tiistai 23. huhtikuuta 2019

Arpainen päämääränä, Lehtimäen kautta

Googlettelin sunnuntai-iltana lähiseudun luontopolkuja ja törmäsin juttuihin Arpaisesta, jonka alueella kulkee muutamia polkuja Suomenselän harjumaisemissa. Kuvat harjun päältä näyttivät niin hienoilta, että sinne oli päästävä myös itse.

Katsoin googlemapsista mistä Arpaiseen pääsee, mutta en sen kummemmin ajatellut asiaa. Olen liikaa tottunut Turun seudulla, että sen kun ajaa luontopolkumetsien parkkipaikoille ja lähtee metsään. Se ei olekaan täällä erämaassa ihan samanlaista. Mies oli fiksumpi ja tutki missä Arpaisten parkkipaikat ovat. Lähdimme yrittämään pohjoiselle parkkipaikalle, joka sijaitsee osoitteessa Haasia-ahontie 400. Ajoimme ensin Ähtäristä Niemisvedentietä pitkästä, kunnes käännyimme Löytömäentielle ja hetken päästä Haasia-ahontielle. Haasia-ahontie oli muuten hyvä, mutta Rantatien risteyksessä se jatkui lumihankena. Siitä olisi ollut 4 kilometriä vielä Arpaisten parkkipaikalle. Käännyimme takaisin ja yritimme nähdä mihin aiemmin tien yli lentänyt teeri oli pinkonut.

Diesel oli jo lähtiessä aika lopussa, mikä ei myöskään ollut ehkä paras lähtökohta erämaaseikkailulle. Oikein kaupunkilaiset liikenteessä. Minä stressasin hupenevasta polttoaineesta niin paljon, että oli lähdettävä Lehtimäelle tankkaamaan. Sinne oli kuitenkin vain 25 kilometriä matkaa.

Pysähdyimme 4 kertaa kuvaamaan lintuja.  Ensin teeriä, sitten maakotkaa ja haukkaa, joutsenia sekä lopuksi pellollisen verran sekalaista seurakuntaa hanhista joutseniin.



Maakotkan ja haukan kuvaamisessa tuli kiire, kun he pyörivät koko ajan etäämmälle puiden yläpuolella. Minä yritin sohia vanhalla 70D:lläni ja Sigman pitkällä putkella, mutta ei ole kotkan kuvaaminen ihan sama kuin jalkapallon valokuvaus. Taivaalla ei ole mitään kiintopistettä, josta voisi hakea tarkennuksen paitsi jos vahingossa osuu siihen lintuun. Minulla ei tässä nyt ole yhtään kuvaa siitä kaksikosta, kun en tiedä aikooko miesolento laittaa jossain vaiheessa instaan jotain vai ei. Voin vaikka itse vilauttaa omassa instastoorissa tänään yhtä kuvaa.

Lehtimäen tankkausreissun jälkeen ajoimme takaisin tukikohtaan, söimme ja lähdimme uudestaan yrittämään sinne Arpaisten harjulle. Sinne on toinenkin lähestymissuunta, Ähtäristä Rämäläntietä ja sieltä paria muuta pikkutietä pitkin. Viimeisin tie oli ihan järkyttävä, vähän turhan upottava. Sitäkään kautta emme päässeet autolla asti parkkipaikalle ja ihan hyvä niin, sillä pösö olisi varmaan uponnut sinne. Itselläkin meni jalka läpi tiestä paluumatkalla, eww.





Hieno paikka Arpainen silti oli. Emme toki käyneet kovin syvällä metsässä, kun oli sen verran lunta ja polut olivat hieman vaikeakulkuisia harjujen alaosissa. Soiniin päin menevä harjun päällä kulkeva polku vaikutti ihanalta juosta eikä maisemissakaan vikaa ollut.

Takaisin ajellessa näimme taas jonkun haukan ja vähän matkan päässä teeri istui puussa. Tai mikä lie metsoeläin mahtoi olla.



Tämän retkeilyn jälkeen maistui kodassa paistettu makkara ja iltasauna. Nyt tuntuu vähän jaloissa, kun on tunkattu harjuja ylös ja ylipäätään auringon lämmittämässä lumihangessa. Tarinan opetus: erämaahan lähtiessä kannattaa tutkia ilmakuvista millaisia teitä on tarjolla, missä luontopolkujen parkkipaikat ovat ja etsiä instasta viimeisimmät päivitykset paikoista missä kunnossa polut ovat. Ainiin ja auto kannattaa tankata ennen kuin lähtee mihinkään.

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti