tiistai 17. syyskuuta 2019

Meidän eka tubevideo!

Joinakin viikonloppuina on käynyt mielessä kuinka eri tilanteista olisi saanut hyvää materiaalia youtubeen. Kerran sitten kysyin instastoorissa pitäisikö meidän tehdä joskus joku video ja koska niin moni vastasi kyllä, eihän se auttanut kuin tehdä video. Jätin asian hautumaan useammaksi viikoksi, kunnes viime lauantaina yhtäkkiä aamukahvia juodessa päätin nyt olevan my dayn aika.

En tietenkään ole pahemmin youtubea kuluttanut, joten en sinänsä tiedä, millaisia videoita sinne kuuluu tehdä. Keskustelimme aiheesta videollakin näkyvän aamulenkin aikana hieman, mikä oli ihan hyvä. Oli edes jotain tarttumapintaa, kun aloin editoida materiaalia.

Toivottavasti videon äärelle ei aivan nukahda. Tässä se nyt kuitenkin on:


😁 Tuleeko sun katottua tubevideoita? Tai teetkö ite niitä?

sunnuntai 15. syyskuuta 2019

Uuteen kotiin

postaus sisältää mainoslinkkejä, merkitty *-merkillä

Vaikka muutamme nykyistä hieman pienempään asuntoon, haaveilen kovin muutamien uusien huonekalujen hankkimisesta. En toki tiedä ovatko haaveeni täysin järjettömiä, sillä en todellakaan halua tukkia asunnon paria huonetta ihan täyteen. Unelmakotini on avara ja valoisa, eikä siihen kuvaan sovi täyteen ahdetut seinät.

Meillähän ei alunperin ollut täällä nykyisessä asunnossa ollenkaan olohuoneen pöytää, mutta hankimme sellaisen, kun tuli alennuksella vastaan Raision Askosta. Nyt siitä on yksi jalka vähän rikki, joten todennäköisesti heivaan pöydän kierrätykseen, sillä olen jo varma sen tilalle tulevasta arkkupöydästä. Olen puhunut arkusta koko sen ajan, kun olemme asuneet täällä, joten uuteen kotiin tulee arkku.

Toinen juttu, jota meillä ei ole, ovat yöpöydät. Meidän yöpöytinä toimivat tällä hetkellä keittiön pöydän tuolit ja ajattelin tulevassa asunnossa asentaa sinne, mihin ne kuuluvat, eli keittiöön. Meillä tulee olemaan keittiössä vähän enemmän tilaa, joten tuolit saavat pysyä siellä. Vaan mistäpä löytäisi hienot yöpöydät? Mitä nyt Ellosta selailin, tämän hetken yöpöytämuoti ei oikein puhuttele. Ainakaan kauniisti.

Tarvitsemme meidän kamerakamoille jonkun vitriinin tai muuten vaan jonkun kaapin. Pesuhuone taas kaipaa jotain telinettä, johon ripustaa pyyhkeet. Ehkä siis toisetkin sisustustikkaat tulisivat tarpeeseen? Yhdet meillä jo on, mutta tein niistä viherkasveille paikan. Uudet verhot olisi kivat, mutta huonekorkeus rajoittaa jälleen valikoimaa enkä osaa päättää millaisen värimaailman haluan. Nythän meillä on ruskean sävyjä ja turkoosia.

1. Vaaleansininen Unikko, yes please! Multa puuttuu *essu ja minä kyllä tarvisin sellaisen. Jauhot ovat yleensä pitkin pöytiä, tiedättehän.  |  2. *Eläinaiheiset tyynynpäälliset houkuttelevat aina. Luvattiin vuokraisäntäsedälle, ettei oteta lemmikkejä, joten otetaan sitten edes kuvia eläimistä.  |  3. *Yöpöytävaihtoehto. En kyllä ole täysin varma millaisen haluan.  |  4. Ne *sisustustikkaat kylppäriin pyyhkeitä varten.  |  5. Jos joku mua miellyttää, se on sininen lasi. *Turkoosi maljakko tuo väriä lipaston päälle tai kirjahyllyyn.

Yllä joitakin poimintoja, jotka tein Elloksen valikoimasta. Uuden sisustamista on niin mukava miettiä aina, vaikkei noin muuten tulisi paljoakaan värejä vaihdettua vuodenaikojen mukaan. Ehkä pitäisi siinäkin asiassa vähän herätä, koska koti on kuitenkin se paikka, jossa haluan rauhoittua ja viettää aikaani eniten. Miksi sitä ei siis laittaisi myös vuodenaikoihin sopivaksi? Muutenkin kuin vain jouluna.

PS. Elloksella on just nyt 20 % alennus kotijutuista, voimassa 17.9. asti.

lauantai 14. syyskuuta 2019

Muuttolaatikoita ja pahaa suklaata

Huomenta! Kampesin itteni ylös ihan just sängystä. Olisi voinut jäädä vielä nukkumaan, vaikka toisaalta harmittaa, kun ei ole herännyt jo kuudelta. Näyttää olevan hieno aamu tulossa ja ollaan kyllä lähdössä lenkillekin, kunhan vaan saa aamupalan syötyä.

Tämä viikonloppu on niin ihana, kun meillä ei ole mitään suuria suunnitelmia. Eilenkin hengattiin ihan vaan kotona, sillä me hoidettiin viikonlopun kauppareissukin jo torstaina. Enpä muista milloin olisin viimeksi istunut koneella perjantai-iltana tai oikeastaan minään iltana. Säädin blogin kanssa ja selasin nettikauppoja, kunnes vanha huonon ergonomian vaivani alkoi muistutella itsestään. Sellainen vinossa istumisesta johtuva kylkikipu.

Välillä tietysti syötiin ja katottiin yksi jakso Handmade's Talea. Ootko sä katsonut tuota sarjaa? Olen ihan koukussa. Se on niin julma, mutta kiinnostava, koska sarjassa kuvattu ihmisten sekopäisyys on todennäköisesti tälläkin hetkellä totta jossain päin maailmaa. Sarjaa katsoessa piti maistaa muutama pala uutta Maraboun mansikkajuustokakkusuklaata enkä voi kyllä suositella. Ei vain ole hyvä.


Viikonlopun ajaksi on yksi tavoite ja se on parin muuttolaatikon täyttäminen. Itse asiassa tänään olisi tarkoitus täyttää ainakin yksi laatikko taas ja huomenna todennäköisesti muutama enemmän. Jotenkin hauskaa pakkailla jo ajoissa näitä kamoja. Kerrankin olen askeleen edellä. Olen viikon aikana heitellyt vanhoja kosmetiikkaputeleitakin menemään ja se sai miettimään kuinka en ole tehnyt tätä aiemmin. Miksi on pitänyt säilöä kaapissa jo pilalle menneitä luonnonkosmetiikkajuttuja tai sellaista shampoota, josta tiedän, etten tule sitä enää käyttämään? Pitäisi koluta kaappeja paljon useammin läpi.


Jos et vielä seuraa mua instassa, kannattaa se tehdä viimeistään nyt, sillä mulla on siellä ollut viikon yksi kosmetiikka-aiheinen arvonta meneillään. Arvontaan ehtii osallistua vielä pari päivää.

Nyt mun täytyy mennä keittämään meille munia, koska meidän aamupala kaipaa jotain proteiiniä, jotta jaksetaan lenkkeillä! Hauskaa lauantaita sulle!

torstai 12. syyskuuta 2019

Muutto tulossa!

En tiedä muistatteko enää niin kauas, mutta juhannuksen jälkeisellä viikollahan minua kohtasi kahdenlaiset uutiset. Ensimmäisenä yt-ilmoitus, jonka jälkeen parin päivän päästä vuokraemäntä irtisanoi vuokrasopimuksemme. Tuossa tilanteessa alkoi puskea hikeä tällaiselle peruspositiiviselle pohjalaisakalle, joka tietysti pohjalaisena kuvittelee olevan universumin ainoa lempilapsi ja siitä syystä suojassa kaikelta pahalta.

Siinä sitä sitten odoteltiin heinäkuu ja puolet elokuustakin, jotta sai tietää täytyykö ensin hakea töitä ja sitten asunto vai voiko suoraan mennä siihen asunnonhakuun. Paljon tuli keskusteltua uudesta kodista pitäisikö ostaa oma jo vai mennä vielä vuokralle. Päädyimme lopulta vuokravaihtoehtoon ja sitten sitä alettiin kytätä vuokra-asuntoja netistä hyvin aktiivisesti.

Se oli masentavaa. Tämä meidän nykyinen asunto on sen verran hyvin laitettu, ettei tästä niin vain voi muuttaa mihin sattuu. Useimmissa asunnoissa olivat keittiöt alkuperäisessä kunnossa, muovimatot kylppärissä tai muuten vaan jotain vikaa. Se on paha, kun tulee liian nirsoksi.

Päätin lopulta kokeilla somen voimaa, vaikkei nyt sinänsä mikään kiire tällä asuntoasialla ollut, kun aikaa on vuoden loppuun asti muuttaa. Sainkin sitten muutamia viestejä, joista yksi kolahti kyllä heti. Sain kuvia asunnosta ja molemmat oltiin ihan myyty välittömästi. Siinä se taas oli, se "toi se on" -fiilis, mikä tästä nykyisestäkin kodista meille heti tuli aikoinaan.



Päästiin katsomaan asuntoa jo samana viikonloppuna ja ihanahan se tietysti oli. Hyvä kun malttoi millään lähteä pois, mutta piti päästää nykyinen asukas jatkamaan omia puuhiaan.

Siitä se sitten suttaantui ja nyt on nimet papereissa. Vuokrasopimus on jo allekirjoitettu ja pääsemme muuttamaan ajoissa ennen vuoden loppua, jee!!

Arvaatteko mihin muutamme?


Turkuun.

tiistai 10. syyskuuta 2019

Rahapäiväkirja viikko 36

Pohdiskelin tässä ääneen kuinkahan ihmeessä tämänkin postauksen aloittaisi, johon poikaystäväni: "olipa kerran raha, joka katosi..". Niinpä. Olipa kerran raha, joka katosi. Se katosi viime viikolla kaikkeen niin tavalliseen, ettei paremmasta väliä. Viime viikko oli kaiken kaikkiaan hyvin tavallinen, mitä nyt mystinen teehetki keskellä viikkoa Nesteellä, höhö!

Lauantaina jouduimme turvautumaan American Dineriin, kun tulimme lenkiltä aamupäivällä ja totesimme jääkaapin olevan ihan tyhjä. Kello oli jo aivan liikaa käydäksemme ensin kaupassa, jotta voisi tehdä ruokaa, joten päätimme mennä ulos syömään ja sitten kauppaan. Se oli ihan hyvä päätös.

Tässä viikon tuhlailut:

maanantai

tiistai

Prisma 21,95 e

keskiviikko

teetä Nesteellä 3,40 e


torstai

lounas töissä 5 e
auton tankkaus 76,77 e
Veikkaus 10 e

perjantai


lauantai

American Diner 14,72 e
Prisma 19,56 e
Supermarket 11,72 e

sunnuntai

Lidl 0,49 e

Lidlistä saa vesipullon 0,49 eurolla, jos jäitte miettimään, mitä sieltä on pitänyt saada. Käytiin ostamassa vessapaperia ja minä samalla vesipullon.

Raha on viime aikoina pyörinyt päässä aiempaa enemmän, sillä tässä on tulossa muutamia äkillisiä menoja ja samaan aikaan olen pohtinut myös säästämistä. Ajattelin törkätä rahaa muutamiin rahastoihin nimittäin jossain vaiheessa, mutta se on tosiaan vielä ajattelun asteella osittain. Joka kuukausi myös huomaan saman: vuosi ilman uusia vaatteita -haaste jättää mun tilille paljon enemmän rahaa kuin mikään muu säästökuuri koskaan. Ihan parasta.

Yhteensä tuhlasin viime viikolla 163,61 euroa, josta suurin erä oli auton tankkaaminen. Tankki täyteen, ettei tarvitse koko ajan käydä tankkailemassa. Mihin sulla on mennyt viikon sisään eniten rahaa?

sunnuntai 8. syyskuuta 2019

Ykkönen: TPS - AC Kajaani 6.9.2019

Tähän päivään on ollut ihana herätä, kun puolet twiiteistä omassa kuplassani ovat alkaneet "hyvää jalkapallohuomenta". Koko viikonlopun somet ovat pöhisseet jalkapallosta ja Huuhkajista odottaen kuumeisesti tämän illan matsia, johon huuma huipentuu. Tällaisena päivänä on hieno olla osa jalkapalloyhteiskuntaa.

Kun kirjoitin mun ensimmäisiä futismatsipostauksia, en ajatellut jalkapallon aseman olevan niin heikko Suomessa kuin se on osoittautunut olevan. Ajattelin lähinnä pesäpallon olevan sellainen tiettyjen paikkakuntien oma insidelaji, josta ei koskaan ole Suomessa tulossa mitään suurta ja mahtavaa. Myöhemmin olen tajunnut suomalaisten uskovan vain ja ainoastaan jääkiekkoon, sillä kuka nyt mitään potkupalloa jaksaa katsella. Tylsä ja hidas laji.

Niin moni futisihminen on odottanut sitä päivää, kun jalkapallo saa mediahuomiota Huuhkajien menestyksen myötä. Ja tänä viikonloppuna olemme saaneet elää niitä hetkiä. Kun Aamulehden kannessa on kuva Teemu Pukista ja lehden sisässä 24-sivuinen liite tamperelaisesta jalkapallosta. Tuntuu hyvältä!

Minä kävin perjantaina kuvaamassa 90 minuuttia ja vähän päälle turkulaista jalkapalloa. Vastassa oli AC Kajaani, jolta odotin paljon teatteria ja sikailua, mutta näistä vain ensimmäistä he tarjosivat. Ehkä olivat huomanneet kentällä olevan tarkoitus pelata jalkapalloa, jota kutosdivarissa enemmän tuttu sikailu ei oikein edusta?









Mulla oli perjantaina sellainen työpäivä, jolloin tunsin kiitollisuutta siitä, kun saan mennä kuvaamaan jalkapalloa illalla. Istua alas pressiin ja juoda kahvit ennen matsia. Bonusta oli, kun pullaakin oli jäljellä ja sain istahtaa hetkeksi mutustelemaan. Tuomarin vihellys keskeytti kahvihetkeni, keräsin kamppeeni ja lähdin juomaan loput kahvista ulos. Katselin Tepsin kunniagalleriaan valittuja TPS-ihmisiä, nojasin kaiteeseen ja olin onnellinen, kun sain jälleen olla kentän laidalla kameran kanssa hengittämässä puhdasta ilmaa.

Ensimmäisellä puoliajalla vaihdoimme Solmun kanssa kuulumiset ja yritin olla kyllästymättä kajaanilaisten pyörimiseen nurmikolla. Veritaksen ruoho on priimaa, joten miksi ihmeessä kieriskellä sillä, kun voi juosta ja tehdä maaleja? En ymmärrä. Tepsijätkät ovat onneksi sisäistäneet ystävämme Miika Juntusen suurimman viisauden - jalkapallo on maalintekopeli. TPS teki ekalla puoliajalla kaksi maalia ja toisella puoliajalla yhden. Vanha kunnon 3-0.










Hymyilytti kannattajien chantit, pelaajien kanssa juhlimaan tulleet junnut ja tietysti voitto. Ehdin kaivata voittoja niin pitkään ja nyt niitä vihdoin on ollut tarjolla. Tällaisesta jalkapallosta tykkään.

Tykkään myös kuvata hämärtyvissä syysilloissa, vaikka ennen pimeys olikin valokuvaajana suurin kauhuni. Ei ole enää. Aina ei välttämättä saa laadultaan täyttä priimaa kuvista, mutta voiko kukaan väittää, etteikö iltahämärässä otetuissa kuvissa olisi tunnelmaa?

TPS - AC Kajaani 3 - 0

lauantai 7. syyskuuta 2019

Jalkapallohuumaa ja loppunutta kosmetiikkaa

postaus sisältää mainoslinkin, merkitty *-merkillä

Huomenta! Tästä taitaa tulla ns. rauhallinen ja pitkä aamu, kun en vielä ole syönyt edes aamupalaa ja kello on jo vaikka mitä. Aiempina viikonloppuaamuina tähän aikaan on oltu jo lenkillä, mutta nyt tosiaan jumitetaan vielä sisällä enkä kyllä tiedä, mikä meidän lenkin kohtalo tulee olemaan, kun ulkona kai sataa.


Huikeaa futishuumaa ollut tällä viikolla, kun Suomi voitti Kreikan torstaina ja TPS veteli vanhan kunnon 3-0 eilen Kajaania vastaan. Huomenna sitten jännitetään Suomi-Italiaa, ai vitsit! Maanantaina saattaa väsyttää töissä, mutta jalkapallon takia voi vähän valvoakin. 

Jalkapallon lisäksi oikein mitään muuta ei sitten olekaan ollut, kun ollaan molemmat oltu iltamyöhään töissä suurin osa viikosta. Yksi tapaaminen meillä oli keskellä viikkoa, mutta muuten ollaan hengailtu vain kotona töiden jälkeen. Yhtenä aamuna kävin aamulenkillä ja toisena joogasin, jotain liikuntaa siis olen kuitenkin saanut mahdutettua arkeen mukaan.


Onnen ja ilon päivä oli eilen siltä osin, että Attituden shampoo vihdoin loppui. Vuoden ollaan sillä pesty tukkaamme ja alkoi jo loppua kohti hieman kyllästyttää. Ymmärrän isojen shampoopullojen pointin kyllä luonnon kannalta, kun sehän ei roskaa niin paljon kuin monta pientä pulloa, jotka olisin vuoden sisään varmaan tuon sijasta käyttänyt. Minä vain satun kyllästymään niin nopeasti ja toivoisin vaihtelua, joten nyt olen kyllä iloinen, kun tuo loppui. Pääsen käyttämään muita vanhoja ostoksia pois, jotta voin joskus sitten vaihtaa palashampoisiin.

Huomasitteko muuten, että *Lookfantasticin joulukalenteri on tullut ennakkomyyntiin? Minä en oikein tiedä, mitä teen sen kanssa. Tavallaan haluan sen, mutta tavallaan en, sillä samoja merkkejä pyörii nurkissa beauty boxin tilaamisen takia. Sekin pitäisi lopettaa. Aiotko sä hankkia Lookfantasticin joulukalenterin?

torstai 5. syyskuuta 2019

Oletko valmis zero waste -ajatteluun?

"Phoenixissa peruttiin eräänä kesäpäivänä yli 40 lentoa, koska lämpötila nousi 49 asteeseen."
"Saksassa Reinjoki kuivui niin pahasti, ettei siinä voitu kuukauteen kuljettaa rahtia tavalliseen tapaan."
"Alaskassa Kivalinan kylä uhkaa huuhtoutua mereen."
"Kanadassa metsää on kellahtanut vinoon ja joet ovat täyttyneet mudalla ikiroudan sulamisen takia"

Näin kirjoitettiin Hesarissa pari päivää sitten. Jutussa kerrotaan ilmastonmuutoksesta ja siitä, ettei aikaa enää oikeastaan ole. Ihmiset kuvittelevat, kun näistä uutisoidaan nyt, että meillä olisi jotenkin vielä aikaa useita vuosia, mutta se ei pidä paikkaansa. Reinjoki kuivui viime kesänä, lennot peruttiin Phoenixissa pari vuotta sitten ja suojamuuri merenkohoamisen takia rakennettiin alaskalaiskylään jo vuonna 2008. Jutussa voivoteltiin kuinka Reinjoen kuivumisen takia teollisuus menetti miljardeja, mutta se on mielestäni toissijaista sen rinnalla, että kalat kuolivat ja tämän ilmastonmuutoksen alla teollisuuden olisi syytä tottua menettämään rahaa, sillä ilman teollisuuden vastuullisuustekoja meille kaikille käy huonosti.

Tässä kohdassa kukaan meistä tavallisista kuolevaisista ei voi silti huokaista helpotuksesta ajatuksella "mun ei tarvikaan tehdä mitään". Kyllä tarvii. Meidän tavallisten kuolevaisten kulutustottumukset ja ostokäyttäytyminen ohjaa teollisuutta. Minun ja sinun yksittäiset valinnat vaikuttavat siihen, miten paljon maailmalla posotellaan hiilidioksidia taivaalle.


Zero Waste Finland ry haastoi minut mukaan Zero Waste Syyskuuhun ja tänä herran vuonna 2019 minä olen valmis. Jätteettömän elämän kulmakiviä ovat: kieltäydy, karsi, käytä uudelleen, kierrätä, kompostoi. Syyskuussa on joka viikolle oma teema ja ne menevät juuri noiden kulmakivien mukaan eli tämän viikon osio on "kieltäydy". Ensi viikolla karsitaan.

Minä olen kieltäytymistä harjoitellut jo kesäkuusta asti, kun lähdin vuosi ilman uusia vaatteita -haasteeseen mukaan ja voi luoja se on tehnyt hyvää. Minä hahmotan kuluttamisen niin paljon selkeämmin kuin aiemmin ja tietysti rahaakin on säästynyt (jotta voin tuhlata sitä ihan pian asumiseen, mutta siitä lisää joskus myöhemmin).

Olen huono uudelleen käyttämisessä ja kompostoimisessa, mutta ehkä jonakin päivänä nämäkin ovat arkipäivää. Zero waste ei mielestäni tarkoita sitä, että ihmisen pitää heti siltä istumalta omaksua nämä kaikki kulmakivet ja alkaa noudattaa niitä täydellisen tarkasti vaan tässäkin kyse on elämäntapamuutoksesta, kuten laihduttamisessakin on. Pieniä askeleita eteenpäin, välillä pari taakse ja sitten taas eteenpäin. Ihmisen pitää pystyä nauttimaan elämästään, joten mitään tällaisia muutoksia ei pidä tehdä hampaat irvessä. Ekoteko voi olla hyvin pienikin ja tärkeintä on vain alkaa johdattaa itseään muutosta kohti. En minäkään ole luopunut lihasta kokonaan, vaikka olen vähentänyt sen syömistä jonkun verran. Tuhlaan leivinpaperia ja vanulappuja, mutta Zero Waste Syyskuun haasteen myötä taitaa minun tekoni olla se, että hankin pari kestovanulappua lisää ja alan käyttää niitä. Minulla on yksi, mutta en ole käyttänyt sitä vuoteen (nyt kaikki hyihyttelevät Marille sanoisi entinen kauppiksen opettajani Alajärveltä).



Haluankin nyt haastaa myös sinut pohtimaan omaa kulutustasi. Aiotko ottaa osaa Zero Waste Syyskuuhun ja jos, miten? Vaihtoehtoja on lukuisia, mutta näistä voi aloittaa: käytä kestokassia ja kestohedelmäpussia, osta ruoka/juoma omaan astiaan, kartoita millaista roskaa arjessasi syntyy, ota käyttöön uusi kestotuote tai mahduta koko kuun sekajäte lasipurkkiin. Minä lupaan jatkossa käyttää kestovanulappuani, kun minulta sellainen kerran löytyy. Muistakaa, että parasta ekologisuutta ei ole ostaa uutta vanhojen toimivien asioiden tilalle vaan ostaa uutta vasta, kun sitä oikeasti tarvitsee. Ei siis kannata rynnätä heti tältä istumalta Ikeaan vaihtamaan muovikippoja lasisiin vaan hankkii ne lasiset sitten, kun muovi on käytetty loppuun.

keskiviikko 4. syyskuuta 2019

Luontopolku Vimpelissä: Pyhävuori-Lakeaharju

Kun kesälomalla olimme suoriutuneet reilun parin tunnin Ölökyn ylityksestä, olo oli mahtava kaikesta kokovartalokolotuksesta huolimatta. Olin juuri ylittänyt Ölökyn lisäksi itseni, koska uskalsin kävellä rotkojärven yli ja toisekseen kykenin kävelemään vaativan luontopolun läpi useita kilometrejä, eikä se edes ollut aivan liian raskasta vaan ihanan haastavaa. Pidän tätä ihmeenä, sillä olenhan entinen sohvaperuna ja edelleen hieman lihava (kai, en tällä hetkellä oikein pysty hahmottamaan kokoani).

Koska monen tunnin patikointi oli hauskaa, sitä piti saada heti lisää ja tavallaan just tälläkin hetkellä kaipaan kunnon selkäsaunaa, jonka saa vaeltamalla pari tuntia. Onneksi myös siellä, mistä olen kotoisin, on olemassa ainakin yksi virallinen luontopolku, joka löytyy netistä googlettamalla Pyhävuorta ja luontopolkua. Vaikka olenkin asunut Vimpelissä koko nuoruuteni, en ollut koskaan kuullut tästä polusta. Löysin sen netistä ja tottakai se piti päästä kävelemään läpi, koska mikä vimpeläinen minä muuten olen.

Pieni varoituksen sana kaikille muille yli-innokkaille vaeltajille Vimpeliin: tämä reitti on keskivaativa. Se ei ole yhtä paha kuin Ölökyn ylitys, mutta se on silti haastava ja sen kyllä huomaa viimeistään siinä vaiheessa, kun olet keskellä erämaametsää, etkä tiedä oletko Vimpelissä vai Alajärvellä ja tuleeko seuraavaksi vastaan hirvi vai karhu.

Meitä ei tullut vastaan kuin kaksi käpyjen kerääjää vähän ennen Kaartusen hiekkakuoppia. Sitä ennen juoduimme kahden ihan jäätävän sadekuuron alle, joista toisella kerralla pystyimme odottamaan laavulla hetken sateen laantumista. Pelkäsin ukkosen yllättävän, mutta onneksi niin ei käynyt.

Reitillä on kolme eri lähtöpistettä, Pyhävuori, Kellaripuro ja sitten Lakiksen takana koordinaateissa N63° 5.67392' E23° 49.66988'. Me lähdimme tuolta Lakikselta ja kastuimme heti ensimmäisenä, kun sattui satamaan vähän liikaa ja reitin alussa aikoinaan ollut laavu on poltettu.


Polulla oli jonkun verran esteitä alkumatkasta ja joutui kiertämään kaatuneita puita, mutta sellaista se on metsässä. Polku myös muuttui matkan varrella normaalista metsäpolusta kivikkoiseksi ja sitten taas heinikoksi. Kaartusta lähestyessä ylitimme kallioita ja sai tosissaan katsella mihin astuu. Kaartusentien ylityksen jälkeen saavuimme aivan mielettömän mahtavaan paikkaan, Kellaripurolle. Sinne täytyi laskeutua pitämällä kiinni naruista ja muistan, kun mietin tämän tällaisen patikoinnin olevan elävän elämän oikea elämyspuisto. Miksi mennä johonkin kiipelilypuistoon, kun voi kävellä läpi vaativia ja keskivaativia luontopolkuja?



Kellaripurolta ei enää ollut pitkä Pyhävuorelle, mutta jonkin verran sielläkin riitti tekemistä. Pyhävuori on nimensä mukaisesti nyppylä, joten final test kulki hakkuualueen läpi Pyhävuoren alle, josta sitten kiivettiin kalliota ja kivikkoa pitkin ylös. Se tuntui hieman hapottavalta parin tunnin patikoinnin jälkeen. Meinasi usko loppua, mutta periksi ei tietenkään voi antaa. Halusin Jonin näkevän Pyhävuoren, sillä onhan se hieman pyhä paikka. Siellä lappalaiset aikoinaan polttelivat uhritulia.




Pyhävuorta sanotaan Pohjanmaan Koliksi, enkä yhtään ihmettele tätä maisemaa katsoessa. Olen nähnyt sen monta kertaa, mutta aina se on yhtä upea. Lappajärven kauneudesta ei vain pääse mihinkään.

Pyhävuori-Lakeaharju -reitille meille tuli pituutta 6,92 km ja aikaa meni 2 h 22 minuuttia. Siinä sai hetken tarpoa, mutta olihan se nyt mahtavaa. On hienoa, että Vimpelissäkin on merkitty luontopolku, vaikkei se ympyräreitti olekaan.

maanantai 2. syyskuuta 2019

Kun ymmärsin vihdoin, mitä "sopii hyvin meikkivoiteen alle" tarkoittaa kosteusvoiteissa

postaus sisältää mainoslinkkejä, merkitty *-merkillä

Tiedättehän sen, kun hyvin usein kosteusvoiteita kaupitellaan sanoin "sopii hyvin meikkivoiteen alle"? Niin, minäkin olen sen nähnyt lähes joka kerta, kun olen lukenut jostain blogista voidesuosituksia, mutta en sen kummemmin ole uhrannut asialle ajatuksiani. En ollut ikinä ennen törmännyt tilanteeseen, jossa kosteus- ja meikkivoide eivät ole sopineet yhteen, joten en ole ajatellut asian olevan suurikaan ongelma. Kunnes se sitten kerran osui kohdalle.

Ihmettelin mun kesäloman jälkeen, miten aiemmin niin hyvin toiminut Avrilin BB-voide (*tämä) rullautuu jotenkin tosi rumasti kosteusvoiteen päällä. Ajattelin sen pilaantuneen lopullisesti vanhuuttaan, mutta ei ei, kyse ei ollut siitä. Kosteusvoiteena käyttämäni *porkkanavoide ei nyt vaan toiminut kyseisen BB-voiteen alla. Tämä ei käynyt pienessä mielessäni ennen kuin sattumalta eräänä viikonloppuna laitoin toista kosteusvoidetta Avrilin BB-voiteen alle.


Ziajan voide toimii Avrilin kanssa, kun taas Lily Lolon meikkipuuteri (*tämä) porkkanavoiteen kanssa. Tarkkana saa olla näiden kanssa, jotta lopputulos on juuri sellainen kuin haluaa eikä mikään rullaannu.

Mitä meikkivoidetta sä käytät nyt?

sunnuntai 1. syyskuuta 2019

Ykkönen: TPS - TPV 30.8.2019

Koin torstai-iltana pitkästä aikaa iloa, kun ajattelin seuraavan päivän olevan pelipäivä. Tuntui juhlalta, kuten jokaisen pelipäivän kuuluu tuntua. Eniten olen pelännyt tässä jalkapallomasennuksessani, etten enää löydä sitä fiilistä, joka futiskannattamisessa hyvin olennainen on. Minulla on vielä toivoa!

Niin on myös Tepsillä, joka kuvauskohteeni perjantaina oli. He keikkuvat edelleen sarjakakkosena, joten kaikki on mahdollista. Ei syksyä ilman karsintoja, eihän? Siellä sitä sitten istutaan pilkkijakkaralla sormet jäässä ja mietitään miksi Siiskosen Henrikillä on pilkkihaalari, mutta minulla ei. Jokaisella melkein jouluna futista kuvaavalta täytyy nimittäin löytyä pilkkihaalari takataskusta.

Noh, ei mennä vielä asioiden edelle. Jos katsotaan nämä kuvat ensin läpi.











Aika monta kuvaa sain otettua, vaikka ensimmäinen puoliaika meni siinä sivussa erilaisia pilviä ihmetellen ja kelloa katsellen minuutin välein. Espinosalle koutsi huusi jossain kohtaa "Espinosa vamos!" ja minua hymyilytti kuulla espanjaa, kun olimme juuri katsoneet Rahapajan uusimman kauden Netflixistä. Ihana sarja eikä yhtään häiritse, vaikka se on espanjaksi.


Toisella puoliajalla Jakonen päätti kiskaista pallon maaliin ja sekös häntä hymyilytti koko loppumatsin. Olin iloinen hänen puolestaan, se oli hieno maali! Siinä oli sellaista jamppamaista terävyyttä. Lisää näitä, kiitos!










Ilta-aurinko tekee ihmeitä Veritaksella aina loppukesästä. Auringonlasku näkyy pienestä raosta stadionin nurkasta, vaikkei sitä koskaan kuviin saa järkevästi. Siitä saa vain silkinpehmeän vastavalon, josta huonolla kameralla ei saa poimittua ketään terävänä ulos, mutta onneksi täyskennolla saa.

TPS antoi liikaa siimaa vastustajalleen toisella puoliajalla, koska TPV pääsi tekemään kaksi maalia. Pelistä tuli turhan jännittävä loppua kohti, mikä toisaalta on ihan hyvä, mutta toisaalta täysin perseestä. Siinä kyyhöttää yksin jakkaralla, josta haluaisi nousta voittajana ylös ja kävellä hymyilevien pelaajien kanssa Veritaksen uumeniin palauttamaan kuvausliiviä toivottaen ovea vartioivalle järkkärille hyvää yötä. Kun muistaisi tuoda sen pirun sienipiirakan hänelle joskus.

TPS-TPV 3-2