tiistai 31. joulukuuta 2019

Tavoitteiden toteutuminen tänä vuonna

En tee lupauksia uudelle vuodelle, mutta tykkään asettaa tavoitteita aina vuoden alussa. Kun kirjaa ylös tavoitteet, unelmat ja haaveet, niiden toteutuminen tuntuu varmemmalta. Mitään ei kuitenkaan saa aikaiseksi, jos ei välillä pydähdy tarkastelemaan tilannetta missä nyt ollaan menossa ja paljonko on vielä tehtävää.

Vuoden viimeisenä päivänä viimeistään on tilinpäätöksen aika. Käydäänpä siis läpi kuinka hyvin mun tän vuoden tavoitteet toteutuivat.



Ensimmäinen ja vuoden alussa tärkein tavoitteeni oli tasapaino. Olin juuri vähän aikaa sitten kaatunut ja lyönyt pääni, enkä todellakaan halua enää yhtään ainoaa aivotärähdystä elämässäni. No miten tässä sitten kävi? Hyvin! Erään toisen jutun myötä elämääni tuli lihaskuntotreeni ja olin syksyyn mennessä onnistunut treenaamaan syviä vatsalihaksia niin, että mulla oli hetken aikaa elämäni paras ryhti. En myöskään kaatunut Pukkipalon kierroksella perseelleni, vaikka olin kovaa kyytiä kaatumassa lumihankeen. Onnistuin ihmeen kaupalla korjaamaan asentoani.

Toinen tavoitteeni onkin nimenomaan ollut vatsalihasten hankkiminen. Onnistuin siis tässä, mutta tällä hetkellä ovat vähän heikommassa hapessa, kun ei ole hetkeen flunssan takia voinut oikein treenata.

Niskahartiaseudun terveys on ollut kolmas tavoitteeni ja siitä nyt en tiedä. Tällä hetkellä yhtä heikko meininki kuin vatsalihaksilla just sen takia, etten ole voinut treenata. Lapojen väli kaipaa liikettä ja lihaksia, jotta veri kiertää.




Neljäntenä olen maininnut rahan ja kuluttamisen. Tämäkin onnistui! Päätin kesäkuussa haastaa itseni olemalla ostamatta uusia vaatteita vuoteen. Sillä tiellä olen edelleen. Tämä haaste on mullistanut rahakäsitykseni ja säästämisen. Nykyään hallitsen rahaa eikä raha minua. Parhautta!



Matkustamisen suhteen olen unelmoinut ihanien maisemien valokuvaamisesta. Tämäkin toteutui, kun teimme kesälomareissun Norjaan ja Suomen lappiin. Lisäksi lokakuussa kävimme vielä Kuusamossa erikseen. Juttelin poroille ja näin luontoa, se oli tavoitteena.

Juokseminen on mainittu myös tavoitelistassani ja sitä me treenattiin jossain vaiheessa kesää, mutta sitten se jäi. Kevään tullen tätä voisi viritellä taas.


Ensi vuonna sitten asetan uudet tavoitteet tai syvennän vanhoja - katsotaan sitä ensi vuoden puolella. Nyt haluan toivottaa kaikille teille mahtavaa uutta vuotta ja kiittää tästä kuluneesta vuodesta. On ollut mahtavaa ja toivottavasti ensi vuosi on vielä upeampi!

sunnuntai 29. joulukuuta 2019

Pizzaa ja leffoja

Me ollaan alettu katsoa elokuvia viikonloppuisin. Juuri äsken tv:ssä pyöri viiskymppisiä muoreja viikonloppulomalla, emme siis varsinaisesti kuuluneet leffan kohderyhmään, mutta katsottiin nyt kuitenkin. Wine Country oli se nimeltään, jos jotain kiinnostaa. Eilen katsottiin Aladdin, joka oli ihana ja perjantaina Lomaterapiaa.

Elokuvien löytäminen on kauhean vaikeaa, vaikka suoratoistopalvelut ovat niitä pullollaan. Usein selataan Netflixiä edestakaisin, mitään ei löydy ja päädytään katsomaan sarjaa, joka on kesken. Miten te löydätte leffoja katsottavaksi? Vai katsotteko edes?

Aladdinin katsomista ennen eilen käytiin ulkoilemassa pari tuntia Katariinanlaaksossa kuvaillen lintuja (mun on pakko laittaa yksi puukiipijäkuva tänne joku päivä, niin hassun näköinen elukka), juotiin kahvit ennen ja jälkeen ulkoilun, haettiin voita ja pari Veikkauksen arpaa lähikaupasta, tehtiin pizzaa ja selattiin somea. Mentiin ajoissa nukkumaan, jotta tänään herättäisiin ajoissa, mutta aikamoisen väsynyttä oli aamulla. Ei muka millään 8 tuntia unta riitä keskellä pimeintä talvea.









Nyt taitaa olla jälleen aika mennä unten maille pian, kun toisen meistä täytyy herätä töihin keskellä yötä. Ensi viikko onkin jännittävä, kun vuosi vaihtuu, hui! Uusi vuosi, uudet jutut, eiks vaan?

lauantai 28. joulukuuta 2019

Seuraava käänne vaateostolakossa: tilasin lankoja

postaus sisältää mainoslinkkejä, merkitty *-merkillä

Kävin eilen kahvilla yhden emännän kanssa, jolla ennen muinoin oli myös blogi. Hän on duussi, muistatteko vielä? Juteltiin kahvien, bageleiden ja muffinssien äärellä, kunnes poistuimme eri suuntiin. Minun piti mennä asioille, joten päätin käväistä Stockan yläkerrassa ihan ensimmäisenä. Sieltä palasin alas, kävelin itsevarmasti Zaran läpi H&M:n kotiosastolle ja lopuksi painelin ihan vaan Akateemiseen kirjakauppaan, koska rättikaupat riittivät hetkeksi. Zara ällötti suorastaan. H&M ei ihan yhtä pahasti, mutta vähän silti. Kauniita kuoseja, mutta haluanko edes tietää sitä kaikkea tekokuidun määrää? Zarassa maassa lojuvien rytkyjen lisäksi ahdisti se ihmisten määrä. Niin moni halpojen muovivaatteiden perässä, joiden käyttöikä jää todennäköisesti hyvin lyhyeksi, sillä ne samat tyypit ovat kaivelemassa alelaareja viikon päästä uudelleen.

Jos en olisi kesällä mennyt ostolakkoon vaatteiden suhteen, olisin ollut Zaran alelaareilla kuola valuen suupielestä ihan varmasti. Oooooh halpaa, halpaa, halpaa eikä ajatustakaan sille ovatko nämä halvat rytkyt tuotu Suomeen lentorahtina kaksi kertaa viikossa ja kuinka monta bengalintiikeriä katoaa ostokäyttäytymiseni seurauksena. Bengalintiikerit nimittäin uhkaavat kadota maailmankartalta ilmastonmuutoksen seurauksena, kun heidän ainoa elinalueensa hautautuu veden alle. Isn't it nice?


Noh, en se minäkään tosiaan puhdas pulmunen ole mitä ilmastonmuutokseen ja kuluttamiseen tulee. Tilasin nimittäin lankoja pari päivää sitten, jotta voin tehdä itselleni villapaidan. Koska en saa ostaa, ostin välineet, joilla voin itse tehdä. Minun oma tuotantolaitokseni tupruttaa ilmaan vain sen, mitä tämän asunnon lämmittämiseen menee ja paljonko syön suklaata siinä samalla. Onneksi meillä on täällä kotona hiilinielu kompensoimassa tuotantolaitokseni kuluja. Peikonlehti nielee sen, mitä tikkuamisesta syntyy, eikö niin. 😄


Kova luotto minulla ei vielä ole, että saan koskaan villapaitaa valmiiksi, sillä villasukkienkin tekeminen kuulostaa kovin rankalta. Niitäkin varmaan pitäisi alkaa itse tehdä, kun enää ei ole mummoa, jolta saisi joka joulu lahjaksi uudet villasukat.

Nämä langat tilasin ensihätään: *oliivinvihreää villalankaa ja *mustaa mohairlankaa sen kaveriksi. Jostain syystä toimitus näille on vasta parin viikon päästä, joten vielä hetki joudutaan odotella villapaidan tekemisen ihmettä.

Miten sulla sujuu käsityöt?

keskiviikko 25. joulukuuta 2019

Meidän joulu

Täällä ollaan kotona taas. Käytiin pyörähtämässä Raumalla joulun vietossa parin päivän verran, kunnes tänään ajeltiin Turkuun ihmettelemään miksi ihmeessä kaikki muutkin ihmiset olivat Kupittaan Cittarissa ostoksilla kahdeksan aikaan illalla. Meillä oli jääkaappi aivan tyhjä, se oli meidän veruke. On niin ihmeellistä tämä nykyaika, kun pyhätkään eivät ole enää pyhiä vaan kauppaan pääsee aina.


Meidän joulu oli ihana! Puhuin kuin se olisi jo ohi, vaikka onhan tässä vielä Tapaninpäivä jäljellä. Meille se tarkoittaa normaalia päivää kotona, ulkoilemme ja siivoilemme.

Eilenkin ulkoilimme, söimme mahamme niin täyteen kuin pystyimme ja vähän enemmänkin, vaikkei olisi pystynytkkään. Otimme ruokalevot, kävimme ajelulla katselemassa ihmisten jouluvaloja ja jäätävän isoja omakotitaloja. Näimme joulupukin ja rusakon.





Nyt on kivaa olla taas kotosalla, suunnitella tulevia blogipostauksia, vihreän villapaidan neulomista ja suunnata ajatukset kohti arkea. Joulu on kiva, mutta on myös kivaa palata arkeen.

Toivottavasti sulla oli ihana ja rauhallinen joulu!

tiistai 24. joulukuuta 2019

Ihanaa joulua!

Kirjoitin jo eilen instaan kuinka ihanaa on vihdoin rauhoittua hetkeksi viettämään joulua. Arki on sellaista tohottamista, aikaisia aamuherätyksiä ja autojonoissa istumista. Jouluna sen kaiken saa unohtaa, syödä vuorotellen suolaista ja makeaa eikä ole aikatauluja tai mitään muistettavaa. Sitä, mitä jokainen ihmissielu tarvitsee edes kerran vuodessa.


Me aloitettiin aatto käymällä lyhyellä kävelylenkillä täällä Raumalla tuossa lähimetsässä. Niin ihanan hiljaista ja rauhallista, vain hippiäiset tervehtivät meitä loppumatkasta. Olikin jo ollut metsää ikävä.


Sinulle haluan toivottaa kerrassaan ihanaa joulua ja vielä parempaa uutta vuotta 2020! Pysähdy ja nauti jokaisesta hetkestä

sunnuntai 22. joulukuuta 2019

Ekaa kertaa ikinä piparkakkutaikinaa

Minä tein eilen ensimmäistä kertaa ikinä piparkakkutaikinaa. Olen aikaisempina vuosina ostellut kaupasta valmista taikinaa lähinnä siksi, että olen syönyt sitä raakana tekemättä yhtään mitään pipareita, koska ei ne valmiit minua niin paljon ole kiinnostaneet. Sitten lopetin taikinan syömisen tässä pari vuotta sitten, kun jossain tuli vastaan juttua siitä kuinka piparitaikinan syömisessä voi piillä terveysriski. Joku tuommoinen kolibakteeri, ihan mukava kaveri varmasti.

Poikaystäväni innoittamana päätin tänä jouluna kokeilla piparkakkutaikinan tekemistä itse. Googlettelin eri ohjeita ja lopulta päädyin sellaiseen, jossa kananmunien sijasta laitettiin appelsiinimehua. Keittelin ensin siirapin, sokerin ja mausteet ennen kuin sulatin voin mukaan. Annoin jäähtyä ennen kuin lisäsin jauhot ja litkut. Nyt taikina on edelleen jääkaapissa odottelemassa leipomista.



Tässä ohje, jolla tein taikinan:

1 dl siirappia
1 dl sokeria
150 g voita
3 tl piparkakkumaustetta
1 tl kardemummaa
0,5 dl appelsiinimehua
0,5 dl kermaa
1,5 tl soodaa
5-6 dl vehnäjauhoja

Kiehauta siirappi, sokeri ja mausteet. Lisää kuumaan seokseen rasva ja anna sen sulaa välillä sekottaen. Vatkaa jäähtyneeseen seokseen mehu, kerma ja vehnäjauhot, joihin sooda on sekoitettu. Laita jääkaappiin jähmettymään. Leivo pipareita pellille leivinpaperin päälle, paista 200-asteisen uunin keskitasolla 6-8 minuuttia.



Piparitaikinan tekemisen lisäksi asensimme eilen vihdoin jouluvalot paikoilleen ja heti löytyi kadonnut joulufiilis. Olisi pitänyt varmaan laittaa valot jo joulukuun alussa, mutta oli ylikova homma käydä etsimässä häkkivarastosta nuo.

Nyt täällä on viherkasvien hoitohetki käynnissä, sillä vähän meinaavat välillä kuivahtaa liikaa ja sen seurauksena on tullut jo muutamia uhrejakin. Muorinkukka on aika pitkälti menetetty, toinen vielä sinnittelee ja anopinkieli on mädättänyt juurensa. Calathea- ja marantasukuiset ovat onneksi vielä hengissä, vaikka yksi minimaija koki kyllä pienen heitteillejätön ja mököttää nyt keittiössä enää kaksi lehteä hengissä. Saint Paulia sen sijaan rakastaa elämää pimeydestä huolimatta ja puskee kovasti kukkavartta näkyville. Joulu – ihmeiden aikaa todellakin.

Seuraa meidän piparitehdasta tänään instassa tilillä @marihietala ja viherkasvien selviytymistä tilillä @calatheagarden. 🙌

lauantai 21. joulukuuta 2019

Hanki sinäkin aurinko sun sisälle, kun ulkona sitä ei ole

d-vitamiini saatu blogin kautta

Tiedätkö sen ihmistyypin, joka pölähtää töihin aamuisin aina iloisena? Ne tyypit, joilla ei tunnu koskaan olevan mikään huonosti? Minä tiedän. 🙋 Minulla itselläni on jo hetken ollut sellainen kausi. Suorastaan pursuan iloa, en oikein haluaisi pysyä nahoissani ja pomppisin todennäköisesti pitkin seiniä, ellen olisi juuri sairastanut flunssaa. Tuntuu siltä kuin olisin varastanut ulkoa auringon sisälleni, kun ulkona sitä ei ainakaan ole. Ihan kuin olisi kevät, siis tämän minun oloni perusteella. Samalta ilmeisesti on viime aikoina tuntunut mustarastaista, kun ne on jo kuultu laulamassa kevätlaulua ja pajunkissojakin kuulemma pukkaa.

Ei ole hyväksi ilmastonmuutos, ei. Luonto sekoaa, linnut sekoaa ja viimeisenä ilmeisesti me ihmiset.

Olen miettinyt olenko nyt vihdoin vain oma itseni. Ehkä? Minulta kysyttiin yläasteella kuinka voin olla joka päivä niin iloinen. Se on siis osa luonnettani, enkä oikeastaan ole koskaan sitä saanut selville mistä se tarkalleen kumpuaa. Joku geeniperimä on vain loksahtanut optimismin kannalta oikein päin vuonna 1983 ja tässä sitä sitten ollaan. Näkemässä jokainen päivä uutena mahdollisuutena saavuttaa ihan mitä vain ikinä haluaa ja muistuttamassa muita ihmisiä siitä, että hei viikon päästä päivä on pidentynyt jo melkein 7 minuuttia. Valo tulee, oletko valmis?



Vaikka olenkin aina tiennyt olevani luonteeltani enemmän positive vibes-tyyppinen tapaus kuin tasaisen tappava pimeydessä päivin ja öin vaeltava hiippari, olen kuluneen viikon aikana silti ollut lähdössä enemmän lentoon kuin aiemmin. Yksi syy tähän saattaa löytyä ihan vain d-vitamiinipurkista. D-vitamiinin puute nimittäin saattaa altistaa masennukselle kuin myös b12-vitamiinin puutos. 

Jaksan jauhaa tästä ikuisesti, mutta kaksi kertaa d-vitamiinin puutos todettuna haluan tosissaan sanoa tämän: syökää ihmiset d-vitamiinia nämä pimeät kaudet. Te tarvitsette sitä. Ostakaa sellainen tuote, joka oikeasti imeytyy. Minä suosin oliviiöljyyn tehtyä pilleriä, mutta tällä hetkellä olemme syöneet pois *tätä Arctic Puren kasviperäistä d-vitamiinia, jonka sain jo vuosi sitten blogin kautta. Hyvin on tuntunut tämäkin kyllä imeytyvän, kun repeän kohta sisäisen aurinkoni kanssa.

D-vitamiinikuvassa lähistöllä poseeraa meidän kuollut muorinkukka ihan vain esimerkkinä, koska kukaan tuskin haluaa näyttää yhtä ryytyneeltä kuin hän. Eihän? Elä siis murehi elämää, ota d-vitamiini. 😅

keskiviikko 18. joulukuuta 2019

3 eri tapaa muokata kuva instagramiin

Tiedättekö miten turhauttavaa on, kun ei osaa päättää millä tavoin muokatut kuvat olisivat eniten omaan mieleen? Kun vaihtoehtoja on yhtä monta kuin Lightroomissa nappulaa ja instagramissakin silmää miellyttää monet eri tavalla muokatut kuvat. Ei siis pysty välttämättä sanomaan, että hei just tollasia kuvia minäkin haluan vaan yleensä jonkun kivan nähdessä on olo, että ton mä muuten haluun ja heti seuraavan minuutin aikana se vaihtuu "eiku ton mä haluun sittenkin".

Moni instagramissa menestynyt vaikuttaja ainakin takavuosina kertoi sen olevan tärkeää, että kuvat sopivat yhteen ja feed vaikuttaa yhtenäiseltä. Yksi merkitsevä tekijä tässä on mielestäni juuri se, että kuvat värisävyiltään sopivat yhteen, jolloin jonkun tietyn presetin käyttäminen voisi hyvinkin olla suotavaa.

Presetejä taas voi joko ostaa tai tehdä itse. Minä en osta, koska osaan tehdä itse, jos vain piru viete osaisin päättää ne värit. Ajattelinkin nyt näyttää teille, miten tekin voitte itse kokeilla erilaisia vaihtoehtoja Lightroomissa, jos yhtään olette kiinnostuneita kuvankäsittelystä.

1. Puiden vihreä on vedetty kovin minimiin


Jossain vaiheessa tykkäsin tällaisesta tyylistä tosi paljon, mutta just nyt se on alkanut kyllästyttää. Tämän saa tehtyä muokkaamalla kaikkia värejä (laitan tähän alle säädöt), vibrancea plussan puolelle 49 ja saturaatiota pois 12. Valotusta olen säätänyt käyrällä. Tässä ne värit:


2. Oranssi hallitsee


Tämä vain esimerkkinä kuinka eri värinen kuva voi olla. Tämä preset sopisi ehkä lähinnä syksyyn, sillä havupuut ovat aivan liian oranssit näin.

Tämä vaati säätöä vähän enemmän myös. Vibrancea on +8 ja saturaatio -15. Käyristä säädin sekä vihreän, sinisen että punaisen kaikki samalla tavalla:


Värit:


Lopullinen oranssi silaus tähän tulee säätämällä vielä highlightseja. Tämä on sellainen osio, joka takaa sen, että kuvasta todella voi tehdä minkä sävyisen vain. Säädä shadowseja ja highlightseja mielin määrin ja saat mitä ikinä vain haluat: violettia, vihreää, sinistä, ihan mikä sävymaailma vain.


3. Suhteellisen väritön


Tämän voisi sanoa olevan lähes neutraali, vaikka tästäkin on otettu värejä hieman pois. Jää omaan makuuni ehkä liian vaisuksi. Vaikea nähdä, että instafeedini olisi tällainen.

Vibranceen ei ole koskettu, mutta saturaatiota vähän pudotettu. -12 on hän. Loput tässä:


Sen mitä nyt olen näiden presetien kanssa, omien ja youtubesta opiskelluiden, säätänyt, olen päätynyt siihen, etten väkisin väännä valkotasapainoa johonkin tiettyyn (toimii ehkä puhelinkuvien kanssa paremmin?) vaan jokaiseen kuvaan haen aina oikean valkotasapainon jostain puhtaan harmaasta, mikäli sellaista on kuvassa tarjolla. Näihin kuviin otin sen Tahkiksen housuista.

Koen suurimmaksi ongelmaksi tällä hetkellä vihreän. Mun instakuvissa tulee ikuisesti olemaan vihreää jalkapallosta johtuen, joten mun olisi jo aika päättää millaista vihreää haluan. En välttämättä kuitenkin tuota nyt muodissa olevaa, josta on kaikki keltainen otettu pois.

Tavallaan toivon, että kuvanmuokkausvalintani joskus aikuisena tulevat olemaan nämä: säädetään valoja, ripaus vibrancea ja saturaatiota eikä mitään muuta ylimääräistä. On jollain tavalla helpompaa nimittäin elää, jos ei edes tietäisi, mitä kaikkia mahdollisuuksia on.

Mitä mieltä te olette? Millaiset kuvat teitä viehättää yleisesti tai instagramissa? Mikä näistä kolmesta esimerkistä on eniten sun makuun?

sunnuntai 15. joulukuuta 2019

Näin onnistuin säästämään tänä vuonna

Rahan säästäminen on vähän kuin laihduttaminen – aina siitä haaveilee, mutta harvoin se tuottaa tulosta ilman rutiinien muuttamista arjessa. Avainjuttu molemmissa projekteissa on ymmärtää tämä: jos haluaa erilaisia tuloksia, täytyy asioita tehdä eri tavalla kuin aiemmin. Niin tylsältä kuin se kuulostaakin.

Voitte varmasti arvata vieneen vuosia ennen kuin minä olen pystynyt viemään kaukaiset haaveet teoiksi. Enkä varmasti ole ainoa? Jos ihan tosi mustavalkoisia ollaan, säästämiseen auttaa ostamisen lopettaminen ja laihtumiseen oikean ruuan syöminen välttelyn sijasta.

Olen aina pitänyt hauskana sitä, että minä laihaakin laihempi lapsi olen aikuisiällä paisunut kuin pullataikina ja kaikki kaupallisen alan tutkinnot kirjanpitoon painottuen käyneenä en ole osannut säästää. Minusta oli tosi hauskaa jo opiskeluiässä harrastaa kauppojen kiertelyä ja ostella alerekeistä kaikenlaista renttua, joita käytin keskiviikkobileissä. Siitä se shoppailuharrastus lähti eikä sille tullut stoppia ennen kuin menneenä kesänä, kun päätin lähteä kokeilemaan onnistunko olemaan vuoden ostamatta vaatteita.

Nyt tiedän onnistuvani ja tiedän myös, miltä tuntuu, kun rahaa jää säästöön. Ihan pirun hyvältä.



Näin minä olen onnistunut säästämään tänä vuonna:

1. Aloimme jo alkuvuodesta tekemään itse eväät meille molemmille töihin ja se on selvää säästöä. En ole toki laskenut paljonko meillä menee viikon ruokiin, mutta veikkaan, että vähemmän kuin 32,5 euroa viikossa, mikä olisi mennyt työpaikan ruokalaan. Aiemmin minulla oli myös tapana käydä kahvilla työpaikan ruokalassa, mikä maksoi viikossa 12 euroa. 44,50 euroa viikossa siis kulutin töissä aiemmin, kun nyt kustannukset ovat sen, mitä kuluttaa ruokakauppaan. Yhdestä lasagnesta syömme 3 kertaa ja keitosta sen samat 3 kertaa, joten ei ne meidän ruokakauppakulutkaan mitkään päätä huimaavat yleensä ole.

2. Lopetin vaatteiden ostamisen. Vaikka minulla on lupa ostaa kaikkea muuta, en ole silti saanut tuhlattua niin paljon, mitä vaatteiden ostamiseen meni joka kuukausi. En ikinä edes tarvinnut oikeastaan mitään, mutta silti ostin vaatteita. Ihan käsittämätön juttu.

3. Hintojen vertailu. Ootko koskaan tutkinut makaronisäkkien kilohintoja? En minäkään, mutta poikaystävä kertoi ison makaronisäkin kilohinnan olevan kalliimpi kuin pienemmän. Ostamme vessapaperimme Lidlistä, sillä se on laadukkaampaa ja riittoisampaa kuin mikään Serla tai Lambi koskaan.

4. Ulkona kahvittelun vähentäminen kertaan viikossa ja mielellään ei edes sitä. On väliä missä käy kahvilla, ainakin rahan kannalta. Turun keskustassa tai ostoskeskuksissa kahvitteluun menee kerralla 7-10 euroa, kun esimerkiksi Luoma-ahon leipomosta (Järviseudulla) pullakahvit saa parilla eurolla. Ei siis rahan säästämisen kannalta olisi järkevää lähes koskaan käydä kahvilla missään kaupungissa, koska se nyt vaan on kallista. Samaan kategoriaan menee kaikki ulkona syöminen ja baareilu. Kumpaakaan ei tule harrastettua pahemmin enää.

5. Lopetin kuntosalijäsenyyden. Minulla oli Elixialle jäsenyys, jonka lopetin, koska muutin ja tiesin, etten enää kävisi sitäkään vähää kuin aiemmin. Olen vaihtanut salitreenin metsiin ja kotijumppaan. Tämäkin on ollut yksi tapa säästää.


Ensi vuonna haluan jatkaa samaan malliin, koska haluan säästää kokemuksia varten. On myös paljon turvallisempi olo, kun tilillä on vähän jotain, eikä yllätysmenot tuota liikaa päänvaivaa.

Miten sinä säästät?

lauantai 14. joulukuuta 2019

Pari vinkkiä, joilla kuka tahansa voi selättää flunssan nopeammin

postaus sisältää mainoslinkkejä, merkitty *-merkillä

Kuvittelin viikko sitten selviäväni joulukuun alusta ilman flunssaa, mutta mitä vielä, sieltähän se sitten iski tiistaina. Se perinteinen kaava: kurkkukipu, nenätukko ja silmät kipeänä näyttöjen tuijottamisesta. Lähettelin torstaina ja eilen selfieitä ystäville siinä toivossa, että he toteaisivat minun näyttävän ihan terveeltä ja voisin uskotella myös itselleni olevani ihan hyvässä kunnossa. Yhden paluuviestin sainkin mallia kuinka voit näyttää kipeänä noin hyvältä, johon vastasin salaisuuden olevan erittäin hyvä uusi primer, jota käytän ja se, kun syön marjoja joka päivä. Tänään en näytä ihan yhtä hehkeältä, sillä silmäni alkoivat eilen kiukutella tosissaan ja ovat nyt vielä turvoksissa kuivuuden takia.



Kun totta puhutaan, olen miettinyt tässä sairastaessa syitä sille, miksi en ole tämän kipeämpi. Minulle ei noussut ollenkaan kunnon kuume ja kurkun ollessa kipeä, olin ihan pirteänä töissä. Seuraavana päivänä, kun nenä alkoi olla vähän tukossa, olin edelleen lähes pirteä. Kolmantena päivänä aloin saada kommentteja, että Mari sä näytät vähän kipeältä, mutta edelleen mieleltäni olin ihan ok. Tiedättekö, missään vaiheessa ei tullut sellaista kaatoväsymystä, että hei nyt sohva ja vähän äkkiä.

Luulen perimmäisen syyn olevan hyvä peruskunto. Kun on pitänyt fyysisestä kunnostaan huolta koko ajan arjessa lenkkeilemällä, möyrimällä metsissä, patikoimalla ja tekemällä lihaskuntotreeniä, ei flunssakaan tunnu niin pahalta? En siis tiedä onko tämä totta, mutta voisi olla yksi syy pirteyteen. Toinen veikkaus on se, että olen ehkä vihdoin saanut mun d-vitamiinitasot nousemaan. Kolmas veikkaus, että nämä molemmat yhdessä vaikuttavat. Muut jutut, joilla voi mielestäni vaikuttaa flunssan nopeaan paranemiseen:

1. Syö marjoja joka päivä. Marjoissa on paljon eri vitamiineja ja kuitua, jotka tekevät hyvää. Kannattaa etsiä oma tapa nauttia marjoja päivittäin. Meillä se kuuluu jokaiseen aamuun. Laitamme iltaisin marjat kippoihin pakastimesta ja yöksi jääkaappiin. Aamulla ovat syöntikelpoisia. Omaan mixiin kuuluu tällä hetkellä pari mansikkaa, vattuja, mustikoita, mustaherukoita ja tyrnejä.

2. Syö inkivääriä flunssan iskiessä. Tai jo silloin, kun se iskee johonkin läheiseen. Ostin joku aika sitten Foodinin kristallisoitua inkivääriä (*tämä) ja se sattui ihan hyvään saumaan, kun alettiin syömään niitä joka päivä juuri viime viikolla. Yksi inkivääri illassa, toimii. Aion jatkaa nappailua, kunnes olen kunnolla parantunut.

Holika Holikan Balacing Primer ei ehkä pelasta flunssalta, mutta se saa näyttämään paremmalta. Sitä käyttäessä tulee aina fiilis "tältäkö tuntuu käyttää hyvää kosmetiikkaa". Tuo tuote on ihan super, suosittelen! Omani ostin *täältä.

tiistai 10. joulukuuta 2019

Taas vuoden vanhempi ja etenkin viisaampi

Näin on näppylät, meitsillä on tänään syntymäpäivä. En ole kovinkaan paljon ajatellut koko asiaa, sillä 36 tuntuu jo tosi vanhalta. En ole enää sen ikäinen, jolloin suositellaan puskemaan kakaroita maailmaan ja tästä varmaan viimeinkin se alamäki alkaa? Vai? Onneksi meillä töissä on minua vanhempia ihmisiä, jotka kertovat elämän kunnolla vasta alkavan nelikutosena. Että on tässä se 10 vuotta vielä aikaa elämän alkamista odotellessa.

Noh, ikähän on vain numeroita ja tärkeintä on se, miten elää. Tällä hetkellä elämäni toimii näin: herään 5:30 (en todellakaan herää silloin, torkutan vähintään puoli tuntia), menen töihin, pidän pari taukoa, tulen töistä ennen viittä, odotan Tahkista töistä, teen ruokaa, syön suklaata ja menen nukkumaan. Tahkista odotellessa joko höpötän instastoriesin täyteen kakkendaalia, selaan kaikki somet läpi tai jopa tulen kirjoittamaan blogipostausta, koska hitto vie kuinka paljon tällä hetkellä motivoi kirjoittaminen. Voisin kirjoittaa päivät pitkät näitä postauksia huolimatta siitä kuinka moni uniikki pitkätukka täällä käy lukemassa. Ja voin muuten kertoa, ettei tällä hetkellä käy. En ole yhtään muodissa ja vielä sanon sen ääneen, vaikka todellisuudessa pitäisi aloittaa jokainen postaus näin: "kun niin moni on kysynyt, että..". Markkinointilauseeni voisi siis olla: "jos et halua mennä massan mukana, minun blogini on juuri oikea sinulle".


Kun täyttää vuosia, on hyvä pysähtyä miettimään, mitä sitä on oikein oppinut taas vuodessa. Minun listani tulee tässä:

☀️ Viime vuoden joulukuussa sain aivotärähdyksen, jonka seurauksena olen tajunnut kuinka tärkeää pystyssä pysyminen on. En enää koskaan aio kävellä talven liukkailla millään valtakunnan lipsuttimilla vaan kaupan rumimmat piikki- tai kitkakengät menevät jalkaan kelien rumuuden mukaan. Kenkien ja kelien rumuus korreloi.

☀️ Kokeilemalla pari kertaa patikoida vähän pidemmän reissun, olen hahmottanut vähän paremmin autiotupien funktion ja millä niihin on tarkoitus mennä. Halusin nimittäin viime pääsiäisenä nähdä paikan nimeltä Arpainen, mutta sinne meneminen henkilöautolla oli täysin järjetöntä. Tiet olivat tosi pehmeitä ja ihan luojan lykky, että päästiin sinne ja takaisin uppoamatta mihinkään. Syksyn patikointien aikana olen miettinyt kuinka tyhmää se oli, mennä nyt tosiaan autolla jonnekin, johon on tarkoitus patikoida se 20 kilometriä. Ne ovat syystäkin autiotupia ja patikointireittejä. Ei mitään drive in -hommia.



☀️ Itse tehdyt herkut ovat parhaita herkkuja. Siihen on syynsä miksi ennen vanhaan herkut tehtiin itse. Ei lisäaineita, vain aitoa sitä itseänsä. Siksipä kevään hittiherkku meillä oli mansikkarahka.

☀️ Ruotsin ja Norjan rajalla sijaitseva Riksgränsen - siinä on sitä jotain. Pala sieluani jäi sinne, vaikka ajoimme vain pikaisesti ohi. Se oli niin karu. Kivenmurikoita ja ikkupikkuisia puita, jos edes niitä. Kiveä ja suojärviä. Riksgränseniin haluan joskus vielä valokuvaamaan.


☀️ Pohjoisen reissuun liittyen silmäni aukesivat vasta tänä vuonna, 35-vuotiaana, sen suhteen, mitä tarkoittaa yötön yö. Aurinko ei ihan oikeasti laske (tämän postauksen viimeinen kuva otettu Skibotnissa 23:00 illalla). Käsittämätön ilmiö. En ymmärrä miksi tämäkin piti nähdä itse ennen kuin tietää, miltä se tuntuu. Silmät turvoksissa sai herätä joka aamu paikallista aikaa 7:00, kun ei tiennyt onko nukkunut hetkeäkään vai mitä on duunaillut, kun on ollut niin valoisaa.

☀️ Palaan usein siihen kuinka paljon rakastan keskustella Tahkiksen kanssa. Ihan mistä vaan. Parasta ikinä ♥ (Muutenkin koko tyyppi on ihan paras 😍) 

☀️ Yksi vuoden tärkeimmistä opeista on ehkä ollut tämä: kun kohtaa pelkonsa, on mahdollisuus voittaa. Minä voitin tänä vuonna riippusillat. Aion jatkossa kipittää niitä mennen, tullen ja palatessa, eikä tunnu missään. Itsensä voittaminen kasvattaa.


☀️ Kun horoskooppi sanoo "In fact, this month you may see a bucketful of money." on pakko hihitellä hetki ja sitten todeta, että vaikkei nyt ihan taskut repeäisi rahan takia, ainakin olen oppinut jotain rahasta vuoden sisään. Olen oppinut olemaan tuhlaamatta niin pirusti, mikä on johtanut siihen, että minulla on säästössä joku pari hilua, jotka aion ensi viikon maanantaina siirtää omalta tililtäni autohuollon tilille. I'm prepared. Ja tästä raha-asiasta aion tehdä postauksen jossain välissä, kun vain taas ehdin koneelle asti.

☀️  Uuden työn oppiminen ei olekaan aivan niin tuskaista ja pelottavaa kuin voisi luulla. Se on itse asiassa tosi piristävää ja hyvä juttu ihmiselämässä. Jatkossa en aio pelätä sitä ja tyytyä vain odottelemaan. Parempia aikoja ei tule koskaan, ne täytyy itse tehdä.

☀️ Turku on parempi paikka asua kuin Raisio.


Simmottiis. Kyllähän sitä siis kaikenlaista vuodessa kerkeää, kun vaan teköö.