sunnuntai 2. helmikuuta 2020

Mulkkujärven kierros

Nyt väsyttää niin paljon, etten tiedä mistä aloittaisin. Veljeni halusi tänään metsään, joten suuntasimme Mulkkujärvelle Alavuden puolelle. Olen yrittänyt etsiä Etelä-Pohjanmaalta eri luontopolkuja ihan vaan, jotta voisin vinkata niistä veljelleni ja joskus jopa itsekin käydä kiertämässä, kun ollaan synnyinseudullani. Polkujen löytäminen ei ole kuitenkaan ollut niin helppoa, sillä ei niitä ihan samalla tavalla tunnu olevan kuin Varsinais-Suomessa. Siellä on kuitenkin muutama eri kansallispuisto ihan lähellä, kun taas Etelä-Pohjanmaalla on vain kaksi ja nekin ihan vieri vieressä Kauhajoen suunnalla.

Mulkkujärvestä löytyi netistä muutamia kirjoituksia ja onhan tuo nimi sen verran hassu, että sinne oli päästävä. Ajoimme Kouran kautta Hunnakkoon ja jätimme auton ihan Mulkkujärven rantaan parkkipaikalle. Luonnollisesti lähdimme kiertämään luontopolkua ihan väärinpäin, sillä oikea kulkusuunta olisi ollut myötäpäivään ja siten laavu olisi ollut reitin loppupäässä eikä alussa, kuten meille kävi.


Mulkkujärven kierros on rakennettu vuonna 2007 Metsäkeskuksen toimesta, mutta mikään taho ei reittiä huolla ja sen vuoksi pitkospuut ovat huonossa kunnossa. Kun kiersimme reitin vastapäivään, meillä oli heti alussa vastassa Mulkkuojan ylittävä silta, jonka kunto hieman jännitti, muta me ainakin vielä pääsimme yli. Reitillä oli monta muutakin ojaylitystä, jotka vaativat tarkkuutta emmekä me ihan kuivin vaattein pois päässeetkään.



Kuten arvata saattaa, metsä oli ihanan rauhallinen ja hiljainen. Naava koristi kuusia ja olin siitä erityisen onnellinen. Naavaa kasvavat metsät ovat onnellisia, sillä siellä ilma on ainakin puhdasta.

Saavuimme laavulle melkein heti ja jäimme sinne paistamaan makkarat, kun kerran metsässä oltiin. Vähän mietitytti kuinka raskas taival on vielä edessä, kun luontopolku jatkui laavulta koskemattomana. Oli myös hieman hankala seurata polkua, kun eilen oli satanut lunta ja tosiaan muita jälkiä polulla ei ollut pois lukien satunnaiset koiraeläimen tassuttelut.







Hangessa tarpominen oli sen verran raskasta paikoitellen, että kyselin jatkuvasti milloin saavumme Mulkkujenväliin. Kyllä, kuulit oikein! On olemassa Mulkkujenväli, Vähä-Mulkkujärven ja Mulkkujärven välissä, luonnollisesti. Se oli itse asiassa reitin yksi hienoimmista metsäosuuksista, vanhaa kuusimetsää.

Mulkkujenvälistä reitin piti päätyä lopulta tielle, jonka varrella parkkipaikkakin oli, mutta me jotenkin eksyimme polulta ihan lopussa ja löysimme itsemme jonkun autiotuvan takapihalta. Pahoittelut vaan maanomistajalle, tallennuimme mukavasti kameravalvontaanne. 



Matkalla parkkikselle tuli vastaan Mulkkujärven kierroksen virallinen aloituspaikka, josta meidänkin olisi pitänyt aloittaa, mutta emme tosiaan niin tehneet. Aloittaminen oikeasta paikasta olisi ollut ihan fiksua evästauon pitämisen kannalta, mutta meni se nyt näinkin päin. Pohkeet ovat ihan jumissa tällä hetkellä, mutta ovatpa ainakin tehneet jotain kerrankin.

Kannattaa käydä joskus kokemassa tämä kierros, sillä metsä oli ihana ja laavupaikka myös. Voisin kuvitella tämän olevan kesäaikaan mahtava! Näin talvella tämä käy hyvin niille, joiden pohkeissa on ytyä tarpoa. Talviaikaan suosittelen olemaan tarkkana ojia ylittäessä, ettei molskahtele, kuten meille kävi.

Harmi, ettei Mulkkujärvestä tullut kansallispuistoa vuonna 2011, sillä se olisi ollut ihan oiva sellaiseksi. Ehkä vielä jonain päivänä?

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti