sunnuntai 28. kesäkuuta 2020

Helteellä voi sittenkin urheilla

Mainitsin mun juhannusaaton postauksessa kuinka me emme kumpikaan oikein välitä helteessä rehkimisestä, mutta tänä viikonloppuna on kyllä tullut kuumuudesta huolimatta hieman tehtyä juttuja. Hiki on virrannut ja vissyä kulunut, mutta noh, this is life.

Tämä meidän asunto räjähti juhannuksen aikoihin, kun kävimme hakemassa alakerran varastosta mun viisi laatikollista kenkiä tänne ylös läpikäymistä varten. En kuitenkaan heti ryhtynyt konmaritukseen vaan meidän open concept kitchen and livingroomin välissä oleva dining area peittyi epämääräisillä asioilla yli viikoksi, kunnes tänään Tahkiksen puunatessa parveketta minä tartuin korkkareita kannoista ja aloin etsiä pareja. Vanhat lenkkarit lensivät yhteen säkkiin ja roskiskamakengät toiseen. Korkkarit heitin yhteen pieneen säilytyslaatikkoon, vaikken ole yhtään varma tulenko enää koskaan elämässäni astelemaan missään valtakunnan toimistossa korkokengissä.

Parveke joutui siivouksen kohteeksi siksi, kun me sotkimme sen eilen. Oli aika istuttaa muutamat kasvit uudelleen ja se oli siis meidän eilisen aamupäivän ohjelmamme. Istutimme variegata-peikonlehden maljakosta pois ja uudelleen kaikki, jotka kaipasivat uutta isompaa purkkia. Nyt viherkasvihyllymme näyttää ihanan siistiltä ja myös täydeltä.


Olimme sen verran sekopäitä, että lähdimme myös lenkille eilen. Lämpöä oli sellaiset 30 astetta, joten oltiin tosiaan aika kaukana siitä mukavuusalueesta, johon olen tottunut. Otimme tietysti vettä mukaan, mutta se oli juotu vähän ennen puoliväliä. Nesteen tarve oli valtava ja tuntui tyhmältä, kun emme ottaneet mitään syötävää mukaan. Onneksi siellä puolivälissä lenkkiä oli kahvila auki, joten kävimme hörppäämässä juotavaa ja syömässä vähän kakkuja.



Ilman sitruunamarenkikakkua ja raparperitonicia olisin tuskin koskaan jaksanut kotiin asti. Saimme myös täytettyä vesipullot, joten lähdimme kipittämään kohti kotia.

Hellelenkin jälkeen ruoka maistui todella. 12 kilometriä oli lenkkimme pituus, mikä oli ihan hyvä rykäisy siihen nähden, että viimeiseen kuukauteen emme ole mitenkään ahkeria kuntoilijoita olleet.

Tänään sitten aloitimme päivän siivoten. Parveke on ihanan puhdas nyt ja siellä olikin mukava väijyä ukkosta tuossa alkuillasta. Näin aivan liian monta salamaa, mutta ukkonen ei koskaan tullut päälle. Lopulta kyllästyimme odottamiseen ja päätimme tehdä kymmenen minuutin coretreenin.

Se oli ihanaa! Huomasi kyllä, että edellisestä lihaskuntotreenistä on useampi kuukausi, mutta jotenkin tosi ihana saada taas kiinni kuntoilusta. Kaikesta liikunnasta ja tekemisestä tulee niin hyvä olo.



Helteellä urheilu ei siis sittenkään ole mahdotonta. On vain otettava huomioon nesteytys ja se, että vettä on varmasti saatavilla. Samaan aikaan ruokapuoli on tärkeä, ettei ala heikottaa ja että neste myös imeytyy.

Kuntoilu on myös niin paljon kiinni siitä, että alkaa muuttaa ajatustapaansa. Minäkin ajattelin juhannuksen aikoihin, että en koskaan voi mennä lenkille näin kuumalla, mutta kun olin alkanut valmistella itseäni vähitellen ajatellen "ehkä sittenkin kuntoilu voisi piristää", se tapahtui. Lopulta sitä melkein jo himoitsi vähän niin kuin tänään kymmenen minuutin lihaskuntotreeniä. Puhuin siitä aamusta asti.

Nyt on hyvä fiilis, kun viikonloppuna saatiin aikaiseksi paljon juttuja kotona, mutta myös urheiltiin. Tästä on hyvä jatkaa tulevaan viikkoon, jolloin muuten aiomme jatkaa kuntoilun tiellä. Toivottavasti sullakin oli mahtava kesäviikonloppu!

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti