perjantai 19. huhtikuuta 2019

Toisenlainen alkoholiongelma

Huomenta! Nukuttiin vähän myöhempään kuin olin ajatellut, mutta tuli kyllä valvottuakin normaalia pidempään, kun oli kaikkea puuhaa pääsiäistä varten. Leipastiin ensin pizza ja sitten kinderpiirakka, jota en ollutkaan tehnyt moneen vuoteen. Käytiin lenkillä (juostiin taas pätkä!) ja kaupassa, jonka jälkeen vasta kerkesi pesemään pyykkiä ja pohtimaan mitä kaikkea tarvisi pakata mukaan, kun lähdemme Ähtäriin.

Ähtärin reissu on taas ajankohtainen. En edes muista kuinka pitkä perinne Ähtäri pääsiäisenä oikein on, mutta sinne mennään taas ja Joni pääsee mukaan toista kertaa. Hän lähti mukaan vuosi sitten keskelle tuntemattomia pohjalaisia, mutta ei se tainnut loppujen lopuksi edes olla kovin hankalaa, sillä meidän Ähtärin porukka on kaikki jotenkin niin lupsakoita. Sinne voi tulla kuka vaan eikä tarvitse kauaa ihmetellä miten päin olisi, kun voi huomata, että meidän kanssa on tärkeintä olla justiin niin kuin on eikä mitään muuta.


Käytiin eilen myös Alkossa. En tiedä milloin viimeksi olen ostanut sieltä jotain, mutta eilen ostin. Alkoholitonta skumppaa! Minulla on sellainen pieni alkoholiongelma tässä, etten ole juonut tammikuisen Urheilugaalan jälkeen pisaraakaan alkoholia. Perimätieto kertoo, ettei pitkän tauon jälkeen kannata eikä saa juoda itseään tainnuksiin, koska siinä voi käydä huonosti.. Niinpä minä nyt olen hoitanut tämän pääsiäisjutun sillä tavalla heikon puoleisesti, kun en ole treenannut pohjalaista tapaa juoda ihan koko valtakunnan kautta, kuten sanontakin sanoo.

Miten tässä näin pääsi käymään? Entisaikojen kunnon litrahuuli ei ole juonut alkoholia koko vuonna? Juu niinpä. Me ollaan vaan lenkkeilty, urheiltu ja ulkoiltu kaiket viikonloput. Ei siinä mitään viinaa kerkeä juomaan.


Ajattelin kokeilla varovaisesti edes yhtä lonkeroa. Voi vain olla, ettei sen enempää mene alas. Ajatus humalasta tuntuu todella kaukaiselta ja vaivaannuttavalta tilalta. Onko siellä puolen langoilla ketään kellä on kokemusta pitkän tauon jälkeen alkoholin nauttimisesta? Kannattaako juoda ollenkaan?

Seikkailut Ähtärissä vuonna 2018, 2017, 2016 ja 2015.

tiistai 16. huhtikuuta 2019

Arkiherkku: mansikkarahka

Kun olin teini, äiti teki usein herkkuhampaan kolotukseen mansikkarahkaa. Ei siis sillä, etteikö meillä olisi muutenkin herkuteltu, mutta siis mansikkarahka kaikessa terveellisyydessään on vaan ihan ylihyvää.

Olen ollut vuosia syömättä mansikkarahkaa, kun ei vaan ole tullut itse tehtyä. Noin pari viikkoa sitten eräänä perjantai-iltana tuli yhtäkkiä olo, että nyt on muuten saatava mansikkarahkaa ja niin me sitten teimme heti lauantaina sitä. Tai siis mies teki, minä nautin lopputuloksesta.


Mansikkarahkan tekeminen on hyvin yksinkertaista. Tarvitset:

1 purkki maitorahkaa
1 purkki kuohukermaa
mansikoita
vaniljasokeria

Vatkaa kerma, ripauta vaniljasokeria maun mukaan (mitä vähemmän, sen terveellisemmän makuista rahkaa) ja sekoita rahkan sekaan. Heitä vielä mansikat mukaan ja rahka on valmis.




Tätä on nyt pitänyt saada 3 kertaa hyvin lyhyen ajan sisään eikä siihen oikein kyllästy. Toimii niin hyvin viikonloppuna jälkkärinä, välipalana ja viimeksi eilen iltapalana pienen treenin jälkeen. Ootko sä herkutellut mansikkarahkalla?

sunnuntai 14. huhtikuuta 2019

Naistenliiga: TPS - KuPS 13.4.2019

Eilen vihdoin alkoi Naistenliiga turkulaistenkin osalta. Marssimme Turun Urheilupuiston yläkentälle ajoissa ennen yhtä, joten ehti hyvin vaihtaa kuulumisia kuvaajakollegoiden kanssa pitkän talven jälkeen ja tsekata millaisia mokkapaloja buffetissa on tarjolla, mmm. Minusta kaikkien ihmisten kannattaisi käydä kahvilla futismatseissa eikä missään ostoskeskuksissa, sillä 3 euron pullakahvit itse ainakin nautiskelen paljon mieluummin kuin puolet kalliimmat. Futismatseissa sitä paitsi leipomukset ovat oikeasti äitien tekemiä ja samalla näkee myös sitä jalkapalloa.

Naisten ja miesten jalkapallossa on jostain syystä eroa. Naisilla on niin kova vauhti päällä jatkuvasti, etten minä ehdi somettaa kunnolla. Toisella puoliajalla en edes halunnut, koska peli oli niin jännittävä.









Kuvaaminen taisi olla pientä hakemista, kun en minä naistenkaan joukkueesta tunne kaikkia naamoja samoin kuin joskus ennen. Vanhat tutut ovat vaihtaneet seuraa ja tullut uusia tilalle, mutta onneksi tilanne korjaantuu, kun vaan käy ahkerasti kuvaamassa. Alkaa tunnistaa muitakin kuin kapteeni Urosen ja Niemen Inkerin.






Kaikin puolin oli kuitenkin mukava käydä kuvaamassa peliä. Yläkenttä on tosi kiva paikka kuvata, koska siellä voi myös istua maassa, toisin kuin Veritaksella (kenttä ei ole niin kupera) ja se, että saa kahvia ja muita virvokkeita, se vaan kuuluu pelitapahtumaan. Naisten peleissä ei myöskään koskaan ole tylsää.

Seuraavan kerran pääsen kuvaamaan näitä emäntiä lauantaina 27.4. Tulee muutenkin kahden viikon kuvaustauko jalkapallosta, kun välissä on pääsiäinen ja silloin on ihan muut asiat mielessä.

TPS - KuPS 2-1

lauantai 13. huhtikuuta 2019

Silmälääkärin tuomio silmistäni ja apua kuiville silmille

* postaus sisältää mainoslinkkejä

Aivotärähdyksen jälkeen minulle määrättiin kokovartalojumin helpottamiseen lihasrelaksanttia, jonka varoitusteksteissä lukee silmänpainetaudista jotain. Muistin, että minun olisi pitänyt käydä silmälääkärin vastaanotolla jo puoli vuotta sitten, koska olen todennäköisesti ikuisessa silmänpaineseurannassa. Niinpä heti seuraavana arkipäivänä varasin soittoajan lääkärille lähetettä varten.

Sain lähetteen ja aikaa kului ennen kuin olin valmis ottamaan härkää sarvista varatakseni ajan kivalle silmälääkärisedälle. Aikaa kului niin paljon, että jouduin soittamaan uudestaan lääkärille, koska lähetteeni oli vanhentunut vain kaksi päivää aiemmin, kun olisin vihdoin ollut valmis hoitamaan sen silmäläärihomman.

Minulle on vähän kasaantunut kaikenlaisia ns. virallisempia juttuja, jotka tässä täytyisi hoidella, joten päätin aloittaa silmälääkäristä, koska se on näistä se kaikkein pahin vitsaus. Stressasin koko juttua varmaan kaksi päivää ennen h-hetkeä ja vielä odotushuoneessakin jännitti vähän turhan paljon.

Loppujen lopuksi silmänpaineen mittaus eikä silmänpohjien tutkiminen eivät kumpikaan olleet niin hirvittäviä asioita, että olisi tarvinnut siirtää käyntiä monta kuukautta ja vielä stressata siihen päälle. Ne olivat nopeasti ohi eikä silmien puudutuskaan kestänyt kuin sen pari tuntia. Pupillit alkoivat myös hiljalleen palautua.


Silmäni saivat terveen paperit ainakin melkein. Ainoa "vika" niissä on niiden järjetön kuivuus. Sain määräyksen alkaa käyttää silmätippoja aamuin illoin, aina kun käytän piilareita ja aina kun lähden lenkille tuuliseen säähän.

Kuivien silmien oirekirjo on yllättävän laaja: kirvely, roskantunne, punoitus, kutina, ärsytys, vetistys, polttelu, kuivuudentunne, valonarkuus, väsyneet silmät, näöntarkkuuden vaihtelut, helposti ärtyvät silmät ja vetistely. Minulla oireena ovat olleet ainakin väsyneet silmät, tuo näöntarkkuuden vaihtelu, punoitus aamuisin ja valonarkuus. Varsinkin valonarkuus oli minulle uutta tietoa, sillä viime kesänä sitä googlettaessani sain tuloksia vain liittyen johonkin a-vitamiinin puutteeseen.

Silmien kuivuuteen on olemassa omia omegoita, mutta ne menevät nyt vähän kategoriaan miksi syödä tyrniöljyä purkista, kun sitä voi syödä tyrnistäkin? Jos jotain kuitenkin kiinnostaa, esimerkiksi tämä valmiste on silmiä varten.


Minä käytän nyt iltaisin Oftageliä (täältä) ja päivisin vetisempää Oculacia (täältä). Jälkimmäistä en tosin ole vielä testannut, mutta tänään laitan ennen kuin lähden kuvaamaan Tepsinaisten kauden ekaa matsia yläkentälle päivällä.

Tällainen pieni kuivien silmien tietoisku tähän aamuun. Höpöttelin tästä jo instastoorissani vähän, mutta tässä nyt sitten vähän enemmän aiheesta.

Hauskaa lauantaita teille ja muistakaa tekin pitää silmien terveydestä huolta!

tiistai 9. huhtikuuta 2019

Rahapäiväkirja viikko 14

* postaus sisältää mainoslinkin

Noin reilu viikko sitten päätimme yhteistuumin poikaystävän kanssa lopettaa työpaikkaruokaloissa lounastamisen ja alkaa tehdä lounaseväät kotona. Tavoitteena ensisijaisesti vähentää ylimääräistä suolan syömistä, koska en itse niin kovin suolasta välitä ja toisaalta hauska nähdä kuinka paljon se vaikuttaa taloudellisesti.

Kokeilua on takana nyt reilu viikko ja tykkään muutoksesta. Vaikka se vaatiikin paljon enemmän suunnittelua, olen vihdoin valmis tähän. Listaan puhelimeen kaupasta ostettavat asiat ja sitten vaan menoksi pitkin Prismaa. Tällainen ruokasuunnittelu helpottaa myös omalla tavallaan vapaa-aikaa, kun kaupassa ei tarvitse rampata harva se päivä vaan voi ihan rauhassa mennä lenkille tai harrastaa muuta liikuntaa.

Ja kyllähän tämä näkyy kulutuksessa:

MAANANTAI

töissä kahvi 1,20 e
S-Market 5,93 e


TIISTAI

töissä kahvi 1,20 e

KESKIVIIKKO

töissä kahvi 1,20 e
S-Market 8,75 e
osteopaatti 50 e


TORSTAI

lounas 5 e
töissä kahvi 1,20 e

PERJANTAI

töissä kahvi 1,20 e

LAUANTAI

kahvi + munkki 5,10 e
Prisma 28,98 e
lotto 1,50 e

SUNNUNTAI

Flipbelt (tämä) 27,90 e
kahvi + mustikkapiirakka 7,40 e


Yhteensä koko viikolla hussasin 146,56 euroa, mikä on tosi vähän aiempiin viikkoihin verrattuna. Tähän mahtuu ulkona kahvittelua ja tuon Flipbeltin hankinta Vauhtisammakon juoksumessuilta, joten ei tosiaan kovin paha loppusumma.

Jos rahapäiväkirjaan on siis uskominen, lounaseväiden tekeminen on tullut jäädäkseen. Ainakin tietää, mitä syö ja rahaa todella säästyy!

sunnuntai 7. huhtikuuta 2019

Harkkamatsi: TPS - KTP 6.4.2019

Kävin eilen kuvaamassa jalkapalloa mahdottoman tuulisella, mutta onneksi aurinkoisella Kupittaalla. Kupittaa 5 ei petä koskaan mitä tuuleen tulee, se on varma asia tässä muuten niin arvaamattomassa ja yllätyksiä täynnä olevassa maailmassa.







Sain istua aika pitkään kummallakin puoliajalla tekemättä yhtään mitään. Onneksi Irkku oli katsomassa peliä koiransa Alpon kanssa, joten oli joku, jolle höpötellä siinä hyökkäyksiä odotellessa.

KTP näytti kentällä aivan Ilvekseltä, mutta kuulostivat joltain muulta. Toisella puoliajalla korviini kantautui joukkueen sisäistä pään aukomista ja mietin, että tuolla joukkuepelillä ette varmaan enää tähän hätään pysty rakentamaan mitään kehittävää. Jouduin lähteä kesken matsin pois, mutta ilmeisesti en menettänyt mitään, koska lopputulema oli sama kuin jo ennen toista puoliaikaa.






Siitä päätellen kuinka tylsää minulla oli suurimman osan ajasta, TPS joutui vähän tekemään hommia, jotta pääsi rakentelemaan hyökkäyksiä. Vaikuttaa siis siltä, ettei mikään kausi jalkapallossa helppo ole joukkueelle vaan töitä se vaatii. Ja jos nousu on jälleen tavoitteena, töitä riittää tosissaan. Ykkösen kausi Tepsilä alkaa vasta 27.4., joten aikaa on vielä valmistautua pieni hetki.

TPS - KTP 2-1

lauantai 6. huhtikuuta 2019

Sääliä saa ilimaaseksi, mutta kateus pitää ansaata

Huomenta! Tänään on tulossa tosi lämmin päivä, niin ihanaa! Uusi yritys mennä kuvaamaan jalkapalloa, kun viime viikon lauantai meni vähän reisille sen suhteen. Peli alkaa 13:15 Kupittaalla ja kyse on harkkamatsista TPS-KTP. Tästä alkaakin lähes jokaviikkoinen jalkapallon valokuvaus -putki. Viikon päästä alkaa jo Naistenliiga, Veikkausliiga on jo alkanut ja Ykkönen sitten joskus myöhemmin.


Tällä viikolla olen miettinyt ihmisiä, heidän ongelmiaan, ihmissuhteita ja tyrniöljyvalmisteita. Aloitetaanko helpoimmasta? Miksi kukaan haluaisi syödä purkista tyrniöljyä sisältäviä kapseleita, kun tyrniöljyä voi syödä ottamalla pakasteesta tyrnin ja laittamalla sen suuhun? Vaikka se on jäässä, se sulaa suuhun ihanasti ja sen pienen siemenen sen sisältä voi jältätä lopuksi rikki. Saman kysymyksen voisin esittää myös mustaherukoihin liittyen, vaikka niitä en kyllä popsi jäisinä, mutta popsin nyt kuitenkin.

Ihmiset sen sijaan ja heidän ongelmansa. Niitä näkyy ja kuuluu esimerkiksi instastooreissa ja sitten on sellaisia, jotka ovat joskus olleet osa omaa elämääni, mutta eivät välttämättä enää. En ehkä saa avattua tähän täysin kaikkea, mutta jos nyt sanotaan vaikka tämä: negatiiviset ihmiset ympärillä saastuttavat kenen tahansa elämäniloisen mielen. Esimerkkinä tämä: suutun joka kerta, kun kuulen jonkun torppaavan jonkun toisen unelmia enkä vain kertakaikkiaan ymmärrä kyseistä toimintamallia. Peppiina on niin oikeassa tässä: älä ikinä kuuntele ketään muuta, jos asia koskee sun omia unelmia.


Minullakin on unelmia, jotka aion toteuttaa joku päivä. Niistä on ihana puhua ystävien kanssa, kun kukaan ei ole tuomassa tiskiin mitään realistisia asianhaaroja vaan he antavat minun touhottaa rauhassa. Ja niin sen kuuluu ollakin. Miksi ystävieni pitäisi pelätä mitään puolestani? Unelmien torppaajat aina sanovat pelkäävänsä toisen puolesta, vaikka oikeasti kyse on itsekkyydestä ja siitä, että he pelkäävät omasta puolestaan. He pelkäävät, että jäävät yksin tähän surkeaan ihmisten ylikuluttamaan maailmaan. Tai ehkä kyse on myös kateudesta? Unelmien torppaajat eivät koskaan uskalla itse repäistä ja tehdä sitä, mistä haaveilevat. He kuvittelevat unelmien olevan elämäniloisten ihmisten turhaa höpinää, vaikka oikeasti unelmien tavoitteluhan on elämää. Pää edeltä pusikkoon vaan, niin se elämä opettaa.

Otsikkona tälle postaukselle yksi parhaista eteläpohjalaisista sanonnoista. Toinen hyvä on tämä: ei niin suurta ojaa nottei sinne oma lehemä mahtuusi. 

Hyvää lauantaita teille! Muistakaa sanoa kaikille elämänkieltäjille tänäänkin, notta oo kuule hilijaa ja keskity vaan omiin ongelmiis.

torstai 4. huhtikuuta 2019

Oivallus fyysisestä hyvinvoinnista

Kävin eilen osteopaatilla, kuten pyrin joka kuukausi käymään. Ensimmäistä kertaa osteopaatille mennessä lantioni ei tuntunut edes kovin pahalta ja suurimpana vaivana oli oikeastaan vain toimistotyöläisen ihanasti jumissa olevat niskat.

Hakeuduin aikoinaan osteopaatille puolivahingossa, kun tarkoituksena oli oikeastaan löytää hieroja jostain näiltä seuduilta. Sain suosituksen yhdestä ukkelista, joka nyt sattui olemaan myös osteopaatti. Silloin ongelmani ihan todella oli mun lantio, joka siis oli ihan vinksallaan. Alaselässä naksui joku jokaisella askeleella, kun kävin lenkillä ja jokaisen lenkin alussa rintaranka hitsasi kiinni niin, etten saanut henkeä.

Tuosta on nyt aikaa 1,5 vuotta. Osteopaatilla käymisen lisäksi vuoden verran tässä on tullut harrastettua kävelylenkkeilyä säännöllisesti ja aina eri alustoilla. Metsä olisi paras nilkkoja ja jalkapohjia ajatellen, mutta ne lenkit ovat olleet harvassa kevättalven aikana. Isommat lihakset ovat kuitenkin saaneet sopivasti ärsytystä vuoden aikana ja viimeisen kuukauden on tullut tehtyä myös lihaskuntojuttuja kotosalla sekä venyteltyä. Kaiken tämän yhdistelmänä olen saanut pidettyä lantioni koossa.


Elämäntapamuutoksen varrelta on helppo huudella, mutta pakko sanoa tämä: vie vuosia, että saa itsensä oikeasti hyvään fyysiseen kuntoon. Että lihakset alkavat pitää minut koossa eivätkä niveleni enää napsu ja naksu jokaisella liikahduksella. Eikä tähän edes riitä pelkkä ulkoilu vaan täytyy huoltaa lihaksia ja ennen kaikkea antaa niille erilaista ärsytystä eri lajeilla sekä liikeradoilla.

Tai sitten kaikki on vaan minun kohonneen D-vitamiinitason ansiota. Höhö! No ei vaan, kyllä minulla on paljon "joustavampi" olo, kun ponnistan paikasta toiseen eikä se johdu pelkästään jostain rasvaliukoisesta pilleristä.


Jos joku siellä ruudun toisella puolella haaveilee elämäntapamuutoksesta tai on jo matkalla: jatka samaan malliin! Se palkitsee joka päivä vähän, vuoden ja vuosien päästä ihan kunnolla!

tiistai 2. huhtikuuta 2019

Mielenrauhaa helposti ja läheltä

Kun alkaa tuntea itsensä ylikuormittuneeksi, on viimeistään aika pysähtyä ja ymmärtää tarvitsevansa lepoa. Kaikista paras tilanne on, kun osaa tasapainottaa elämäänsä eikä koskaan päädy ylikuormittuneeseen tilaan. On olemassa nimittäin yksi kikkakolmonen, mikä edesauttaa tasapainon ylläpitämistä. Kun menee metsään. Tai johonkin luontoon. Jonnekin, minne ei kuulu liikenteen melu.


Me kävimme perjantaina pienellä lenkillä jossain tuolla Raision perämetikössä, mikä on siis aivan asutuksen vieressä. Siinä on pieni kiva metsikkö, jonka läpi virtaa puro. Tykkään siitä purosta. Tällä kertaa se pauhusi kuin koski, mutta silti sitä oli kiva katsella. Aurinko oli juuri laskemassa ja joka puolella oli todella rauhallista. Ihan väkisinkin siinä omakin mieli rauhoittuu, vaikken nykyään mitenkään erityisen ylikierroksilla muutenkaan koskaan ole.





Koska lenkki metsässä jäi hieman lyhyeksi, veimme kamerat autoon ja kävimme löntystelemässä vielä hetken lähistöllä. Ihmettelimme taloja ja niiden pihoja, kunnes eteemme avautui ihana maalaismaisema yhden mäen päältä. Ei ihminen tarvitse välttämättä edes metsää vaan minulle ainakin riittää peltomaiseman näkeminen siihen, että tunnen itseni täysin stressittömäksi. Aurinko värjäsi taivasta punaiseksi, vain peurat puuttuivat pelloilta. Ihana, raikas kevätilta.