tiistai 29. tammikuuta 2019

Ferritiinin neljäs mittaus

Mulla oli torstaina sen verran hauska keskustelu lääkärin kanssa ferritiinistä, että pakko päivittää tännekin vähän mun raudanpuutekuulumisia. Aihe tuntuu olevan kuuma ja kiinnostava, enkä yhtään ihmettele, sillä me naiset olemme luotu menettämään verta joka kuukausi ja harvoin on tullut ajatelleeksi, että ehkä sekin menetys pitäisi korvata jollain.

Minä mittautin mun ferritiiniarvon ensimmäistä kertaa vähän reilu vuosi sitten. Arvo oli 37. Lääkäri kehoitti myömään rautaa silloin tällöin, ehkä pari kertaa viikossa. Aloin nappailla vanhaa tuttua Retaferia (jostain syystä se on aina sopinut mun mahalle), mutta välillä varmaan harvemmin kuin sen pari kertaa viikossa. Kesällä jonkun toisen verikokeen yhteydessä mitattiin ferritiini taas ja se oli 46. Syyskuussa oli toinen kontrolli toisen asian suhteen ja silloinkin mitattiin ferritiini uudestaan, tällä kertaa arvo oli 51. Neljännen kerran mittaus tehtiin pari viikkoa sitten. Olen lopettanut raudan syömisen pari kuukautta sitten ja nyt arvo on 41. Masennuin tästä vähän, mutta mitä muuta voi olettaa tapahtuvan, jos en tankkaa rautaa ja menetän sitä kuitenkin joka kuukausi? Tuskin kehoni osaa korjata vajetta sormia napsauttamalla yhdessä yössä? Lääkärin mielestä arvo ei ole paras mahdollinen, mutta emme sopineet enää jatkosta mitään.


Kun sain tämän flunssan viime viikolla, jouduin käydä näyttämässä keuhkojani lääkärille torstaina. Hän oli siis ihan eri tyyppi kuin tuo kenen kanssa hoidimme ferritiiniasiaa kaiken muun sivussa. En ole puhunut ferritiinistä sen enempää kenenkään lääkärin kanssa, joten kysyin huvikseni nuorelta mieheltä mitä hän on mieltä koko asiasta.

Hänen mielipiteensä oli sitä luokkaa, että hänet lynkattaisiin facebookissa, jos joku raudanpuutosoireinen sattuisi hänen vastaanotolleen etsimään pelastusta hiustenlähtöön ja apatiaan. Minä en sen enempää ottanut hernettä nokkaan, koska olen samoilla linjoilla hänen kanssaan siitä, että jotenkin tuntuu ferritiiniasiassakin välillä siltä onko kyse vain taas rahasta. Se mönjä, jota tässä ferritiinihuumassa tiputetaan useiden kansalaisten suoneen, maksaa kuulemma 700 euroa. Ja minä taas olen miettinyt miten hassua on, että suomalaisten raudanpuutosta suostuu hoitamaan vain yksi lääkäri.


Mediassa on alkanut näkyä enemmän ferritiinimyönteisiä tekstejä, mikä on ihan hyvä. Olisi ihan kiva saada tähän jossain vaiheessa joku yleinen virallinen kanta, ettei ihmisten tarvitse käydä taistelua lääkäreiden kanssa ja kaikki voisivat keskittyä hoitamaan oireitaan rauhassa, jos ne tosiaan raudanpuutoksesta johtuvat.

Raudanpuutosoireita ovat: alttius infektioille, anemia, ennenaikainen synnytys, epäsäännölliset kuukautiset, hengitystieoireet (hengenahdistus, ientulehdus, kielen arkuus, limakalvojen hidas paraneminen, nielemisvaikeus), hiustenlähtö, huimaus, kynsimuutokset, käsien ja jalkojen kylmyys, levottomat jalat, levottomuus, masennus, lihasoireet (elohiiri), päänsärky, ruokahaluttomuus, suurentunut perna, sydänoireet, tinnitus, ummetus ja väsymys. D-vitamiininpuutosoireet ovat osittain samoja: alttius infektioille, hengitystieoireet, hiustenlähtö, kuiva iho, kolotukset, lihasten heikkous, kärttyisyys, masennus, painonnousu, korkea verenpaine ja suolisto-ongelmat.

Arctic Pure D-vitamiini saatu blogin kautta

Otin D-vitamiinin tuohon siksi, että minusta sen puutosoireet muistuttavat hyvin paljon raudan puutosoireita. Ne on tosi helppo sekottaa keskenään. Olen hoitanut omaa D-vitamiinin puutostilaa koko syksyn ja talven ja nyt, kun se on oikeissa viitteissä, en koe itseäni yhtä zombieksi kuin vuosi sitten, vaikka ferritiini onkin nyt lähes yhtä matala kuin silloin. Viikkoa ennen sairastumistani koin itseni kyllä väsyneeksi ja olin aikeissa aloittaa raudan syömisen, mutta en vielä päässyt sinne asti, kun sitten nappasinkin tällaisen ihanan virustaudin.

Kun paranen kunnolla, otan rautaa jossain vaiheessa purkista, mutta ennen kaikkea haluan saada sitä ravinnosta. Niinpä joudun tästä lähtien syömään edes kerran kuussa maksalaatikkoa (yäk). Rautatableteilla saa ainakin hetkellisesti pirteämmän olon, joten miksipä ei, kun ferritiini on kuitenkin mitattu ja tiedän missä rauta-arvoissa mennään. Ilman arvojen mittausta ei ikinä saa mennä syömään rautaa ominpäin, muistakaahan tekin se, kun luette näitä rautajuttuja netistä.

Mikä sun suhde on tähän ferritiiniasiaan?

4 kommenttia :

  1. No. Mun omat arvot viime kesältä oli ferrit 3 ja hb 100. Sain ne nousemaan arvoihin 39 ja 130 ja siihen lääkäri sanoi, että saat lopettaa raudan. Olin jo ihan uudestisyntynyt näillä arvoilla. Ja arvolla 3 olin lähdössä juoksemaan puolimaratonia. Kroppa tottuu ja musta näistä riehutaan ehkä vähän liikaa tällä hetkellä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu kroppa taitaa kyl sopeutua tuohon rautapulaan, mutta tokihan siitä oireita tulee välillä. Vaikea vaan aina määritellä tarkalleen et just tää ja tää juttu johtui raudasta ja joku toinen taas jostain muusta. Tuo oirekirjo on niin laaja.

      Poista
  2. Mulla ferritiini oli loppukesällä 2017 tasolla 10,5, hb:tä en muista mutta se tais olla jotain 120. Olin aivan lopussa, hyvä kun jaksoin tuolilla istua lääkärin vastaanottoa odottaessani. Silloin kuvittelin kärsiväni työuupumuksesta ja myöhemmin syksyllä jopa masennuksesta, kun mikään ei huvittanut ja esim. syyslomalla lähinnä itketti ilman mitään järkevää syytä. Onneksi yksi lääkäri (kävin useammalla, joista osa kehotti ottamaan iisisti ja hengittämään rauhallisesti ja yksi tökerösti suorastaan nauroi esim. kilpparihuolilleni) tajusi mittauttaa ferritiinin, jotta päästiin jonkinmoiseen alkuun. Siitä asti olen ottanut rautaa, ensiksi nestemäistä jolla ferritiini nousi tosi hitaasti, ja sen jälkeen sitä sun tätä tablettia, joilla nousu on myös hidasta mutta sentäs jonkinlaista. Viimeksi, marraskuun lopulla, ferritiini oli n. 40. Olo on jo nyt ihan eri, mutta kuulemma ferritiinin pitäis olla vähintään 80, jotta kilppari toimisi kunnolla. Kilppariarvoissa mulla ei ole ollut ongelmaa suuntaan eikä toiseen mutta painonpudotus (jota kipeästi tarvitsisin ja yritinkin loppuvuodesta ihan ohjatusti ilman tuloksia) lienee kiinni siitä, että rautavaje haittaa kilpparin toimintaa. Toki tässä kaikki ollaan yksilöitä, mutta ilmeisesti hedelmällisessä iässä olevalla arvon pitäis olla vähintään sadan pinnassa, jotta se ei laskisi joka kuukausi liikaa... Matkaa on siis vielä, ainakin mulla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En oo ihan varma, mutta ymmärsin joskus, että myös D-vitamiinilla on tekemistä kilpparin kanssa? Mitä painoon tulee ni ilman raudan syömistä en varmaan olisi saanut omaani tippumaan. En sitä tähän kirjoittanut enkä sinänsä ole asiasta missään puhunut, mutta uskon raudan syömisellä olleen vaikutusta laihtumiseen. Nythän mun paino on taas junnannu monta kuukautta, kun en rautaa ole syönyt, joten jännä nähdä mitä tapahtuu, kun alan taas syödä.

      Toivottavasti saat arvot nousemaan tavoitetasoon! :)

      Poista