sunnuntai 19. huhtikuuta 2020

Säkylän Harjureitti

Voi ei, meidän loma lähenee loppuaan nyt ja huomenna pitäisi taas osata mennä töihin. Meidän piti tämä viikko olla Keski-Suomessa, mutta koronan takia vietimme loman ihan vaan kotona. Yli 14 tuntia ollaan ulkoiltu viikon aikana, joista viimeksi tänään neljä tuntia Paimiossa. Torstaina suuntasimme uhkarohkeasti yli maakuntarajojen Satakunnan puolelle, koska sieltä löytyy yksi kiinnostava luontokohde nimeltään Harjureitti. Harjureittiä ylläpitävät Huittisten ja Loimaan kaupungit sekä Oripään ja Säkylän kunnat, siinä mielessä tämä ei siis ole yksinomaan juuri Säkylän Harjureitti, kuten sen nyt otsikoin tähän postaukseen.




Me jätimme auton Myllylähteen parkkipaikalle, koska se vaikutti kiinnostavalta paikalta nähdä. Netin mukaan Myllylähteen rannan haavoissa on joskus pesinyt liito-orava ja lammikossa uiskennellut saukko. Kumpiakaan ei nähty tällä reissulla, mutta haapojen kolot löydettiin kyllä. Tässä onkin sitten opiskeltu miltä liito-oravan kakka näyttää ja että ne pesivät käpytikkojen tekemissä vanhoissa koloissa. Käpytikka tekee joka kesä itselleen uuden kolon. Liito-orava liikkuu vain öisin paitsi keväällä kuherteluaikaan, joten nähdäkseen moisen otuksen pitäisi olla kyttäämässä kaiket yöt. Tuntuu, että luontokuvaajan kuuluisi olla aina silloin ulkona, kun tekisi mieli eniten nukkua eli myöhään illalla, vähän yöllä ja varsinkin aamuyöllä.

Myllylähteen koluamisen jälkeen lähdimme eteenpäin pääharjun kierroksen reittiä, josta pönttöpuiston kohdalta menimme tien yli kohti näköalalaavua. Puolivälistä käännyimme oikealle rajalaavun suuntaan tarkoituksena pysähtyä laavulle pitämään evästauko. Vaan ei jäätykään, sillä joku muu oli ehtinyt ensin ja oli pystyttämässä leiriä sinne. Jatkoimme takaisin reitin alkuun juvankoskilaavulle, jossa sitten pidimme tauon vasta.








Tauko teki terää ja jaksoimme mennä käymään Myllylähteellä vielä uudelleen. Kiersimme jonkun ihmeen turvekammin kautta, löysimme vanhan myllyn näköisen rakennuksen ja ihastelimme auringonlaskun valoa. Kaunis paikka.






Kymmenen kilometrin talsimisen jälkeen poistuimme paikalta katsomaan vielä Harjureittiin kuuluvan Isosuon. Ei näkynyt lintuja eikä mitään muutakaan, joten käpsyttelimme takaisin autolle ja lähdimme Turun suuntaan Yläneen kautta. Matkalla alkoi näkyä peuroja mitä lähemmäksi Kurjenrahka tuli ja näinpähän siinä samalla pienet soidinhommatkin valkohäntäpeurojen toimesta. Kevät on mielenkiintoista aikaa luonnossa. Siellä sattuu ja tapahtuu paljon kaikenlaista.

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti