perjantai 14. helmikuuta 2020

Pari sanaa ystävyydestä

Mitä vanhemmaksi tulen, sitä tärkeämmäksi koen ystävyyden. Olen viime vuosina ymmärtänyt, että ystävyys vaatii ripauksen ylläpitoa, mutta ei niin, että se kuormittaa. Ystävyys ei saa olla yksipuoleista eikä ystävä sano koskaan mitään loukatakseen.

Minulle ystävyys ei aina ole ollut helppoa, sillä oli aika, kun en osannut ottaa omaa tilaani. Annoin ystävyydelle liikaa unohtaen oman elämäni ihan täysin. Halusin aina lähteä joka paikkaan mukaan, vaikka jälkikäteen ajateltuna vähempikin olisi riittänyt, sillä minulla olisi ollut omiakin juttuja. Kuulostaako hassulta?

Yritän sanoa sitä, että paras ystävyyssuhde on tasapainoinen. Kumpikin osapuoli antaa tilaa toisilleen, ei pimahdeta vaikkei ehditä näkemään eikä sekään ole maailmanloppu, jos ei ihan joka päivä ehdi chattailemaan whatsappissa. Ystävyys toki on erilaista eri ihmisistä riippuen, mutta minä pidän tärkeänä sitä, että ystävyys on, vaikkei sitä ihan joka päivä tai edes viikko käy siunaamassa kylillä latte macchiaton äärellä.


Itsellenihän kävi niin pari vuotta sitten, että ihmisiä lähti elämästäni ja ihmisiä tuli elämääni. Samalla ovenavauksella. Se oli jokseenkin hämmentävää aikaa nimenomaan ystävyyden näkökulmasta, moni asia meni ihan uusiksi. Löysin itseni ja löysin rakkauden. Löysin myös pari tärkeää ystävyyssuhdetta. ❤️


En välttämättä ole aina ollut ystävänä kovin helppo, mutta kukapa olisi? Meillä kaikilla on omat ristimme ja rastimme elettävänä. Jokainen ihminen käy läpi jotain, joten ystävyyden kuuluu olla voimavara toiselle. 

Ihanaa ystävänpäivää sinulle! ❤️

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti