lauantai 11. heinäkuuta 2020

Lomaan valmistautuminen: hoida rästihommat pois alta

Meidän kesäloman alkuun on neljä viikkoa. Olen niin onnellinen, kun saadaan pitää loma ihan loppukesästä, sillä elokuun öissä on jotain taianomaista. Ovat yöttömät yötkin hienoja, kuten myös helteiset kesäillat, mutta elokuussakin voi nauttia kesästä ihan yhtä lailla. On myös jotenkin palkitsevaa, kun puurtaa töissä koko kesän ja sitten lopulta saa jäädä lomalle.

Tajusin joitakin vuosia sitten vasta kunnolla kesäloman merkityksen. Toki siis loma aina on tarkoittanut olla tekemättä mitään ja latautua, mutta oikeastaan viime kesä oli käänteentekevä, kun lähdimme kesälomareissulle. Aiemmin en siis kesälomalla useinkaan tehnyt yhtään mitään enkä lähtenyt mihinkään, mikä nyt tuntuu tosi tyhmältä, sillä lomallahan on just parasta lähteä pois kotoa. Tämän vuoden loman suunnitelmat ovat jo hyvässä vauhdissa ja juuri tällä viikolla varmistui se, että voimme todella suunnata kohti pohjoista. Nyt ei enää tarvitse kuin tehdä täällä kotona kaikki valmiiksi.

Jotta voi nauttia ansaitusta lomastaan täysillä, täytyy ennen lomaa siivota. Ennen lomaa täytyy tehdä kaikki ne asiat, jotka olisi pitänyt tehdä heti edellisen loman jälkeen tai ainakin ennen kesää. Koska loma ei ole mikään rästihommien tekemiseen tarkoitettu neljä viikkoa, vaan lomalla lähdetään reissuun tai vähintäänkin valvotaan kaikki yöt. Ei siivousta, ei stressiä epämääräisistä laatikoista tai kasoista, ei auton imurointia, ei mitään.

Minä aloitin jokunen viikko sitten käymällä kaikki kenkäni läpi ja supistin valikoimaa viidestä säkistä kolmeen. Nyt meillä ei enää ole alakerran varastossa yhtään minun kenkäsäkkiäni, vaan ne ovat kaikki tässä huushollissa säilytyksessä. Eilen alkoi operaatio vaatekaappi.

Minun vaatteeni ovat olleet koko elämäni ajan ongelma. Niitä on aina vaan liikaa, sillä en minä saa niitä kulutettua niin nopeasti kuin haluaisin. Kun niitä on paljon, eikä esimerkiksi puolipitosille ole ollut mitään järkevää paikkaa, ne tuppautuvat leviämään pitkin asuntoa ja sitten täällä ei enää kukaan halua olla. Niinpä tosiaan aloin eilen järjestellä kaappiani uusiksi ja tänään olen saattanut projektin loppuun.

Mun sukat ja alkkarit oli omilla hyllyillään. Ostin kaksi laatikkoa, johon tungin ne ja sain mahtumaan yhdelle hyllylle. Näppärää! 




Eilen opin Annen siivouscornerista instagramista, että viherkasveista voi pyyhkiä pölyt kuituliinalla ja johoan kiiltää. Ihailen näitä nyt koko ajan, kun ovat niin nättejä. 


Järjestelin tänään vaatekaappini tosiaan uudelleen niin, että sain yhdisteltyä joitakin laatikoita ja sain tilan käytettyä järkevämmin. Lisäksi projektiin kuului yhden makuuhuoneen nurkan järjestely myös. Kävimme hakemassa meidän varastosta mun vanhan vaaterekin, jolle löytyi hyvä paikka makuuhuoneen nurkasta, jossa aiemmin on ollut epämääräinen kasa meidän kuvausreppuja ja rinkkoja. Kasasin kuvauskamat rekin päälle laatikkoon ja yhteen laukkuun. Rekki saa toimia mun pukeutumisavustajana niin, että jatkossa puolet mun vaatteista ei hengaile keittiössä tuolien selkänojilla. Sain siitäkin hyvän opetuksen tällä viikolla, sillä eräänä aamuna töihin lähtiessä löysin mun Star Wars -alkkarit tän kerrostalon alakerrasta. Olivat ilmeisesti tarkertuneet mun kuvausreppuun keittiössä ja tippuneet tuonne jonnekin, sillä muuta selitystä en moiselle käyttäytymiselle keksi.

Oon niin onnellinen, kun sain hoidettua tän homman ja vaatteet on nyt paljon paremmassa järjestyksessä sekä sain tuon rekin takaisin auttamaan elämässä. Tykkään siitä, kun vaatteet ovat henkareilla, se tuo heti siistimmän vaikutelman.

Nyt on enää muutama muu järjestelyprojekti jäljellä ennen lomaa, mutta eiköhän ne mene hujauksessa, kun vaan tekee. Niin tämä vaatehommakin meni. Sitten tarvitsee vain lopuksi huoltaa vaelluskengät.

Joko sun kesäloma on ollut? Lähdetkö lomalla aina reissuun?

tiistai 7. heinäkuuta 2020

Veikkausliiga: TPS – Ilves 7.7.2020


Kun sähköpostiin napsahti infoa 7.7. pelattavasta Veikkausliigamatsista TPS-Ilves, hetken harkittuani ilmoittauduin mukaan kuvaamaan. Akkressa piti tietysti kertoa työtehtävänsä, jota minulla ei luonnollisesti ollut, sillä kuvaan vain omaksi ja muiden iloksi. Vähän jopa jännitti mahtaako akkre mennä läpi juuri siksi, että taustallani ei ole ketään toimeksiantajaa tälle touhulle.

Meni muutamia tunteja, kunnes sähköpostiin kilahti TPS:n vastaus "Tervetuloa!", johon en edes vastannut, vaikka suuri aikomus oli. Jos siis luette tätä siellä Tepsin toimistolla, kiitos.

Tavoilleni uskollisesti en tietenkään lukenut mistään median ohjeita ja olinkin hieman huuli pyöreänä, kun kuulin puoli tuntia ennen matsin alkua, että tupaan mennään ihan eri paikasta kuin normaalisti. Sitä osasinkin odottaa, ettei mitään virvokkeita tulisi olemaan tarjolla, vaikka suu kyllä napsasi hieman iltateen perään. Kuivin suin oli kuitenkin mentävä ja kyllähän sitä nyt aikuinen akka koronasäännösten alla pärjää, jos on kerran pakko.

Oli ihanaa mennä Veritakselle ja etenkin Veikkausliigamatsiin. Veikkausliiga tuntuu aina oikealta. Ihan kaikkia vanhoja tuttuja en päässyt illan aikana tapaamaan, mutta edes puolet. Mieltä lämmitti nähdä Mettälän Ilarikin todella pitkästä aikaa, puhumattakaan Juho Lähteestä TPS:n paidassa.









Ensimmäisen puoliajan kuvasin lähes myötävaloon Ilveksen juostessa naama minua kohti. Kuvatessa tuntui, että kuvasin vain Ilvestä, mutta kuvia tehdessä yritin hieman tasapainottaa.






Toisella puoliajalla nälkä hiipi vähitellen ja harmitti, kun en muistanut mitään evästä mukaan. Ei auttanut kuin sinnitellä ja katsoa loppuun asti kuinka mahdotonta Tepsin oli päästä läpi Ilveksen puolustuksesta, joka esti kaikki yritykset kuin muuri.

Kuvaaminen ei yhtäkkiä ollut yhtään niin helppoa kuin aiemmin. Otin aivan ylivalottuneita kakkakuvia ja toisaalta myös ihmeellistä epätarkkaa söherrystä. Tämä oli hyvä muistutus siitä, että mitään ei voi pitää itsestäänselvyytenä. Ei edes jalkapallon valokuvaamista.

sunnuntai 5. heinäkuuta 2020

Aamulenkki paras lenkki

Meille kehittyi viime vuonna tapa lähteä lenkille viikonloppuisin heti aamupalan syömisen jälkeen. Tänä vuonna käytimme aamut retkeilyyn, mutta jos emme lähteneet metsään, emme välttämättä menneet lenkillekään. Kesäkuun hellejakso vei alkuun mehut ylipäätään urheilusta, kunnes lopulta päätimme lähteä uhmaamaan kuumuutta. Se sai aikaan sen, että olemme harrastaneet koko viikon liikuntaa aiempaa enemmän ja tänä viikonloppuna myös palasimme vanhaan tapaamme lähteä aamulenkille. Ja voi pojat se onkin tuntunut hyvältä! En enää ikinä halua luistaa tästä rutiinista.


Tänä viikonloppuna on muutenkin tullut touhuttua paljon kaikenlaista. Aloitin perjantaina leipomalla meille tiikerikakun kahvin kaveriksi ja eilen aamulenkin jälkeen lähdimme katselemaan uusia kenkiä kauppoihin. Ihastuin Hokan Cliftoneihin, mutta en ostanut vielä. Pärjään hetken nykyisillä, mutta todennäköisesti parin kuukauden sisään on pakko hankkia uudet.



Tänään kävelimme keskustaan aamupäivällä, kävimme jälleen katsomassa kenkiä. Lenkin jälkeen kotona oltuamme hetken kävimme vielä Flörissä ostamassa yhden vehkan ja nyt täällä ollaankin reisipalat niin jumissa kaikesta kävelystä, ettei tiedä miten päin olisi.



Suunnittelimme tulevaa kesälomaammekin ohimennen, jee! Niin ihanaa, kun loma on vasta edessä. Tarkoitus olisi jälleen suunnata kohti pohjoista, ehkä jopa taas Norjan puolelle. Toivottavasti tulee hyvät kelit, koska telttailu kuuluu seikkailuumme myös.

Lyhyen aikavälin suunnitelmiin kuuluu se, että taidan tiistaina ehkä mennä kuvaamaan jalkapalloa pitkästä aikaa ja tänään voisi katsoa Suitsin viidennen kauden loppuun. Olen ihan koukussa älykkäisiin lakitoimistoihmisiin ja heidän pukeutumiseensa. Joskus tosin mietin miten vaikeaa olisi olla keskellä kaikkia hankalia kiemuroita ja pysyä perässä siinä, mitä kellekin ihmiselle sanottiin mistäkin asiasta. Tämä on muuten yksi syy siihen miksi oikeassa elämässä suosin aina rehellisyyttä, sillä on niin paljon helpompaa aina olla sanojensa takana kuin keksiä meriselityksiä kaikille.

Mitä mieltä sä olet kynähametyylistä? Pukisitko?

keskiviikko 1. heinäkuuta 2020

Arkisia ajatuksia

Sen kerran, kun minä en kytännyt sääennustetta ja sadetutkaa, yllätti minut täysin spontaanisti ukkoskuuro juuri kun lähdin töistä eilen. Birkenstockit jalassa ja puhelin taskussa, josta siirsin sen paidan alle turvaan, yritin taistella tieni jäätävän vastatuulen sekä sateen läpi parkkipaikalle. Muutaman sadan metrin matkalla kastuin ihan täysin päästä varpaisiin. Pyöräytin puhelimen ympäri ja totesin sen selvinneen suhteellisen kuivana, mutta vähänpä taas tiesin.

Kotiin päästyäni meinasin höpötellä vähän instastoryyn, mutta äänenlaatu oli aika kökkö. Kauhea suhina taustalla. Huljutin puhelinta riisipussissa toivoen äänen vielä kirkastuvan, mutta kovin pessimistinen olin ajatellessani asiaa. En yhtään uskonut ihmeeseen puhelimeni suhteen. Vähän ennen lenkille lähtöä testasin uudelleen taas instastorya ja ääni kuulosti jo paljon paremmalta, jee! Pelkäsin uutta kaatosadetta, joita on mereltä puskenut maihin nyt pari päivää, mutta emme onneksi kastuneet eikä puhelinkaan saanut uutta suihkua.



Oli ihanaa käydä lenkillä. On niin ihanaa saada mahdutettua liikuntaa arkeen, sillä ilman ei pysty olla ja alkaa vain väsyttää. Tehtiin sunnuntaina coretreeni ja ai että siitäkin tuli hyvä fiilis.


Arki tuntuu muutenkin nyt taas jotenkin tosi kivalta ja oikeanlaiselta. Vaikka töissä välillä venyy myöhempään kuin olin ajatellut, on kaikki silti kivaa. On mukava tulla kotiin puuhastelemaan ja siivoilemaan (sitä riittää), on tosi kivaa tehdä ruokaa (pitäisi alkaa etsiä uusia reseptejä) ja sitten vielä tuo liikunta, kun saa sen mahtumaan iltoihin. Nukkuminen on niin paljon parempaa nyt, kun on vähän viileämmät kelit ja se tekee paljon se.

Siivoamisesta mainittakoon, että sain käytyä mun kaikki kengät läpi ja vähän hävitettyä niitä myös. En oikeastaan tiedä miksi mulla on edes useammat kengät, kun oikeasti en tarvisi kuin parit kesäkengät ja parit talvikengät. Sen sijaan mulla on laatikollinen korkkareita, joita en käytä, mutta en aio myöskään luopua ainakaan vielä ja lisäksi kamalan monet kesälipokkaat, jotka harvemmin eksyy jalkaan.

Seuraavaksi täytyy napata vähän iltapalaa ja katsoa yksi jakso Suitsia. Olen aivan koukussa. Veikkausliigakin alkoi tänään ja katsoimmekin ekan puoliajan SJK-TPS -matsista ennen kuin lähdimme käymään ulkona.

Toivottavasti sulla on ollut tänään hyvä päivä! 

sunnuntai 28. kesäkuuta 2020

Helteellä voi sittenkin urheilla

Mainitsin mun juhannusaaton postauksessa kuinka me emme kumpikaan oikein välitä helteessä rehkimisestä, mutta tänä viikonloppuna on kyllä tullut kuumuudesta huolimatta hieman tehtyä juttuja. Hiki on virrannut ja vissyä kulunut, mutta noh, this is life.

Tämä meidän asunto räjähti juhannuksen aikoihin, kun kävimme hakemassa alakerran varastosta mun viisi laatikollista kenkiä tänne ylös läpikäymistä varten. En kuitenkaan heti ryhtynyt konmaritukseen vaan meidän open concept kitchen and livingroomin välissä oleva dining area peittyi epämääräisillä asioilla yli viikoksi, kunnes tänään Tahkiksen puunatessa parveketta minä tartuin korkkareita kannoista ja aloin etsiä pareja. Vanhat lenkkarit lensivät yhteen säkkiin ja roskiskamakengät toiseen. Korkkarit heitin yhteen pieneen säilytyslaatikkoon, vaikken ole yhtään varma tulenko enää koskaan elämässäni astelemaan missään valtakunnan toimistossa korkokengissä.

Parveke joutui siivouksen kohteeksi siksi, kun me sotkimme sen eilen. Oli aika istuttaa muutamat kasvit uudelleen ja se oli siis meidän eilisen aamupäivän ohjelmamme. Istutimme variegata-peikonlehden maljakosta pois ja uudelleen kaikki, jotka kaipasivat uutta isompaa purkkia. Nyt viherkasvihyllymme näyttää ihanan siistiltä ja myös täydeltä.


Olimme sen verran sekopäitä, että lähdimme myös lenkille eilen. Lämpöä oli sellaiset 30 astetta, joten oltiin tosiaan aika kaukana siitä mukavuusalueesta, johon olen tottunut. Otimme tietysti vettä mukaan, mutta se oli juotu vähän ennen puoliväliä. Nesteen tarve oli valtava ja tuntui tyhmältä, kun emme ottaneet mitään syötävää mukaan. Onneksi siellä puolivälissä lenkkiä oli kahvila auki, joten kävimme hörppäämässä juotavaa ja syömässä vähän kakkuja.



Ilman sitruunamarenkikakkua ja raparperitonicia olisin tuskin koskaan jaksanut kotiin asti. Saimme myös täytettyä vesipullot, joten lähdimme kipittämään kohti kotia.

Hellelenkin jälkeen ruoka maistui todella. 12 kilometriä oli lenkkimme pituus, mikä oli ihan hyvä rykäisy siihen nähden, että viimeiseen kuukauteen emme ole mitenkään ahkeria kuntoilijoita olleet.

Tänään sitten aloitimme päivän siivoten. Parveke on ihanan puhdas nyt ja siellä olikin mukava väijyä ukkosta tuossa alkuillasta. Näin aivan liian monta salamaa, mutta ukkonen ei koskaan tullut päälle. Lopulta kyllästyimme odottamiseen ja päätimme tehdä kymmenen minuutin coretreenin.

Se oli ihanaa! Huomasi kyllä, että edellisestä lihaskuntotreenistä on useampi kuukausi, mutta jotenkin tosi ihana saada taas kiinni kuntoilusta. Kaikesta liikunnasta ja tekemisestä tulee niin hyvä olo.



Helteellä urheilu ei siis sittenkään ole mahdotonta. On vain otettava huomioon nesteytys ja se, että vettä on varmasti saatavilla. Samaan aikaan ruokapuoli on tärkeä, ettei ala heikottaa ja että neste myös imeytyy.

Kuntoilu on myös niin paljon kiinni siitä, että alkaa muuttaa ajatustapaansa. Minäkin ajattelin juhannuksen aikoihin, että en koskaan voi mennä lenkille näin kuumalla, mutta kun olin alkanut valmistella itseäni vähitellen ajatellen "ehkä sittenkin kuntoilu voisi piristää", se tapahtui. Lopulta sitä melkein jo himoitsi vähän niin kuin tänään kymmenen minuutin lihaskuntotreeniä. Puhuin siitä aamusta asti.

Nyt on hyvä fiilis, kun viikonloppuna saatiin aikaiseksi paljon juttuja kotona, mutta myös urheiltiin. Tästä on hyvä jatkaa tulevaan viikkoon, jolloin muuten aiomme jatkaa kuntoilun tiellä. Toivottavasti sullakin oli mahtava kesäviikonloppu!

torstai 25. kesäkuuta 2020

Rottinkihylly parvekkeen nurkkaan

Ah, mikä lämpö ulkona! Oletteko nauttineet? Minä en ehkä aivan ole ottanut kaikkea iloa irti helteestä, sillä arki pyörii ihan normaalisti ja työ vaatii nukkumista sekä säännöllistä syömistä. Yllättäen se nukkuminen kuitenkin on jäänyt turhan vähälle ja olen tällä hetkellä väsymyskierteessä. Ei yhtään hyvä, mutta en vain osaa mennä ajoissa sänkyyn, kun on valoisaa.


Tällä viikolla en oikeastaan ole saanut aikaiseksi muuta kuin vähän sisustamista ja yhden raparperipiirakan. Tuosta sisustustouhusta ajattelin kertoa lisää.

Keksin nimittäin sunnuntaina ihan yhtäkkiä tarvitsevani meidän parvekkeelle sellaisen rottinkinurkkahyllyn, jonka näin jossain kaupassa joskus tässä kuukauden sisään. Noh, enpä vain muistanut missä kaupassa. Mietin sitä lähes koko sunnuntain ja vielä maanantainkin niin, että menetin melkein yöunet. Sitten yhtäkkiä tajusin käyneeni kerran Granitissa, ehkä se hylly oli siis siellä.

Sehän ei sitten auttanut kuin tiistaina kirmata Granitiin hakemaan hyllyä, kun olin ensin päivällä soittanut heille ja kysynyt mahtaako heillä moisia rottinkihyllyjä olla. Päätin raahata hyllyn kotiin, kun olin siihen sen verran monta päivää jo tuhrannut. Nyt se on meidän parvekkeen nurkassa ja minä olen tyytyväinen. Taas yksi asia vähemmän.


Tämä ei ole ainoa sisustusjuttu, johon olen tuhlannut kuukauden sisään. Meille on tulossa myös Askosta yksi uusi huonekalu enkä millään tietenkään malttaisi odottaa sen saapumista. Sekin on itse asiassa hylly ja aion sijoittaa siihen viherkasveja.

Säästöprojetiin liittyen voin nyt paljastaa, että autoprojektitilillä on tällä hetkellä huimat 60 euroa. Kerron lisää säästämisen etenemisestä heinäkuun puolella.

Mitä tykkäätte mun rottinkihyllystä?

maanantai 22. kesäkuuta 2020

Nyt alkaa säästöprojekti

Vihjailinkin jo edellisessä postauksessa kirjoittavani seuraavaksi rahan säästämisestä uuteen autoon. Tämä ajatus kehittyi eilen sen jälkeen, kun rakas pösöni teki jekun kaupan pihassa ja siis sammui ensin käynnistyttyään. Eikä tämän jälkeen meinannut lähteä enää käyntiin. Virrat toimi ja startti myös, mutta joku muu siellä löi tyhjää. Onneksi lopulta kuitenkin masiina käynnistyi ja pääsimme kotiin. Olisi hippasen ehkä muuten joutunut laittamaan elämän aikatauluja uuteen järjestykseen, että olisi saanut hoidettua auton huoltoon, itsensä kotiin ja seuraavana päivänä töihin. Meillä kun ei nuo julkiset kulje minun työpaikalleni ihan niin sutjakasti kuin voisi kuvitella.

Auton hajoaminen on asia, joka minua vaivaa arjessani kaikista eniten aina. Kun se on ainoa automme, se on ainoa mahdollisuus minulle päästä tienaamaan elantoni. Pösössä alkaa olemaan kilometrejä nyt sen verran, että jo jouluna autohuoltomies kehoitti minua säästämään sukanvarteen uutta koslaa varten. Olin samaa mieltä, mutta ainoat asiat tämän eteen olen tehnyt viimeksi huhtikuussa, kun laitoin tiliasiani kuntoon perustamalla pari uutta tiliä. Ei niillä tileillä mitään rahaa ole, mutta tein ne nyt kuitenkin. Tulevia rahoja varten. Että raha tietää, mihin se menee.


Nyt kun pösö päätti alkaa hankalaksi säikyttelemällä tuolla tavalla, minä päätin ajan olevan kypsä uuden auton hankinnalle vähitellen. Ensin vain pitää säästää rahat.

Rahan säästäminen on vähän kuin laihduttaminen, tämän olen ennenkin ehkä sanonut. Suklaan syöminen pitää lopettaa samalla tavalla kuin kaikki ostaminen. Niin laihtuu ja niin säästää. Joillekin laihtumisessa tukena on julkinen projekti somessa, joten minä päätin tehdä autoon säästämisen kanssa samalla tavalla. Aion olla tulevat kuukaudet teille vastuussa siitä, että saan säästettyä rahaa. Aion kokeilla eri juttuja arjessa, vertailla hintoja, tehdä ostoslistoja, olla ostamatta turhuuksia ja höynähtää pörssikurssien seuraamiseen aivan kuten tällä hetkellä rämpytän sadetutkaa, jossa ei hattaran hattaraa näy.


Tein tänään jo laskelmia säästösumman suhteen. Tein excelin, johon kirjasin päivämäärät ja säästöön laitettavat rahasummat. Jos koko loppuvuoden kesäloman jälkeen säästän joka kuukausi 500 euroa, minulla todennäköisesti voisi kimaltaa uusi auto pihassa kevätauringon kanssa kilpaa ensi vuoden huhtikuussa.

Säästöexcelit ovat siitä hauskoja, että koskaan ne eivät silti tunnu menevän niin kuin on ajatellut. Aina tulee jotain. Niinpä päätinkin tehdä tämän matkan teidän kanssa yhdessä ja kertoa sitten, mitä haasteita joudun selättämään.

sunnuntai 21. kesäkuuta 2020

Juhannuspäivänä Saaristomeren kansallispuistossa

postauksen viimeisessä kuvassa pyllyni peittona oleva huivi on saatu ilmaistuote

Me otettiin eilen rantapyyhkeet sekä uimavehkeet mukaan ja lähdettiin viettämään päivää Taalintehtaan liepeille. Tuli erään tuttavan instastoryssa vastaan jo reilu viikko sitten videomateriaalia joltain ihanalta rannalta ja mehän lähettiin sitä ihmettelemään jo samana iltana. Ölmosin uimaranta Dragsfjärdissä on aivan käsittämätön paikka. Niin kirkasta vettä ja hiekkapohja.

Kirkkaan veden ja hiekkapohjan lisäksi paikasta tekee mahtavan sen, että siellä ei ole läheskään yhtä paljon väkeä instastoryjen perusteella kuin Turun rannoilla. Ja vielä lisäoptio: uimarannan vieressä on toinenkin ranta pienen metsäpolun päässä ja sen jälkeen vielä kolmas ranta, joka sitten taas jo kuuluu Saaristomeren kansallispuistoon.



Isokoskeloperhe asettautui ottamaan aurinkoa kivelle, Tahkis seurasi perässä laajis kiinni kamerassa, koska pitkä putki oli tietysti autossa. Ei kellään käynyt mielessä, että isokoskelo tulee uimaan samaan rantaan 18 pikkupalleron kanssa. 



En kuulu ihmisiin, joka haluaisi ehdoin tahdoin kärventää ihoaan haitallisen uv-säteilyn alla makoilemalla rannalla, mutta täytyy sanoa, että liian tukalalla helteellä mikään muu paikka ei ole niin hyvä kuin veden äärellä. Niinpä eilinen iltapäivämme ja ilta Saaristomeren kansallispuiston alueella oli aivan mahtava. Pienen loikoilun jälkeen lähdimme katsomaan saako Taalintehtaalta pizzaa.

Parkkeerasimme Strandhotelletin pihaan, kävimme syömässä pizzat ja ajelimme kotiin hiekkateitä pitkin. Yritimme etsiä karvalehmiä, mutta emme löytäneet.

Juhannus meni minilomasta, kivaa oli! Tänään tosin rakas autoni keksi uuden jekun ja sammui yhtäkkiä käynnistyttyään, eikä meinannut enää lähteä päälle ollenkaan. Lähti kuitenkin lopulta ja illan uuden testiajon jälkeen olen huomenna lähdössä sillä töihin luottavaisin mielin. Jos hän kuitenkin jatkaa temppuilua, ajan hänet jonkun osaavan sedän luo ja jos ei, elän tyytyväisenä, kun ei tule ylimääräisiä kuluja ja murheita. 

Tästä autohommasta inspiroituneena ajattelinkin, että voisin vihdoin olla valmis kirjoittamaan tänne blogiin säästämisestä. Siitä lisää seuraavassa postauksessa! 

lauantai 20. kesäkuuta 2020

Juhannusaatto kotona

Jo keväällä patikoidessa tuli pohdittua ja etsittyä erilaisia telttapaikkoja juhannus mielessä, koska missäpä muualla sitä juhannuksen haluaisi viettää kuin veden äärellä. Muutamissa paikoissa kävimmekin telttailemassa, mutta ne osoittautuivat suosituiksi paikoiksi jo toukokuussa, mistä saattoi päätellä niiden olevan sitä myös juhannuksena. En toki tiedä, vaan lähinnä oletan näin.

Juhannuksen lähestyessä alkoi näyttää siltä, että kelit ovat aika pitkälti plussan puolella, jolloin mikään päivävaellus ei kyllä tule kuuloonkaan. Me emme kumpikaan niin kamalasti välitä helteessä rehkimisestä ja itse olen jokseenkin nesteytysongelmainen, koska välillä tulee juotua ehkä hitusen liikaa ja välillä sitten taas liian vähän. 20 kilon lisäpaino selässä ei myöskään houkuta helteellä. Lopulta paras suunnitelma oli kai mennä yhdelle äärettömän hienolle uimarannalle telttailemaan, mutta sekin sitten vähän jäi. Juhannusaattomme näytti tältä:


Aamupalaksi syötiin puuroa ja mansikoita, nams! Äärettömän hyviä mansikat ja vadelmat just nyt, mutta ah niin ihanan kalliita.



Käytiin Turun keskustassa torilta hakemassa lisää marjoja sekä kahvilla, kun kolmannella yrittämällä löydettiin tyhjä pöytä siitä ihmisruuhkasta. Kuuma oli.


Kotona leipasin mansikkakakun, jota tehdessä hiki virtasi. Meillä on sisällä luonnollisesti yhtä kuuma kuin ulkona, eikä asiaa parantanut se, että uunia käytettiin pariin eri otteeseen. Illalla tehtiin vielä ruokaa, joka vaati myös uunia. Meidän piti lähteä viettämään päivää rannalle, mutta kello alkoi olla niin paljon, että päätimme jäädä kotiin. Lopulta illallisen jälkeen ehdotin Savojärven kierrosta ja niin me sitten lähdettiin vielä Kurjenrahkan kansallispuistoon, vaikka kamalasti laiskotti. Oli ollut niin raskasta vain maata kotona.




Kaunista oli ja kivaa, kun illalla jo pystyi vähän urheillakin. Metsä hohkasi lämpöä, mutta suolla tuuli sentään vähän naamaan ja tuntui ihanalta. Oli kaunista ja valoisaa.

Jotain siis sentään saatiin aikaiseksi. Kauhea stressi, kun ei tehty mitään, vaikka eihän sellaista saisi stressata. Keskikesällä saa olla justiin niin kuin haluaa. Tänään me kuitenkin suunnataan sinne rannalle seikkailemaan, jei!

keskiviikko 17. kesäkuuta 2020

Suomen Cup: KaaPo – KuPS 17.6.2020


Tänään se sitten taas alkoi omalta osaltani. Jalkapallokausi. En kirjoita tähän odotettu, sillä minä en oikein tiedä, mitä olen odottanut vai olenko mitään. Olen harhautunut metsiin kameran kanssa ja huomannut sen olevan ihanaa. Olen oppinut kuvaamisesta kevään aikana paljon ja tavallaan olisin voinut vielä jatkaa kuherruskuukausia luontokuvaamisen kanssa.

En ole osannut odottaa jalkapalloa, sillä joka vuosi sama ongelma: ketä haluan kuvata ja kuinka paljon. Haluanko mennä kuvaamaan yhtään lauantaipeliä, sillä ehkä haluankin mennä metsään sen sijaan kuin istua futiskentän laidalla? Ehkä saan näihin pian vastauksia, koska kokeilemalla ja fiiliksellä nämä asiat selviävät.

Tänään Kaarinan keskuskentällä pelattiin Suomen Cupin neljännesvälierä KaaPo - KuPS. Valitsin tämän pelin kuvattavaksi, koska aika ainutlaatuinen tilaisuus. Minulla oli pyhä suunnitelma saapua matsiin niin ajoissa, että ehdin vähän puuhastella omia juttuja, mutta kuinkas taas kävikään. Lähdin puolta tuntia ennen matsia kotoa, sometin ja meinasin pari kertaa saada pallosta päähäni. Toivoin, ettei kukaan taas nähnyt kuinka pyörin kuin häkkyrä pallon osuttua sandaaleihini.

Kaiken kevään luontokuvaamisen jälkeen olin päättänyt ottaa nyt ihan eri otteen jalkapallon kuvaamiseen kuin aiemmin. Olen vuosia hangoitellut valoa vastaan, vaikka se on välillä kauhistuttanut itseänikin. Kuitenkin juuri nyt, vuonna 2020, olen sitä mieltä, että miksi ihmeessä? Miksi en vain etsi myötävaloa välittämättä kaikista muista pirun säännöistä? Taidan alkaa etsiä, koska mielestäni parhaat futiskuvat on otettu myötävaloon paitsi ne yksi tai kaksi otosta, joissa Veritaksen yhdestä kulmasta pilkistää täydellinen vastavalo. Mutta se onkin vain se yksi hetki ja sitten se on poissa. Miksi tuhlata 40 minuuttia toiselta puoliajalta paskaan vastavaloon? Niinpä tänään tein jotain hyvin paljon aiemmista tavoistani poikkeavaa. Kuvasin koko matsin samassa päädyssä.








Ekalla puoliajalla olikin tohinaa, kun pääty sattui olemaan se, johon KuPS koko ajan halusi. Välillä toki KaaPo vei pallon toiseen päähän, mutta aina kuopiolaiset palasivat. Sitähän se jalkapallossa on. Laidoilta läpi, keskitys ja pallo maaliin?



Toisella puoliajalla ei oikein oma keskittyminen niin riittänyt, kun oli jäätävä nälkä ja kamalasti naakkoja liikenteessä. Kuvasin niitä enkä tiennyt yhtään, mitä kentällä tapahtui. Sitten taas siirryin seuraamaan jalkapalloa ja tulihan siinä pari kulmaakin KaaPolle, mutta hyvin ei käynyt. Lopulta KuPS teki vielä toisen maalin ja se oli vähän niin kuin siinä se matsi. Ei muuta kuin kamat kasaan ja kotiin syömään.

Matsi ei tuottanut mulle oikein mitään tunteita. Olin todella puolueeton ja olen sitä edelleen. En päässyt yhtään sisään koko peliin, ei ollut oikein mitään, missä olisin elänyt mukana. Ehkä ensi kerralla sytyn enemmän?