sunnuntai 30. kesäkuuta 2019

Kesäloman jälkeen uuteen arkeen

Kun kesäloma kuukausi sitten alkoi, kuvittelin palaavani ihan samanlaiseen arkeen kuin ennenkin neljän viikon päästä. Sellaiseen, jossa suunnitellaan viikon treenit ennakkoon, ehditään venytellä, joogata ja kasvattaa lihaksia sekä järjestellä kotia rauhassa. Jossa iltalenkit ovat enemmän sääntö kuin poikkeus ja välillä ostetaan irtokarkkia tarjouskilohintaan. Sitä semmoista minun ja Jonin kivaa tasaista arkea, jota tässä on elelty nyt vuoden verran täällä Raisiossa.

Todennäköisesti saan syyttää itseäni kaikesta, kun kesäloman automatkoilla moni lauseeni oli tyyliä "muutetaanko tänne", "muutetaanko Tromssaan, sä meet töihin Valakarin Simon futisseuraan ja mä valokuvaan niitä", "jos mä johonkin täällä Norjassa haluaisin muuttaa, se olis tää Skibotn", "mieti, jos perustettais tuollainen kahvila maantien kylkeen" ja nyt viimeksi Kaarinassa ruusupuistossa käydessä "sit ku mulla on oma piha, mä istutan sinne just tätä tummaa ruusua, niin hieno!". Kaarinassa lausutusta lauseesta meni vajaa tunti, kun sähköpostiin kilahti vuokrasopimuksen irtisanomislappu.

Että kai sitä vaan jotenkin pitäisi pitää päänsä kiinni välillä. Vaikka totuushan on, että Vimpelistä Raisioon palatessa ei tuntunut kovin hyvältä, kun toisen pyörä oli pöllitty ja muutakin pientä ilkivaltaa taas harrastettu rappukäytävässä. Silloin tunne oli kovin vahva sen osalta, että voi luoja kun saisi asua jossain, missä ei tarvitsisi koko ajan pelätä tulevansa ryöstetyksi.

Universumi kuuli taas ja tässä sitä mennään, kohti uutta tuntematonta. Ei tietoa missä asutaan, milloin ja kenen omistamassa tuvassa. Ostetaanko jo oma vai vuokrataanko joku ylipieni kaksio vähän halvemmalla? Ja kaikista tärkeintä ehkä; millä paikkakunnalla? Täällä jossain vai Ivalossa?



Sitä en tiedä, mitä universumi on suunnitellut mun työelämälle, sillä yt:t paukku päälle ja tässä sitten saa syksyyn asti jännitellä täytyykö uuden kodin lisäksi pistää hakuun uusi työkin vai miten tällä kertaa käy. Muutamat yt:t olen jo käynyt läpi, mutta joka kerta ne ovat yhtä stressaavia, vaikkei edes stressaisi. Olen aika varma, että pelkkä yt-sanan kuuleminen nostaa jokaisen normaalin ihmisen verenpainetta, vaikka yt ei edes koskettaisi itseä.



Onneksi kesäloma oli mahtava ja olen nyt monta kokemusta rikkaampi. Tein juttuja, joissa ylitin itseni ja olen niistä pirun ylpeä! Kirjoitan niistä erikseen joku kerta, mutta pakko sanoa kesälomatekemisteni antaneen voimaa ja tällä kertaa palaan arkeen kovempana kuin koskaan. Muutokset ovat mahdollisuuksia.

2 kommenttia :

  1. Ivalo ei kuulosta yhtään huonolta vaihtoehdolta :D Lapissa on rauhallista, tekevälle töitä ja asuminen halpaa. Ja kun tutustuu paikallisiin, niin aina avautuu uusia ovia. Suosittelen vakavasti harkitsemaan ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha :D Rauhallisuus, työt ja halpa asuminen kuulostaa kyllä houkuttelevalta :) Täytyy pitää kaikki ovet avoinna nyt! :)

      Poista