perjantai 18. tammikuuta 2019

Vieraana Urheilugaalassa

Kuten ehkä huomasitte, viimeisin futiskuvauskauteni ei ehkä sujunut ihan täysillä omalta osaltani. Oli allergiaa, oli muuten vaan ihmeellisiä yliherkkyyksiä, oli niskajumia, oli kuuma ja ties mitä muuta kuvaamista häiritsevää eikä sitten ihan priimaakaan pakannu tulemaan, vaikka kuinka olisi halunnut. Motivaatiokaan ei oikein ole ollut korkealla täyskennolla kuvatessa, mikä kieltämättä aiheuttaa ristiriitaisia tunteita itsessäni. Mietin olenko jotenkin sekopää, kun en koe täyskennoa parhaaksi mahdolliseksi futiskuvausvälineeksi, mutta toisaalta ihan sama mikä olen, täyskenno ei vain tunnu niin hyvältä kuin edesmennyt 70D. Uutta runkoa en ole kuitenkaan saanut hankittua enkä saa vielä hetkeen, mutta jonain kauniina päivänä sekin vielä tulee tapahtumaan.

Kun surkean futiskauden jälkeen sain Veikkaukselta kutsun Urheilugaalaan heidän vieraakseen, olin ihmeissäni ja kiitollinen. Heräsin satavuotisesta unesta ja etsin itsestäni sen intohimon, mikä minua futiskenttien välittömään läheisyyteen ajaa. Sovin itseni kanssa, etten enää voi maastoutua tyhmän täyskennon taakse vaan minä teen tätä hommaa sillä kalustolla, mikä minulla on ja piste. Futiskuvaus on parasta.

Kutsu Urheilugaalaan aiheutti myös kaikenlaista muuta hysteriaa. Ensin metsästin itselleni mekkoa netistä kaiket illat. Tilasin yhden liian pitkän ja siitä viisastuneena seuraavaksi just sopivan. En oikein tiennyt millä menen gaalaan ja kenkiäkin aloin miettiä vasta paria viikkoa ennen kekkereitä. Tilasin yhdet Ruotsista, mutta koko 35 oli liian iso. Harmitti, sillä kengät olivat ihan ylikauniit. Ei auttanut kuin käydä kaivamassa kellarista omia kenkävarastoja ja löysin sieltä mun maailman vanhimmat H&M:n korkkarit. Päätin mennä niillä.

Lopulta sitten koitti se torstaiaamu, kun piti lähteä Helsinkiin. Pakkasin romppeet reppuun ja astelin erään sedän kyytiin (kiitos kyydityksestä, seurasta ja avusta!!). Aikataulumme piti täydellisesti ja lopulta sitten huomasin pölähtäneeni punaiselle matolle. Hui!



mekko Dorothy Perkins - kengät H&M - laukku DKNY

Olin niin hämmennyksissä koko punaisesta matosta, etten tajunnut ottaa edes instastooria siitä, kun köpöttelimme valokuvaajien ohi kohti loungea. Vastaan tuli tosi upeita pukuja ja kampauksia. Tunnelma oli iloinen ja hyväntuulinen.




Ruoka maistui ja tuo mustikkavadelmamaitosuklaajälkkäri oli niin hyvää, että näen siitä unia varmaan loppuvuoden.



Ilta oli erittäin ihana ja hieno. Voisin lähteä punaiselle matolle vaikka joka vuosi! Paremmat korkkarit se vain vaatisi, ne H&M:n vanhat eivät mitkään edustuskengät kyllä olleet.

Kiitos Veikkaus ihan ylipaljon kutsusta ja kiitos kaikille, joiden kyydissä pääsin Helsinkiin ja pois. Kiitos myös pöytäseurueelle, olitte huippuja! Nähdään futiskentillä!

2 kommenttia :