään omaan somefeediinsä tietyistä aihealueista kertovia ihmisiä sen mukaan, mikä itseä sattuu eniten kiinnostamaan ja inspiroimaan. Itse esimerkiksi seuraan instassa eniten juoksijatyyppejä, koska juoksukuvia on kiva katsella. Twitteriin mahtuu enemmän sekalaista seurakuntaa, mutta silti välillä tuntuu, että kovinta ääntä siellä pitävät somekonsultit. Siinä sitä sitten elelen omassa somekuplassani ja kuvittelen, että kaikki muutkin ihmiset tietävät missä mennään ilmastonmuutoksen tai henkilöbrändäyksen suhteen, koska itse ainakin törmään molempiin aiheisiin tuon tuosta.

Sitten tajusin, että se on nimenomaan kupla, jossa elän. Tuskin kaikki internetissä elävät klikkailevat intohimoisesti ilmastonmuutosaiheisia juttuja. Tuskin kaikki vieläkään tajuavat sen olevan totta.


Pitäisi kuitenkin tajuta. Viime kesä oli ihan hirveä. Uuden vuoden myrsky oli myös hirveä. Ääriolosuhteita, jotka vain yleistyvät jatkuvasti, kun ilmastonmuutos etenee. Nyt viimeistään olisi aika herätä.

Tiedän olevan ihmisiä, jotka ajattelevat, ettei meidän yksittäisillä pienillä teoilla ole merkitystä, mutta emmekö me nimenomaan pysty vaikuttamaan markkinoihin? Kun emme enää tilaa turhaa roinaa Kiinasta, koska halvalla saa emmekä huuhdo muovia pesuaineiden mukana viemäristä alas, vaikutamme valinnoillamme maailmaan.


Minä en todellakaan ole mikään paras puhuja tämän aiheen suhteen, mutta kyllä minäkin haluan osallistua omalta osaltani. Olen niin tavallinen kuin olla ja taitaa, mutta niin ovat suurin osa suomalaisista. Syön lihaa ja ajan autoa. Silti jotain täytyisi tehdä, jotta jalanjälkeni ei olisi niin suuri muovimeressä. En halua viettää kaikkia tulevia kesiä päivittäen sadetutkaa epätoivoisena tai pelätä kovan tuulen kaatavan puun auton päälle. Haluan lapsuuteni ilmaston takaisin. Lumi oli talvella itsestäänselvyys ja kesät siedettävän helteisiä.



Ihminen tulee oikeasti toimeen todella vähällä tavaralla eikä vaatteitakaan tarvitse olla miljoonaa eri sorttia, kosmetiikasta nyt puhumattakaan. Se, mitä ihminen tarvitsee, on ulkona. Meidän kaunis luontomme. Jos ilmastonmuutosta ei saada hillittyä, emme enää pysty nauttimaan elämästä, vaikka meillä olisi kaikki maailman raha ja tavara.

Mitä sinä teet omalta osaltasi? Mitä meidän kaikkien pitäisi tehdä tai olla tekemättä? Tunnetko ihmisiä ketkä eivät tunnusta ilmastonmuutosta?

lauantai 12. tammikuuta 2019

Raha arvostuksen mittarina

Tuijotan seinää ja mietin mistä aloittaisin tänään. Viikkoon on mahtunut niin paljon, mutta kuitenkin vähän. Olen ajatellut rahaa joka ikinen päivä. Säästämistä, sijoittamista, työn arvostamista ja taas säästämistä. Sitä, etten osta mitään turhaa paskaa, kuten Julia Thurén opettaa. Luin alkuviikosta hänen kirjoittaman Kaikki rahasta -kirjan (mainoslinkki). Sitten yritin lähestyä Nordean asiakaspalvelua chatin kautta, mutta luovutin, kun robotin jälkeinen ihmisaspa ei osannut vastata kuin yhteen kysymykseen. Vaikka kysyin voisinko elvyttää taas yhden tilini käyttöön, hän vastasi minulle saman kuin edelliseen kysymykseeni: 40 euroa. Tuijotin ruutua epäuskoisena ja totesin, että pitäkää kuulkaa tunkkinne ja tilinne. En ole vielä saanut aikaiseksi soittaa heille. Vielä parempi olisi varmaan laittaa kylän isoimmat kumisaappaat jalkaan ja astella keskelle Nordean konttoria kysymään, että saako tästä puljusta ollenkaan palvelua.

Niin. Vaikka suurin osa asioista hoidetaankin nykyään netissä, se ei poista ihmisten tarvetta ihan perinteiseen normaaliin asiakaspalveluun. Nykyään myös firman vaihtaminen on lähes arkipäivää. Ihmiset menevät sinne, missä heitä palvellaan.


Toinen asia, mitä olen miettinyt, on työn arvostaminen. Käsittääkseni työntekijälle tai yrittäjälle maksetaan rahaa, jolloin tulee olo, että hänen työtään arvostetaan. Eikös? Jos työstä ei haluta maksaa, kunnioitus ja arvostus on aika nollassa? Tästä inspiroituneena kaivoin pölyisestä kirjakasastani Satu Rämön ja Hanne Valtarin kirjoittaman Unelmahommissa-kirjan (mainoslinkki), sillä siellä on yksi kohta, jossa käsitellään ilmaista työtä. Oli pakko lukea se uudelleen. Pitäisi ehkä lukea koko kirja taas muistaakseen miten pääsisi taas eteenpäin kohti unelmiaan. Jos et ole vielä lukenut tuota kirjaa, suosittelen! Paras kirja, jonka luin vuonna 2017.


Nyt lapataan aamupalakulho täyteen mustaherukoita, puolukoita, tyrnejä, karpaloita, vadelmia ja mustikoita (en ole syönyt marjoja koko viikolla, nyt tekee mieli kaikkia!!) sekä vaniljajogurttia, juodaan teetä tai kahvia (en osaa päättää) ja lähdetään ulos nauttimaan ulkomaailmasta. Siellä ei tarvitse ajatella rahaa eikä unelmahommia, koska ulkona oleminen on itsessään unelmahomma.

Hauskaa päivää just sulle! Mee ulos!

keskiviikko 9. tammikuuta 2019

Mitä tuotteita käytän arkimeikkiin nyt

* postaus sisältää mainoslinkkejä

Ah, ihonhoito talvella, ihan parasta! Ainakin jos tykkää läträtä kosmetiikalla kerroksittain. Minua moinen toiminta alkoi ahdistaa viime vuonna koko ajan enemmän ja niinpä loppuvuotta kohti olen koko ajan karsinut kosmetiikan käyttöä. Nyt on taas meneillään kausi, kun kiinnostaa meikata enemmän, joten ajattelin kertoa mitä kaikkia meikkituotteita näin keskellä talvea käytän.


Meikkipohjaan nämä: Lily Lolon mineraalimeikkipuuteri (täältä) ja concealer (täältä). Käytin meikkipuuteria alkusyksystä jo, mutta pidin siitä välillä taukoja, sillä mun naamaa kuumotti ihan hulluna välillä töissä. En tiennyt mistä ihmeestä se johtui, kunnes viime viikolla taisin lopullisesti asian ratkaista. Minun ihoni ei yksinkertaisesti tykkää liian lämpöisestä eikä kuivasta ilmasta. Lehahduksilla ei siis lopulta taida olla mitään tekemistä meikkien kanssa.


Varjostus, korostus ja poskipuna: varjostukseen MACin bronzing powderia sävynä Matte Bronze (täältä), poskipunana Flormarin puna nimeltä Romantic Salmon ja korostukseen Illamasquaa (täältä). Tuo hightlighter oli Lookfantasticin joulukalenterin pääpalkinto ja on siitä kyllä ollutkin iloa. Ihana tuote.


Silimät: kulmiin gloMineralsin kulmavärejä sävyssä Brown ja ripsiin Helena Rubinsteinia (täältä). En yhtään tiedä mistä kulmaväripaletti on eksynyt käsiini, mutta siinä on kyllä hyvät sävyt minulle. Olisin toivonut löytäväni sitä netistä, sillä haluan ostaa lisää sitten, kun tuo loppuu.

Näillä syntyy jokapäiväinen perusmeikki. Sopivan nopea arkeen. Joskus, kun ei kiinnosta meikata näin paljon, laitan vain kulmat ja ripset. Instastoorista löytyy liikkuvaa kuvaa millaista jälkeä tämän postauksen tuotteilla saa aikaiseksi.

maanantai 7. tammikuuta 2019

Talviulkoiluun uusilla välineillä

* postaus sisältää mainoslinkkejä

Kaatumiseni jälkeen on ollut aika selkeää kuinka tärkeää on panostaa kunnon kenkiin talvella. Suomessa on kuitenkin aika vaihtelevat sääolosuhteet, mikä tekee teistä välillä ihan turhan liukkaita. Ei voi laskea hiekoituksen varaan vaan on huolehdittava ihan itse, että pysyy pystyssä. Ostin kitkakengät jo ennen uutta vuotta, mutta totesin, ettei jäähän taida purra oikein mikään muu kuin kunnon piikit. Niinpä surffasimme kauppoihin poikaystävän kanssa lauantaina ja innostuimme ajatuksesta ostaa Salomonin nastakengät.




Myllyn XXL:ssä poikaystävä testasi isäni kehumia Salomonin Spikecrosseja (nämä) ja totesi niiden tuntuvan aika hyviltä. Myllyssä ei kuitenkaan ollut oikeaa kokoa, joten päätimme ajaa Skanssiin kenkien perässä. Sattumalta siellä oli hyllyssä Spikecrossien pienin koko, joten testailun jälkeen nappasin minäkin kenkälaatikon kainaloon kiikuttaen sen kassan kautta ulos.




Eilen lähdimme tietysti kokeilemaan kenkiä ulos. Päädyimme Kurjenrahkaan Savojärven kierrokselle, jossa totesimme moneen kertaan, ettei muilla kengillä olisi pärjännyt ollenkaan. Pitkospuut olivat useilla pätkillä ihan jäässä, jolloin piikeistä oli todellakin hyötyä.

Salomonit tuntuivat jalkaan tosi tukevilta ja hyviltä. Hyvin pysyi pystyssä, vaikka Spikecrosseissa ei ole nastoja aivan yhtä paljon kuin Speedspikeissa (nämä).




Nyt alkaa olla kenkäosasto tarpeeksi hyvin varustettu ja voi vaan alkaa treenata sitä juoksemistakin kohta. Vai pitäisikö ensin mennä kokeilemaan kuinka hiihto sujuisi?