sunnuntai 3. marraskuuta 2019

Niin kaunis kuukkeli

Kuusamosta on nyt palauduttu Vimpelin kautta ja olihan tuo aivan mahtava miniloma! Meidän mökki oli niin kiva, saunassa sai tosi hyvät löylyt ja sänky oli ihan super. Peitot olivat ylimuhkeat ja aamuisin sai kaivella itseään esiin sieltä jostain vällyjen välistä. Oli ihanaa saada taas kosketus pakkaseen ja lumeen, kun ei näistä etelän talvista koskaan tiedä onko seuraavat kolme kuukautta vesisadetta vai mitä.

Pieni Karhunkierros oli mahtava kokemus ja edusti taas itsensä ylittämistä monilta osin, kun en ollut koskaan aiemmin noin pitkää matkaa talsinut ja harvemmin tullut ulkoiltua kuutta tuntia muutenkaan. Kuukkelit olivat ihana lisä patikointipolun varrella, ne ikään kuin toivottivat meidät retkeilijät tervetulleeksi metsäänsä.

Kuukkeli on kaunis varisten heimoon kuuluva lintu, joka on pari- ja paikkauskollinen. Kuukkeli on luonnostaan todella peloton ja jopa kesy, joten sen saa lennähtämään kädelleen tosi helposti ainakin niissä paikoissa, joissa se on tottunut näkemään usein ihmisiä. Me kävimme ruokkimassa kuukkeleita ja kaupan päälle hömötiaisia Konttaisten parkkipaikalla, jossa on talviruokintapaikka. Sinne kannattaa Kuusamossa suunnata, jos haluaa tavata kuukkelin.





Kuukkelit asuvat nykyään lähinnä pohjoisessa, vaikka ovat alunperin eläneet etelää myöten. Etelässä on hakattu heidän suosimat vanhat havu- ja sekametsät, joten he ovat lähteneet karkuun ylemmäs eivätkä ole palanneet, vaikka metsä olisikin kasvanut takaisin. Tylsää, sillä kuukkeleiden touhujen seuraaminen on todella hauskaa puuhaa. Kuukkelin ruokkiminen saattaisi auttaa liian kiireisiä etelän ihmisiä unohtamaan arkihuolet, mutta nyt noita ihania höyhenpalleroita joutuu lähteä ruokkimaan useamman tunnin ajomatkan päähän.



Hömötiaiset yllättivät meidät täysin, kun saavuimme parkkipaikalle. Istuimme autossa ja pohdimme ääneen, että missä täällä muka lintuja on. Nousimme ulos autosta emmekä ehtineet kissaa sanoa, kun hömötiaiset olivat piirittäneet meidät ja kovin vaativasti huutelivat ruuan perään. Yksi meinasi istua kamerani päälle ennen kuin oli ruokaa kintaassa edes. Kuukkeleita väijyessä tiaiset istahtelivat tuon tuosta piponi päälle, kameran päälle ja saman kohtalon koki myös Tahkis. Ihme otuksia. Suorastaan röyhkeitä.



Iltalehdessä oli viikonloppuna juuri juttua kuukkeleiden kesyttämisestä sekä kädestä ruokkimisesta ja perinteisesti kommenttiosiosta löytyy tuomitseva puheenvuoro, koska on kyse villieläimestä eikä sitä saisi kesyttää. Itse ajattelen villieläimen ja ihmisen lähentymisessä olevan pelkästään hyvää, sillä mikään ei ole vaarallisempaa kuin ihminen, joka vieraantuu luonnosta.

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti