maanantai 18. helmikuuta 2019

Laihtumiskuulumiset

Olen viimeksi joulukuun puolella kirjoittanut laihduttamisesta. Silloin siitä oli jotain sanottavaa, mutta nyt voisin todeta vain, että enpä ole hetkeen laihtunut. Painoni on noussut, laskenut ja taas noussut.

Viime viikolla olin niin turvoksissa joka päivä, etten jaksanut miettiä yhtään syömisiä tai painoasioita. Aivan sama tuumailin ja sulattelin suklaata poskissani kilpaa poikaystäväni kanssa, höhö! Tiesittekö, että kaksi palaa Fazerin maitosuklaata on ihan taivaallista, kun sulattaa toisen palan toisessa poskessa ja toisen toisessa?


Flunssan takia lenkkeilyynkin tuli parin viikon tauko ja nyt vasta vähitellen on saanut taas kiinni ulkoilusta. Eilen kävimme melkein 7,5 km lenkillä heti aamupäivällä ja ai vitsi kuinka hyvää se teki. Ihan parasta! Kaipaan myös kovasti lihaskuntohommia ja toivon, ettei tässä nyt tule mitään erikoista, jotta pääsisi välillä treenaamaan ihan kunnolla!

Syömispuoli on ihan hallinnassa, mutta tietysti kaipaa aina pientä fiksaamista. Meillä on töissä tosi suolasta ruokaa välillä, joten täytyisi useammin muistaa omat eväät sinne ja kotona taas johonkin väliin pitäisi pystyä ujuttamaan vihersmoothieita. Ostin jopa jo selleriä tuossa joku aika sitten smoothieita varten, mutta johonkin ne ovat unohtuneet.

Eipä siis mitään uutta ja erikoista tällä rintamalla. Toivottavasti kuukauden päästä tilanne olisi vähän eri jo.

sunnuntai 17. helmikuuta 2019

Suomen Cup: FC Inter - FC Lahti

Tapasin Mattias Gestraniuksen tällä viikolla. Kaksi kertaa. Ensimmäinen kohtaaminen sattui arkena täytenä yllätyksenä ja taisin punastella vielä seuraavanakin päivänä hieman, koska harvemmin sitä pohjalainen tapaa itseään suurempia julkkiksia, niin kuin ehkä tiedätte. Sanailimme puolin ja toisin siinä sen verran, että päätin joku päivä pyydystää huipputuomarista kuvan. Kuinkas sitten ollakaan, Gestranius oli erotuomarina lauantaina Suomen Cup -matsissa Kupittaalla, joten pääsin heti kokeilemaan kuinka hyvin muistan jonkun tuomarin myös pyörivän kentällä pelaajien seassa. 

Yleensä, jos pitää saada jostain yhdestä tyypistä hyvä kuva, ei kannata laskea sitä yhden kuvaustilaisuuden varaan. Eilisessä matsissa yritin saada myös Josusta ja Klingasta kuvat, mutta ei sekään helppoa ollut. Klingasta kuvittelin saaneeni hyvän kuvan, mutta kotona koneella selatessa totesin, että olisi pitänyt kuitenkin ottaa vielä pari lisää. Ja ylipäätään tarkistaa siinä hetkessä, mitä tuli räpsittyä, jotta tietää joko sen täydellisen kuvan sai vai ei. Luotan välillä liikaa tuuriini.


Oli ihanaa taas kuvata. Sää oli niin mahtava, vaikka toisella puoliajalla olikin aika julma vastavalo. Nautin silti enemmän lämmöstä. Jalkapallon kuvaaminen ei nimittäin ole niin nautinnollista silloin, kun jäätyy pystyyn ja niitä kelejä meillä Suomessa kuitenkin riittää aina.








Itse jalkapallosta ei löydy paljoakaan sanottavaa. Kauden ensimmäinen esitys muistutti ekalla puoliajalla enemmän painia kuin jalkapalloa. Koko ajan siellä oli joku mukkelis makkelis, enkä tiedä kuuluiko se FC Lahden taktiikkaan vai oliko vain sattumaa. Toisaalta FC Inter oli selkeästi treenannut koko talven vain juoksemista, sillä heidän suurin taitonsa näytti olevan pitkä potku tois puol kenttää ja gasellimaisen nopea hyökkäys kohti maalia. Itse en pystyisi juosta niin paljon ja niin lujaa. Onneksi olen vain valokuvaaja.



Interin kannattajat eivät pettäneet tälläkään kertaa.  He ovat uskollisia tyylilleen kaudesta toiseen. Toisella puoliajalla alkoi tietyt kirosanat ottaa korvaan ja muistin, että paikalla on tosiaan myös kannattajia. Sitä kesti pari minuuttia ja loppupelin oli suhteellisen hiljaista.

Toisella puoliajalla tajusin vasta myös, että onhan Interissäkin jotain kuvattavaa. Ihana Miro ihan väärän väärinen paita päällään, mutta toisaalta mahtavaa, että hän saa tämänkin kauden pelata Veikkausliigaa. Tsemppiä kauteen Miro!







Kuvasin peliä FC Lahden hyökkäyspäässä ja sehän oli suhteellisen tylsä pää suurimman osan ajasta. Oli ihan hyvä, että oli sellainen tuomarista kuva -projekti, jotta riitti jotain muuta tekemistä. Joni oli myös mukana aidan toisella puolella, joten sain höpistä vähän väliä jotain ja huudahdella "kato kui ihania collieita jollain tuolla!".

Tuntuu hyvältä, kun futiskuvauskausi on nyt avattu! En tiedä mikä on seuraava peli ja milloin, mutta pahoin pelkään sen olevan vasta joskus maaliskuussa.

FC Inter - FC Lahti 1 - 2

lauantai 16. helmikuuta 2019

Vuoden ensimmäinen pelipäivä

Kyllä kuulkaas, tänään minä menen kuvaamaan jalkapalloa. Enkä edes mitä tahansa jalkapalloa vaan tavoistani poiketen aloitan kauteni pelillä, joka olisi voinut olla joku ihan muukin, mutta nyt kävi näin: FC Inter - FC Lahti.

Tuntuu tavallaan pahalta, vaikka toisaalta ei. Haluaisin olla puolueeton ja kuvata mitä lystään, vaikka ei se nyt vain ole niin helppoa kuin voisi ajatella. Menen kokeilemaan tänään kuinka suuri ongelma sinimusta peliasu on minulle. Todennäköisesti aika suuri.

Minulla on pari tuntia aikaa valita puoleni. Minun ei nimittäin ole mitään järkeä asettautua kuvaamaan Interin hyökkäyspäähän, sillä kaikki kuvauskohteeni pelaavat FC Lahdessa. Menen oikeasti kuvaamaan Josua ja siinä sivussa vähän Penniä sekä Masa Klingaa. Yllättäen he kaikki ovat pelanneet SJK:ssa. Saattaa olla jokseenkin kotoinen olo kuvata Josua ja Penniä samoissa väreissä, sillä he molemmat pelasivat SJK:ssa silloin, kun minä alon kuvata jalkapalloa.


Olin ihan järjettömän innoissani silloin, kun kuulin Josun tehneen sopparin FC Lahden kanssa. Häntä oli ilo seurata kentällä silloin aikoinaan, hänestä nimittäin huokui todellinen intohimo jalkapalloa kohtaan. En ajatellut enää ikinä pääseväni kuvaamaan häntä, mutta noh, joskus elämässä saa toisia mahdollisuuksia.


Tepsilläkin on tänään peli, Kajaania vastaan. Sen me fanitamme illalla etänä kotoa käsin. Jottei totuus unohdu minkä värinen tuo meidän naapurikylämme on.

torstai 14. helmikuuta 2019

Ystävyys on rakkautta

Noin vuosi sitten sanoin ääneen haluavani miesbestiksen, jonka kanssa voisin katsoa jalkapalloa. Siitä meni pari viikkoa, kun löysin itseni laivalta sanomasta mieshenkilölle haluavani hänestä mun bestiksen, jonka kanssa voisin katsoa jalkapalloa. Ja niin hänestä sitten tuli sellainen.

Noh, ei se ihan niin yksinkertaista alkuun ollut, mutta lähes. Minä katsoin hänen kanssaan jalkapalloa ja myöhemmin siirryimme katsomaan sitä samaan osoitteeseen. Minä menin kuvaamaan jalkapalloa ja hän tuli katsomon puolelle seuraamaan sitä. Tai aika hyvin hän oli aina kartalla siitä, etten minä seurannut pelejä yhtään, joten mahtoiko hän itsekään niitä pahemmin seurata. Höhö!


On ihanaa, kun on ystävä, jonka kanssa voi jakaa samat kiinnostuksen kohteet. Voi katsoa futista, kuvata sitä, valokuvata luontoa, urheilla, käyttää kasvonaamioita ja shoppailla. Voi keskustella ihan mistä vaan ja kuinka antaumuksella milloinkin kiinnostaa. Voi luottaa siihen, että hän halaa, kun sitä eniten tarvitsee ja pitää huolta silloin, kun ei itse pysty. ❤️


On myös ystäviä, joita ei ehdi näkemään livenä niin usein kuin ystävät ansaitsisivat tulla nähdyksi, mutta se ei silti haittaa. He pysyvät ystävinä silti. Heihin voi luottaa kaikkina hetkinä eivätkä he auo päätään turhista.

Ystävät ovat niitä, joiden kanssa voi olla oma itsensä täysin. Niitä, joille voi kertoa mitä vaan mistä vaan, eikä tarvitse miettiä voiko kertoa. Ystävät kannustavat kaikkina hetkinä.

Kiitos, kun olette elämässäni ihanat ystäväni, tiedätte kyllä ketä olette ❤️ Tuotte lämpöä ympärillenne ❤️


PS. Kaupallisena tiedotteena kerrottakoon NordicFeelillä ja Joliella olevan tänään ystävänpäivätarjouksia. NordicFeel tarjoaa jopa -70 % alennusta ja Joliella puolestaan koko valikoima -20 % koodilla HONEY pois lukien tietyt merkit.

keskiviikko 13. helmikuuta 2019

Näistä tykkään nyt X 5

* postaus sisältää mainoslinkkejä

Mulla on nyt pari päivää ollut ihan huippuhyvä fiilis, sellainen keväisen riehakas. Jos elämä on ihmisen parasta aikaa, niin on kyllä kevätkin! Ah, rakastan! 


Kevään lisäksi tykkään näistä just nyt:

💚 Töiden jälkeen teehetki sohvalla ja yksi jakso Frendejä. Se on meidän tämän viikon juttu, kun sattuu menemään aikataulut yksiin kerrankin.

💚 Viherkasvit. Ihanan näköistä, kun tulee valoa sisälle ja viherkasvit saavat kylpeä auringossa. Ne vain jotenkin tekevät kodista niin viihtyisän. Nyysin just töistä aluepäällikön huoneesta alut sekä anopinkielestä että kultaköynnöksestä.



💚 Suklaa. Ihan jäätävä suklaanhimo ollut pari päivää, mrr. Eilen oli lenkin päätteeksi pakko mennä kauppaan hakemaan yksi levy Fazerin parasta maitosuklaata.



💚 Estée Lauderin DayWear -voide, joka kosteuttaa ja antaa hieman sävyä kasvoille. Sopii niin hyvin niihin päiviin, kun ei halua meikata montaa kerrosta ja piilottaa omaa ihoa kokonaan. Myydään esimerkiksi täällä hintaan 44,50 e. L'Orealin vanha harmaa kajal, jonka ostin joskus Lancômen korvikkeeksi. Harmaa kajal on ihan must sinisille silmille. Myydään netissä täällä hintaan 7,50 e. Lancômen harmaan kajalin takaisintuloa odotellessa. Kulmiin gloMineralsia, jonka kulmatuotteita en valitettavasti ole löytänyt netistä, mutta muuta samalta merkiltä kyllä löytyy.


💚 Tuo poika kenen kanssa asun. Niin ihana! Siitä tuli justiin maanantaina vuosi, kun me tavattiin ekaa kertaa.

Mitä lemppareita sulla on just nyt? Joko on kevätmieli?

maanantai 11. helmikuuta 2019

Rahapäiväkirja viikko 6

Kuukausi sitten olin tosi innoissani omista talousasioista ja säästämisestä, mutta se innostus on vähän unohtunut tässä vähitellen. Nyt raha on vain rahaa enkä suo sille montaakaan ajatusta arjessani. Takaraivossa on joka päivä tieto siitä, että liian vähän on kahisevaa tilillä. Jostain syystä sitä tuntuu aina olevan liian vähän, vaikka sitä olisi ihan sopivasti.

Helmikuun rahapäiväkirja on siis hyvin normaalilla kulutussuhtautumisella suoritettu. Viikkoon mahtui yksi epänormaali hankinta, mutta kaikki muu on ihan perinteistä tuhlailua. En syönyt edes eväitä töissä, hyi minua.


Maanantai

lounas 7 e
kahvi töissä 1,20 e

Tiistai

lounas 7 e
kahvi töissä 1,20 e
varavuoderahi Sotkasta 49 e

Keskiviikko

lounas 7 e
kahvi + pulla töissä 2,70 e
Prisma 23,26 e

Torstai

lounas 5 e
kahvi 1,20 e

Perjantai

lounas 7 e
kahvi 1,20 e

Lauantai

The Body Shop 17 e
apteekki 6,49 e
Citymarket 14,67 e

Sunnuntai

Tokmanni 4,49 e


Töissä syömiseen ja kahvitteluun hussasin yhteensä 40,50 euroa. Missään ulkona ei tullut onneksi kahviteltua, kun kotona oli kakkua. Pitäisi varmaan aina leipoa viikonlopuksi, ettei kehtaisi mennä ulos kahville. Sotkasta haettiin varavuoderahi vieraita varten ja ruokakauppoihin meni viikon aikana 37,93 euruoa. The Body Shopista ostin sheahoitoainetta (adlink) ja -käsisaippuaa (adlink) sekä apteekista vanhaa kunnon neoamiseptia ja vanulappuja, kun Supermarketissa ei ollut. Tokmannilta hain eilisen lenkin päätteeksi Essencen concealerin ja siteitä. Kosmetiikkaan meni siis noin 20 euroa. Yhteensä koko viikko 155,41 e. Ei mikään ihan hirvittävä summa turhasta törsäämisestä huolimatta.

sunnuntai 10. helmikuuta 2019

Spa-illan parhaat kosmetiikkatuotteet

* postaus sisältää mainoslinkkejä

Meillä on vähintään kerran viikossa spa-ilta. Ilta, jolloin lämmitetään sauna ja tehdään kauneudenhoidollisia toimenpiteitä.

Ne illat ovat ihanan rentouttavia. Vaikkei tosiaan sen kummempaa ole kuin sauna, on sekin jo itsessään aika paljon. Saunalla on paljon hyviä terveysvaikutuksia, kuten verenpaineen aleneminen, stressin väheneminen ja astman helpotus.

Hoitoaineen vaikutusta hiuksissa voi tehostaa menemällä istumaan saunaan hetkeksi. Samaan aikaan voi läntätä naamaan jonkun ihanan kosteuttavan naamion, joten tulee kaksi kauneudenhoitoasiaa samalla kerralla. Joskus käytämme myös vartalonkuorinta-ainetta, sillä välillä on hyvä kuoria kuollut ihosolukko pois ja antaa ihon hengittää. On helpompaa sutia toiselle selkään ja käsiin kuorinta-ainetta kuin itse itselle.



* Attituden shampoo saatu blogin kautta

Tässä meidän spa-iltojen parhaat kosmetiikkatuotteet tällä hetkellä:

💛 The Body Shop Ginseng & Rice Clarifying Polishing Mask - kirkastaa ja elvyttää sameaa ihoa

💛 Lavera Smoothing Body Scrub - tekee ihosta sileän ja silkinpehmeän (niin hyvää, että loppu Biodellyltä just nyt, mutta aina voi tilata ilmoituksen, kun tuotetta on taas saatavilla)

💛 The Body Shop Shea Butter Richly Replenishing Conditioner -  korjaa ja ravitsee (rakastan Body Shopin shean tuoksuista vartalovoita, joten oon aika innoissani näistä uusista shea-tuotteista!)

💛 ESPA Overnigt Hydration Therapy - kosteuttaa ja rauhoittaa (tämä on todellakin terapiaa, olen niin koukussa, että tilasin tätä juuri eilen lisää)

💛 Dr Botanicals Apothecary Pomegranate Superfood Brightening Eye Serum - silottaa ja kirkastaa (riittoisa ja hoitava öljy)


Onko nämä teille tuttuja tuotteita? Mikä kosmetiikkatuote on sun tän hetken suosikki?

lauantai 9. helmikuuta 2019

Unia ja kosmetiikkaboxeja

Huomenta! Näin aamulla unta, että me saatiin pyydystettyä jostain pihalta pupun poikanen, joka me otettiin lemmikiksi. Hän ei ollut ihan niin ruskea kuin rusakko, mutta ei myöskään valkoinen vaan sellainen ihana vaaleanruskea. Sitten uni muuttui niin, että oli tämä aamu ja mun piti kirjoittaa lauantaiaamun höpinäpostaus, mutta en löytänyt mistään tätä mun päällä olevaa leopardikuosista paitaa, jota käytän yöpaitana silloin tällöin. Yöpaitana siksi, koska ei kai leopardikuosi päällä voi ihmisten ilmoille lähteä?



Kävin eilen hakemassa Lookfantasticin boxin (mainoslinkki). Olin juuri päivällä miettinyt eri kosmetiikkaboxien tilaamista ja sitä kuinka turhia ne oikeasti ovat. Kivoja, mutta niin saaterin turhia. Miljoona eri muovipurnukkaa ja rahtina merten yli jostain, eww. Jos haluaisi säästää luontoa, pitäisi ensimmäisenä lopettaa kosmetiikkaboxien tilaaminen. Vai mitä mieltä olette?

Itselläni on tilaus voimassa vielä tämän vuoden, mutta sitten lopetan. Enkä varsinkaan aio tilata sitä uutta, Glossyboxia, vaikka miten mieli tekisi.

perjantai 8. helmikuuta 2019

Työpaikan kusipäät - selviytyjän opas

* kirja saatu blogin kautta, postaus sisältää mainoslinkin

Luin taannoin kirjan Työpaikan kusipäät (tämä), vaikka mun työelämässä tällä hetkellä ei kusipäitä oikein pyörikään. Joskus on kuitenkin pyörinyt, joten halusin tietää, mitä tuo kirja suosittelee ratkaisuna kusipääihmisten suhteen.

Kirjan kuvaus kusipäistä on sama, jonka tunnistan elävästä elämästä: ne ihmiset, jotka tekevät kaikkensa, että koko työyhteisö menettäisi järkensä. Ja usein menettävätkin ja siten kusipäätyyppi saa koko pelikentän hallintaansa. Kusipäiden kanssa on paskamaista tehdä töitä, koska heille on olemassa vain yksi yhteistyömuoto ja se on se, mikä heille itselleen sopii milläkin hetkellä parhaiten.

Kirjassa kerrottiin useita erilaisia esimerkkejä, mitä kaikkea ihmiset ovat joutuneet kestämään. Minä ahmin kirjaa odottaen ratkaisua siihen, mitä ihmettä tavallinen tallaaja voisi kusipäälle tehdä? Kirja ei suosittele hyökkäämään kusipäätä vastaan suoraan, sillä se vaan lisää vettä myllyyn. Kaikista paras neuvo näiden ihmisten kanssa on se, että lähtee lätkimään sieltä, missä kusipäisyyttä ilmenee. Aika sama lähestymistapa siis kuin narsistien kanssa.


Kirja antaa vinkkejä kusipäiden tunnistamiseen ja yksi niistä oli ensivaikutelma. Sillä ihan oikeasti on merkitystä tosi paljon millaisen ensivaikutelman jostain ihmisestä saa. Itse olen ainakin todella herkkä ensivaikutelmille. Analysoin ihmisen välittömästi ja päätän voinko luottaa häneen vai en. Etenkin vanhemmiten olen alkanut jopa kuunnella itseäni. Nuorempana sitä viis veisasi mistään ensifiiliksistä ja väkisin yritti tehdä tuttavuutta jonkun kanssa, vaikka järkevämpää olisi ollut antaa olla.


Millaisia kokemuksia sulla on työpaikan kusipäistä? Vai onko? Kommenttia voi jättää anonyyminä, jos ei halua olla tunnistettavissa.

keskiviikko 6. helmikuuta 2019

Tammikuun ulkoilut

New year, new me, eikö niin! Minun uuden vuoden lupauksiin liikunnan osalta kuuluu vatsalihasten ja tasapainoni parantaminen. Selvää on kuitenkin, että vuoteen tulee sisältymään niin paljon liikuntaa kuin vain mahdollista. Mieluiten myös eri lajeja, eikä vain pelkkää lenkkeilyä, mutta toistaiseksi liikunta tänä vuonna on ollut pelkkää ulkoilua.

Se ei tietenkään haittaa, koska ulkoilu on ihan parasta. Kun pönöttää toimistossa kaiket päivät, on pakko päästä työpäivän jälkeen ulos. Niinpä tavoitteena on vatsalihasten vahvistamisen lisäksi ulkoilu lähes päivittäin.




Tammikuulle lenkkejä kertyi 9. Pisin oli vähän vajaa 5 kilometriä ja se sijoittui meidän lähimaastoon tänne Raisioon. Meikäläisen kovin keskivauhti oli tuolla samaisella viiden kilsan lenkillä, 5,5 km/h.





Tammikuun liikkumiset loppuivat siihen, kun tulin kipeäksi. Aina sitä jotain pientä tuntuu tulevan, mikä vaikuttaa lenkkeilyyn ja muuhun. Parantumista odotellessa.

Helmikuulle en ole suunnitellut mitään erikoista vaan samaa rataa olisi tarkoitus liikkua kuin ennenkin. Ulos lenkille vaan heti, kun tämä nuha antaa myöten.

maanantai 4. helmikuuta 2019

Olisi kiva uskaltaa puhua ja kirjoittaa englantia

Kirjoitin eilen unelmien selkiytymisestä ajan kuluessa. Yksi asia minua hiertää minun ja unelmieni välissä edelleen pahasti ja se on tietysti englannin taito. Minä en ole koskaan mielelläni puhunut englantia, koska kuvittelen, etten osaa ja käyttämättömyydestä juontuu myös se, etten todellakaan ikinä kirjoita englanniksi. Haluaisin kyllä, mutta en uskalla.

Haluaisin päivittää instagramin osittain ainakin englanniksi. Futispostauksiin olisi hyvä kirjoittaa muutama lause englantia, jotta blogin seuraamisessa olisi jotain järkeä ulkomailta käsin. Olen ajatellut tätä asiaa jo yli vuosi sitten, mutta ainoa mitä olen asialle tehnyt, on ollut olosuhteiden pakosta alkaa puhua töissä englantia asiakkaiden kanssa. Koska kaikki nyt vaan eivät osaa suomea. Niinpä minä osaan nykypäivänä sopia lähetysten jakoaikoja englanniksi, mutta siinä se osaaminen sitten onkin.


Tuntuu, ettei kynnys puhua enää ole niin kamalan korkea kuin aiemmin. Jotain hyvää siis työssä, jossa on välillä pakko möngertää vieraita kieliä. Seuraavaksi pitäisi vaan ottaa asiakseen se englannin kirjoittaminen.

Onko sulla mitään vinkkejä siihen, miten oppisi puhumaan englantia enemmän ja varsinkin kirjoittamaan sitä?

sunnuntai 3. helmikuuta 2019

Unelmat selkiytyvät ajan myötä

Vuosi sitten mielessä pyöri työasiat todella vahvasti. Olin turhautunut, koska en vain keksinyt mikä musta voisi tulla isona. Samaan aikaan haaveilin jonkun verran ammattibloggaajan työstä, koska mikäpä sen mukavampaa kuin valokuvata ja kirjoittaa työkseen kotoa käsin. Kirjoitin postauksen siitä, jos olisin ammattibloggaaja ja näin jälkikäteen huomaan muutamia kohtia, jotka olen ajatellut tuolloin ongelmana. Vuodessa ehtii onneksi kasvaa jonkun verran ja silloiset ongelmat eivät tunnu enää miltään.


Olin ajatellut yhteistyökumppaneiden pyydystämisen kovaksi työksi ja miksei se sellaista olekin, mutta en koe sitä enää ihan ylitsepääsemättömäksi projektiksi, kuten ehkä vielä vuosi sitten. Nyt olen päässyt vähän jo jyvälle siitä kuinka homma toimii. Koen itse asiassa mukavaksi sen, että vaikuttajana voi itse ottaa yhteyttä kiinnostaviin yrityksiin ja viritellä yhteistyökuvioita. Sellaiset yhteistyöt onnistuvat yleensä hyvin, kun vaikuttajan ei tarvitse puhua ihan täyttä kakkaa ja keksimällä keksiä sanottavaa tuotteesta tai palvelusta. Itse en ainakaan ikinä pystyisi sellaiseen. En pysty kirjoittamaan sanaakaan, ellen seiso asian takana tosissani.

Toinen vuoden takainen ongelma oli kuvamateriaalin saaminen, mutta sekin asia ratkesi ihan hauskasti. En ollut ikinä ajatellut, että voisin nakittaa poikaystävän ottamaan minusta kuvia, mutta nyt kun sitä on tässä harrastettu viime keväästä asti, en mitään muuta vaihtoehtoa voisi edes harkita. On äärimmäisen näppärää, kun voidaan yhdessä sopia ja miettiä milloin otettaisiin kuvia ja missä. Nämäkin tämän postauksen kuvat päätimme ottaa aamupalan syömisen jälkeen juuri tänään. Meikkasin, vaihdoin kameraan objektiivin ja menimme ulos. Nyt on kuvia taas pariin postaukseen.



Oikeastaan valokuvaavan poikaystävän myötä ajatteluni somevaikuttajan työstä on muuttunut. On selvää, että me molemmat voisimme jonain päivänä tehdä työtä, joka ei ole paikasta riippuvainen. Poikaystäväni alaa on luontokuvaus, kun minä taas rakastan jalkapallon valokuvaamista. Voisin kuvata futista ihan missä päin maailmaa vain, samoin kuin poikaystäväni tuskin laittaisi vastaan, jos koskikarat vaihtuisivat papukaijoihin. (Tästä pääsee seuraamaan poikaystäväni valokuvausharrastusta instasta.)

neule Vila - farkut Cubus - kengät Palladium

Näin se elämä vain sitten menee eteenpäin, vaikka joskus tuntuu, ettei mikään muutu. Oma ajatusmaailma kuitenkin muuttuu ja vuodessa voi saada paljonkin aikaiseksi ainakin oman pään sisällä, jos ei muuten. Jos vuoden takaiseen vertaa, nyt kaikki on paljon selkeämpää ja unelmat tuntuvat ihan toteuttamiskelpoisilta.

Onko sun elämä muuttunut vuodessa paljon? Oletko somevaikuttaja tai haluaisitko olla?

lauantai 2. helmikuuta 2019

Kuivan ihon pelastus: ESPA

*postaus sisältää mainoslinkkejä

Flunssa alkaa olla selätetty. Eilen tuntui niin ihanalta olla takaisin töissä ja ylipäätään jaksaa tehdä juttuja omassa arjessaan. Olin niin innoissani omasta energiastani, että töiden jälkeen tuli vähän siivoiltua ja vihdoinkin esimerkiksi kävin läpi yhden vanhan kosmetiikkaläjän, joka on pitänyt jo pitkään selvittää. Vanhoja meikkisuteja ja kajaleita, jotka kaikki kippasin roskiin, koska en halua edes tietää mitä kaikkia bakteereja heissä elää.

Kipeänä ollessa tuli mietittyä aika paljon ihonhoitoon liittyviä asioita. Kuumeilun jälkeen ihoni tuntui todella tukkoiselta ja mietin milloin olen mahtanut sen kuoria viimeksi. Aivan liian kauan sitten todennäköisesti, koska en omistanut kuorintavoidetta edes. Joku piti saada äkkiä, joten kävin ostamassa Tokmannilta randomilla yhden putelin, toivottavasti on hyvää!


Koko flunssan ajan olen käyttänyt yövoiteena Lookfantasticin boxin mukana tullutta ESPAn todella kosteuttavaa laventelilta tuoksuvaa voidetta. Ensin sen tuoksu oli sellainen hyi apua miten tää voi haista näin paljon, mutta nuha vei hajuaistin ja nyt sen palattua voide tuoksuukin oikeastaan ihan hyvältä.


ESPAn voide on niin hyvää, että haluaisin sen täysikokoisena ja kiinnostaisi kokeilla saman merkin päivävoidetta myös (tää esimerkiksi voisi toimia?). Kosteutusta tämä minun naamani nimittäin janoaa ihan kunnolla. Hyvissä hinnoissa nuo tuotteet vain tuntuvat liikkuvan, joten hankintaa täytyy miettiä joskus myöhemmin johonkin sopivaan väliin. Minulla on nimittäin ihan tuhottoman paljon matkakokoisia voiteita nyt, kun niitä tuli sekä joulukalenterista että joka kuukausi tuosta boxista.

Jos sulla on suositella jotain kuorintavoidetta, otan mielelläni vinkkejä vastaan!