torstai 30. toukokuuta 2019

Yhden pisaman tarina

Kun olin lapsi, mulla oli naama täynnä pisamia. Teininä luin lehdistä kaikki pisamiin liittyvät jutut, koska joku muukin olisi epätoivoisesti halunnut pisamista eroon. Lehdissä ei ollut mitään taikatemppua, jolla pisamista pääsisi eroon vaan niiden neuvot liittyivät vain pisamien peittämiseen. Minä kyllä käytin meikkivoiteita ja puuteria, enkä nyt enää muista sainko pisamia piiloon, koska lopulta unohdin koko asian. En kokenut tärkeäksi kuluttaa energiaa sellaisen asian miettimiseen, jolle en tässä elämässä voi mitään. Pisamat vain ovat, jos niitä on.

Vuodet vierivät, unohdin pisamat ja lopulta ne katosivat naamasta. Ne siirtyivät käsiin. En ole ihan varma tykkäänkö pisamista käsissäni, mutta sille nyt en ainakaan mitään voi. Viime vuosina olen alkanut kaivata pisamia takaisin naamaani ja olenkin pohtinut olenko itse aiheuttanut sen jotenkin, että ne katosivat.

Kasvojeni iho on omaan silmääni usein aika punainen. Ei siis ihme, ettei sen alta näy pisamia. Olen myös hoitanut sitä turhan huonosti väärillä tuotteilla kuluneen talven ja kevään aikana, mutta en viitsinyt puteleita heittää menemäänkään vaan käytin ne kiltisti. Vuosia ennen tätä olen hoitanut ihoani vielä huonommin, joskus 10 vuotta sitten en kosteuttanut naamaani ollenkaan. Ei ihme, että muuttuu punaiseksi vähitellen? Ja ruokavaliosta jos nyt ei puhuttaisi tässä yhteydessä ollenkaan.



Nykyisellään ihoni alkaa kai vähitellen voida paremmin, kunnes taas vaihdan kosteusvoidetta ja se joko sopii tai ei sovi. Ruokavalioni on myös suhteellisen hyvällä mallilla, jos nyt ei ajatella sitä, että tälläkin viikolla on tullut joka päivä syötyä vähän pullaa. Ja suklaata. Ja jäätelöä. Suurimmat kaikista silti: olen pitänyt edelleen huolta d-vitamiinin saannista sekä alkanut taas syödä rautaa vähän enemmän. Ne molemmat vaikuttavat ihoon (ja kaikkeen muuhunkin).

Tällä viikolla vessan peilin edestä tuli lähtö eräänä iltana, laukkasin makuuhuoneeseen ja kiljuin Joni, Joni, mulla on yks pisama!! Hän katsoi kunnon valon kanssa, mutta ei huomannut. Piti taluttaa pesuhuoneeseen ja näyttää. Siinä se on nenänvarressa. Yksi pieni likaiselta näyttävä läntti, joka ei lähde pesemällä pois (joka toki saattaa olla myös kesakko, joku tummempi ja aikuisempi versio pisamasta).

Olen niin onnellinen yhdestä pisamasta. Toivottavasti ne tulevat kaikki takaisin!

tiistai 28. toukokuuta 2019

Lenholmin luontopolku

Viime viikolla tuli otettua vähän rauhallisemmin liikunnan suhteen, mutta lauantai-iltana suuntasimme Paraisille kiertämään Lenholmin luontopolun. Innostuin ajatuksesta, kun kuulin alueella laiduntavan vapaana karvalehmiä. Ne hassut lehmäeläimet etutukalla, tiedättehän. Tunnetaan myös normaalien ihmisten kielellä ylämaan karjana.

Luontopolku kiemurtelee metsässä ihan merenrannan tuntumassa ja ihmeteltävää riittää, sillä metsä on vanha tammilehto ja alueella kasvaa monia uhanalaisia kasveja. Vastaan tuli kukkia, joita en ole muualla koskaan nähnyt, mutta tietysti myös ihan perinteisiä kieloja ja metsätähtiä. Muutamissa puissa kasvoi sammalta ja jälkikäteen sainkin tietää alueella kasvavan myös erittäin harvinaista jalokultajäkälää, jota ei missään muualla kasva tammissa kuin Lenholmissa.

Niitä karvalehmiä emme nähneet, mutta tavallisia kyllä. Siellä ne laiduntivat vasikat mukanaan.







Alueella sanotaan elävän myös uhanalaisia hyönteislajeja, mutta niistä kaikista me nappasimme mukaamme turhan hyvin kukoistavaa lajia edustavan punkkieläimen. Sellainen kipitti meistä toisen rinnassa ja nyt täällä onkin sitten opiskeltu lähes kaikki punkkien levittämistä taudeista, niiden oireista, punkkien hajuaistista ja montako jalkaa niillä on missäkin vaiheessa elämää. On tehty punkkitarkastukset joka ilta ja olen konttinut pitkin lattioita, ettei niitä vain ole tullut vaatteiden mukana tänne. Mitään muuta ei silti ole löytynyt kuin yksi onneton pirulainen, joka ei edes suostunut heittämään veiviään, vaikka kuinka yritettiin.

Kaunis paikka punkeista huolimatta tuo Lenholmin alue. Jonain kauniina kesäpäivänä olisi kiva käydä vielä uudestaan, sillä alueella pyörii reilu 300 perhoslajia.

sunnuntai 26. toukokuuta 2019

Kakkonen: SalPa - KaaPo 24.5.2019

Suomalaisessa jalkapallossa hyvää on se, että lähes aina löytyy joku peli, jos kaipaa aladivareita hengaillakseen ulkona katsellen peliä tai jos haluaa lähteä ihan valokuvaamaan. Me päätimme perjantaina suunnata Saloon kuvaamaan paikalliskamppailua, jossa Salon Palloilijat saivat vieraakseen Kaarinan Pojat. Puhun monikossa, sillä miesolentokin oli kuvaamassa tällä kertaa.













Ajattelin ennen peliä, että SalPa olisi vienyt, mutta kyllä se taisikin olla KaaPo, joka hallitsi. KaaPolla ainakin oli enemmän yritystä tehdä maaleja, eivätkä ne kaikki edes yritykseksi jääneet.


Kärrynpyöriä tehneellä pallotytöllä riitti ihailijoita toisella puoliajalla. Jotkut pojat tulivat aidan taakse huutelemaan ja kyselemään kaikkea pelipallon saamisesta tytön juomapullosta juomiseen. Pallotyttöjen kaitsija komensi tyttöä puolen tunnin jälkeen keskittymään peliin, vaikkei se nähdäkseni tytön vika ollut, kun häntä häirittiin.


Joutsenlauma taivaalla ja joutsenlauma kentällä olivat erilaista katsottavaa. SalPan numero 17 nousi suureen suosioon minun silmissäni ja jaksoin papattaa hänestä kotona vielä eilenkin. Oikein eri epeli. Hänestä tulee varmaan vielä joku päivä hyvä tuomari, olen nimittäin kuullut tuollaisista omat säännöt kentällä omaavista pelaajista tulevan mahtavia tuomareita.

En oikein tiedä oliko hänellä tasapainossa vikaa vai miksi hänen oli koko ajan roikuttava paidassa tai toisessa pelaajassa kiinni. Asioiden kieltämisen suhteen hän on kuitenkin ammattikieltäjä ja me kaikki tiedetään nyt hänen hermostuvan vasta sitten, kun häntä lyödään. Näin hän nimittäin sanoi tuomarille, kun tämän seuraavan kuvasarjan tapahtumia selvitettiin hetken aikaa kentän reunalla. En nähnyt, että häntä olisi lyöty, mutta ehkä niin kävi siinä samalla, kun KaaPon pelaaja hermostuksissaan repi paidan päältään huutaen samalla "haluaksä mun paidan". Minusta se oli hyvin avokätinen tarjous, koska jonkun eri paidan tämä repijäpelaaja olisi selkeästi halunnut, sillä tuomarikaan ei hänen mielestään tuominnut oikein. Ehkä siis joko KaaPon paita tai tuomarin paita olisi kelvannut hänelle?

Tuomarit toimivat minusta hyvin pelissä ja varsinkin linjatuomari, joka komensi heti, kun näki huonoa käytöstä nenänsä edessä. Minä sen sijaan sain vähän palautetta kotona, ettei minun kuulemma saisi kommentoida peliä kuvaajana niin kuin tein. Saatoin hieman provosoitua nimittäin tästä kaikesta, höhö. Ehkä se on se vimpeliläisgeeni, joka on tuttu Saarikentän kolmospuolelta?













Kaikesta huolimatta KaaPo voitti ja SalPan numero 17 kaltaisia pelaajia tuntuu riittävän lähes joka joukkueessa. Repimistä ja kiinnipitämistä näkyy aika usein, mutta tällä kertaa se kiinnitti huomion kunnolla, kun syntyi kunnon kohtaus aiheeseen liittyen. Ehkä se pahensi asiaa, kun puhuttelun ja paidanvaihtokohkauksen jälkeen sama meininki jatkui, vaikka yleensä tuollaisen tilanteen jälkeen luulisi pelitavan vaihtuvan hieman siistimmäksi.

Ilman näitä pieniä välikohtauksia olisin kirjoittanut tähän pelin olleen tasaista läpsyttelyä, missä kaarinalaiset nyt vain tekivät pari maalia ja salolaisilla ei puhti riittänyt maalintekoon asti. Kovimmat jätkät pelissä olivat tuomarit ja kärrynpyöriä tehnyt pallotyttö.

SalPa - KaaPo 1 - 2

lauantai 25. toukokuuta 2019

Hukkasin vaaleahiuksisen identiteetin

Olen tänä keväänä puhunut hiuksista varmaan enemmän kuin koskaan, mutta Curly Girl metodi on ollut aika hauska käänne suomalaisten hiustenhoidossa. Vaikka en pidäkään omalla kohdallani ajatuksesta hamstrata uusia tuotteita pesuhuone täyteen yhden villityksen takia, on minusta hienoa kun vihdoin itsekin ymmärrän erilaisten hiuslaatujen vaativan omat tuotteensa. Kun pesen sulfaatittomalla, silikonittomalla ja alkoholittomalla shampoolla, eivät hiukseni rasvoitu enää samalla tavalla kuin vanhoilla aineilla. Olen oppinut myös kosteuttamaan latvoja eri tavalla ja se jos mikä on hyvä juttu tällaisten blondattujen suortuvien kanssa.

Nyt hiukseni eivät vain enää näytä blondeilta. Kävin torstaina kampaajalla ja pienen neuvottelun päätteeksi tuli sanottua, että mansikkaa vaan sinne ja nyt meikäläinen sitten kulkee pirtsakan punaisella tukalla. Väri haalistuu ajan saatossa ja alta paljastuvat blondit kohdat.

Olin hyvin järkyttynyt ennen kampaajalle menoa siitä kuinka paljon oma värini on yhtäkkiä tummunut. Minulla on luonnostaan vaalean ihmisen identiteetti enkä ennen kampaajalle menoa ollut vielä ehtinyt korjaamaan mielikuvaa itsestäni tummahiuksiseksi. Nyt sitä prosessia on lykätty vuodella eteenpäin, jes!


Eilen kävin ulkoiluttamassa uutta tukkaa Salossa jalkapallo-ottelussa, josta postaan huomenna. Tuli pitkästä aikaa ihan provosoitua kentän tapahtumista, joten katsotaan mitä saan kursittua kasaan siitä tekstiksi.

Tänään ohjelmassa taitaa olla kivaa kotipuuhastelua, kun loma uhkaavasti lähestyy ja minulla on pari siivousprojektia kesken. Suurin niistä on meidän tietokonehuone, jossa vaatteeni ovat ja niitä täytyisi hieman järjestellä. Vaatteiden lisäksi täytyy keksiä kirjoille säilytyspaikka, kun ne ovat vuoden verran olleet kasassa seinän vierustalla.


Aloitin vaatejärjestelyä jo viikko sitten ja laitoin kesävaatteet rullalle, kun en muuta keksinyt. Nyt ne mahtuvat paremmin laatikoihin ja rullalla ollessaan vähentävät sotkun syntymisen mahdollisuutta.

Nyt taidan hörpätä aamuteetä ja sitten lähdetään hakemaan leipomosta leipää. Ihanaa lauantaita!

PS. Instassa on arvonta meneillään!

torstai 23. toukokuuta 2019

Ihana kesäpaita

*postaus sisältää mainoslinkin Nellylle*

Piipahdin sunnuntaina Turun keskustan vaatekaupoissa ihan muuten vain katselemassa, koska välillä on tosi rentouttavaa kierrellä kauppoja ja kiinnitin huomiota siihen kuinka paljon pellavavaatteita on nyt myynnissä. Mietin mahtoiko kuuma viime kesä vaikuttaa tähän vai onko pellavaa myyty aina näin paljon?

Kuumina päivinä on tärkeää, etteivät vaatteet hiosta ja on mukava olla, joten kyllä sitä omaa vaatekaappia haluaa tuunata kestäväksi eri vuodenaikoja ajatellen. Minun vaatekaapistani ei esimerkiksi ennen viime talvea löytynyt ollenkaan merinovillaa eikä sieltä kyllä montaa pellavavaatettakaan ole löytynyt. Nyt pellavaa onneksi on tarjolla kaupoissa, joten sitä on helppo hankkia.





Lauantaina hipelöin Vero Modassa erästä puoliksi pellavaista pinkkiä paitaa*, joka oli aika pitkälti just täydellinen. En kuitenkaan jaksanut sovittaa vaan jätin asian hautumaan. Eilen päätin töiden jälkeen ajaa Myllyn Vero Modan kautta ja hakea sen paidan, koska minulla ei tosiaan liikaa pirteitä kesäpaitoja ole.






Minusta paita on ihana. Väri on just hyvä ja tykkään olkapäät paljastavista paidoista. Niistä tulee mieleen Espanja, kesä ja kuumuus.

Ootko sä hamstrannut pellavaa kuumien kesien varalle?

tiistai 21. toukokuuta 2019

Kesäsuunnitelmia

En muista koskaan olleeni lomalla jo kesäkuussa, mutta tänä vuonna tulee sekin koettua. Meillä on poikaystävän kanssa loma samaan aikaan ja ollaankin suunniteltu lähtevämme reissuun heti kesäkuun alussa!

Aloimme miettiä kesälomareissua jo talvella, mutta viimeistään pääsiäisen jälkeen Ähtäristä kotiin päin ajellessa puhuimme tosissaan mihin päin lähtisimme. Kumpaakin vetää puoleensa erämaan rauha, kaunis luonto ja eläimet, joita valokuvata. Toinen meistä on tottunut lentämään, kun toisen viimeisin lentokokemus on 90-luvulta Menkijärven lentokentältä. Niinpä päätimme aloittaa tämän yhdessä reissaamisen ihan vaan Suomesta ja muista Pohjoismaista.

Tavallaan ymmärrä jo nyt matkabloggaamisen hienouden. Reissuja on tosi ihanaa miettiä ja suunnitella sekä tietysti toteuttaa. On hienoa lähteä tutkimaan maailmaa, vaikka sen aloittaisikin läheltä. Suomessakin on tosi paljon nähtävää ja rakastan meidän metsiä. Tietynlainen vanha metsänpohja on uskomattoman kaunis, etenkin kun siihen osuu auringonvalo.





Sattumalta Museokortti haki kesäksi museoseikkailijoita, joiden piti hakemuksissaan kertoa millaiselle seikkailulle lähtisi, kenen kanssa ja paljonko se maksaisi. Me tehtiin hakemus viime hetkellä ennen hakuajan päättymistä, joten meillä on olemassa jopa ihan paperilla kesälomaretkemme Suomi-kohteet. Olisi tosi hauskaa pysähtyä tiettyihin museokohteisiin ensimmäisten viikkojen aikana ennen kuin menemme käymään Norjan puolella, joten täytyy toivoa, että pääsemme museoseikkailuun mukaan.

Jos taas museoseikkailu ei osu kohdalle, suuntaamme todennäköisesti vähän nopeammin Ruotsiin ja Norjaan. Norjan lisäksi haluan nimittäin käydä myös Ruotsin puolella, kun en ole käynyt Haaparannallakaan vuosiin.




Muuta kesälistalle kuuluvaa: haluan pukeutua mahdollisimman vähän farkkuihin, treenata, kulkea metsissä, valokuvata auringonlaskuja, valvoa, nauttia kesäilloista ulkona, uida, olla tekemättä mitään, lukea ja käydä pesispelissä.

Mitä sun kesään kuuluu? Aiotko lähteä reissuun?