keskiviikko 27. helmikuuta 2019

Viikon randomit

Edelleen vaivaa joku epämääräinen väsy. Vaivaako teitä? Onko tämä kevätväsymystä vai jotain muuta? Käytiin eilen pienellä iltalenkillä eikä sekään piristänyt, joten ongelma on jossain syvemmällä ihan selkeästi. En tykkää. Pari päivää jaksan olla väsynyt, mutta sitten menee hermot ja lopetan valittamisen. Täytyy tälläkin kerralla kokeilla samaa metodia.

Väsymyksestä huolimatta olen päässyt eteenpäin elämässäni. Kiskaisin itseni katsastuskonttorille eilen työpäivän päätteeksi ja niin meni pösö läpi että pätkähti. Vitsit!! Nyt epämiellyttävien asioiden to do -listalta löytyy enää näöntarkastus ja uusien lasien hankinta. Olen satavarma, että näköni on huonontunut enkä tavallaan haluaisi tietää kuinka paljon.

Aurinkolasien hamstraaminen kuuluu myös tekemislistalle, mutta se ei ole ollenkaan niin epämiellyttävää. Aurinkolasit kun voi hankkia ilman näöntarkastustakin, jos ei halua niihin vahvuuksia.

Katsastamisen ja aurinkolasien lisäksi on tullut googleteltua paljon viherkasveja. Haluaisin tumman palmuvehkan ja yhden tumman maijan, johon törmäsimme juuri viikonloppuna. Lisäksi yritän metsästää kerrattua kiinanruusua ja voisin hankkia myös ison kasan kaktuksia. Liityin juuri facessa johonkin huonekasviryhmään ja nyt selaan sitä ihan into piukeana vähän väliä. 😄

Että sellaista täällä. Taidan lauantaina mennä valokuvaamaan jalkapalloa.

maanantai 25. helmikuuta 2019

Vaikeita ostopäätöksiä

Olen jo viime viikolla tiedostanut, että minun pitäisi kirjoittaa yksi vähän suurempi postaus täksi viikoksi ja nimenomaan täksi päiväksi, mutta olen siirtänyt siihen syventymistä koko ajan. Postaus vaatii keskittymistä tosissaan ja tuntuu, etten löydä keskittymiskykyä itsestäni nyt ollenkaan.  Olin liian väsynyt eilen, kun koko viikonlopun ajan tuli hieman oltua menossa ja touhuttua kaikenlaista. Viimeisenä epätoivoisena tekona eilen tyhjää tekstieditoria tuijottaessani kysyin poikaystävältäni voisiko hän mennä teamspeakiin ja pelata Battlefieldia jonkun kanssa, sillä mikään ei ole niin hyvää taustamelua kuin tessussa möykkäävät miehet, jotka pelaavat jotain peliä, jossa pyörii helikoptereita ja roistoja.

En kuitenkaan saanut bäfää taustameluksi, joten päätin lopulta jättää syvällisemmän postauksen vielä hautumaan ja kirjoitan teille nyt ihan vaan meikäläisen perinteistä höpöhöpöä. Päässäni ovat pyörineet koko viikonlopun enemmän aurinkolasit kuin ajatukset. Minä nimittäin tarvisin uudet aurinkolasit ja valikoimaahan riittää.


Ostaisiko Ray-Banit vai hieman halvemmat Polaroidit? En pääse yli näistä (mainoslinkki) Ray-Baneista, joten sellaiset kai täytyy käydä hakemassa jonain päivänä. Olin jo ihan valmis tekemään ostopäätöksen, mutta sitten muistin, että auto pitäisi katsastaa ja olen satavarma hylätty-leimasta. Se tuulilasi, jonka läpi tihrustan, ei millään voi mennä läpi enää. Ei millään. Ihan oman mukavuudenkin takia voisin mennä tuulilasikauppaan mieluummin kuin aurinkolasikauppaan, mutta hinta hirvittää. Ääää! Mihin siis tuhlaisin ekana?

Tyhmä katsastus. Joka vuosi mietin miksi en olisi voinut hoitaa sitä jo vaikka joulukuussa. Ei tarvisi tätä kevättä aina pilata sillä.

sunnuntai 24. helmikuuta 2019

Tän viikon lemppariasu

Pidin viime vuonna niin paljon pitkähihaista mustaa TPS-paitaa, että melkein jo kyllästyin. Päätin etsiä vaatekaapistani jotain muuta välillä ja laihtumisen ansiosta se onkin ollut mahdollista, sillä mahdun nykyään yhä useampaan omistamaani vaatekappaleeseen. Yksi tämän talven parhaista vaatekaappilöydöistäni on ollut vaaleansininen Vilasta alennushintaan joskus ostettu neule, joka akryylin, polyesterin, polyamidin ja elastaanin lisäksi sisältää jopa 10 % mohairia.

Pieni määrä mohairia tekee paidasta ihanan lämpimän, joten kaivan nykyään päälleni aina tämän saman neuleen, kun elohopea menee liian paljon miinuksen puolelle ulkona. Neule on muutenkin ihanan muhkea makuuni ja erityisesti tykkään sen kauluksesta, joka on tuollainen vähän lörppä. Joistakin ostoksista voi siis tulla lemppareita vasta vuosien päästä.



Kuvassa näkyvä asu on mun ihan oikea päivän asu tältä viikolta. On muuten hassua korostaa postauksessa tuota, että hei nää vaatteet mulla oli päällä ihan oikeasti. Päivän asujen hohto blogeissa taisi mennä siinä kohtaa hieman väärille urille, kun bloggaajat kertoivat kuvaavansa asukuvat erikseen jonain päivänä kuvaten siinä sivussa siis monta eri asua. Korkkarit on aika helppo heittää jalkaan viideksi minuutiksi saaden minkä vain asun näyttämään paremmalta, mutta mahtaako se antaa blogin lukijalle mitään enempää, jos totuus on, ettei bloggaaja itsekään huitelisi pitkin kyliä kyseiset korkkarit jalassa? Saatteko kiinni siitä, mitä ajan takaa?

Nykypäivänähän bloggaajan kuvat blogissa ovat vain kuvituskuvia vailla sen suurempaa totuutta, kun tosiaan aikojen alussa päivän asu todella oli päivän asu. Minä tykkäsin vanhan ajan meiningistä, sillä totuus on minulle tärkeää. Siksi minun instatilikään (@marihietala) ei ole siloiteltu ja kiiltävä, koska sellainen ei vain sovi mulle.



neule Vila - farkut Mango - kengät Palladium (nämä, mainoslinkki)

Harmaat Palladiumit ovat olleet tän talven yksi parhaista hankinnoista. Olin halunnut harmaat kengät jo pitkään, mutta mietin niiden ostamista alunperin tennareina. Tennarit hankin jo aiemmin mustina, joten päätin sitten ostaa Palladiumit harmaana. Se oli erittäin hyvä päätös. Harmaat kengät ovat ihanat ja ne voi yhdistää melkein mihin tahansa asuun.



Vieläkö päivän asut kiinnostaa blogeissa vai onko maailma muuttunut jo liikaa?

lauantai 23. helmikuuta 2019

Mönkään mennyt herätys

Mentiin eilen nukkumaan tosi aikaisin. Laitoin herätyksen aamuksi 6:30 tarkoituksena lähteä ulos ennen kuin aurinko nousee. Nukuin yön tosi huonosti. Olin hereillä vähän väliä ja näin unta Robinista, taas. Tämä oli jo toinen kerta tällä viikolla. Alan epäillä onko Robinilla kaikki hyvin vai miksi hän tunkee mun uniin, hmph. Aamulla tajusin yhtäkkiä puhelimen herätyksen olevan maanantaista perjantaihin, koska en ikinä käytä herätystä viikonloppuisin. Hätkähdin hereille ja katsoin puhelimen kelloa, joka näytti 7:30. Se siitä aamulenkistä. Onneksi ei ollut mikään tärkeä meno 😄



Nyt voidaan syödä aamupala rauhassa ja lähteä vasta sitten ulos. Auringonnousua voidaan pyydystää uudestaan huomenna, jos laittaisi herätyksen tällä kertaa toimimaan myös sunnuntaisin.

Ihanaa lauantaita sulle! Aiotko mennä ulkoilemaan?

keskiviikko 20. helmikuuta 2019

Työpaikkaromanssi? Pöh!

Moneen otteeseen on tullut kerrottua vuoden sisään mulla ja poikaystävälläni olevan sama työnantaja. Kukaan ei ole kysynyt, mutta kerron nyt kuitenkin: kyse ei ole mistään työpaikkaromanssista. Me emme näe toisiamme töissä eikä ole kyllä tarvetta soitellakaan, ellei nyt ihan joku välttämätön pakko ole. Harvemmin on, koska meni kaksi vuotta ennen kuin ensimmäisen kerran soitin hänelle. Silloinkin ihan sattumalta.


Jos ajatellaan ihan oikeaa työpaikkaromanssia, ymmärrän niiden kutkuttavuuden. Onhan kaikki ihastumiset aina ihanan kutkuttavia ja jännittäviä. Töihin sijoittuessaan siinä on tietty helppous törmätä toiseen. Silti työpaikkaromanssit ovat vähän pyllystä, koska se kaikki venkoilu on pois työstä. Kuinka voisi keskittyä mihinkään, kun on korviaan myöten rakastunut? Ja kun pari kuukautta on kulunut, ihastus menee ohi ja jäljelle jää katkeruus? Sitten ollaankin lähes riidoissa jonkun sellaisen kanssa kenen kanssa on tarkoitus tehdä vakavamielisesti töitä ja yhteistyötä. Ei kovin hyvä asetelma. Enkä siis ole tätä itse kokeillut, mutta voin vain kuvitella miten se pahimmassa tapauksessa menee.


Me emme tosiaan töissä nähneet viime keväänä emmekä näe muutenkaan koskaan, koska olemme eri paikoissa töissä. En silti koe, että on jotenkin hyvä, kun olemme eri paikoissa vaan sillä ei oikeasti ole mitään väliä. Työelämä on työelämää ja parisuhde muuta elämää. Jos olisimme saman katon alla päivittäin, ei se muuttaisi mitään. Ihan samalla tavalla pysyisin omalla reviirilläni kuin nytkin. Mikään kuhertelu ei vain kuulu työpaikalle mielestäni.

Emme myöskään ole ainoat, jotka ovat keskenään parisuhteessa ja samalla työnantajalla töissä. Onhan vastaavia pariskuntia pilvin pimein. Minusta on tosi hauskaa, kun välillä voidaan vapaa-ajalla käydä läpi joku työasia kaiken muun arjen keskellä ja sitten taas jatkaa muihin aiheisiin. Jonkun mielestä saattaa kuulostaa stressaavalta puhua työasioista vapaalla, mutta minulla on ainakin läpi elämän ollut tarve siihen enkä ole tietenkään aina sitä voinut tehdä.


Olisi kiva kuulla teidän tarinoita tästä aiheesta. Millaisia kokemuksia teillä on pariskunnista työpaikoilla?

maanantai 18. helmikuuta 2019

Laihtumiskuulumiset

Olen viimeksi joulukuun puolella kirjoittanut laihduttamisesta. Silloin siitä oli jotain sanottavaa, mutta nyt voisin todeta vain, että enpä ole hetkeen laihtunut. Painoni on noussut, laskenut ja taas noussut.

Viime viikolla olin niin turvoksissa joka päivä, etten jaksanut miettiä yhtään syömisiä tai painoasioita. Aivan sama tuumailin ja sulattelin suklaata poskissani kilpaa poikaystäväni kanssa, höhö! Tiesittekö, että kaksi palaa Fazerin maitosuklaata on ihan taivaallista, kun sulattaa toisen palan toisessa poskessa ja toisen toisessa?


Flunssan takia lenkkeilyynkin tuli parin viikon tauko ja nyt vasta vähitellen on saanut taas kiinni ulkoilusta. Eilen kävimme melkein 7,5 km lenkillä heti aamupäivällä ja ai vitsi kuinka hyvää se teki. Ihan parasta! Kaipaan myös kovasti lihaskuntohommia ja toivon, ettei tässä nyt tule mitään erikoista, jotta pääsisi välillä treenaamaan ihan kunnolla!

Syömispuoli on ihan hallinnassa, mutta tietysti kaipaa aina pientä fiksaamista. Meillä on töissä tosi suolasta ruokaa välillä, joten täytyisi useammin muistaa omat eväät sinne ja kotona taas johonkin väliin pitäisi pystyä ujuttamaan vihersmoothieita. Ostin jopa jo selleriä tuossa joku aika sitten smoothieita varten, mutta johonkin ne ovat unohtuneet.

Eipä siis mitään uutta ja erikoista tällä rintamalla. Toivottavasti kuukauden päästä tilanne olisi vähän eri jo.

sunnuntai 17. helmikuuta 2019

Suomen Cup: FC Inter - FC Lahti

Tapasin Mattias Gestraniuksen tällä viikolla. Kaksi kertaa. Ensimmäinen kohtaaminen sattui arkena täytenä yllätyksenä ja taisin punastella vielä seuraavanakin päivänä hieman, koska harvemmin sitä pohjalainen tapaa itseään suurempia julkkiksia, niin kuin ehkä tiedätte. Sanailimme puolin ja toisin siinä sen verran, että päätin joku päivä pyydystää huipputuomarista kuvan. Kuinkas sitten ollakaan, Gestranius oli erotuomarina lauantaina Suomen Cup -matsissa Kupittaalla, joten pääsin heti kokeilemaan kuinka hyvin muistan jonkun tuomarin myös pyörivän kentällä pelaajien seassa. 

Yleensä, jos pitää saada jostain yhdestä tyypistä hyvä kuva, ei kannata laskea sitä yhden kuvaustilaisuuden varaan. Eilisessä matsissa yritin saada myös Josusta ja Klingasta kuvat, mutta ei sekään helppoa ollut. Klingasta kuvittelin saaneeni hyvän kuvan, mutta kotona koneella selatessa totesin, että olisi pitänyt kuitenkin ottaa vielä pari lisää. Ja ylipäätään tarkistaa siinä hetkessä, mitä tuli räpsittyä, jotta tietää joko sen täydellisen kuvan sai vai ei. Luotan välillä liikaa tuuriini.


Oli ihanaa taas kuvata. Sää oli niin mahtava, vaikka toisella puoliajalla olikin aika julma vastavalo. Nautin silti enemmän lämmöstä. Jalkapallon kuvaaminen ei nimittäin ole niin nautinnollista silloin, kun jäätyy pystyyn ja niitä kelejä meillä Suomessa kuitenkin riittää aina.








Itse jalkapallosta ei löydy paljoakaan sanottavaa. Kauden ensimmäinen esitys muistutti ekalla puoliajalla enemmän painia kuin jalkapalloa. Koko ajan siellä oli joku mukkelis makkelis, enkä tiedä kuuluiko se FC Lahden taktiikkaan vai oliko vain sattumaa. Toisaalta FC Inter oli selkeästi treenannut koko talven vain juoksemista, sillä heidän suurin taitonsa näytti olevan pitkä potku tois puol kenttää ja gasellimaisen nopea hyökkäys kohti maalia. Itse en pystyisi juosta niin paljon ja niin lujaa. Onneksi olen vain valokuvaaja.



Interin kannattajat eivät pettäneet tälläkään kertaa.  He ovat uskollisia tyylilleen kaudesta toiseen. Toisella puoliajalla alkoi tietyt kirosanat ottaa korvaan ja muistin, että paikalla on tosiaan myös kannattajia. Sitä kesti pari minuuttia ja loppupelin oli suhteellisen hiljaista.

Toisella puoliajalla tajusin vasta myös, että onhan Interissäkin jotain kuvattavaa. Ihana Miro ihan väärän väärinen paita päällään, mutta toisaalta mahtavaa, että hän saa tämänkin kauden pelata Veikkausliigaa. Tsemppiä kauteen Miro!







Kuvasin peliä FC Lahden hyökkäyspäässä ja sehän oli suhteellisen tylsä pää suurimman osan ajasta. Oli ihan hyvä, että oli sellainen tuomarista kuva -projekti, jotta riitti jotain muuta tekemistä. Joni oli myös mukana aidan toisella puolella, joten sain höpistä vähän väliä jotain ja huudahdella "kato kui ihania collieita jollain tuolla!".

Tuntuu hyvältä, kun futiskuvauskausi on nyt avattu! En tiedä mikä on seuraava peli ja milloin, mutta pahoin pelkään sen olevan vasta joskus maaliskuussa.

FC Inter - FC Lahti 1 - 2

lauantai 16. helmikuuta 2019

Vuoden ensimmäinen pelipäivä

Kyllä kuulkaas, tänään minä menen kuvaamaan jalkapalloa. Enkä edes mitä tahansa jalkapalloa vaan tavoistani poiketen aloitan kauteni pelillä, joka olisi voinut olla joku ihan muukin, mutta nyt kävi näin: FC Inter - FC Lahti.

Tuntuu tavallaan pahalta, vaikka toisaalta ei. Haluaisin olla puolueeton ja kuvata mitä lystään, vaikka ei se nyt vain ole niin helppoa kuin voisi ajatella. Menen kokeilemaan tänään kuinka suuri ongelma sinimusta peliasu on minulle. Todennäköisesti aika suuri.

Minulla on pari tuntia aikaa valita puoleni. Minun ei nimittäin ole mitään järkeä asettautua kuvaamaan Interin hyökkäyspäähän, sillä kaikki kuvauskohteeni pelaavat FC Lahdessa. Menen oikeasti kuvaamaan Josua ja siinä sivussa vähän Penniä sekä Masa Klingaa. Yllättäen he kaikki ovat pelanneet SJK:ssa. Saattaa olla jokseenkin kotoinen olo kuvata Josua ja Penniä samoissa väreissä, sillä he molemmat pelasivat SJK:ssa silloin, kun minä alon kuvata jalkapalloa.


Olin ihan järjettömän innoissani silloin, kun kuulin Josun tehneen sopparin FC Lahden kanssa. Häntä oli ilo seurata kentällä silloin aikoinaan, hänestä nimittäin huokui todellinen intohimo jalkapalloa kohtaan. En ajatellut enää ikinä pääseväni kuvaamaan häntä, mutta noh, joskus elämässä saa toisia mahdollisuuksia.


Tepsilläkin on tänään peli, Kajaania vastaan. Sen me fanitamme illalla etänä kotoa käsin. Jottei totuus unohdu minkä värinen tuo meidän naapurikylämme on.

torstai 14. helmikuuta 2019

Ystävyys on rakkautta

Noin vuosi sitten sanoin ääneen haluavani miesbestiksen, jonka kanssa voisin katsoa jalkapalloa. Siitä meni pari viikkoa, kun löysin itseni laivalta sanomasta mieshenkilölle haluavani hänestä mun bestiksen, jonka kanssa voisin katsoa jalkapalloa. Ja niin hänestä sitten tuli sellainen.

Noh, ei se ihan niin yksinkertaista alkuun ollut, mutta lähes. Minä katsoin hänen kanssaan jalkapalloa ja myöhemmin siirryimme katsomaan sitä samaan osoitteeseen. Minä menin kuvaamaan jalkapalloa ja hän tuli katsomon puolelle seuraamaan sitä. Tai aika hyvin hän oli aina kartalla siitä, etten minä seurannut pelejä yhtään, joten mahtoiko hän itsekään niitä pahemmin seurata. Höhö!


On ihanaa, kun on ystävä, jonka kanssa voi jakaa samat kiinnostuksen kohteet. Voi katsoa futista, kuvata sitä, valokuvata luontoa, urheilla, käyttää kasvonaamioita ja shoppailla. Voi keskustella ihan mistä vaan ja kuinka antaumuksella milloinkin kiinnostaa. Voi luottaa siihen, että hän halaa, kun sitä eniten tarvitsee ja pitää huolta silloin, kun ei itse pysty. ❤️


On myös ystäviä, joita ei ehdi näkemään livenä niin usein kuin ystävät ansaitsisivat tulla nähdyksi, mutta se ei silti haittaa. He pysyvät ystävinä silti. Heihin voi luottaa kaikkina hetkinä eivätkä he auo päätään turhista.

Ystävät ovat niitä, joiden kanssa voi olla oma itsensä täysin. Niitä, joille voi kertoa mitä vaan mistä vaan, eikä tarvitse miettiä voiko kertoa. Ystävät kannustavat kaikkina hetkinä.

Kiitos, kun olette elämässäni ihanat ystäväni, tiedätte kyllä ketä olette ❤️ Tuotte lämpöä ympärillenne ❤️


PS. Kaupallisena tiedotteena kerrottakoon NordicFeelillä ja Joliella olevan tänään ystävänpäivätarjouksia. NordicFeel tarjoaa jopa -70 % alennusta ja Joliella puolestaan koko valikoima -20 % koodilla HONEY pois lukien tietyt merkit.

keskiviikko 13. helmikuuta 2019

Näistä tykkään nyt X 5

* postaus sisältää mainoslinkkejä

Mulla on nyt pari päivää ollut ihan huippuhyvä fiilis, sellainen keväisen riehakas. Jos elämä on ihmisen parasta aikaa, niin on kyllä kevätkin! Ah, rakastan! 


Kevään lisäksi tykkään näistä just nyt:

💚 Töiden jälkeen teehetki sohvalla ja yksi jakso Frendejä. Se on meidän tämän viikon juttu, kun sattuu menemään aikataulut yksiin kerrankin.

💚 Viherkasvit. Ihanan näköistä, kun tulee valoa sisälle ja viherkasvit saavat kylpeä auringossa. Ne vain jotenkin tekevät kodista niin viihtyisän. Nyysin just töistä aluepäällikön huoneesta alut sekä anopinkielestä että kultaköynnöksestä.



💚 Suklaa. Ihan jäätävä suklaanhimo ollut pari päivää, mrr. Eilen oli lenkin päätteeksi pakko mennä kauppaan hakemaan yksi levy Fazerin parasta maitosuklaata.



💚 Estée Lauderin DayWear -voide, joka kosteuttaa ja antaa hieman sävyä kasvoille. Sopii niin hyvin niihin päiviin, kun ei halua meikata montaa kerrosta ja piilottaa omaa ihoa kokonaan. Myydään esimerkiksi täällä hintaan 44,50 e. L'Orealin vanha harmaa kajal, jonka ostin joskus Lancômen korvikkeeksi. Harmaa kajal on ihan must sinisille silmille. Myydään netissä täällä hintaan 7,50 e. Lancômen harmaan kajalin takaisintuloa odotellessa. Kulmiin gloMineralsia, jonka kulmatuotteita en valitettavasti ole löytänyt netistä, mutta muuta samalta merkiltä kyllä löytyy.


💚 Tuo poika kenen kanssa asun. Niin ihana! Siitä tuli justiin maanantaina vuosi, kun me tavattiin ekaa kertaa.

Mitä lemppareita sulla on just nyt? Joko on kevätmieli?

maanantai 11. helmikuuta 2019

Rahapäiväkirja viikko 6

Kuukausi sitten olin tosi innoissani omista talousasioista ja säästämisestä, mutta se innostus on vähän unohtunut tässä vähitellen. Nyt raha on vain rahaa enkä suo sille montaakaan ajatusta arjessani. Takaraivossa on joka päivä tieto siitä, että liian vähän on kahisevaa tilillä. Jostain syystä sitä tuntuu aina olevan liian vähän, vaikka sitä olisi ihan sopivasti.

Helmikuun rahapäiväkirja on siis hyvin normaalilla kulutussuhtautumisella suoritettu. Viikkoon mahtui yksi epänormaali hankinta, mutta kaikki muu on ihan perinteistä tuhlailua. En syönyt edes eväitä töissä, hyi minua.


Maanantai

lounas 7 e
kahvi töissä 1,20 e

Tiistai

lounas 7 e
kahvi töissä 1,20 e
varavuoderahi Sotkasta 49 e

Keskiviikko

lounas 7 e
kahvi + pulla töissä 2,70 e
Prisma 23,26 e

Torstai

lounas 5 e
kahvi 1,20 e

Perjantai

lounas 7 e
kahvi 1,20 e

Lauantai

The Body Shop 17 e
apteekki 6,49 e
Citymarket 14,67 e

Sunnuntai

Tokmanni 4,49 e


Töissä syömiseen ja kahvitteluun hussasin yhteensä 40,50 euroa. Missään ulkona ei tullut onneksi kahviteltua, kun kotona oli kakkua. Pitäisi varmaan aina leipoa viikonlopuksi, ettei kehtaisi mennä ulos kahville. Sotkasta haettiin varavuoderahi vieraita varten ja ruokakauppoihin meni viikon aikana 37,93 euruoa. The Body Shopista ostin sheahoitoainetta (adlink) ja -käsisaippuaa (adlink) sekä apteekista vanhaa kunnon neoamiseptia ja vanulappuja, kun Supermarketissa ei ollut. Tokmannilta hain eilisen lenkin päätteeksi Essencen concealerin ja siteitä. Kosmetiikkaan meni siis noin 20 euroa. Yhteensä koko viikko 155,41 e. Ei mikään ihan hirvittävä summa turhasta törsäämisestä huolimatta.

sunnuntai 10. helmikuuta 2019

Spa-illan parhaat kosmetiikkatuotteet

* postaus sisältää mainoslinkkejä

Meillä on vähintään kerran viikossa spa-ilta. Ilta, jolloin lämmitetään sauna ja tehdään kauneudenhoidollisia toimenpiteitä.

Ne illat ovat ihanan rentouttavia. Vaikkei tosiaan sen kummempaa ole kuin sauna, on sekin jo itsessään aika paljon. Saunalla on paljon hyviä terveysvaikutuksia, kuten verenpaineen aleneminen, stressin väheneminen ja astman helpotus.

Hoitoaineen vaikutusta hiuksissa voi tehostaa menemällä istumaan saunaan hetkeksi. Samaan aikaan voi läntätä naamaan jonkun ihanan kosteuttavan naamion, joten tulee kaksi kauneudenhoitoasiaa samalla kerralla. Joskus käytämme myös vartalonkuorinta-ainetta, sillä välillä on hyvä kuoria kuollut ihosolukko pois ja antaa ihon hengittää. On helpompaa sutia toiselle selkään ja käsiin kuorinta-ainetta kuin itse itselle.



* Attituden shampoo saatu blogin kautta

Tässä meidän spa-iltojen parhaat kosmetiikkatuotteet tällä hetkellä:

💛 The Body Shop Ginseng & Rice Clarifying Polishing Mask - kirkastaa ja elvyttää sameaa ihoa

💛 Lavera Smoothing Body Scrub - tekee ihosta sileän ja silkinpehmeän (niin hyvää, että loppu Biodellyltä just nyt, mutta aina voi tilata ilmoituksen, kun tuotetta on taas saatavilla)

💛 The Body Shop Shea Butter Richly Replenishing Conditioner -  korjaa ja ravitsee (rakastan Body Shopin shean tuoksuista vartalovoita, joten oon aika innoissani näistä uusista shea-tuotteista!)

💛 ESPA Overnigt Hydration Therapy - kosteuttaa ja rauhoittaa (tämä on todellakin terapiaa, olen niin koukussa, että tilasin tätä juuri eilen lisää)

💛 Dr Botanicals Apothecary Pomegranate Superfood Brightening Eye Serum - silottaa ja kirkastaa (riittoisa ja hoitava öljy)


Onko nämä teille tuttuja tuotteita? Mikä kosmetiikkatuote on sun tän hetken suosikki?

lauantai 9. helmikuuta 2019

Unia ja kosmetiikkaboxeja

Huomenta! Näin aamulla unta, että me saatiin pyydystettyä jostain pihalta pupun poikanen, joka me otettiin lemmikiksi. Hän ei ollut ihan niin ruskea kuin rusakko, mutta ei myöskään valkoinen vaan sellainen ihana vaaleanruskea. Sitten uni muuttui niin, että oli tämä aamu ja mun piti kirjoittaa lauantaiaamun höpinäpostaus, mutta en löytänyt mistään tätä mun päällä olevaa leopardikuosista paitaa, jota käytän yöpaitana silloin tällöin. Yöpaitana siksi, koska ei kai leopardikuosi päällä voi ihmisten ilmoille lähteä?



Kävin eilen hakemassa Lookfantasticin boxin (mainoslinkki). Olin juuri päivällä miettinyt eri kosmetiikkaboxien tilaamista ja sitä kuinka turhia ne oikeasti ovat. Kivoja, mutta niin saaterin turhia. Miljoona eri muovipurnukkaa ja rahtina merten yli jostain, eww. Jos haluaisi säästää luontoa, pitäisi ensimmäisenä lopettaa kosmetiikkaboxien tilaaminen. Vai mitä mieltä olette?

Itselläni on tilaus voimassa vielä tämän vuoden, mutta sitten lopetan. Enkä varsinkaan aio tilata sitä uutta, Glossyboxia, vaikka miten mieli tekisi.