sunnuntai 29. syyskuuta 2019

U17 EM-Karsinta: Bosnia-Hertsegovina – Suomi 28.9.2019

Minulle putkahti sähköpostiin reilu viikko sitten lehdistötiedote U17-poikien Varsinais-Suomessa pelattavista EM-karsintaotteluista ja jäin miettimään ehtisikö sitä hinata itsensä paikalle edes Kaarinaan. Jonia matsin kuvaaminen kutkutti myös hieman, joten sovimme lauantaipäivän ohjelmaksi jalkapalloa, kunhan vain sääolosuhteet ovat suotuisat.

Ja niin ne olivat. Ehdimme matsiin just ja just, vaikka missasimme kyllä alusta hieman, kun kyselimme kuvausliivien perään.










Päästiin jo ensimmäisellä puoliajalla näkemään maalihali ja onneksi vielä toinen toisella puoliajalla. Iloisia jalkapalloilijoita on aina ilo kuvata.

Tauoilla on myös aina ilo käydä syömässä pullaa ja juoda kahvit. Niin lauantainakin, kyllä oli pöytä laitettu koreaksi. Kiitos vaan järjestäjille!







Sää lauantaina oli aivan loistava, vaikkakin jälleen haasteellinen, sillä valkoisten peliasujen kanssa saa olla hyvin varovainen. Palavat puhki penteleet hyvin nopeasti, ellei yhtään ole valveilla ja säädä asetuksia kunnolla. Jouduin venkslata ISOn kanssa hetken ennen kuin sain sopivat säädöt ja pystyin nauttimaan Kaarinan kuumasta auringosta.

Jalkapallo oli omaan makuuni sopivan vauhdikasta eikä matsin aikana ehtinyt tulla tylsää. Ei edes toisella puoliajalla, vaikka ne yleensä itselleni hieman vaikeita ovatkin. Usein tulee tuijoteltua kellotaulua minuuttien kulumisen toivossa, mutta tässä matsissa ei onneksi tarvinnut. Matsin vielä kruunasi iloinen voitto, joten kotia kohti palasimme hymyillen.

Mukavaa vaihtelua seurajalkapallolle nämä maajoukkuehommat. Tykkäsin.

Bosnia-Hertsegovina – Suomi 1 – 2

lauantai 28. syyskuuta 2019

Pientä syysflunssaa, uusi kasvi ja muuttokuulumisia

Huomenta! Tänä lauantaina ei olla porhallettu heti aamusta ulos nauttimaan virkistävästä ulkoilmasta vaan lipitän vieläkin aamukahvia tässä samalla ja päivän ohjelma on ihan auki edelleen. Tuossa yhden perseessä olisi jalkapalloa tarjolla, sekä yläkentällä että Kaarinassa. Yläkentällä on naisten matsi ja Kaarinassa U17 EM-karsinta. Näistä jälkimmäiseen on alustavasti tarkoitus mennä, mutta sitä tässä nyt vielä vähän arvuutellaan.

Olen nimittäin ollut koko viikon enemmän ja vähemmän syysflunssainen. Meillä kiertää töissä joku ihmeen virus, joka ei nosta kuumetta ja olen ilmeisesti itsekin päässyt osalliseksi nauttimaan taudista. Sunnuntaina oli kurkku vähän kipeä, parin päivän päästä oli nenä tukossa, jäätävä väsymys puoleen väliin viikkoa ja loppuviikosta muuten vaan kipeä olo, mutta ei tosiaan kuumetta. Outo tauti, josta olisi ihan kiva jo parantua kokonaan, koska olisi vähän muutakin.


Jotain muutakin tällä viikolla: viherkasvit. Syynään mattien ja maijojen lehtiä vähän väliä ja tulkitsen kaikki pienet pisteet ötököiksi, vaikka tuskin ovat. Alan olla lähellä pohjalaisakan hermoromahdusta, joka johtaa siihen, että julistan keskellä keittiötä "oo sitten saatana" ja lopetan syynäilyn. Olokoot ötököitä tai ei, kunhan kasvien juuret ovat hyvät ja elinvoimaiset eivätkä ötökät pääse ottamaan ylivaltaa. Kun ollaan muutettu, täytyy hoitaa nuo kaikki yksitellen neemöljyseoksen kanssa.

Meille muutti myös yksi uusi kasvi. Mun pitkään himoitsema philodendron micans, tuollainen tumma versio perinteisestä herttaköynnösvehkasta. Niin ihana! Siihen tulee ihan tummat samettiset lehdet 😍


Oma muutto on siinä vaiheessa, että oon tyhjännyt mun vaatekaapin lähes kokonaan ja kaikki muu on tekemättä. Astiat, kosmetiikat ja eteisen kaapit olisi vielä puuhasteltava kasaan. En silti pakkaamisesta ole ottanut niin kovaa stressiä, sillä meillä on hyvin aikaa säätää irtotavaran kanssa. Osoitteenmuutokset on kuitenkin jo tehty ja avainten saaminenkin häämöttää jo nurkan takana. Aika jees! Jotenkin hassua, että muutto on oikeasti ihan pian käsillä.

Ihanaa lauantaita sulle!

torstai 26. syyskuuta 2019

Vuosi ilman uusia vaatteita: miten menee nyt

On meneillään neljäs kuukausi vuosi ilman uusia vaatteita -haaste ja kyllä, olen kerran viimeisimmän päivityksen jälkeen hairahtunut ostamaan uuden vaatteen. Se oli juoksupaita, joka oli alennuksessa ja jota olin hiplannut jo kauan sitten ensimmäisen kerran kaupassa. Siinä on iso mahalaukku eli tasku ja korkea kaulus, josta voi olla kiitollinen aina, kun eksyy hirvikärpästen elinalueelle. Minulla on vastaava yksi paita, mutta sen ollessa vähän väliä pyykkikorissa, minulle tuli olo, ettei toisen omistamisesta olisi yhtään haittaa. Ja tarpeeseen on tuo uusi paita kyllä tullut.

Näinä päivinä olen pakannut vaatekaappini sisältöä muuttolaatikoihin ja jokaisen mekon kohdalla mietin missä minä tätäkin aion vielä pitää. Sanoin miehelle, että mun täytyy alkaa käyttää näitä mekkoja edes viikonloppuisin. Mun täytyy lajitella mun vaatteet vuodenaikojen mukaan laatikoihin, sillä niin monta kesävaatetta tuli vastaan taas, joiden olemassaoloa saati sijaintia en ole tiedostanut menneen kesän aikana. Sen meneillään olevan vuodenajan koko valikoima täytyy olla jossain esillä ja helposti saatavilla, jotta vanhoille rytkyille tulee käyttöä. Muuten ne vain kulkevat vaatekaapista toiseen mukana eivätkä koskaan kulu. Ostetaan vain uutta koko ajan unohtaen vanhat.



Tämän haasteen myötä itse olen ainakin joutunut kaivaa vanhat hyvät vaatteet esiin, kuten nyt paljon käytössä olleen Lindexin alesta joskus vuosikausia sitten ostetun neuletakin. Niin kiva, kun siinä on reikiä ja se on vaalea. Ei ole liian kuuma alkusyksyn vielä hieman lämpiminä päivinä, muttei toisaalta liian kylmäkään. Materiaali on ihan perseestä, 100 % akryyliä, mutta menköön niin kauan, kun on vielä käyttökelpoinen. Vastuullisuuden lisäämistä ei auta se, että kolutaan vaatekaappi läpi vähän väliä kirpparille viemisen takia, jotta saataisiin lisää tilaa kaappiin tarkoituksena ostaa taas lisää jotain uutta. En siis aio hävittää muovivaatteitani vain siksi, että ne ovat muovia vaan käytän niitä, kunnes ne ovat käyttökelvottomia. Vain tällä tavoin voin sanoa tehneeni kaiken, mitä tyhmän aleostoksen kanssa voi tehdä.



neuletakki Lindex - paita BikBok - farkut Cubus - kengät Vamsko

Toinen tyhmä aleostos näissä kuvissa ovat nuo minun tekonahkakenkäni, jotka kyllä ovat sitten ihan viimeinen tekonahkaostos minun elämässäni. Ne eivät millään muotoa sovellu kävelykengiksi pitemmille matkoille, mutta juuri ja juuri pystyn pitämään niitä töissä tänä syksynä. Täytyy hankkia jotkut paremmat nilkkurit sitten, kun sellaiset tulevat vastaan jossain.

Milloin sinä ostit viimeksi vaatteen? Mistä?

tiistai 24. syyskuuta 2019

Naisten Liiga: TPS - IK Myran 21.9.2019

Heipsan hopsan! Täytyy takoa, kun näppis on kuuma - eikö niin? Taas näitä, kun mun olisi pitänyt julkaista tämä postaus jo sunnuntaina, mutta sitten life happened. Aina tulee jotain, miksi kirjoittaminen siirtyy ja siirtyy. Mun suurin kirjoituslukko on väsymys. Kun se iskee, on ihan turha haaveilla minkään sortin taiteellisesta esittämisestä ja pakko odotella päiviä parempia.

Meillä jyllää töissä tämän syksyn yksi trendiviruksista ja ilmeisesti se on yrittänyt saada yliotteen minusta. Annoin sille vähän siimaa, mutta kelasin tänään puolilta päivin takaisin ja nyt on terveen ihmisen verkot taas vesillä. Juttu luistaa ihan viimeisen päälle.

Noh, tänään on seurapaitapäivä, tiesittekö? Minä aamulla kaivoin jostain kasasta mun tepsipaidan, kun tajusin pakanneeni Vimpelin Vedon hupparin jo aikapäiviä sitten johonkin muuttolaatikkoon. Ehdottomasti minun olisi kuulunut tänään edustaa Vimpelin Vetoa, eikä Tepsiä, mutta näillä mennään.

Tepsiä olin kuvaamassa lauantaina, kun heillä oli liigassa säilymis -matsi luvassa. Syysilta oli ihastuttava kaikkine väreineen, mutta tois puol kenttää katsomoa tähystellessä täytyi kyllä miettiä missä ihmeessä muut turkulaiset olivat. Tai siis pelkästään turkulaiset - itsehän olen edelleen raisiolainen. Naisten erittäin tärkeä peli ja katsomoissa olisi ollut tilaa kyllä. Harmittaa jotenkin, etteivät turkulaiset oikein löydä yläkentälle. Täytyyhän sinne kuitenkin haikata kallioiden yli ja siinä vallan hengästyy.

Onneksi me kuvaajat olemme osanneet turkulaisen parhaan jalkapallon ytimeen (kyllä, meitä kuvaajia on muitakin kuin minä), koska naisia on kyllä ollut mukava kuvata tänä vuonna. Ja noista peleistä saa mokkapaloja, jotka vievät kielen mennessään.



Minäkin olen joskus saanut ruusuja Tepsin peleissä, mutta koskaan ne eivät ole päässeet kotiin asti, kun olen aina hukannut ne. 




Valmentaja Joensuu oli tehnyt kokoonpanoon sen sortin muutoksia, että hän takuulla halusi vain testata olenko minä hereillä ja huomaanko. Huomasin minä ennen toista puoliaikaa jo, että numero 24 huitelee jotenkin ihan eri paikalla kuin ikinä ennen. Hän tuli ainakin helpommin kuvatuksi, sillä olen tosi huono kuvaamaan puolustajaihmisiä ja maalivahteja.






Maalihaleja oli mennen ja tullen, mikä tietysti oli ihan hyvä sen ensi vuoden liigapaikan kannalta. Hyvin pelattu! Toisella puoliajalla olisi pallo voinut vähän enemmän olla minun päädyssäni, sillä jostain syystä toiset puoliajat tapahtuvat aina kamalan kaukana, eikä sitten voi kuvata.










Olen nyt tullut tällä jalkapallon valokuvaus -urallani siihen pisteeseen, kun taidan tykätä pimeässä kuvaamisesta. Kun kaiken ei tarvitse piirtyä niin pirun tarkasti parhaalla mahdollisella laadulla, vaan on ihan rehellisesti pimeää. Mitä mieltä te olette? Haittaako se, että omaa sukua Urosen varjopuoli on tosiaan varjossa tuossa pelitilannekuvassa vai olisiko pitänyt yrittää kikkailla häntä valoon? Muistakaa myös siristellä silmiänne viimeisen kuvan kohdalla, sillä siellä on Janne osoittamassa kunnioitusta naisille.

TPS - IK Myran 2 - 0 hyvä olla

lauantai 21. syyskuuta 2019

Tän viikon kuulumiset

Mun piti kirjoittaa postaus jo eilen ja siis ihan alunperin jo torstaina, mutta kertoo jotain tästä viikosta, etten sitten ikinä saanut aikaiseksi. Tämä viikko on ollut nimittäin aikamoinen. Vasta torstaina tuntui elämältä, kun koko alkuviikko oli mennyt vapaa-ajalla kaikenlaiseen säätöön. Torstai onkin ollut koko viikon paras päivä tähän asti.

Maanantaina koko ilta meni siinä, kun editoin meidän ekaa youtubevideota. Tiistaina video vaati vielä säätöä julkaisun ja kovalevytilan kannalta, joten olin aika kiinni tietokoneessa edelleen silloin. Samana päivänä meillä oli just huomattu jokin epämääräinen ötökkäinvaasio meidän viherkasveissa ja sekin aiheutti päänvaivaa. Suuri huoli kasveista, joihin on uponnut aika paljon rahaa ja vaivaa. Ei tarvitse olla kummoinen ötökkä, kun saattaa koko kasvi olla roskiskamaa ja pelko siitä, että sama tauti leviää kaikkiin muihinkin.

Yksi ystävällinen sielu vastasi facen huonekasviryhmässä kyseessä olevan hyppyhäntäiset, jäytiäiset ja maaperäpunkit eli ihan hyviksiä sekä talkkareita. Silti me käsiteltiin keskiviikkoiltana kaikki ne, joissa käveli jotain hopeisia tyyppejä, koska ne olivat hieman epäilyttäviä. Meillä on lennellyt harsosääskiäkin, joten nekin piti eliminoida. Eilen kun tarkisteltiin taas mönkijöiden tilanne, ei enää montaa löytynyt. Kasveja on alettu palauttaa omille paikoilleen ja alkaa olla rauha maassa. Ei muuta kuin Pirilän Kukkatalon syysmarkkinoille tekemään hankintoja roskikseen joutuneiden tilalle!

Torstaina ja eilen sain viettää aamut Jonin kanssa, kun hän meni vähän myöhäisempään vuoroon töihin. Eilen oltiinkin ahkeria ja käytiin aamulenkillä, joka luonnollisesti teki hyvää. Kuten aamulenkit aina. Tänäänkin meidän piti mennä, mutta en tiedä, mikä meidän ohjelma on, kun ulkona on jokseenkin sateista. Kai me mennään silti. En oikein enää osaa lähteä käyntiin ilman pientä aamujumppaa näin viikonloppuisin.



Muuttohommat ovat edistyneet niin, että meillä on muuttopäivä lyöty lukkoon (parin viikon päästä!), tämä nykyinen asunto on irtisanottu ja olen jo hahmotellut tulevaa autopaikkaa sekä nykyisen irtisanomista. Kaikki virallinen puoli on siis hanskassa, eikä enää tarvitse kuin tehtailla muuttolaatikoita kiihtyvällä tahdilla.

Enpä malttaisi odottaa, että pääsen taas vihersisustamaan ja miettimään minkä horsman lykkäisi mihinkäkin paikalle. 💚 Mitä sinä odotat?

tiistai 17. syyskuuta 2019

Meidän eka tubevideo!

Joinakin viikonloppuina on käynyt mielessä kuinka eri tilanteista olisi saanut hyvää materiaalia youtubeen. Kerran sitten kysyin instastoorissa pitäisikö meidän tehdä joskus joku video ja koska niin moni vastasi kyllä, eihän se auttanut kuin tehdä video. Jätin asian hautumaan useammaksi viikoksi, kunnes viime lauantaina yhtäkkiä aamukahvia juodessa päätin nyt olevan my dayn aika.

En tietenkään ole pahemmin youtubea kuluttanut, joten en sinänsä tiedä, millaisia videoita sinne kuuluu tehdä. Keskustelimme aiheesta videollakin näkyvän aamulenkin aikana hieman, mikä oli ihan hyvä. Oli edes jotain tarttumapintaa, kun aloin editoida materiaalia.

Toivottavasti videon äärelle ei aivan nukahda. Tässä se nyt kuitenkin on:


😁 Tuleeko sun katottua tubevideoita? Tai teetkö ite niitä?

sunnuntai 15. syyskuuta 2019

Uuteen kotiin

postaus sisältää mainoslinkkejä, merkitty *-merkillä

Vaikka muutamme nykyistä hieman pienempään asuntoon, haaveilen kovin muutamien uusien huonekalujen hankkimisesta. En toki tiedä ovatko haaveeni täysin järjettömiä, sillä en todellakaan halua tukkia asunnon paria huonetta ihan täyteen. Unelmakotini on avara ja valoisa, eikä siihen kuvaan sovi täyteen ahdetut seinät.

Meillähän ei alunperin ollut täällä nykyisessä asunnossa ollenkaan olohuoneen pöytää, mutta hankimme sellaisen, kun tuli alennuksella vastaan Raision Askosta. Nyt siitä on yksi jalka vähän rikki, joten todennäköisesti heivaan pöydän kierrätykseen, sillä olen jo varma sen tilalle tulevasta arkkupöydästä. Olen puhunut arkusta koko sen ajan, kun olemme asuneet täällä, joten uuteen kotiin tulee arkku.

Toinen juttu, jota meillä ei ole, ovat yöpöydät. Meidän yöpöytinä toimivat tällä hetkellä keittiön pöydän tuolit ja ajattelin tulevassa asunnossa asentaa sinne, mihin ne kuuluvat, eli keittiöön. Meillä tulee olemaan keittiössä vähän enemmän tilaa, joten tuolit saavat pysyä siellä. Vaan mistäpä löytäisi hienot yöpöydät? Mitä nyt Ellosta selailin, tämän hetken yöpöytämuoti ei oikein puhuttele. Ainakaan kauniisti.

Tarvitsemme meidän kamerakamoille jonkun vitriinin tai muuten vaan jonkun kaapin. Pesuhuone taas kaipaa jotain telinettä, johon ripustaa pyyhkeet. Ehkä siis toisetkin sisustustikkaat tulisivat tarpeeseen? Yhdet meillä jo on, mutta tein niistä viherkasveille paikan. Uudet verhot olisi kivat, mutta huonekorkeus rajoittaa jälleen valikoimaa enkä osaa päättää millaisen värimaailman haluan. Nythän meillä on ruskean sävyjä ja turkoosia.

1. Vaaleansininen Unikko, yes please! Multa puuttuu *essu ja minä kyllä tarvisin sellaisen. Jauhot ovat yleensä pitkin pöytiä, tiedättehän.  |  2. *Eläinaiheiset tyynynpäälliset houkuttelevat aina. Luvattiin vuokraisäntäsedälle, ettei oteta lemmikkejä, joten otetaan sitten edes kuvia eläimistä.  |  3. *Yöpöytävaihtoehto. En kyllä ole täysin varma millaisen haluan.  |  4. Ne *sisustustikkaat kylppäriin pyyhkeitä varten.  |  5. Jos joku mua miellyttää, se on sininen lasi. *Turkoosi maljakko tuo väriä lipaston päälle tai kirjahyllyyn.

Yllä joitakin poimintoja, jotka tein Elloksen valikoimasta. Uuden sisustamista on niin mukava miettiä aina, vaikkei noin muuten tulisi paljoakaan värejä vaihdettua vuodenaikojen mukaan. Ehkä pitäisi siinäkin asiassa vähän herätä, koska koti on kuitenkin se paikka, jossa haluan rauhoittua ja viettää aikaani eniten. Miksi sitä ei siis laittaisi myös vuodenaikoihin sopivaksi? Muutenkin kuin vain jouluna.

PS. Elloksella on just nyt 20 % alennus kotijutuista, voimassa 17.9. asti.

lauantai 14. syyskuuta 2019

Muuttolaatikoita ja pahaa suklaata

Huomenta! Kampesin itteni ylös ihan just sängystä. Olisi voinut jäädä vielä nukkumaan, vaikka toisaalta harmittaa, kun ei ole herännyt jo kuudelta. Näyttää olevan hieno aamu tulossa ja ollaan kyllä lähdössä lenkillekin, kunhan vaan saa aamupalan syötyä.

Tämä viikonloppu on niin ihana, kun meillä ei ole mitään suuria suunnitelmia. Eilenkin hengattiin ihan vaan kotona, sillä me hoidettiin viikonlopun kauppareissukin jo torstaina. Enpä muista milloin olisin viimeksi istunut koneella perjantai-iltana tai oikeastaan minään iltana. Säädin blogin kanssa ja selasin nettikauppoja, kunnes vanha huonon ergonomian vaivani alkoi muistutella itsestään. Sellainen vinossa istumisesta johtuva kylkikipu.

Välillä tietysti syötiin ja katottiin yksi jakso Handmade's Talea. Ootko sä katsonut tuota sarjaa? Olen ihan koukussa. Se on niin julma, mutta kiinnostava, koska sarjassa kuvattu ihmisten sekopäisyys on todennäköisesti tälläkin hetkellä totta jossain päin maailmaa. Sarjaa katsoessa piti maistaa muutama pala uutta Maraboun mansikkajuustokakkusuklaata enkä voi kyllä suositella. Ei vain ole hyvä.


Viikonlopun ajaksi on yksi tavoite ja se on parin muuttolaatikon täyttäminen. Itse asiassa tänään olisi tarkoitus täyttää ainakin yksi laatikko taas ja huomenna todennäköisesti muutama enemmän. Jotenkin hauskaa pakkailla jo ajoissa näitä kamoja. Kerrankin olen askeleen edellä. Olen viikon aikana heitellyt vanhoja kosmetiikkaputeleitakin menemään ja se sai miettimään kuinka en ole tehnyt tätä aiemmin. Miksi on pitänyt säilöä kaapissa jo pilalle menneitä luonnonkosmetiikkajuttuja tai sellaista shampoota, josta tiedän, etten tule sitä enää käyttämään? Pitäisi koluta kaappeja paljon useammin läpi.


Jos et vielä seuraa mua instassa, kannattaa se tehdä viimeistään nyt, sillä mulla on siellä ollut viikon yksi kosmetiikka-aiheinen arvonta meneillään. Arvontaan ehtii osallistua vielä pari päivää.

Nyt mun täytyy mennä keittämään meille munia, koska meidän aamupala kaipaa jotain proteiiniä, jotta jaksetaan lenkkeillä! Hauskaa lauantaita sulle!

torstai 12. syyskuuta 2019

Muutto tulossa!

En tiedä muistatteko enää niin kauas, mutta juhannuksen jälkeisellä viikollahan minua kohtasi kahdenlaiset uutiset. Ensimmäisenä yt-ilmoitus, jonka jälkeen parin päivän päästä vuokraemäntä irtisanoi vuokrasopimuksemme. Tuossa tilanteessa alkoi puskea hikeä tällaiselle peruspositiiviselle pohjalaisakalle, joka tietysti pohjalaisena kuvittelee olevan universumin ainoa lempilapsi ja siitä syystä suojassa kaikelta pahalta.

Siinä sitä sitten odoteltiin heinäkuu ja puolet elokuustakin, jotta sai tietää täytyykö ensin hakea töitä ja sitten asunto vai voiko suoraan mennä siihen asunnonhakuun. Paljon tuli keskusteltua uudesta kodista pitäisikö ostaa oma jo vai mennä vielä vuokralle. Päädyimme lopulta vuokravaihtoehtoon ja sitten sitä alettiin kytätä vuokra-asuntoja netistä hyvin aktiivisesti.

Se oli masentavaa. Tämä meidän nykyinen asunto on sen verran hyvin laitettu, ettei tästä niin vain voi muuttaa mihin sattuu. Useimmissa asunnoissa olivat keittiöt alkuperäisessä kunnossa, muovimatot kylppärissä tai muuten vaan jotain vikaa. Se on paha, kun tulee liian nirsoksi.

Päätin lopulta kokeilla somen voimaa, vaikkei nyt sinänsä mikään kiire tällä asuntoasialla ollut, kun aikaa on vuoden loppuun asti muuttaa. Sainkin sitten muutamia viestejä, joista yksi kolahti kyllä heti. Sain kuvia asunnosta ja molemmat oltiin ihan myyty välittömästi. Siinä se taas oli, se "toi se on" -fiilis, mikä tästä nykyisestäkin kodista meille heti tuli aikoinaan.



Päästiin katsomaan asuntoa jo samana viikonloppuna ja ihanahan se tietysti oli. Hyvä kun malttoi millään lähteä pois, mutta piti päästää nykyinen asukas jatkamaan omia puuhiaan.

Siitä se sitten suttaantui ja nyt on nimet papereissa. Vuokrasopimus on jo allekirjoitettu ja pääsemme muuttamaan ajoissa ennen vuoden loppua, jee!!

Arvaatteko mihin muutamme?


Turkuun.