sunnuntai 31. maaliskuuta 2019

Suunnitelmien muutos

Sen kerran, kun uhoan meneväni kuvaamaan Interin peliä, hoitaa suuremmat voimat tilanteen sellaiseksi, etten todellakaan voi olla menossa. Eilen kesken Stocka-kierroksen alkoi mahaan sattua ja olo muuttui niin huonoksi, että halusin äkkiä kotiin. Hullut päivät sekoitti ilmeisesti mahani ihan täysin ja kärsin siitä pitkälle iltapäivään. Lopulta nappasin maitohappobakteeria ja sain vichyä nesteytykseen, jolloin tilanne alkoi rauhoittua. Huono olo mulla on vieläkin vähän, enkä oikein ole keksinyt mistä koko homma oikeasti alkoi. Söinkö aamulla jotain sellaista vai oliko tämä joku mahataudin yritys?


Tänään oli alunperin tarkoitus mennä ulkoilemaan moneksi tunniksi, mutta taidetaankin ottaa ihan rauhallisesti. Ulkona sitä paitsi sataa juuri nyt lunta, höhö! Hauskaa sunnuntaipäivän viettoa sulle, toivottavasti olet pysynyt terveenä!

lauantai 30. maaliskuuta 2019

Rauhoittumista, kauppalistoja ja kaikkea muuta

Huomenta! Oletteko ulkoilleet nyt loppuviikosta, kun on ollut ihan mielettömän lämmintä? Me käytiin eilen illalla kävelemässä jossain Raision perämetikössä (Somersoja luki kartassa) ja nautin suunnattomasti kevätillan hiljaisuudesta, maalaismaisemista ja lintujen lauluesityksistä. Ei sitä välttämättä tarvitse aina edes metsää rauhoittuakseen vaan pelkkä maalaismaisema riittää vallan hyvin.

Kävelykierroksen jälkeen suuntasimme ruokakauppaan, jossa seesteisen elämäni rikkoi joku kersa, joka kiljui jostain syystä korkeimmalla mahdollisella säveltaajuudella ja minulta melkein meni tärykalvo (se sama, joka on puhjennut ennenkin). Annoin asian lopulta olla ja keskityin keräämään kamaa koriin kauppalistan mukaisesti (kun olin ensin sanonut tarpeeksi kovaan ääneen kersa ja saanut paheksuvan katseen äiti-ihmiseltä).

Tehtiin oikein kauppalista, kun ollaan puhuttu siitä nyt ehkä puoli vuotta. Kamelin selkä katkesi, kun päätin irtisanoutua liian suolaisen ruuan syömisestä ja nyt meidän taloudessa aletaankin tehdä ruokaa niin, että sitä riittää lounaaksi asti. 60 euroa meni, mutta eipä tarvitse mennä käymään kaupassa moneen päivään, kun on ruokatarpeet mietittynä pari päivää eteenpäin.


Kauppalistassa luki pupuja, joten niitä sitten ostettiin.

Näytti pahasti siltä, että skippaisimme hullut päivät, mutta taidammekin mennä tänään. Heräsimme niin aikaisin, ettei tässä elämälle oikein keksi muuta ohjelmaa, joten miksipä ei. Hullareilta kotiin syömään, meikkaamaan ja pakkaamaan kamerareppu, jotta voi suunnata takaisin Turkuun päivällä. Menen kuvaamaan Suomen Cup -matsia, koska haluan nähdä ovatko vaasalaiset oppineet pelaamaan jalkapalloa vai täytyykö taitoa edelleen täydentää muilla keinoilla, höhö!

Hulvattoman hauskaa lauantaita sulle! Meitsin seikkailuja voi seurailla tarkemmin instastoorin kautta.

torstai 28. maaliskuuta 2019

Viikon valinnat


↣ Mulla olisi ollut tällä viikolla mahdollisuus lähteä Helsinkiin kahteen jalkapalloaiheiseen tapahtumaan, mutta jäin kotiin. Toisesta olin ajatellut jo aikaa sitten, etten taida tänä vuonna lähteä näyttäytymään ja toiseen taas tuli kutsu vasta viikko sitten, mikä oli hieman lyhyt aika siinä mielessä, että olisi ollut kiva yrittää järjestää yöpymispaikka jotenkin suhteellisen halvalla. Harmittaa vähän, kun kaikki jalkapalloaiheinen sisältö tänne blogiin ja somekanaviin kelpaisi kyllä.

↣ Olisi ollut myös mahdollista lähteä Ruotsiin futiksen perässä, mutta senkin skippasin. Joku päivä mä lähden vielä, lupaan.

↣ Pohdittiin poikaystävän kanssa pitäisikö alkaa tehdä lounaseväät töihin itse. Kun työpaikkaruokalan ruoka on tosi suolaista ja toisaalta myös kallista. Ahdistun liiasta suolasta, sillä en ole tottunut yhtään käyttämään suolaa enkä todellakaan kaipaa sitä. Saan verenpaineeni nostettua muutenkin ihan pelkällä kofeiinilla ja ylipainolla, joten haluaisin edes suolan pitää minimissä. Niinpä siis alan syömään eväitä töissä, pois lukien torstaiset hernekeitot.

↣ Eilen oli kotitreenipäivä ja mun treeniksi valikoitui käsiosasto. Tein vartin rykäisyn Yogaiasta ja hassua kyllä, se varttikin riitti. Noinkin lyhyestä treenistä tulee tosi hyvä olo ja saa kyllä lihakset jumiin ihan yhtälailla kuin olisi treenannut enemmänkin. Ei siis se määrä vaan laatu, varsinkin treenissä.

↣ Paras välipala töihin on marjat ja jogurtti. Marjoja illalla pakasterasian pohjalle, rasia jääkaappiin, aamulla päälle jogurttia ja mukaan töihin. Helppoa, nopeaa ja näppärää. Näin tulee syötyä marjoja joka päivä.

↣ Joudun todennäköisesti siirtymään mun Curly Girl Methodin noudatuksessa shampoopesuihin. Kun pesen hoitoaineella, ei mene kuin päivä ja tukka on ihan ylipaskanen. En kestä sellaista.

↣ Lakkasin kynnet alkuviikosta (vai sunnuntaina?) väriä vaihtavalla Ruby Wing -lakalla. Lakka sai ihmetystä osakseen instassa muutamilta, joten tässä linkki lakkaan, joka on aika vastaava kuin minun käyttämäni. Väriä vaihtavat lakat ovat aika hauskoja.

Millaisia valintoja sinä olet tehnyt?

tiistai 26. maaliskuuta 2019

Innostus jalkapallon valokuvaukseen syttyi taas

Viime vuosi jalkapallon kuvaamisen suhteen oli omalta osaltani milloin mistäkin syystä hieman vaisumpi kuin aiemmat. Yksi suurimmista syistä on ollut eri kamera kuin ennen, vähän vanhempaa mallia ja tekniikkaa edustava Canonin 5D Mark 2. Täyskennoon on täytynyt totutella reilu vuosi ja nyt alan saada siitä vähän jopa jo kiinni. Se ei tunnu enää ihan niin vieraalta. Viimeinenkin lukko taisi loksahtaa auki viime lauantaina, kun kävin kuvaamassa hetken verran naisten harkkamatsia Kupittaalla (tän postauksen kuvat ovat eiliseltä).




Poikaystäväni oli mukana tietysti taas ja tuli siinä sitten sanottua ääneen siitä, kun usein kameroita myydään sarjatulinopeus yhtenä valttina. Tarkoitan siis sitä, kun 70D ottaa jotain 7 kuvaa sekunnissa ja tämä minun nykyinen runkoni vain 3,5 kuvaa sekunnissa. Uusissa rungoissa alkaa olla reilusti yli 10 kuvaa sekunnissa rätätätäasetus. Minähän en siis ole nykyrungon kanssa sarjatulittanut ollenkaan. 70D:n jälkeen 3,5 kuvaa sekunnissa tuntui alunperin niin saaterin hitaalta, että jätin käyttämättä kokonaan. Ihan hyvin kuvia saa ilmankin, mutta nyt alkaa kyllä jo ikävä iskeä kunnon sarjatulivauhtia. Niinpä siinä sitten päätin painaa nappulan pohjaan ja yrittää ottaa edes ne 3 kuvaa jokaisesta tilanteesta. Ja voi pojat kuulkaa kuinka hyvältä se tuntui! Se tuntui siltä, miltä jalkapallon valokuvaamisen kuuluukin tuntua, ihan parhaalta!



Fiilistelin vielä eilenkin sitä kuinka paljon tykkään jalkapallon valokuvaamisesta. Siitä, kun saan pyydystää tilanteita ja hetkiä kentältä. Ja siitä, kun kamera antaa mahdollisuuden saada sen parhaan kuvan yhdestä tietystä tilanteesta.

Tiedän tarvitsevani uuden rungon, mutta kyllä minä vielä vanhallakin pärjään. Toivottavasti tästä futiskuvauskaudesta tulee paras ikinä!

sunnuntai 24. maaliskuuta 2019

Kannattaako rakkaudesta lajiin -konsepti?

Kun aloin kuvata jalkapalloa aikoinaan, en paljon miettinyt pitäisikö seuran valokuvaajan saada palkkaa työstään. Kuvasin alkuun uteliaisuudesta ja oppimisen kannalta, sillä huomasin ihmisten tykkäävän tosi paljon kuvistani. Sanoivat niiden olevan erilaisia. En ymmärtänyt mitä se tarkoittaa enkä ymmärtänyt myöskään sitä, että työstä tavataan saada palkkaa.

Ahneus nosti päätään silti vähitellen. Kentän laidalla vietetyt tunnit puhumattakaan kuvankäsittelyn ääressä vietetystä ajasta alkoivat mietityttää sen verran, että koin ansaitsevani palkkaa tekemisistäni. Rahaa ei kuitenkaan herunut, joten päätin lopettaa hyväntekeväisyyden. Samaan aikaan kävi sääliksi valokuvaajakollegoita, sillä ilmaiseksi tekemällä olin omalta osaltani polkenut alaa. Olin amatööri, joka vei voita leivän päältä niiltä, jotka valokuvasivat oikeasti työkseen.



Vaikka suomalainen jalkapallo onkin vuosien aikana kehittynyt parempaan suuntaan, ei meidän valokuvaajien tilanne välttämättä sen kummempi oikeastaan ole. On valokuvaajia, jotka tekevät hommaa rakkaudesta lajiin ja on meitä, jotka emme tee yhtään mitään.

Rakkaudesta lajiin on sanahelinää, jota vihaan joka toinen päivä. Kun ihan oikeasti se rakkaudesta lajiin ei tuota oikeastaan mitään. Se kuulostaa varmaan hyvältä seurojen korvissa, vaikka oikeasti he eivät saa sillä yhtään mitään. Se ei tuota heille ammattimaista kehitystä, sillä joka vuosi joku tekijä kyllästyy tekemään ja antamaan kaiken ilmaiseksi. Rakkaudesta lajiin tuo mukanaan vaihtuvuutta, ei jatkuvuutta. Kun ihmiselle maksetaan palkkaa työstä, hän tekee sitä kunnon motivaatiolla ja todellisella rakkaudella. Rahalla saa ammattimaista ja työlleen omistautunutta jälkeä, kun taas rakkaudesta lajiin tarkoittaa useimmiten amatöörien puuhastelua.



Aina kun mietin jonkun seuran näyttävän ulospäin jokseenkin ammattimaiselta, toivon heidän ottavan budjeteissaan huomioon valokuvaajat. Tiedän, että suhteellisen harvassa seurassa ajatellaan valokuvaajia pakollisena kulueränä, mutta minä toivon sitä. Unelmoin jalkapallo-Suomesta, jossa seurojen valokuvaajat saavat palkkaa. Oma unelmani nimittäin olisi olla nimenomaan jonkun seuran valokuvaaja, mutta nykymeiningillä se on hieman mahdotonta.

Tiedän myös, että harvalla futisseuralla kasvaa raha puussa, mutta pitkäjänteisellä työllä ja markkinoinnilla kaikki on mahdollista. Minun unelmani on saada palkkaa tekemästäni työstä ja futisseurojen unelma voi olla kannattava liiketoiminta - ne eivät ole mahdottomia unelmia kumpikaan. Molemmat vaativat ammattimaista toimintaa, pieniä askeleita.

Mitä mieltä sinä olet tästä legendaarisesta rakkaudesta lajiin -konseptista? Onko ammattimaisia jalkapallo-organisaatioita tulossa Suomeen vai mihin suuntaan futiskulttuuri on menossa?

lauantai 23. maaliskuuta 2019

Mennäkö kuvaamaan vai eikö mennä

Sateisen harmaata ulkona, vaikka alunperin piti paistaa aurinko koko päivän. Suunnittelimme jo aikaa sitten käyttävämme tämän päivän ulkoiluun aamusta asti. Suunnitelma tarkentui eilen sen verran, että lähtisimme heti aamusta käymään Wikkellä eli Sokoksella ja Uittamolla yhdessä leipomossa. Näin siis teemme tänään, mutta meidän heti aamusta ei ihan nyt toteudu, kun nukuimme normaalia myöhempään. Vähän myös vaivaa, kun tepsimuijilla on harkkamatsi tasan kello 12 tänään ja se on näiden meidän muiden suunnitelmien kannalta vähän huonoon aikaan.


Sään puolesta tänään ei muutenkaan ole kovin houkuttelevaa lähteä istumaan maailman tuulisimmalle Kupittaa vitoselle, mutta haluaisin kuitenkin kuvata pelin. Täytyy siis katsoa kuinka nämä meidän aikataulut tänään oikein menee ja tuuleeko tuolla oikeasti niin kuin on luvattu vai mikä meininki tässä ilmastonmuutoksen tärvelemässä maailmassa tänään oikein on.


Toisaalta olisi ihana tänään mennä kävelemään joku 8-10 km lenkki, mutta futismatsin kuvaamisen jälkeen se ei ainakaan ole mahdollista. Kuvaaminen vie joka kerta minusta mehut pitkäksi aikaa, ihan kuin olisin itse ollut urheilemassa siellä kentällä. En tiedä mistä se johtuu, mutta epäilen vahvasti jotain raitisilmamyrkytystä. Ei kuvaamisen itsessään niin rankkaa pitäisi olla, vaikka siinä joitakin staattisia pitoja onkin mukana.

Ei kai tässä sen kummempaa tähän hätään. Huomenna palaan asiaan jollakin jalkapalloaiheisella tekstillä! Joko futista tai sen taustoista jotain pientä.

Hauskaa lauantaita ja palataan!

torstai 21. maaliskuuta 2019

Mitä kosmetiikkaa käytän nyt

* postaus sisältää mainoslinkkejä ja osa tuotteista saatu blogin kautta

Kosmetiikka-aiheisia postauksia pyydetään aina välillä, joten täältä tuloo! Tiesittekö muuten, että mua häiritsee tosi paljon välillä, kun puhun joko turkua tai pohojammaata mun instastooreissa? Jään aina itse kuuntelemaan itseäni, kun puhun ja lopulta sekoan sanoissani eikä koko puhumisesta tule yhtään mitään. On vaan niin väärän kuuloista, jos lyhentelen sanoja tai vastaavasti lisäilen tavuja johonkin. En tiedä kiinnittääkö kukaan muu huomiota mun murresanoihin, mutta itsellä särähtää korvaan vähän väliä.

Noh, se kosmetiikka. Elän kosmetiikan suhteen aikaa, jossa tärkeintä on päästä eroon joistakin vanhoista tuotteista, jotta saan uusia käyttöön. Olen saanut jonkun verran testiin tuotteita enkä malttaisi odottaa, että saan korkata ne käyttöön. Toisaalta näissä tällä hetkelläkin käytössä olevissa seassa on blogin kautta saatuja tuotteita myös.


Kasvovetenä minulla on nyt käytössä ihan just käyttöön otettu Farfallan laventelikasvovesi. Vaikuttaa kivalta, hyvin rauhoittavalta kuten laventelista voi päätellä. Farfalla on itselleni hieman vieraampi merkki. Törmäsimme tähän tyttöjen kanssa messuilla viime syksynä ja sain pari putelia testiin. Nyt vasta otin käyttöön tämän kasvoveden ja ainakin ensikokemus on hyvin positiivinen. Farfalla on luonnonkosmetiikkaa eikä heidän tuotteitaan testata eläimillä.

Silmänympäryksille käytän vaihtelevasti Dr Botanicalsin öljyä (täältä) ja Clarinsin voidetta (täältä). Kumpikin pinkkejä puteleita ja kivan kosteuttavia. Etenkin tuo öljy on kyllä hintalaatusuhteeltaan aika erinomainen.



Yövoiteina käytän vaihtelevasti aivan ihanaa ja ylikosteuttavaa ESPAn terapiavoidetta (täältä) ja Cliniquen myöskin hyvin kosteuttavaa voidetta (täältä). Epätoivoisesti yritän kuluttaa ACOn voidetta (tämä) päivisin ja epätoivoista se on siksi, etten malttaisi odottaa sen loppuvan jo. Meillä on viharakkaussuhde sen kanssa. Se ei ehkä ole ihan paras minun iholleni jostain syystä. En oikein tiedä eikö sen teho riitä vai onko siinä jotain ainesosia, jotka eivät vain sovi vai mikä juttu, mutta ACO ei nyt oikein lähde.


Arkimeikkini on tällä hetkellä nopea. Otin Avrilin BB-voiteen (täältä) käyttöön juuri, vaikka sain sen blogin kautta jo viime vuonna. Ihan kiva voide on hän. Ripsivärinä mulla on Lookfantasticin boksin mukana tullut douccen maskara (tämä), joka ei aluksi kovin vakuuttava ollut. Se varisi kuin olisi ollut kovinkin kuiva, mutta nyt viime aikoina se on pysynyt ihan hyvin siellä missä pitääkin. En silti tämän kokemuksen perusteella ostaisi tuotetta. Kulmiin suttaan Glomineralsia ja huuliin ihanaa Boho Green Make Upin huulipunaa sävyssä Capucine (täältä, saatu blogin kautta). Sävy on just täydellinen tähän kevääseen.


Oliko mukana sulle tuttuja tuotteita? Ripsarisuosikkeja saa aina listata kommenttiboxiin, otan mielelläni suositteluja vastaan!

tiistai 19. maaliskuuta 2019

Lenkkeilystä ja itsensä vertaamisesta vuoden takaiseen

Käpsyteltiin joku viikko sitten muutaman kerran vähän pidempi lenkki, joku 8 kilometriä ja mietin, että vuosi sitten tähän aikaan pisin lenkkini oli ehkä 3-5 kilometriä. Kunto (ja reisipalat) on kasvanut ihan huimasti vuodessa!

Viime keväänä kova tavoite oli alkaa taas juosta, mutta hölkkähaaveet unohtuivat, kun tarjolla oli kävelylenkkejä uuden tuttavuuden kanssa. Nyt kun vuosi on kulunut tuosta, olen sitä mieltä, että oli oikeastaan ihan paras rakentaa ensin jonkinlainen pohjakunto ennen kuin edes miettii juoksemista.

Tiedän kävelemisen olevan ajatuksenakin jo aika kamala useimmille ihmisille, koska se on niin hidasta. Niin järkyttävän hidasta. Minusta pitkien kävelylenkkien harjoittaminen maksaa itsensä takaisin lopulta silti. Ainakin minulla on nyt todella hyvä mieli siitä, että ollaan sinnikkäästi viikosta toiseen pyritty ehtimään edes yhdelle vähän pidemmälle lenkille, sillä se näkyy yleisesti olossa, olemuksessa ja jaksamisessa. Jos haluaisin alkaa nyt juosta, uskon sen olevan helpompaa kuin yrittää rakentaa juoksukuntoa täysin nollasta.


Usein sitä saattaa myös lipsahtaa vertailemaan itseään muihin ja muiden suorituksiin, mutta jokainen tietää, ettei se ole järkevää. Siksi onkin hyvä pysähtyä joskus muistelemaan missä oli vuosi sitten menossa. Minä esimerkiksi hölköttelin viime vuoden helmikuussa ainoastaan yhden lenkin ja sen jälkeen sairaistuinkin influenssaan. Maaliskuussa 2018 lenkkejä tuli 4 ja niiden pituus todella oli siinä 3 km pintaan. Tänä vuonna olen lenkkeillyt helmikuussa 8 kertaa ja nyt maaliskuussa on takana 3 lenkkiä, joista lyhin on ollut 4,5 km.



Aina toki nämä mitatut kierrokset eivät ole olleet mitään nopeimman keskivauhdin havittelua vaan on myös ollut niitä päiviä, kun halutaan vain nauttia ulkoilmasta. Käppäillään pari tuntia ulkona ja kilometrejä kertyy se, mitä kertyy. Tämäkin on aivan uutta vuoden takaiseen minään verrattuna ja tykkään muutoksesta. Olen ymmärtänyt, että mitä enemmän ihminen pönöttää sisällä, sitä huonompi vastustuskyky hänellä saattaa olla. Ihminen tarvitsee happea ja siksi kaiken ulkona suoritetun liikkumisen ei tarvitse olla nimenomaan sitä suorittamista. Ulkoilu ja ulkoilmasta nauttiminen on parasta stressinpurkua ♥ Vai mitä mieltä sinä olet? Missä tilanteessa sinä olit elämässäsi vuosi sitten?

sunnuntai 17. maaliskuuta 2019

Harkkamatsi: TPS-SJK 15.3.2019

Perjantaina kello 13:20 toivotin hyvät viikonloput työkavereille ja poistuin työpaikan ovesta vapauteen reppu selässä. Olin pakannut normaalia enemmän tavaraa mukaan aamulla, koska ohjelmassa oli keskellä päivää pelattavan harjoituspelin kuvaaminen Turussa. Jouduin siis lähteä töistä vähän aiemmin kuin yleensä, jotta ehdin pelin alkuun Kupittaalle.

Kurvasin Veritaksen parkkipaikalle niin vauhdilla, että meillä asuva ammattikuski olisi nostanut metelin, jos olisi ollut näkemässä. Lopulta itseäkin alkoi sen verran vaivata, että oli pakko vähän korjata autoa enemmän oman parkkiruudun puolelle ennen kuin kehtasin lähteä vaeltamaan tien toiselle puolelle Kupittaa vitoselle.

Tajusin siinä kävellessä paikalla olevan aika paljon vanhoja tuttuja Seinäjoen ajoilta. Richie, jonka kanssa keskustelin eräästä kuvasta juuri tammikuussa puhelimessa, Lari, jota ilman en edes kuvaisi jalkapalloa tänä päivänä ja Lehtisen Pekka, joka häärää joukkueenjohtajana edelleen. Näiden lisäksi peliä oli katsomassa muutama kenet tunnistin paremmin kuin pelaajat, jotka pyörivät kentän puolella.

Itse asiassa siellä kentän puolella oli jotain normaalista poikkeavaa vaihteeksi tarjolla. Solmu oli jostain keksinyt pukea päälleen TPS-paidan ja kirmaili mustavalkoisessa peliasussa kuin olisi aina tehnyt niin. Nämä tällaiset värinvaihtojutut ovat joka kerta niin saaterin hämmentäviä. Minä en vieläkään pysty ymmärtämään Miro Tenhon Inter-logoa ja saattaa myös hetki mennä, jotta silmä tottuu Solmuun TPS-logolla. Voisivatko he edes varoittaa ajoissa näistä? En selkeästi kuulu mihinkään heppamiesten toimistoon, kun en ole yhtään kartalla muutoksista.











Jos teidän mielestä nämä kuvat ovat vähän eri värisiä kuin yleensä, silmänne on oikeassa. Minä löysin Lightroomista sellaisen asian kuin valkotasapainosäädön, höhö! No okei, olenhan minä tietysti sen aina tiennyt olemassa olevaksi asiaksi, mutta saattaa olla, että olen ollut hieman laiska sen kanssa. Luulen, että tämä on vuosi, kun saarnaan itselleni ja muille: valkotasapaino on kuvan perusasia, jonka päälle voi rakentaa mitä ikinä haluaa, mutta jota ilman koko kuva on perseeellään. Toisaalta, en välttämättä kaivanut näihin valkotasapainoa ihan oikeasta kohdasta, mutta ei nyt juututa pikkuseikkoihin? Valkotasapainohan pitäisi kaivaa esiin täydellisen harmaasta, mutta sitä ei ihan kaikissa kuvissa ollut tarjolla, vaikka sää hyvin harmaa ja sumuinen olikin.








Pelissä toisella puoliajalla minun huomioni vei vastustajajoukkueen eräs sankari, joka kaatuessaan karjui kuin sikaa olisi tapettu ja samalla mennessään hakkasi maata sen verran, että luulin oikeasti sattuvan. Sitten kun näin kuka pelaaja oli kyseessä, muuttui huoli suunnattomaksi ärsytykseksi. Ristuksen filmaaja mietin ja pohdin myös sitä mahtaako mies koskaan oppia, ettei tässä maailmassa saa kaikkea mahdollisimman lujaa huutamalla vaan joskus tulee tilanteita, joissa täytyy osata nöyrtyä ollakseen siedettävä persoona. Ehkä pohjalaiset opettavat hänelle, ettei hän ole sen kummempi kuningas kuin kukaan muukaan Pohjanmaalla. Toivottavasti.

Koska pelissä näkyi pientä sikailua loppua kohti, jäi minulle pelistä hieman kakka maku suuhun. Vaikka Tepsi kyllä voitti ja siinä mielessä oli ilo kuvata matsia. Joskus vain yksittäisten pelaajien tempaukset jäävät vähän liikaa päähän pyörimään ja unohdan kaiken hyvän, mitä näin. Kuvauskeli oli täydellinen ja kylmä tuli vasta toisella puoliajalla. Sitä paitsi tykkään näistä kuvistakin. Pitkästä aikaa tuntuu, että olen osunut niin kuin pitääkin. Omalla tavallani.

Näitkö sinä tämän pelin, millainen mieli siitä jäi? Jääkö sulle päähän jonkun pelaajan sikailu vai unohdatko asian, kun peli on loppunut?

TPS - SJK 1-0

lauantai 16. maaliskuuta 2019

Päivän ohjelmassa messut

Huomenta! Me ollaan lähdössä ihan kohta just Helsinkiin messuille! Sain yllättäen liput tuossa pari päivää sitten, joten mikäpä sen mukavempaa kuin mennä kiertämään messukeskusta ympäri koko päiväksi.



Sain testiin Boho Green Make Upin meikkejä ja niillä sutasin tämänkin päivän meikin. Koko viikon olen käyttänyt heidän paljon ylistettyä ripsaria (mainoslinkki) ja täytyy kyllä myöntää sen olevan aika toimiva. Se kesti eilen jopa futiskuvaushommat! Ajattelin kirjoittaa näistä tuotteista jossain välissä vähän lisää, sillä oon näiden kautta tehnyt aika hauskan luomivärilöydön.

Nyt täytyy varmaan siirtyä sörkkimään piilareita silmiin ja pakata laukku. Meikäläisen menoa tänäänkin voi seurata instastoorin kautta (@marihietala). Hauskaa päivää just sulle!

keskiviikko 13. maaliskuuta 2019

Ajatuksia Curly Girl -metodista

*sisältää mainoslinkkejä

Ah, olen löytänyt uuden uskonlahkon! Aiemmin ajattelin, että voisin perustaa jonkun oman lahkon ja kiertäisin saarnaamassa pitkin pitäjiä uskottelemassa tavallisille tallaajille kuinka juuri minun elämänohjeeni sun muut pelastavat heidät kadotukselta, mutta ei, nyt minun ei tarvitse tehdä niin. Minä löysin jonkun toisen kehittelemän systeemin, joka kokoaa meidät hyväuskoiset ja höynähtäneet ympärilleen toistamaan rituaaleja toinen toistaan paremmilla tuotteilla. Kyse on Curly Girl Method -nimisestä asiasta. Ai vitsit kuulkaa!

Näin Annika Ollilan kuvat hänen hiuksistaan maanantaina instassa ja se oli menoa sen jälkeen. Minä vajosin niin syvälle internettiin, että päädyin katsomaan jopa pari youtubevideota Curly Girl metodista, koska halusin tietää mikä tää juttu nyt ihan oikeasti on. Miten tätä tehdään, mitä tarvitsen tähän jne.

Raivokkaan googlettamisen päätteeksi lähdimme miehen kanssa täsmäiskumatkalle Myllyyn ja hain Glitteristä mikrokuituturbaanin. Rakas kollegani töissä oli revennyt täysin lukiessaan minun instapäivityksestä mikrokuituturbaanista, mutta kyllä, tämä on ihan tosijuttu. Froteepyyhe ei tee hiuksille hyvää ja kun on kyse kiharoista, mikään niitä hajottava ei tietenkään ole sallittua. Ei normaali pyyhe, eikä hiusten harjaaminen. (Jos kiinnostus heräsi, Curly Girl -lahkolaisille on kehitetty ihan omia pyyhkeitä, esimerksi tämä Aquisin turbaani Lookfantasticilta.)

Ruohonjuuresta kävin hakemassa Ole hyvä -hoitoaineen hiustenpesua varten. Tarkoitus on siis pestä hiukset hoitoaineella ja sen jälkeen laittaa vielä latvoihin ihan normaalisti hoitoainetta. En sen enempää tällä erää hussannut tähän asiaan vaan käytän vanhat aineeni loppuun, vaikka ne eivät välttämättä olekaan täysin metodiin sopivia. Metodiin sopiva tuote on silikoniton, sulfaatiton ja alkoholiton.

Pesun jälkeen hiuksiin laitetaan jätettävä hoitoaine ja ilmeisesti myös jokin kiharat kasassa pitävä geelituote. Sitä minulla ei vielä ole, mutta ajattelin hankkia. Moni käyttää kuulemma ihan vaan tällaista L'Orealin geeliä. Jos olisin ollut tästä metodista maanantaina vielä paremmin perillä, olisin tajunnut mennä turbaani päässä nukkumaan. En kuitenkaan tehnyt niin vaan yön aikana kiharani olivat hieman suoristuneet ja tältä pehko näytti aamulla:


Aika pörröinen pää ilman siloittavaa geeliä siis. Fressasin aamulla tukkaa aivan iki-ihanalla Cutrinin öljyllä, koska olen huomannut sen edesauttavan kihartumista ilman tällaista metodiakin.


Eilen lähdimme töiden jälkeen lenkille ja letitin hiukseni. Jäinkin miettimään kuinka syvälle minä haluan mennä tähän uskontoon, sillä elämisestä tulisi ehkä turhan vaikeaa, jos täytyy varoa harjaamista ja muuta normaalia. Hurjan kiinnostunut minä tästä kiharahommasta olen, mutta tosiaan, en pidä asioista, jotka rajoittavat. En myöskään pidä ylimääräisten litkujen kanssa läträämisestä, joten en usko, että viitsisin fressata hiuksiani ihan joka aamu jollain geelillä ja olla harjaamatta hiuksia. Jos kuitenkin alan pestä tukan metodin mukaan ja edes vähän sinne päin yritän hoitaa sitä, kuten kiharaa kuuluu, saisinkohan käkkärää ongitttua esiin silti hieman enemmän kuin normaalisti? Onko siellä puolen ruutua kokemuksia tästä metodista?

maanantai 11. maaliskuuta 2019

Rahapäiväkirja viikko 10

*postaus sisältää mainoslinkkejä

Tämä on postaus, jota en haluaisi kirjoittaa. Olen nimittäin viime viikolla onnistunut tuhlaamaan oikein olan takaa, kröhöm. Ällöttää ja hirvittää millainen loppusumma kaikesta tuleekaan.


MAANANTAI

kahvi 1,20 e
lounas 7 e
laskiaispulla + kahvi 3,20 e
Cubus 22,49 e
Intersport 17,90 e
osteopaatti 50 e

TIISTAI

lounas 7 e
kahvi 1,20 e
Supermarket 1,89 e
Veikkaus 11 e

KESKIVIIKKO 

leipä + kahvi junassa 6,70 e
Sokos 2,50 e
Lush 50,28 e
kinkkujuustocroisant + tee 7,50 e

TORSTAI

lounas 5 e
kahvi 1,20 e

sain tarpeekseni jalkasäryistä, joten ostin magnesiumsuihketta (ja se muuten auttoi!)

PERJANTAI

kahvi 1,20 e
Veikkaus 10 e

LAUANTAI

Cittari 43,96 e


SUNNUNTAI

kakkupala + kahvi 7,60 e
Intersport 79,50 e
Cittari 5,52 e


Cubuksesta ostin farkut -25 % alennuksella, Intersportista ensin maanantaina jumppapallon ja sunnuntaina New Balancet puoleen hintaan. Vähän hirvitti ostaa uudet lenkkarit, mutta jumalainen väri ja paras malli ikinä (tämä) eivät antaneet armoa. Mistään internetistä en ole vaaleansinistä 890 enää löytänyt, mutta se onkin viime syksyn väri.

Lushista kävin hamstraamassa kaikenlaista saippuaa moneen eri lähtöön, mutta en vielä mitään tuotetta ole käyttöön asti ottanut. Satsi sisälsi mm. käsisaippuaa, hoitoainetta ja hierontapalan. 

Lushin ostokset ja nuo muut ns. ylimääräiset hankinnat kustansivat yhteenä 172,67 e. Ruokakaupan kassalle jätin vain 51,37 euroa enkä osallistunut taloutemme syömiskuluihin vasta kuin loppuviikosta enemmän. Ulkona kahvitteluun kului 21,80 e. Junaankin olisi ehkä pitänyt ottaa eväät eikä tehdä hätäisiä ostopäätöksiä kahvikärryn lähestyessä. Yhteensä koko viikko 342,64 e, hrrrr.

Ihan hirveää tuhlailua, hyhhyh. Onneksi harvemmin tulee shoppailtua Lushissa ja juoksukenkiäkin ostelen parin vuoden välein vain. Osteopaatilla käyn kerran kuussa ja sen parempaa paikkaa ei yhdelle 50 euron setelille kyllä ole.

Eipä tässä, tämän viikon elän kukkaro hukassa ja Maarit mielessä, kuten vanha viimevuotinen sananlasku meillä päin menee.

sunnuntai 10. maaliskuuta 2019

Parisuhde Q&A

Joskus aikoja sitten sain instan kautta parisuhdekysymyksiä ja nyt vihdoin vastauksia:

1. Puhelimen välityksellä "tapasitte" ekan kerran, mutta millainen oli teiän ensimmäinen oikea tapaaminen? Oliko rakkautta ensisilmäyksellä ja kumpi teki aloitteen, että tutustuitte toisiinne myös työn ulkopuolella?

Nähtiin tois puol jokke eräänä sunnuntaina. Menin förillä yli ja siellä tuo toinen odotteli kaiteeseen nojaten. Otettiin kuvia itsemurhasorsista ja käytiin pienellä kävelyllä. Mietin notta onpa siinä pitkä ukkeli.

Minä sen aloitteen taisin tehdä, kun pyydystin tyypin tankkipelistä, vaikka hän kyllä taisi niitä sunnuntaitreffejä ehdottaa. En tiedä oliko se ihan rakkautta ensisilmäyksellä, mutta jotain taisi tapahtua, kun tapaamisesta jäi niin hyvä mieli.


2. Mihin ihastuitte toisissanne?

Minä ihastuin siihen kuinka mukava oli jutella. Ihan mistä vaan ja kaikesta. Jotenkin tuntuu, että Joni on ensimmäinen ihminen maailmassa kenen kanssa puhuminen on niin luontevaa ja vaivatonta. Jonin vastaus tähän oli, että oli ihanaa viettää aikaa yhdessä.

3. Toisen parhaat puolet?

Joni on niin kiltti ja ihanan rauhallinen. Minussa parasta kuulemma on nauru ja söpöys.


4. Toisen huonoimmat puolet?

Tää oli vaikea, kun Joni on ainakin ihan täydellinen. Paitsi hän ei anna mun kiukutella tai ylipäätään murista ikinä. Mrr. Minä taas oon vähän sotkuinen, höhö!

5. Miten yhteiselo on sujunut? Miten jaatte esim. kotityöt ja taloudenhoidon?

Tähän on selkeä kaava ja se menee näin: Mari sotkee, Joni siivoaa.


6. Millaisia tulevaisuuden suunnitelmia teillä on vai elättekö enemmän päivä kerrallaan -tyyppisesti suhteessanne?

Ruvetaan somevaikuttajiksi ja lähdetään kiertämään maailmaa. No okei, voisi hankkia omakotitalon ja paljon eläimiä. Näitä odotellessa eletään vaan päivä kerrallaan.

7. Mistä riitelette vai riitelettekö ollenkaan?

Ei me oikein riidellä.


Tuliko vielä mieleen jotain, mitä haluaisit tietää?