torstai 30. toukokuuta 2019

Yhden pisaman tarina

Kun olin lapsi, mulla oli naama täynnä pisamia. Teininä luin lehdistä kaikki pisamiin liittyvät jutut, koska joku muukin olisi epätoivoisesti halunnut pisamista eroon. Lehdissä ei ollut mitään taikatemppua, jolla pisamista pääsisi eroon vaan niiden neuvot liittyivät vain pisamien peittämiseen. Minä kyllä käytin meikkivoiteita ja puuteria, enkä nyt enää muista sainko pisamia piiloon, koska lopulta unohdin koko asian. En kokenut tärkeäksi kuluttaa energiaa sellaisen asian miettimiseen, jolle en tässä elämässä voi mitään. Pisamat vain ovat, jos niitä on.

Vuodet vierivät, unohdin pisamat ja lopulta ne katosivat naamasta. Ne siirtyivät käsiin. En ole ihan varma tykkäänkö pisamista käsissäni, mutta sille nyt en ainakaan mitään voi. Viime vuosina olen alkanut kaivata pisamia takaisin naamaani ja olenkin pohtinut olenko itse aiheuttanut sen jotenkin, että ne katosivat.

Kasvojeni iho on omaan silmääni usein aika punainen. Ei siis ihme, ettei sen alta näy pisamia. Olen myös hoitanut sitä turhan huonosti väärillä tuotteilla kuluneen talven ja kevään aikana, mutta en viitsinyt puteleita heittää menemäänkään vaan käytin ne kiltisti. Vuosia ennen tätä olen hoitanut ihoani vielä huonommin, joskus 10 vuotta sitten en kosteuttanut naamaani ollenkaan. Ei ihme, että muuttuu punaiseksi vähitellen? Ja ruokavaliosta jos nyt ei puhuttaisi tässä yhteydessä ollenkaan.



Nykyisellään ihoni alkaa kai vähitellen voida paremmin, kunnes taas vaihdan kosteusvoidetta ja se joko sopii tai ei sovi. Ruokavalioni on myös suhteellisen hyvällä mallilla, jos nyt ei ajatella sitä, että tälläkin viikolla on tullut joka päivä syötyä vähän pullaa. Ja suklaata. Ja jäätelöä. Suurimmat kaikista silti: olen pitänyt edelleen huolta d-vitamiinin saannista sekä alkanut taas syödä rautaa vähän enemmän. Ne molemmat vaikuttavat ihoon (ja kaikkeen muuhunkin).

Tällä viikolla vessan peilin edestä tuli lähtö eräänä iltana, laukkasin makuuhuoneeseen ja kiljuin Joni, Joni, mulla on yks pisama!! Hän katsoi kunnon valon kanssa, mutta ei huomannut. Piti taluttaa pesuhuoneeseen ja näyttää. Siinä se on nenänvarressa. Yksi pieni likaiselta näyttävä läntti, joka ei lähde pesemällä pois (joka toki saattaa olla myös kesakko, joku tummempi ja aikuisempi versio pisamasta).

Olen niin onnellinen yhdestä pisamasta. Toivottavasti ne tulevat kaikki takaisin!

2 kommenttia :

  1. Mun pisamat saapuu kesällä kun aurinko näyttäytyy. Talvella kasvoillani ei niitä ole juuri yhtään mutta heti kun kasvot saa vähän väriä niin sieltä saapuu myös iki ihanat pisamat.:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, mullakin joskus teininä vielä tuli pisamat heti keväällä, mutta ei tosiaan enää. Toivon, että ne heräis joskus vielä uudestaan :)

      Poista