lauantai 31. elokuuta 2019

Elämän suurten mysteerien äärellä

Mun piti kirjoittaa jo aamupäivällä postaus, mutta suoraan aamulenkin jälkeen koin tärkeimpänä asiana öljytä meidän uuden lemon lime marantan ja muistin koko postauksen vasta, kun olimme jo menossa Turussa käymään. Sen jälkeen en enää oikein ehtinytkään missään välissä kirjoittaa ja nyt harhaannuin googlettamaan mun auton starttausongelmaa, koska musta tulee täysin toimintakyvytön, jos mun autossa on vähänkään mitään vikaa. Nyt siinä sitten on. Hänestä on tullut tosi laiska lähtemään käyntiin ja internetistä ei ole yhtään mitään hyötyä ongelman suhteen, sillä vika voi olla mikä tahansa taivaan ja maan väliltä. Tavallaan haluaisin uskoa starttimoottorin vetelevän viimeisiään, mutta entä kun auto lähtikin yhtäkkiä käyntiin kuin palmun alta pelkästään sillä, etten painanutkaan kytkintä pohjaan startatessa? Kuten sanoin, mä en pysty ajattelemaan yhtään mitään muuta, jos mun autossa on vikaa. Yritän silti.

Mähän sain tietää tuossa jo joku aika sitten, että mun työt jatkuu, jolloin seuraava selvitettävä asia elämässä on meidän kotikuviot. Olen varsinkin loppuviikosta ahkerasti seurannut vuokra-asuntojen ilmoituksia, sillä päätimme suunnata vuokralle vielä joksikin vuosiksi ennen oman ostamista. Ehdimme käydäkin jo yhdessä asuntonäytössä, mutta se asunto ei ollut meitä varten ja toinen, joka olisi ollut tosi kiinnostava, ehti poistua markkinoilta. Elättelen toiveita, että tämä asuntojuttu olisi ratkeamassa piakkoin, sillä auto-ongelma painaa päälle ja uskon vakaasti ongelmien määrän olevan vakio. Ehkä pian siis saamme tietää meidän seuraavan kodin osoitteen ja muuttopäivän, jotta voin suunnata kaikki henkiset voimani ja rahavarantoni pösön korjaamiseen.





Auton ja asunnon metsästämisen lisäksi tänään ollaan ihmetelty uutta lehteä enkelinsiivessä (kuinka söpö hän voi olla?!), käyty aamulenkillä Mälikkälän metsässä, voisilimäpullakahvilla Turun keskustassa ja moikkaamassa työkavereita jokilaivalla. Ei kuitenkaan jääty viettämään iltaa sen enempää heidän kanssaan vaan tultiin kotiin ajoissa, koska huomiselle on kaikenlaisia suunnitelmia. Nyt leffaa katsomaan ja vihdoin ruokaa! Palataan huomenna futiskuvien kera 😊

torstai 29. elokuuta 2019

Viherkasvit valtasivat asunnon

Se alkoi ihan viattomasti juorusta, palmuvehkasta ja peikonlehdestä. Sitten tuli kultaköynnös ja -palmu. Sitten nukkumatti. Sitten raitamatti ja nukkumaija. Sitten vähän lisää maijoja, toinen nukkumatti, taas lisää maijoja, pari kaktusta, pennimuori, anopinkieli, rönsylilja, muorinkukka, toinenkin muorinkukka... Meillä on todennäköisesti yli 50 viherkasvia 😁

Mutta viherkasvit ovat kivoja! Ihania! Mahtavia! Ne tuovat ilmettä sisustukseen, niiden kasvamista on kiva seurata, ne puhdistavat ilmaa siinä samalla sekä kosteuttavat sitä.

Enkelinsiipi (Irkulta), yönkuningatar (äitiltä), minimaijoja (Bauhausista), kitukasvuinen anopinkieli (aluepäällikön työhuoneesta), muratti (eräältä pohjalaisemännältä), aivan ihana muorinkukka (Plantagenista) ja peikonlehti (Pirilän kukkatalosta ehkä)

Hurahdimme alunperin matteihin ja maijoihin ihan tosissaan. Luin matista, että se sopii tosi hyvin juuri makuuhuoneeseen puhdistamaan ilmaa, sillä se ei allergisoi. Halusin sellaisen, mutten oikein tiennyt mitä ja mistä etsiä. Googletin miltä nukkumatti näyttää ja ihastuin sen kirjaviin lehtiin oitis. Olin vähän skeptinen sen suhteen, mistä löydän meille yhtäkkiä matin, mutta niin hän vain tuli vastaan paikallisessa Bauhausissa.

Myöhemmin meille selvisi näillä matti- ja maijakasveilla olevan tapana nimensä mukaisesti nukkua öisin. Ne nostavat lehtensä ylös iltaisin ja avaavat ne levälleen päivisin. Se kuulosti sen verran hauskalta, että kyseisiä kasveja täytyi saada lisää.

Raitamatteja kaksi erilaista, silkkimaija vähän piilossa, verkkomaija (Bauhausista) ja joku maija, jonka nimeä en tiedä (Pirilän kukkatalosta)


Huomasimme myös kuinka eri kukkakaupoissa on tosi kiva kierrellä. Olemme tehneet sitä välillä hyvinkin tiuhaan tahtiin ja myyjät varmaan jo ihmettelevät, mikä hiipparikaksikko me oikein ollaan. Useinhan sitä tietysti tuli ostettuakin joku uusi horsma, kun noita maijojakin on joku miljoona erilaista ja toinen toistaan hienompia. Yhtään rumaa mattia tai maijaa ei ole olemassa.

Aaroninparta 😍

Pennimuori, aaroninparta, muorinkukka (Plantagenista), kultaköynnös x 3, kaktus ja tumma palmuvehka eli Raven (Pirilän kukkatalosta)

Muutamia pistokkaita olemme ostaneet myös kasvitieteellisestä puutarhasta, kuten aivan ihanan aaroninparran, kilpipiilean, lehtikaktuksia ja kiinanruusuja. Kiinanruusuista yksi aikoo ilmeisesti alkaa kukkia pian, vaikka hän on tosi pieni vielä.

Suurin yllätys tapahtui tämän viikon tiistaina liittyen nukkumatin harvinaisempaan versioon, lemon lime marantaan. Törmäsin joskus instassa moiseen ja sen jälkeen olemme välillä googlettaneet, josko kukkaa saisi jostain nettikaupasta, joka toimittaa Suomeen. Joka paikasta se on aina ollut loppu, kunnes tiistaina jostain vain tuli mieleen taas tuo asia ja löysinkin yhden hollantilaisen puljun. Linkkasin Jonille, joka vastasi "ehkä se vielä joskus rantautuu Suomeen". Vastasin, että joo niinpä ja jatkoin elämää. Tulin kotiin, paukkasin keittiöön ja mikä se siellä pönötti? No se samperin lemon lime maranta. Miten sattuikaan? 😁 Mies oli tilannut sen pari viikkoa sitten minulta salassa ja yllätti kyllä tosissaan! Leijun vieläkin jossain nukkumattipilvessä ja olen onnellinen, kun meillä on moinen kasvi täällä. Se on niin hieno!


Meillä on siis kunnon viidakko ja hiilinielu täällä. Yhtään uutta kasvia meille ei oikein enää saisi tulla, sillä tänne ei mahdu enää enempää. Haaveissa kuitenkin on jättipeikonlehti ja pari erilaista muorinkukkaa sekä tietysti ne kaikki loputkin maijat, joita emme vielä omista.

Mitä viherkasveja sulla on?

tiistai 27. elokuuta 2019

Kesälomareissu huipentui Vimpeliin

Saatan tulla vähän jäljessä näissä mun kesälomareissupostauksissa, kun näin kaksi kuukautta myöhemmin ollaan päästy Vimpelin kuviin asti. Oltiin kesäkuussa siis yksi yö Torniossa, yksi yö Ruotsissa, pari yötä Norjassa, yksi yö Kilpisjärvellä, yksi Rovaniemellä ja kaksi Hossassa ennen kuin ajelimme Vimpeliin hieman useammaksi yöksi. Halusin nähdä Vimpelin yöttömän yön pitkästä aikaa, vaikka jokseenkin hämärähän se oli pohjoisen ihan oikean yöttömän yön jälkeen.

Vimpelissä meitä oli vastassa vanhempieni lisäksi heidän lemmikkivariksensa Vaakku, jota vaanimme päivin ja öin niin paljon, että lopulta hän suuttui ja lähti meitä karkuun johonkin pois. Onneksi hän palasi sitten heti meidän lähtömme jälkeen takaisin, ettei nyt aivan mököttämiseksi mennyt koko homma.



Äiti oli löytänyt hänet viikkoa tai paria meidän tuloamme ennen jonkun puukasan päältä ja alkanut ruokkia häntä. Hän jäi pihaan asumaan, kunnes sitten lopulta katosi eikä koskaan enää palannut. Todennäköisesti hän oppi siis lentämään vihdoin.










Juhannuksena kävimme ajelemassa Lappajärvellä Kärnässä, pysähdyimme Hietojalle ja kiersimme vielä Lakiksella käymään. Tässä seuraavassa kuvasarjassa on siis Lappajärvi monesta eri suunnasta. Kaunis lätäkkö.







Hieman meidän visiittimme jälkeen Lakiksen kuntoportaat saatiin valmiiksi, joten jos Etelä-Pohjanmaalla kaipaa kunnon porrastreeniä, kannattaa suunnata Vimpeliin. Portaat ovat pitkät ja maisema ylhäällä mieletön.

Keskikesää alkaa olla jo vähän ikävä. Näitä kuvia kun katsoo, en ehkä ole vielä valmis päästämään irti kesästä. Kesä 2019 oli muutenkin mahtava ja etenkin koko kesälomareissu, se oli täynnä hienoja kokemuksia!

Millainen kesä sulla oli?

sunnuntai 25. elokuuta 2019

Naisten Liiga: TPS - HJK 24.8.2019

Kummasti taas venyi pienoinen tauko jalkapallon valokuvaukseen, mutta eilen kiipesin Turun Urheilupuiston yläkentälle kameran kanssa. Jotenkin vain tuntuu edelleen, että tarvitsen tilaa futismatsien välille. Ylikunnosta paraneminen taitaa todella viedä aikansa.

Onneksi joka kerta raahauduttuani paikalle, olen voinut todeta pitäväni jalkapallon valokuvaamisesta edelleen yhtä paljon kuin aina ennenkin. Joka kerta futis on viihdyttävää paitsi silloin, kun se ei ole. Sitä harvemmin sattuu Naisten Liigassa, koska naisten tapa pelata ei koskaan tunnu olevan pelkkää tylsää puolustamista.

Kuvasaaliini matsista jäi jokseenkin suppeaksi, mutta parempi pari kuvaa kuin ei mitään. Eikö niin?



Toisella puoliajalla elettiin jännittäviä aikoja, kun tuomarin lippu meni rikki ja hän joutui hakemaan uuden tilalle. Jännittävää oli myös se, kun Ruohomaan Hanna pääsi kentälle ja minun henkilökohtainen tavoitteeni oli saada hänestä kuva. En muistanut kuinka hankalaa se onkaan ennen kuin kävin näitä kuvia läpi nyt. Hih! Jotkut asiat eivät vain muutu 😊







Nappiskuvat ovat tainneet tänä vuonna vaihtua koirakuviin, vaikkei minulla varsinaisesti mitään koirakuumetta ole. Jos saisin valita, ottaisin kissan ennemmin kuin koiran, mutta tällä hetkellä en kyllä ole ottamassa yhtään mitään.

Niin se jalkapallo. Kovin oli yritystä puolin ja toisin takoa maaleja, mutta eipä niitä syntynyt kuin kaksi. Yksi molemmille joukkueille. Ihan hyvin Tepsiltä HJK:ta vastaan.

TPS:n kausi jatkuu alemmassa loppusarjassa, jonka otteluohjelma on vielä täysi mysteeri, mutta eiköhän se pian selviä. Sitten nähdään taas yläkentällä!

TPS - HJK 1-1

lauantai 24. elokuuta 2019

Vanha kunnon perjantaisiivous

Meillä kotona aikoinaan pöläytettiin matot pihalle joka perjantai ja siivottiin koko talo. Sen jälkeen oli mukava istahtaa viettämään perjantai-iltaa tai mitä nyt kukin tekikään, minä taisin harrastaa siihen aikaan elämässä juustosnacksien syömistä ja Nummelan ponitalli -kirjojen lukemista.

Yritin pitää vanhempana kiinni perjantaisiivousrutiinista, mutta on se viime vuosina ehkä hieman päässyt unohtumaan. Kunnes eilen tuumasin Jonille, jotta ensin siivotaan keittiön pöytä ja sitten vasta voin tehdä pitsaa.

Siinä sitten siivoiltiin, eikä kauaa nokka tuhissut, kun keittiön pöytä oli putsattu ja puoli asuntoa imuroitu. Meidän itäsiipi on edelleen räjähtänyt, mutta se on oma projektinsa enkä tiedä tuleeko siitä ihmisasumusta enää tässä vaiheessa, kun muutto kuitenkin tulee syksyn aikana. Tämä puoli asunnosta, jossa aikamme vietämme, on nyt taas puhdas ja oi että kuinka kivan näköistä täällä nyt on. Mieli lepää, kuten kotona kuuluukin 💚


Instan puolella (@marihietala) tuli jo viikko sitten vilautettua sitä mun vihersisustamisen lopputulosta, mikä siis on sisustustikkaat kukkatelineenä. Niistä roikkuu erinäisiä kukkasia ja tässä alla olevassa kuvassa roikkumassa ovat aaroninparta, joka ostettiin viime viikonloppuna Turun kasvitieteellisestä puutarhasta, muorinkukka ja kultaköynnös. Mun sisustusviritelmä kaipaisi vielä yhtä vähän vihreämpää kukkasta aaroninparran vasemmalle puolelle, jotta olisi tasapaino tuon kultaköynnöksen kanssa, mutten vielä ole keksinyt kenet laittaisin tikkaille. Vaihtoehtoina ovat muratti, vaaleanvihreä muorinkukka ja rönsylilja.


Tänään meillä on ohjelmassa Turun torilla käyminen, iltapäivällä Tepsinaisten peli yläkentällä ja kaupan kautta kotiin ihmettelemään. Ei siis ihan koko päiväksi ole tohootusta ja hyvä niin. Iltaisin on ihana rauhoittua sohvalle katsomaan jotain elokuvaa.

Hauskaa lauantaita sulle! 💚

torstai 22. elokuuta 2019

8 x lihaskuntotreeniä ja vähän enemmänkin

Pitkään toimistotyötä tehneenä niskahartiaseutuni saattavat oireilla silloin tällöin, useimmiten säteillen päähän tai käsiin. Kevättalvella minua vaivasi vasemman käden kyynerpään särky, joka välillä tuntui ranteessa asti. Tiesin mistä vasen käteni oli saanut osumaa, sillä suoritin töissä pari kertaa viikossa tietyn työtehtävän, jossa toistin samaa liikettä ja se nyt vaan tuntui heikomman käden kyynerpäässä.

Kävin sitten työfysioterapeutilla siinä joskus helmikuussa muistaakseni, kun meillä on ollut tapana treffata välillä. Hän tutki hieman käsiäni ja totesi minulla nyt vaan olevan vasemman käden hauis hieman huonossa kunnossa. Notta lisää lihaskuntotreeniä vaan! Teimme diilin, että mun täytyy kahdeksan kertaa tehdä lihaskuntotreeniä ennen kuin saan varata seuraavan ajan hänelle.


Aloitin heti treenit. Kaksi ensimmäistä kertaa tein jumppapallon kanssa kotona koko vartalon treenin. Oli kamalan raskasta ja tasapaino oli ihan hakusassa. Kolmas treeni oli kymmenen minuutin core & reisi -treeni Yogaiasta, joka muuten oli tosi hyvä. Kymmenessä minuutissa saa yllättävän paljon aikaiseksi. Neljäs treeni oli käsitreeni Yogaiasta jälleen. Viidennellä kerralla teimme ulkona miehen kanssa sekä käsitreenin että coren & reidet ja kuudennella kerralla core & reidet taas.

Vitsit kuinka hyvältä pieni lihaskuntotreenikin tuntuu! Vaikkei tee kuin sen kymmenen minuuttia, saa lihaksiin kivan poltteen. Varsinkin vatsalihasten treenaaminen on aina kivaa, vaikka joskus tuleekin niin kipeäksi, ettei seuraavina päivinä oikein pysty nauramaan eikä yskimään.


Vasemman käden kihelmöinnit loppuivat kuin seinään alotettuani lihaskuntotreenin. Liike on lääke eikä siitä vain pääse mihinkään, että lihakset kaipaavat ärsytystä toimiakseen kunnolla. Jos niskahartiaseutu jumittaa, lapojen väliin tarvitaan verenkiertoa.

Kesään mennessä olin saanut suoritettua ne kahdeksan vaadittua kertaa lihaskuntotreeniä, mutta se aika työfyssarille on edelleen varaamatta. Kahdeksannen kerran jälkeen on tullut tehtyä lihaskuntoa niin kotona kuin ulkonakin, nykyään joka viikko jotain. Toissa sunnuntaina teimme 45 minuutin kahvakuula- ja kehonpainotreenin ja se oli niin ihanan tehokasta, että eilen taas heilui kahvakuulat meidän olohuoneessa.


Sitä oikeasti kaipaa jotenkin, sellaista kovaa tekemistä ja ryhtiä lihaksiin. Varsinkin toimistotyöläisenä on parempi rakentaa lihaksia nyt kuin ihmetellä 50-vuotiaana miksei tullut koskaan tehtyä mitään. Teetkö sä lihaskuntotreeniä?

tiistai 20. elokuuta 2019

Arkiruokaa: fetapinaattipiirakka

Olen tainnut kuukauden sisään leipaista noin 3-4 piirakkaa. Pari mustikkapiirakkaa, pinaattifetapiirakan ja viimeksi omenapiirakan. Instagramin puolella pyydettiin tuohon suolaiseen piirakkaan ohjetta, joka tulee tässä:

Pohja:
100 g voita
2 dl vehnäjauhoja
2 rkl vettä
1/4 tl suolaa

Täyte:
200 g fetajuustoa
paketti babypinaattia (70 g ehkä)
kirsikkatomaattia
2 dl ruokakermaa
2 munaa
mustapippuria

Päälle:
juustoraastetta

Nypi voi ja jauhot sekaisin. Lisää kylmä vesi ja suola. Sekoita taikina tasaiseksi. Painele taikina piirakkavuoan pohjalle ja reunoille.

Murusta feta ja pilko kirsikkatomaatit. Sekoita täytteen kaikki aineet sekaisin ja ripottele päälle juustoraastetta. Paista 225 asteessa 30 minuuttia (seuraa, ettei ainakaan pala).


Tämän piirakan perään kyseltiin töissä niin paljon, että olisi pitänyt tehdä sinne oma, jotta kaikki halukkaat olisivat saaneet maistaa. Hyvää oli, etenkin seuraavana päivänä.

sunnuntai 18. elokuuta 2019

Hossa

Havahduin viikko sitten ajan kulumiseen ja siihen, etten ole postannut vieläkään kaikkea meidän kesälomareissulta, josta alkaa jo olla ikuisuus. Muutama juttu on vielä jäljellä ennen kuin pääsen bloggausaiheissa eteenpäin, vaikka mikäpä kiire tässä, kun muutenkaan ei ole viime aikoina ollut kovin kiire postailla. Pari kertaa viikossa on tuntunut ihan hyvältä viikkotahdilta. Arkena on niin paljon kaikkea, mitä haluan ehtiä tekemään, vaikka kyllä minä tykkään tästä kirjoittamisestakin. Tässä postauksessa tosin kuvat saavat olla se pääasia. Nämä ovat Hossasta, Ölökyn ylityksen jälkeen.





En ehtinyt mennä uimaan, kun valtavat ukkospilvet vyöryivät Kuusamosta päin meitä kohti. Puoli tuntia kuuntelimme jyrinää ja bongailimme salamointia sekä ehkä yhden trombinkin, mutta ikinä myrsky ei tullut kunnolla päälle asti. Sen mentyä ohi lähdimme vielä ajelemaan valokuvaaminen mielessä, mutta eihän siitä mitään tullut, kun kaikki Venäjänkin hyttyset olivat välittömästi kimpussa. Seuraavassa kuvassa ukkospilvet olivat jo painuneet jonnekin Venäjän puolelle. 



Tämä viimeinen kuva on jälleen meidän mökin takapihalta eikä siis osoita Venäjän suuntaan. Menimme suhteellisen ajoissa nukkumaan, koska olimme hieman väsyneitä monen tunnin patikoinnin jäljiltä ja asumus piti luovuttaa jo aikaisin aamulla. Oli myös edessä pitkä ajomatka halki Suomen Etelä-Pohjanmaalle, joten uni maistui siihen väliin.

Hossassa olisi voinut viipyä pitempäänkin ja mennä seuraavina päivinä patikoimaan lisää kansallispuistoon, mutta sitten olisi kannattanut varata jokin mökki jo ennakkoon. Oli juhannusviikko, joten paikat olivat jo valmiiksi täynnä. Niinpä me olimme olimme vain kaksi yötä ennen kuin jatkoimme matkaa Vimpeliin.

lauantai 17. elokuuta 2019

Lauantaina ei laiskotella: aamulenkki, Nousiaisten markkinat ja vihersisustaminen

Tultiin just kotiin iltapäiväkierrokselta eri kaupoista viherkasveihin liittyen. Viherkasvien ostelu on laitettu osittain jäihin, sillä asuntoomme hieman huonosti mahtuu enää yhtään uutta kukkaa, mutta aina sitä jotain projekteja on vireillä. Tällä kertaa ajattelin laittaa sisustustikkaisiin roikkumaan eri kultaköynnöksiä ja muorinkukkia, mitä varten tarvitsin vähän lisää naruja ja koukkuja. Lisäksi facebookin viherkasviryhmän lukeminen on johtanut siihen, että kiinnostuimme muistakin kasvualustoista kuin multa ja kävimme ostamassa kaiken maailman perliittiä sekä vermikuliittia. En kuitenkaan pääse nyt heti toteuttamaan itseäni niiden tikkaiden kanssa, sillä minulta on koko päivän kyselty postauksen perään ja tässä se nyt tulee - vihersisustaminen odottakoon huomiseen.

Päivä on ollut touhua täynnä, kuten usein meidän vapaapäivät. Aamusta iltaan jotain. Tämäkin lauantai alkoi lenkillä, mutta jälleen hieman myöhemmin kuin aikaisempina lauantaiaamuina sekä tällä kertaa lyhyt lenkki, vain 5 kilometriä. Ollaan molemmat lenkkeilty jalkamme ihan jumiin viikon aikana (kävin juoksemassa tiistaina ja torstaina kävelimme 8 km), joten lyhyempi lenkki sai nyt kelvata heräämiseen. Hyvin sekin toimi.



Aamulenkin jälkeen lähdettiin käymään Turun toreilla (no okei yhdellä niistä), syötiin maailman parhaat voisilmäpullat, juttelin naakalle (joka halusi syödä mun pullan, mutten antanut kuin 3 palaa) ja päätettiin ajella suoraan Viherlassilan kautta Nousiaisten markkinoille. Kyllä, Nousiaisten markkinoille.

Minulla on jäätävä pakkomielle Nousiaisten kunnasta, haluaisin muuttaa sinne. En kuitenkaan halua rakentaa omaa tupaa vaan ostaa jonkun jo pystyssä olevan tai vaihtoehtoisesti muuttaa vuokralle johonkin. Nousiaisissa on tosi hieno kirkko ja ihanat peltomaisemat, en vaan pääse yli niistä. Maskukin toki olisi hyvä sijainniltaan, mutta paljon tylsempi kuin Nousiainen.

Markkinoilla ei ollut oikeastaan mitään muuta jännää kuin isokorvaisia pupuja (saksanjättischeck). Nousiaisista ajelimme kotiin syömään, katsoimme Sillan, sitten taas mentiin ja nyt vaihteeksi kotona. Loppuilta rauhoitutaan elokuvaa katsomaan ja nautitaan olemisesta.

Toivottavasti sulla on ollut hyvä lauantai! Ihanaa iltaa!

keskiviikko 14. elokuuta 2019

Rahapäiväkirja viikko 32

postaus sisältää mainoslinkin, merkitty *-merkillä

Yhdeksän muratin, kolmen maijan, yhden juorun ja yhden kultaköynnöksen istuttamisen jälkeen olen sitä mieltä, että välillä voisi tehdä jotain muutakin. Niinpä tulin parvekkeelta möyrimästä mullasta tänne sisätiloihin kirjoittelemaan postausta viime viikon kulutuksesta.

En muuten ole hirveästi raha-asioita pohtinut, mutta juuri tänään törmäsin termiin velkojen vyörytys, joten oli pakko googlettaa vad menar det. Tiedätkö sinä? Marityyliin selitettynä se tarkoittaa siis sitä, että velat listataan ja sen jälkeen tehdään uusi lista, jossa ensimmäiseksi tulee velka, jonka lyhentämiseen menee vähiten aikaa tai siinä on suurin korko. Velan lyhentämistä varten täytyy repäistä sukan varresta muutama kolikko enemmän kuin lyhennyserä, esimerkiksi 50 euroa tai satku. Kun velka on maksettu, vyörytetään sukan varresta otettu rahamäärä sekä velan lyhennyserä seuraavan lainan lyhennyserän päälle. Tällä tavoin lainaa lyhennetään koko ajan oman budjetin kannalta saman verran, mutta kuitenkin rutkasti enemmän kuin olemassa olevat lyhennyserät vaativat, jolloin velat saa maksettua paaaaaljon nopeammin kuin muuten menisi.

Toinen rahaan liittyvä asia tänään oli se, kun käväisin nettipankissa ja kliksuttelin rahastoja. Päätin alkaa rahastosäästää, vaikkakin pienellä summalla. Uskon Roope Ankkaan, joten jokaisessa pennissä on miljoonan alku.

Roope Ankan elämässä rahaa ei mihinkään hussata, mutta minä hussasin näihin viime viikolla:

maanantai

tiistai

Prisma 18,19 e

keskiviikko


torstai

lounas töissä 5 e
Lidl  11,03 e


perjantai

Veikkaus 10 e
Cittari 7,81 e
marjoja 11 e


lauantai

Prisma 22,71 e
kahvi + mokkapala 2 e


sunnuntai

kakku + kahvi 7,60 e
The Body Shop 4,90 e (*tää saippua)
juoru 3,90 e

Viikon aikana tuntui siltä, etten ole edes pahemmin käyttänyt rahaa, mutta kyllähän tuota lopulta kuitenkin kului 104,14 euroa. Ruokakauppoihin meni summasta vain 59,74 euroa, mikä ei ole kovin paljon edes. Kyllä sitä jonkun verran säästää, kun ei käy töissä enää kahvilassa kahvilla vaan keittelen itse ja lounaskin on aina omina eväinä pois lukien torstait.

Onko satanen viikossa paljon sun mielestä vai vieläkö voisi vähän nipistää viikon menoista?