tiistai 10. joulukuuta 2019

Taas vuoden vanhempi ja etenkin viisaampi

Näin on näppylät, meitsillä on tänään syntymäpäivä. En ole kovinkaan paljon ajatellut koko asiaa, sillä 36 tuntuu jo tosi vanhalta. En ole enää sen ikäinen, jolloin suositellaan puskemaan kakaroita maailmaan ja tästä varmaan viimeinkin se alamäki alkaa? Vai? Onneksi meillä töissä on minua vanhempia ihmisiä, jotka kertovat elämän kunnolla vasta alkavan nelikutosena. Että on tässä se 10 vuotta vielä aikaa elämän alkamista odotellessa.

Noh, ikähän on vain numeroita ja tärkeintä on se, miten elää. Tällä hetkellä elämäni toimii näin: herään 5:30 (en todellakaan herää silloin, torkutan vähintään puoli tuntia), menen töihin, pidän pari taukoa, tulen töistä ennen viittä, odotan Tahkista töistä, teen ruokaa, syön suklaata ja menen nukkumaan. Tahkista odotellessa joko höpötän instastoriesin täyteen kakkendaalia, selaan kaikki somet läpi tai jopa tulen kirjoittamaan blogipostausta, koska hitto vie kuinka paljon tällä hetkellä motivoi kirjoittaminen. Voisin kirjoittaa päivät pitkät näitä postauksia huolimatta siitä kuinka moni uniikki pitkätukka täällä käy lukemassa. Ja voin muuten kertoa, ettei tällä hetkellä käy. En ole yhtään muodissa ja vielä sanon sen ääneen, vaikka todellisuudessa pitäisi aloittaa jokainen postaus näin: "kun niin moni on kysynyt, että..". Markkinointilauseeni voisi siis olla: "jos et halua mennä massan mukana, minun blogini on juuri oikea sinulle".


Kun täyttää vuosia, on hyvä pysähtyä miettimään, mitä sitä on oikein oppinut taas vuodessa. Minun listani tulee tässä:

☀️ Viime vuoden joulukuussa sain aivotärähdyksen, jonka seurauksena olen tajunnut kuinka tärkeää pystyssä pysyminen on. En enää koskaan aio kävellä talven liukkailla millään valtakunnan lipsuttimilla vaan kaupan rumimmat piikki- tai kitkakengät menevät jalkaan kelien rumuuden mukaan. Kenkien ja kelien rumuus korreloi.

☀️ Kokeilemalla pari kertaa patikoida vähän pidemmän reissun, olen hahmottanut vähän paremmin autiotupien funktion ja millä niihin on tarkoitus mennä. Halusin nimittäin viime pääsiäisenä nähdä paikan nimeltä Arpainen, mutta sinne meneminen henkilöautolla oli täysin järjetöntä. Tiet olivat tosi pehmeitä ja ihan luojan lykky, että päästiin sinne ja takaisin uppoamatta mihinkään. Syksyn patikointien aikana olen miettinyt kuinka tyhmää se oli, mennä nyt tosiaan autolla jonnekin, johon on tarkoitus patikoida se 20 kilometriä. Ne ovat syystäkin autiotupia ja patikointireittejä. Ei mitään drive in -hommia.



☀️ Itse tehdyt herkut ovat parhaita herkkuja. Siihen on syynsä miksi ennen vanhaan herkut tehtiin itse. Ei lisäaineita, vain aitoa sitä itseänsä. Siksipä kevään hittiherkku meillä oli mansikkarahka.

☀️ Ruotsin ja Norjan rajalla sijaitseva Riksgränsen - siinä on sitä jotain. Pala sieluani jäi sinne, vaikka ajoimme vain pikaisesti ohi. Se oli niin karu. Kivenmurikoita ja ikkupikkuisia puita, jos edes niitä. Kiveä ja suojärviä. Riksgränseniin haluan joskus vielä valokuvaamaan.


☀️ Pohjoisen reissuun liittyen silmäni aukesivat vasta tänä vuonna, 35-vuotiaana, sen suhteen, mitä tarkoittaa yötön yö. Aurinko ei ihan oikeasti laske (tämän postauksen viimeinen kuva otettu Skibotnissa 23:00 illalla). Käsittämätön ilmiö. En ymmärrä miksi tämäkin piti nähdä itse ennen kuin tietää, miltä se tuntuu. Silmät turvoksissa sai herätä joka aamu paikallista aikaa 7:00, kun ei tiennyt onko nukkunut hetkeäkään vai mitä on duunaillut, kun on ollut niin valoisaa.

☀️ Palaan usein siihen kuinka paljon rakastan keskustella Tahkiksen kanssa. Ihan mistä vaan. Parasta ikinä ♥ (Muutenkin koko tyyppi on ihan paras 😍) 

☀️ Yksi vuoden tärkeimmistä opeista on ehkä ollut tämä: kun kohtaa pelkonsa, on mahdollisuus voittaa. Minä voitin tänä vuonna riippusillat. Aion jatkossa kipittää niitä mennen, tullen ja palatessa, eikä tunnu missään. Itsensä voittaminen kasvattaa.


☀️ Kun horoskooppi sanoo "In fact, this month you may see a bucketful of money." on pakko hihitellä hetki ja sitten todeta, että vaikkei nyt ihan taskut repeäisi rahan takia, ainakin olen oppinut jotain rahasta vuoden sisään. Olen oppinut olemaan tuhlaamatta niin pirusti, mikä on johtanut siihen, että minulla on säästössä joku pari hilua, jotka aion ensi viikon maanantaina siirtää omalta tililtäni autohuollon tilille. I'm prepared. Ja tästä raha-asiasta aion tehdä postauksen jossain välissä, kun vain taas ehdin koneelle asti.

☀️  Uuden työn oppiminen ei olekaan aivan niin tuskaista ja pelottavaa kuin voisi luulla. Se on itse asiassa tosi piristävää ja hyvä juttu ihmiselämässä. Jatkossa en aio pelätä sitä ja tyytyä vain odottelemaan. Parempia aikoja ei tule koskaan, ne täytyy itse tehdä.

☀️ Turku on parempi paikka asua kuin Raisio.


Simmottiis. Kyllähän sitä siis kaikenlaista vuodessa kerkeää, kun vaan teköö.

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti