tiistai 20. elokuuta 2019

Arkiruokaa: fetapinaattipiirakka

Olen tainnut kuukauden sisään leipaista noin 3-4 piirakkaa. Pari mustikkapiirakkaa, pinaattifetapiirakan ja viimeksi omenapiirakan. Instagramin puolella pyydettiin tuohon suolaiseen piirakkaan ohjetta, joka tulee tässä:

Pohja:
100 g voita
2 dl vehnäjauhoja
2 rkl vettä
1/4 tl suolaa

Täyte:
200 g fetajuustoa
paketti babypinaattia (70 g ehkä)
kirsikkatomaattia
2 dl ruokakermaa
2 munaa
mustapippuria

Päälle:
juustoraastetta

Nypi voi ja jauhot sekaisin. Lisää kylmä vesi ja suola. Sekoita taikina tasaiseksi. Painele taikina piirakkavuoan pohjalle ja reunoille.

Murusta feta ja pilko kirsikkatomaatit. Sekoita täytteen kaikki aineet sekaisin ja ripottele päälle juustoraastetta. Paista 225 asteessa 30 minuuttia (seuraa, ettei ainakaan pala).


Tämän piirakan perään kyseltiin töissä niin paljon, että olisi pitänyt tehdä sinne oma, jotta kaikki halukkaat olisivat saaneet maistaa. Hyvää oli, etenkin seuraavana päivänä.

sunnuntai 18. elokuuta 2019

Hossa

Havahduin viikko sitten ajan kulumiseen ja siihen, etten ole postannut vieläkään kaikkea meidän kesälomareissulta, josta alkaa jo olla ikuisuus. Muutama juttu on vielä jäljellä ennen kuin pääsen bloggausaiheissa eteenpäin, vaikka mikäpä kiire tässä, kun muutenkaan ei ole viime aikoina ollut kovin kiire postailla. Pari kertaa viikossa on tuntunut ihan hyvältä viikkotahdilta. Arkena on niin paljon kaikkea, mitä haluan ehtiä tekemään, vaikka kyllä minä tykkään tästä kirjoittamisestakin. Tässä postauksessa tosin kuvat saavat olla se pääasia. Nämä ovat Hossasta, Ölökyn ylityksen jälkeen.





En ehtinyt mennä uimaan, kun valtavat ukkospilvet vyöryivät Kuusamosta päin meitä kohti. Puoli tuntia kuuntelimme jyrinää ja bongailimme salamointia sekä ehkä yhden trombinkin, mutta ikinä myrsky ei tullut kunnolla päälle asti. Sen mentyä ohi lähdimme vielä ajelemaan valokuvaaminen mielessä, mutta eihän siitä mitään tullut, kun kaikki Venäjänkin hyttyset olivat välittömästi kimpussa. Seuraavassa kuvassa ukkospilvet olivat jo painuneet jonnekin Venäjän puolelle. 



Tämä viimeinen kuva on jälleen meidän mökin takapihalta eikä siis osoita Venäjän suuntaan. Menimme suhteellisen ajoissa nukkumaan, koska olimme hieman väsyneitä monen tunnin patikoinnin jäljiltä ja asumus piti luovuttaa jo aikaisin aamulla. Oli myös edessä pitkä ajomatka halki Suomen Etelä-Pohjanmaalle, joten uni maistui siihen väliin.

Hossassa olisi voinut viipyä pitempäänkin ja mennä seuraavina päivinä patikoimaan lisää kansallispuistoon, mutta sitten olisi kannattanut varata jokin mökki jo ennakkoon. Oli juhannusviikko, joten paikat olivat jo valmiiksi täynnä. Niinpä me olimme olimme vain kaksi yötä ennen kuin jatkoimme matkaa Vimpeliin.

lauantai 17. elokuuta 2019

Lauantaina ei laiskotella: aamulenkki, Nousiaisten markkinat ja vihersisustaminen

Tultiin just kotiin iltapäiväkierrokselta eri kaupoista viherkasveihin liittyen. Viherkasvien ostelu on laitettu osittain jäihin, sillä asuntoomme hieman huonosti mahtuu enää yhtään uutta kukkaa, mutta aina sitä jotain projekteja on vireillä. Tällä kertaa ajattelin laittaa sisustustikkaisiin roikkumaan eri kultaköynnöksiä ja muorinkukkia, mitä varten tarvitsin vähän lisää naruja ja koukkuja. Lisäksi facebookin viherkasviryhmän lukeminen on johtanut siihen, että kiinnostuimme muistakin kasvualustoista kuin multa ja kävimme ostamassa kaiken maailman perliittiä sekä vermikuliittia. En kuitenkaan pääse nyt heti toteuttamaan itseäni niiden tikkaiden kanssa, sillä minulta on koko päivän kyselty postauksen perään ja tässä se nyt tulee - vihersisustaminen odottakoon huomiseen.

Päivä on ollut touhua täynnä, kuten usein meidän vapaapäivät. Aamusta iltaan jotain. Tämäkin lauantai alkoi lenkillä, mutta jälleen hieman myöhemmin kuin aikaisempina lauantaiaamuina sekä tällä kertaa lyhyt lenkki, vain 5 kilometriä. Ollaan molemmat lenkkeilty jalkamme ihan jumiin viikon aikana (kävin juoksemassa tiistaina ja torstaina kävelimme 8 km), joten lyhyempi lenkki sai nyt kelvata heräämiseen. Hyvin sekin toimi.



Aamulenkin jälkeen lähdettiin käymään Turun toreilla (no okei yhdellä niistä), syötiin maailman parhaat voisilmäpullat, juttelin naakalle (joka halusi syödä mun pullan, mutten antanut kuin 3 palaa) ja päätettiin ajella suoraan Viherlassilan kautta Nousiaisten markkinoille. Kyllä, Nousiaisten markkinoille.

Minulla on jäätävä pakkomielle Nousiaisten kunnasta, haluaisin muuttaa sinne. En kuitenkaan halua rakentaa omaa tupaa vaan ostaa jonkun jo pystyssä olevan tai vaihtoehtoisesti muuttaa vuokralle johonkin. Nousiaisissa on tosi hieno kirkko ja ihanat peltomaisemat, en vaan pääse yli niistä. Maskukin toki olisi hyvä sijainniltaan, mutta paljon tylsempi kuin Nousiainen.

Markkinoilla ei ollut oikeastaan mitään muuta jännää kuin isokorvaisia pupuja (saksanjättischeck). Nousiaisista ajelimme kotiin syömään, katsoimme Sillan, sitten taas mentiin ja nyt vaihteeksi kotona. Loppuilta rauhoitutaan elokuvaa katsomaan ja nautitaan olemisesta.

Toivottavasti sulla on ollut hyvä lauantai! Ihanaa iltaa!

keskiviikko 14. elokuuta 2019

Rahapäiväkirja viikko 32

postaus sisältää mainoslinkin, merkitty *-merkillä

Yhdeksän muratin, kolmen maijan, yhden juorun ja yhden kultaköynnöksen istuttamisen jälkeen olen sitä mieltä, että välillä voisi tehdä jotain muutakin. Niinpä tulin parvekkeelta möyrimästä mullasta tänne sisätiloihin kirjoittelemaan postausta viime viikon kulutuksesta.

En muuten ole hirveästi raha-asioita pohtinut, mutta juuri tänään törmäsin termiin velkojen vyörytys, joten oli pakko googlettaa vad menar det. Tiedätkö sinä? Marityyliin selitettynä se tarkoittaa siis sitä, että velat listataan ja sen jälkeen tehdään uusi lista, jossa ensimmäiseksi tulee velka, jonka lyhentämiseen menee vähiten aikaa tai siinä on suurin korko. Velan lyhentämistä varten täytyy repäistä sukan varresta muutama kolikko enemmän kuin lyhennyserä, esimerkiksi 50 euroa tai satku. Kun velka on maksettu, vyörytetään sukan varresta otettu rahamäärä sekä velan lyhennyserä seuraavan lainan lyhennyserän päälle. Tällä tavoin lainaa lyhennetään koko ajan oman budjetin kannalta saman verran, mutta kuitenkin rutkasti enemmän kuin olemassa olevat lyhennyserät vaativat, jolloin velat saa maksettua paaaaaljon nopeammin kuin muuten menisi.

Toinen rahaan liittyvä asia tänään oli se, kun käväisin nettipankissa ja kliksuttelin rahastoja. Päätin alkaa rahastosäästää, vaikkakin pienellä summalla. Uskon Roope Ankkaan, joten jokaisessa pennissä on miljoonan alku.

Roope Ankan elämässä rahaa ei mihinkään hussata, mutta minä hussasin näihin viime viikolla:

maanantai

tiistai

Prisma 18,19 e

keskiviikko


torstai

lounas töissä 5 e
Lidl  11,03 e


perjantai

Veikkaus 10 e
Cittari 7,81 e
marjoja 11 e


lauantai

Prisma 22,71 e
kahvi + mokkapala 2 e


sunnuntai

kakku + kahvi 7,60 e
The Body Shop 4,90 e (*tää saippua)
juoru 3,90 e

Viikon aikana tuntui siltä, etten ole edes pahemmin käyttänyt rahaa, mutta kyllähän tuota lopulta kuitenkin kului 104,14 euroa. Ruokakauppoihin meni summasta vain 59,74 euroa, mikä ei ole kovin paljon edes. Kyllä sitä jonkun verran säästää, kun ei käy töissä enää kahvilassa kahvilla vaan keittelen itse ja lounaskin on aina omina eväinä pois lukien torstait.

Onko satanen viikossa paljon sun mielestä vai vieläkö voisi vähän nipistää viikon menoista?

sunnuntai 11. elokuuta 2019

Testissä polkujuoksukengät: Salomon Speedcross 5

postaus sisältää mainoslinkin, merkitty *-merkillä + kengät saatu blogin kautta

Omaan hyvinvointiin pystyy satsaamaan monin eri tavoin ja yksi sellainen on perinteisen urheilun lisäksi hieman ehkä parjattu välineurheilu. Sitä voi ajatella, että vanhoilla reikäsillä verkkareilla on ihan hyvä lenkkeillä ja mitä sitä uusia kenkiäkään ostamaan, kun 10 vuotta sitten ostetuissa lenkkareissa on pohja paikallaan.

Itse en enää pysty lähtemään lenkille kuin trikoot jalassa (no okei, kesällä shortsit) enkä metsään  enää ilman kunnon kenkiä. Ensinnäkin lenkkikengät ovat asia, joihin kannattaa muutenkin panostaa, sillä huonoilla ja kuluneilla kengillä rikkoo vain jalkansa sekä selkänsä. 

Juoksukengillä voi toki lähteä patikoimaan niin halutessaan, mutta kokeiltuani polkujuoksukenkiä en enää koskaan halua mennä metsään tavallisilla lenkkareilla. Totesin tämän kesälomalla sekä Ölökyn ylityksessä että Vimpelin Peikonpolulla (josta en muuten ole vielä postannut edes!). Kummastakaan reissusta ei olisi tullut mitään ilman polkujuoksukenkiä.



Sain testiin Salomonin Speedcross vitoset, jotka ovat malliltaan vastaavat (tarkoitan sitä mallia miten ne istuvat jalkaani, teknisesti nämä ovat hieman parannellut) kuin mun talvella ostamat Spikecrossit. Spikecrossit saattavat alkuun tuntua hieman kovilta jalassa ja mulla väsyi ne jalassa samat lihakset jalkapohjista kuin Salomonin hiihtomonoilla yleensä, joten odotin Speedcrosseilla vastaavaa, mutta sitä ei tullutkaan. Speedcrosseista on selkeästi tehty vähän pehmeämmät, mutta ei silti liian.

Ensimmäinen ajatus Speedcrossit jalassa oli: "hitsi, mun varpailla on näissä ihanan paljon tilaa", mikä varmaan tuli siitä, kun edellisenä päivänä olin kävellyt asfaltilla New Balanceilla. Jostain syystä Salomonin kengissä on varpaille paljon enemmän tilaa levittäytyä ja se tuntui kyllä erittäin hyvältä. Tälle asialle on varmaan olemassa jokin ammattitermi, mutta se ei vielä omaan sanastooni asti ole ehtinyt.

Testilenkkimme kiersi Savojärven ympäri Kurjenrahkan kansallispuistossa, joten käveltiin paljon pitkospuilla. Reitin varrelle osui toki myös vaihtelevia polkuja ja paljon juuria, mutta vähän vähemmän kalliota kuin muilla meidän metsälenkeillä. Tällaisessa maastossa kengät toimivat todella hyvin ja pitivät pitkospuilla kuten kuuluukin. Kengät tuntuvat sopivan jalkaani tosi hyvin, eivätkä ne hierrä mistään ja niillä jaksaisi köpötellä pidemmästi kuin reisilihakseni jaksavat. Siron mallinsa takia ne tuntuvat ketteriltä jalassa, mutta sirous voi toki tulla myös siitä, että jalkani ovat normikengissä kokoa 36. Salomoneissa se tarkoittaa kokoa 37 1/3.





Otin lenkillä toki myös juoksuaskelia ja pitkospuilla juokseminen onkin paljon helpompaa tasapainon kannalta kuin kävely. Ei valitettavaa Salomoneista juoksunkaan puolesta siis, joten ei muuta kuin sitä juoksukuntoa treenaamaan, jotta pääsee polkujuoksukengät nimensä mukaisesti juoksuhommiin.

Jos harkitset hyvin istuvaa polkujuoksukenkää, Speedcross 5 on kyllä näppärä vaihtoehto. Netissä niitä myydään ainakin Sportamorella ja siellä on vielä *mustiakin jäljellä 😊 Sportamoren lisäksi Salomonin kenkiä myy myös IntersportMillä kengillä sinä lenkkeilet metsissä?

lauantai 10. elokuuta 2019

Kun toistaa jotain asiaa tarpeeksi paljon, kehitystä tapahtuu väkisinkin

* postaus sisältää mainoslinkin Sportamorelle*

Tämä on kolmas viikonloppu putkeen, kun heräsimme ajoissa ja kävimme aamulenkillä. Tänään nukuimme vähän aiempaa myöhempään, joten lenkille lähtökin tapahtui tuntia myöhemmin. Ulkona oli ihanan raikasta, mutta kuitenkin jo sen verran lämmintä, että shortseilla olisi pärjännyt aivan hyvin. Lähdin kuitenkin pitkillä pöksyillä, koska saan noihin uusimpiin New Balancen housuihin sujaitettua puhelimen kivasti sivutaskuun (vastaavat housut kuin *nämä). Mies toimii meillä muulina kantaen vesipullot ja kuukkelieväät (rusinat ja karpalot), jotka katoavat minun suuhuni aina jossain vaiheessa vähän pidempää lenkkiä, joten minun ei tarvitse huolehtia kuin puhelimesta.


Koska aina ei jaksa kiertää samoja ympyröitä, suuntasimme tänään uusiin maisemiin jonnekin Länsikeskuksen ja Raision välimaastoon. Siellä on vanha ikimetsä, jossa kiemurtelee kuntopolku.

Metsä oli pelkästään ihana. Aamuaurinko toi valoa sammalpeitteisen metsän pohjalle ahtaista väleistä ja koko ajan sai olla kiljahtelemassa kuinka hienon näköistä on. Sieluni ja mieleni lepäsivät sammalilla metsän hiljaisuutta kuunnellen.

Se oli hienoa aikaa ihmiselämässä.

Kunnes saavuimme Kauppakeskus Myllyn takapihalle ja näimme peuran kahlaavan viljapellossa. Seuraavaksi tupsahdimme puistoon, joka ennen oli erään sukulaiseni lähipuisto. Talo, jossa hän aikoinaan asui, sijaitsee tosi kivalla paikalla.


Jokaisen kävelemämme lenkin päätteeksi jaksan ulista kuinka ihanaa taas oli. Ilma on niin ihana, luonto on ihana ja kaikki on ihanaa. Joskus mietin tällaisen ihanuusavautumisen jälkeen mahtavatko muut ihmiset ajatella samoin joka kerta, kun lähtevät lenkille. On ihanaa vetää raitista ilmaa keuhkot täyteen ja hengittää sitä niin kuin ei koskaan olisi saanut olla ulkona. Sanoinko jo, että ihanaa? Eniten mietin heitä, jotka eivät lähde lenkille, koska heiltä jää tämä kaikki luonnon upeus kokematta.


Kaikista parasta oli tänään huomata, että jaksan. Minä jaksan nykyään kävellä yli 9 km ilman, että jalkani väsyvät ja alkavat velliksi. Siitä on vajaa vuosi, kun kävelimme ensimmäisen kerran 10 km, jonka jälkeen jalkani tutisivat vielä pitkään. Hyvä, kun edes jaksoi koko matkan. Viime talvena jalkojeni raja oli 6 km, ne väsyivät aina kuuden kilsan kohdalla. Sitten väsymysraja siirtyi 7 kilometriin. Nyt en enää tiedä, missä raja menee, sillä emme ole kävelleet niin pitkästi.

Niin mahtavaa, kun huomaa kehittyneensä. Kohta olen valmis lyhyelle 14 kilometrin kävelylenkille (viittaan tällä viime syksyyn, selviää tästä postauksesta) 🙊

tiistai 6. elokuuta 2019

Muoviputelikosmetiikan loppumista odotellessa - korvaan ne paremmilla vaihtoehdoilla

Kaiken ilmastonmuutospuheen myötä ahdistuin jo keväällä ensimmäisiä kertoja siitä, kun tilaan kosmetiikkaboksia, joka tuodaan minulle kauppaan noudettavaksi rahtina merten yli Englannista. Joka kuukausi saan pieniä puteleita kaappiini odottelemaan käyttöönottoa, mikä nyt sinänsä on jokaisen kosmetiikasta pitävän ihmisen parasta elämää, mutta kun se ilmastonmuutoskin kolkuttelee jo kovin.

On puheita, joissa vedotaan siihen, ettei yksittäisten ihmisten tekemiset vaikuta mihinkään, mutta on myös meitä, jotka haluamme laittaa kortemme kekoon, sillä jokaisen yksittäiset tekemiset vaikuttavat kokonaisuuteen, mikä syntyy 8 miljardin ihmisen tekemisistä. Jos kaikki 8 miljardia ihmistä ajattelee, ettei mun tarvi vähentää kuluttamista tai miettiä, missä tehtaassa tämä mun päällä oleva paita on tehty, me kuollaan kaikki ja viedään eläimet mukanamme. Jos kaikki 8 miljardia ihmistä ajattelee vähentävänsä omaa hiilijalanjälkeään valinnoilla, jotka kestävät päivänvalon, merten lämpeäminen ehkä hidastuu ja saatamme pelastaa edes jotain. Eläköön optimismi, eikö! En halua jättää taakseni maailmaa, jossa kukaan elävä olento ei pysty elämään.


Näistä kaikki eivät tietenkään ole peräisin kosmetiikkaboksista vaan osan olen itse ostanut. Suurin osa pienistä puteleista ovat silti kerääntyneet boksin tilaamisen myötä, enkä sinänsä pidä siitä. Turhaa jätettä.

Kaapeissa lisääntyvät kosmetiikkaputelit (hyh kuinka irstaita ovat) ja tietoisuus merten lämpeämisestä ovat saaneet aikaan mielessäni sen, että haluan eroon muovipurnukoista. Haluan vaihtaa shampoot, hoitoaineet, suihkusaippuat, saippuat, naamanputsausaineet ja kaiken, minkä vain pystyy, kiinteiksi palasiksi. Tiedättehän, kuin saippuapaloiksi. Ne eivät jätä jälkeensä muoviroskaa.

Tuntuu tyhmältä herätä tähän vasta nyt, 35-vuotiaana, vaikka tätä olisi voinut toteuttaa jo kymmenen vuotta sitten. Olisi jäänyt paljon muovia käyttämättä.

Naaman voi puhdistaa myös öljyputsarilla, joka myydään ilman muovipakkausta.

Tiedän, että minun valintani elämässä ovat hyvin pieni läntti suuressa kulutuksen ja mikromuovien valtameressä, mutta haluan tehdä osani niissä asioissa, joissa pystyn. Entä sinä? Onko ilmastonmuutospuhe muokannut sun kulutustottumuksia yhtään?

sunnuntai 4. elokuuta 2019

Kakkonen: KaaPo - SalPa 2.8.2019

Huomaan mulle tulevan ähkyn, jos käyn kuvaamassa tiuhaan tahtiin jalkapalloa. Viikko sitten mun olisi pitänyt käydä kuvaamassa naisten matsi Turussa, mutta elohopean kivutessa yli 30 asteen halusin jäädä kotiin. Paahtava tekonurmikenttä perseen alla ei juurikaan houkutellut, vaikka osaksi tämä syy tuntuu hieman tekosyyltä. Halusin vain levätä, kun olin tykittänyt pari edellistä viikkoa muutamaa matsia viikossa.

Perjantaina mua väsytti, kurkkuun sattui enkä ollut ihan varma olenko tulossa kipeäksi ja olisin ollut valmis jäämään kotiin, mutta minut patistettiin kuitenkin lähtemään. Perjantaina oli futista sekä Turussa että Kaarinassa ja vaikka TPS onkin nyt selkeästi alkanut heräillä rinsessaunesta, valitsin päivän peliksi kakkosdivarin Kaarinan Pojat vastaan Salon Palloilijat.


Odotin, että katsomossa olisi ollut vähän enemmän väkeä, mutta missä lie kaarinalaiset viettävät perjantai-iltojaan. Minusta edelleen paras paikka juoda pullakahvit on mikä tahansa futismatsi, vaikka usein valokuvaajana aikaa pullakahveille ei aina jää niin paljon kuin haluaisi. Joskus se johtuu itsestä ja joskus järjestävästä tahosta, mutta katsojana aikaa on onneksi se 90 minuuttia ja vähän päälle.

Kaarinassa pullakahvit ovat olleet erittäin makoisat joka kerta, vaikka perjantaina ei kyllä ollut mokkapaloja tarjolla. Pistelin poskeeni mehevän hillomunkin ja jaksoin erittäin hyvin istuskella toisetkin 45 minuuttia juoksuradalla pohtimassa voisiko Koljis edes hetken olla irvistelemättä, jotta saisin jonkun hyvän naamakuvan hänestä ja huomaako SalPan koutsi, jos ihan vähän salakuvaan hänen taktiikoitaan, kun hän keskittyi riehumaan tuon tuosta tuomarille. Vitun turha tuomari, SalPan riveistä kuului jo ensimmäisellä puoliajalla.








Minä en huomannut, että tuomarissa olisi ollut mitään vikaa. En toisaalta kyllä huomannut SalPan toisen maalin olleen paitsio, vaikka se kyllä taidettiin ihan kuuluttaakin. Älkää kysykö missä olin ja mitä tein, mahdoin miettiä onko Blunkka jotenkin rauhoittunut, kun en nähnyt häntä raivoamassa koko ajan jollekin.







Paitsiomaalista kertoi SalPan koutsi mielipiteensä erittäin terävästi tuomarille. Onhan se nyt rankkaa menettää maali tärkeässä pelissä.


Minä riemastuin yhtä paljon kuin SalPan koutsi paitsiomaalista, kun herra 17 laitettiin kentälle. Jätkä juoksi pätkän pallon kanssa ja keskeltä kenttää oli pari kaapojätkää mukkelismakkelis välittömästi. Hän on vähän samanlainen pyörremyrsky kuin minä keittiössä. Tiedättehän? On kirsikkatomaatit pitkin pöytää, paprikajauhoa vähän liikaa paistinpannulla ja sellaista kaikkea pientä. 

Onneksi SalPan numero 17 ei saanut olla kentällä kuin ihan hetken pelin lopusta, sillä muuten olisin kuitenkin provosoitunut hänen pelityylistään liikaa eikä pelistä olisi jäänyt niin hyvä mieli kuin nyt jäi. Ehkä hänenkin pitäisi käydä sama rahoittumiskoulu kuin suosikkijalkapalloijani Blunkka on käynyt, sillä jalkapallon pelaamiseen keskittyminen kentällä on lähtökohtaisesti tuottavampaa joukkueen kannalta kuin keltaisten pyydystäminen.


Kaikin puolin oli hyvä juttu, että lähdin. Istuin toisella puoliajalla perseelläni ja nautin elokuisesta illasta. Oli rentoutunut olo, tykkäsin hetkestä. KaaPossa pelaa muutama sopivan taitava pelaaja ja toisaalta SalPassa näkyy aina tuttuja naamoja. En osaa päättää ikinä kumman puolella näissä matseissa olen, joten pyrin taas kuvaamaan kumpaakin joukkuetta. Kiva ilta.

KaaPo - SalPa 2 - 1

lauantai 3. elokuuta 2019

Ihana aamu lenkkipolulla

Jee, viikonloppu! Me tultiin just kaupasta, jossa käytiin muutaman muun lauantaikierroksen kautta. Herättiin tänään taas kuudelta (hieman väsytti), syötiin aamupala ja lähdettiin lenkille. Ilma oli niin ihanan raikas! Ah! Ja maailma kirkas ja kaunis.



Vähän epäilytti kuinka jaksan ja hengästynkö hetkessä, kun loppuviikkoa kohden on tuntunut painetta jossain nenän perällä ja kurkku omituiselta, mutta taitaapi olla kyse ennemmin allergiasta kuin jostain muusta. En ainakaan hengästy lenkillä mitenkään erityisemmin eikä urheilu tunnu raskaalta, joten siitä päättelin kyseen olevan jostain muusta nyt. Pujo ainakin suhuuttaa nyt kovin, joten ehkä se on vain jotain sellaista. Pääasia, että pystyy urheilla, joten tilanne ei ole kovin vakava.


Lenkkeilyn jälkeen lähdettiin käymään Turussa kahvilla ja sitten kaupan kautta takaisin kotiin. Nyt tehdään ruokaa, katsotaan Siltaa ja sitten on taas elämä avoinna kaikelle. Täytyisi tehdä niinkin mielenkiintoisia juttuja kuin putsata leivänpaahdin ja myrkyttää meidän kiinanruusut, joihin on muuttanut jotain eläimiä. Niin ja jotain kuvia pitäisi myös käydä läpi, kun kuvasin eilen jalkapalloa Kaarinassa.

Hyvin tässä siis saa ajan kulumaan, siitä ei tämäkään viikonloppu ole kiinni. Hauskaa lauantaita sulle! Huomenna niitä futiskuvia sitten tältä kanavalta :)

torstai 1. elokuuta 2019

Vuosi ilman uusia vaatteita: jakkupukutyyli mielessä

Minulta kysyttiin juuri twitterissä pari päivää sitten, mitä mun vuosi ilman uusi vaatteita -haasteelle kuuluu. Hyvää kuuluu, vaikka vähän väliä jotain himotuksia onkin, vastasin.

Olen nyt ollut kaksi kuukautta ostamatta uusia vaatteita. Ensimmäinen kuukausi meni helposti, koska kesälomareissulla ei pahemmin käynyt vaatteet mielessä, mutta toinen kuukausi onkin sitten ollut houkutuksia täynnä. Ei tarvitse kuin nähdä jokin kiva vaate jonkun päällä instassa, tv:ssä tai jossain blogissa ja olen heti haluamassa samanlaista. 

Olen tajunnut mun vaatekaapista puuttuvan ainakin täydellisen sinisen topin, t-paitoja (ihan kuin niitä ei muka olisi tarpeeksi), tyylikkäitä toimistohousuja ja jakkutakkeja. Totuus: taivaansinistä toppia en omista, mutta ilman sitä pärjään kyllä, minulla on kolmet erilaiset toimistohousut + kaikki farkut ja jakkutakkeja löytyy muutamia myös. Lopputulema: pärjään näillä vaatteilla vaikka seuraavat kaksi vuotta, jos on ihan pakko.




Tämä haaste on ihana, kun se pakottaa kokoamaan jo olemassa olevista vaatteista erilaisia asuja. En esimerkiksi ole aiemmin jaksanut käyttää erästä villatakkiani, mutta huomasin joku aika sitten sen tuovan asuun kuin asuun kivaa särmää. Se menee toimistossa minkä alaosan kanssa tahansa, etenkin kun se on musta.

koru Vaskikäärme - t-paita Gina Tricot - housut Zara - kengät KMB

Tuntuu myös siltä, että pitkästä aikaa olen valmis panostamaan pukeutumiseen. Teen kaikkeni välttääkseni huppareita, vaikka niitä rakastankin, mutta rakastan myös oikeasti jakkupukuja. Kynähame + bleiseri = parasta. Sellaista yhdistelmää minun päälläni ei kuitenkaan ole nähty kymmeneen vuoteen, mutta ehkä vuoden sisään tullaan vielä näkemään.

Näiden kuvien asu on muuten mun todellinen päivän asu tältä päivältä. Näillä olin töissä tänään.

Millaisesta tyylistä sinä pidät? Ootko yhtään jakkupukuihminen?