perjantai 8. helmikuuta 2019

Työpaikan kusipäät - selviytyjän opas

* kirja saatu blogin kautta, postaus sisältää mainoslinkin

Luin taannoin kirjan Työpaikan kusipäät (tämä), vaikka mun työelämässä tällä hetkellä ei kusipäitä oikein pyörikään. Joskus on kuitenkin pyörinyt, joten halusin tietää, mitä tuo kirja suosittelee ratkaisuna kusipääihmisten suhteen.

Kirjan kuvaus kusipäistä on sama, jonka tunnistan elävästä elämästä: ne ihmiset, jotka tekevät kaikkensa, että koko työyhteisö menettäisi järkensä. Ja usein menettävätkin ja siten kusipäätyyppi saa koko pelikentän hallintaansa. Kusipäiden kanssa on paskamaista tehdä töitä, koska heille on olemassa vain yksi yhteistyömuoto ja se on se, mikä heille itselleen sopii milläkin hetkellä parhaiten.

Kirjassa kerrottiin useita erilaisia esimerkkejä, mitä kaikkea ihmiset ovat joutuneet kestämään. Minä ahmin kirjaa odottaen ratkaisua siihen, mitä ihmettä tavallinen tallaaja voisi kusipäälle tehdä? Kirja ei suosittele hyökkäämään kusipäätä vastaan suoraan, sillä se vaan lisää vettä myllyyn. Kaikista paras neuvo näiden ihmisten kanssa on se, että lähtee lätkimään sieltä, missä kusipäisyyttä ilmenee. Aika sama lähestymistapa siis kuin narsistien kanssa.


Kirja antaa vinkkejä kusipäiden tunnistamiseen ja yksi niistä oli ensivaikutelma. Sillä ihan oikeasti on merkitystä tosi paljon millaisen ensivaikutelman jostain ihmisestä saa. Itse olen ainakin todella herkkä ensivaikutelmille. Analysoin ihmisen välittömästi ja päätän voinko luottaa häneen vai en. Etenkin vanhemmiten olen alkanut jopa kuunnella itseäni. Nuorempana sitä viis veisasi mistään ensifiiliksistä ja väkisin yritti tehdä tuttavuutta jonkun kanssa, vaikka järkevämpää olisi ollut antaa olla.


Millaisia kokemuksia sulla on työpaikan kusipäistä? Vai onko? Kommenttia voi jättää anonyyminä, jos ei halua olla tunnistettavissa.

2 kommenttia :

  1. Olisi opas tarpeen... Itse muutama vuosi sain hartaasti odottamakseni vakinaiseksi työpariksi töitä välttelevän naisen. On käyttänyt kaikki keinot kiukutteluista aina työhuoneeseensa lukkiutumiseen. Mutta minä olen töissä se ilkeä ja paha,kun hän istuu kaikille muille mielistelevänä pitkät kahvitauot ja välillä itsekseenkin taukotilassa. Yhden päivän viikossa saa viettää jo kotonaankin ammatissa, jossa ei pitäisi edes olla etätöitä. Minulla ei ole enää mitään keinoja ja aion nostaa kytkintä, kunhan vain löytyy jokin toinen paikka.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaa kyllä aika hirvittävältä. Jos on ns. yhteisiä töitä tai ylipäätään töitä, jotka täytyisi tehdä yhteistyössä kollegan kanssa, täytyy molempien toimia samojen sääntöjen mukaan, koska eihän siitä muuten mitään tule. Äh.

      Toivottavasti löydät pian jotain parempaa! Tsemppiä ja erityisen paljon voimia!!

      Poista