torstai 30. tammikuuta 2020

Neulekuulumisia ja muuta arkea

Olin suunnitellut kirjoittavani jonkun asiapitoisen postauksen tällä viikolla, joka itse asiassa olisi pitänyt julkaista jo eilen, mutta väsytti eikä sitten mitenkään päin kiinnostanut, kun oli muutakin tekemistä. Katsoimme Olet mitä syöt -jakson, jossa oli Veera Bianca ja sitten pitikin jo mennä nukkumaan. Päätin siirtää kirjoittelut tälle päivälle suosiolla, koska voin tehdä niin. En ole mikään ammattibloggaaja, joten minulla on varaa siirrellä postausten kirjoittelua ja vaihtaa kokonaan aihetta, josta kirjoittaa. Tämä ei siis tule olemaan mikään "näin lisäät marjojen syöntiä arjessasi" -juttu vaan ennemminkin "hei tänään on torstai, ihan pian on viikonloppu" -juttu. En tiedä kumpi teitä kiinnostaa enemmän, mutta minä ainakin pidän blogeja ja somea viihteenä, joten tarjoan sitä nyt sitten itsekin. Sitä paitsi rakastan kirjoittaa näitä höpinäpostauksia. Se on vähän kuin puhuessa, en tiedä ketä mun jutut nappaa, mutta itsestä on tosi kiva olla äänessä. 😅

Yritin vetää mun mahan sisään, mutta turvottaa näköjään liikaa. Ei onnistunut. 

Tällä viikolla yleisesti ei ole onneksi väsyttänyt samalla tavalla kuin viime viikolla. Erona se, että viikonloppu vietettiin ulkoilemalla ja kävinpä tuossa tiistaiaamuna oikein lenkilläkin. Hölkkäsin! Vartin hölköttelin ja 20 minuuttia kävelin, oli oikein oiva kierros ja virtaa riitti vielä seuraavaankin aamuun asti, kunnes sitten päivällä iski joku pieni arkiväsy, joka ei onneksi vaivannut enää tänään. Join töissä liikaa kahvia ja nyt olen jokseenkin lentoon lähdössä.

En silti kirjaimellisesti. En uskalla. Jos uskaltaisin, lähtisimme pitkän komean miehen kanssa äkkilähtönä ulkomaille, mutta se varmaan jää nyt, ellei ihan mene usko ja toivo Suomen tarjoamiin sääoloihin. Meillä alkaa nimittäin loma! Huomenna minä menen vielä töihin, mutta sitten koko seuraava viikko vedetään lonkkaa, kuten sanonta kuuluu.


Lupasin otsikossa neulekuulumisia. Ne tulee tässä: sitten viime näkemän aloitin koko kakan alusta. 💩 Tein jokaisen aloittelijan virheen sen ensimmäisen version kanssa ja olin siis tehnyt silmukat ihan kierteelle. Eihän siitä mitään paitaa olisi koskaan edes voinut tulla. Niinpä pitkä komea mies sai tehtäväkseen keriä langat takaisin rullalle, kun minä vieressä pärötin uusia lankakeriä ja aloin neuloa. Olen nyt neulonut yli 26 cm paitaa ja vajaan 10 cm jälkeen pääsen kainaloihin käsiksi. Sitten pitäisi osata käyttää villaneuloja, jotka pitkä komea mies kävi minulle ostamassa juuri eilen.

Ajattelin ottaa neuleen mukaan Etelä-Pohjanmaalle ja kysyä äitiltä miten niitä neuloja käytetään. Tästä muuten olisi Raision Myllyn Vero Modan yksi myyjä innoissaan, sillä hän kerran kehotti minua pyytämään mun äitiä ompelemaan mulle yhden hameen kuntoon, kun kävin reklamoimassa eräästä reiästä. Se kuulosti sen verran ilkeältä silloin, etten todellakaan pyytänyt, eikä meidän äidillä edes ole enää ompelukonetta. En ole ihan varma kumpi meistä sopii paremmin asiakaspalvelijaksi, se myyjä vai minä.


Muuhun arkeen laskettakoon ruuanlaittoaskareet, mitkä yllä olevassa kuvassa olivat juuri kesken. Huomatkaa sukat. Ovat yhtä iloiset kuin minä. Paahtoleivät sen sijaan, ne voitelin pestolla ja päällystin tomaatilla sekä juustolla. Hyvin maistuivat, yllättäen. Olen tällä viikolla kärsinyt ruuanlaittokriisistä ja nyt on alettava opettelemaan uusia ruokajuttuja. En vain enää pysty pitämään meitä hengissä tekemällä joko pitsaa, kanariisimössä tai pastaa jauhelihalla. Jotain muuta täytyy keksiä. Luojan kiitos loman jälkeen taitaa olla pitkän komean miehen keittoviikot, hän sentään osaa tehdä vähän muutakin ruokaa kuin keittää pastaa.

Nyt tämä täti menee pesemään meikit ja katsomaan ketkä kaikki ovat kaivanneet tällä välin instagramissa sekä whatsappissa. Lisää näitä höpöhöpöpostauksia vai kiinnostaako vain asiasisältö? Asiaa se turhan päiväinen höpinäkin on, eikö?

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti