sunnuntai 30. elokuuta 2020

Meidän ensimmäisen vaelluksen ensimmäinen päivä

Täällä ollaan, Turussa. Lähdimme reissuun 2,5 viikkoa sitten ensimmäisenä kohteena Rauma, sitten Vimpeli ja Ruka. Kuusamossa ollessa kiertelimme päiväretkiä ja pohdimme Karhunkierroksen vaeltamista. Ei siis sillä, että olisimme sinne itse olleet kirmaamassa siltä istumalta vaan pohdimme sen rankkuutta ynnä muuta sellaista. Siinä samalla kehittyi ajatus omasta vaelluksesta seuraavalle viikolle, sillä meidän alkuperäiset suunnitelmat kuihtuivat kasaan, kun koronan takia ei Norjan puolelle enää ollut asiaa. Niinpä kävimme metsästämässä Kuusamosta kartan sekä Lemmenjoelle että Urho Kekkosen kansallispuistoon. Sillä reissulla melkein ajoimme kolarin, mutta jollain ihmeen taidolla Tahkis väisteli niin autot kuin liikenteenjakajankin.

Ensimmäiseksi vaelluskohteeksemme valikoitui Urho Kekkosen kansallispuisto. Jäimme Saariselälle yöksi ennen kuin seuraavana päivänä siirryimme Kiilopäälle kamojemme kanssa, josta tarkoitus oli kävellä lyhyt matka Rumakuruun.




Joka kerta, kun horisontissa alkaa näkyä tuntureita, on etelän ihminen ihmeissään. Joka kerta se näky on niin vaikuttava, että sitä jää ihmettelemään hetkeksi ennen kuin taas kääntyy ja jatkaa matkaa vielä korkeammalle. Rumakuruun mennessä ei kiivetty mitenkään kovin paljon. Se oli yksi nousu ja sitten lopulta lasku ennen kuin Rumakurun vanha kämppä oli nenän edessä. Me jatkoimme siitä uudelle päivätuvalle ja jäimme sinne yöksi.

rumakuru



Kävimme tietysti myös turisteina ihmettelemässä itse Rumakurua. Kirkas vesi oli ihmeellistä ja sitäkin piti jäädä huokailemaan pitkäksi aikaa.


Ensimmäinen ilta oli sateinen. Kun olimme juuri saaneet teltan pystyyn, alkoi kunnon sade. Päivätuvan terassilla mietimme ajoitusta jälleen kerran. Teimme ruokaa ja tutkimme karttaa. Seuraavan päivän taivallus olisi puolet pidempi ja reittimme kulkisi poissa päiväretkireiteiltä. Jännittävää.

Reitti: Kiilopää - Rumakuru 5,6 km

lauantai 22. elokuuta 2020

Mukava aamulenkki: Konttaisen kuhaus

Torstaina täällä Kuusamossa oli voimassa ukkosvaroitus puolilta päivin alkaen, joten emme suunnitelleet päivälle mitään suurta patikointia. Minulla ainakin on sellainen mielikuva itäisen Suomen ukkosista, että niiden kanssa ei ole pelleilemistä. Niinpä päivän patikointi oli heti aamusta Konttaisen kuhaus. Kahden kilometrin reitti, joka kipuaa Konttaisen (407 m) päälle ja sieltä alas. Joissakin entisaikojen kuvissa reitillä näkyi portaita, mutta reittiä on uusittu ja nyt yhtään rappusta ei tullut vastaan.

Konttaisella pitäisi näkyä myös kuukkeleita, mutta niitäkään emme tavanneet. Viime lokakuussa käydessä hömötiaiset ja kuukkelit olivat kovin nälkäisiä, mutta nyt tosiaan eivät ilmeisesti kaipaa ihmisten avustusta ruokinnassa. Ihan hyvä tietysti niin, sillä ei lintuja olekaan tarkoitus ruokkia kuin talvella.







Maisemat Konttaisella olivat upeat ja kiipeämisen arvoiset. Eikä tuo kiipeäminen siis ollut edes mikään kovin paha, vain kilometrin verran ehkä. Puolen kilsan kohdalla sai jo vähän jäädä ihastelemaan ja siinä samalla tuli huilattua.

Jos on huono kunto ja ylämäki tuntuu ihan mahdottomalta, kannattaa vain pitää oikeasti niin paljon ja pitkään taukoja kuin tarvitsee. Kun lopulta pääsee ylös asti, on fiilis ihan mahtava, kun pystyi siihen. Kuntokin paranee vain tekemällä, vaikka se välillä ehkä tihkaseekin. Tärkeintä on, ettei luovuta.

torstai 20. elokuuta 2020

Palauttava Riisin rääpäsy

Enpä muista milloin viimeksi ovat reisipalani olleet yhtä kipeät kuin eilen Pienen Karhunkierroksen jäljiltä. Tuntuivat samalta kuin joskus 90-luvulla Vimpelin liikuntahallilla jumpatun aerobicin jälkeen, jossa v-askeleet olivat kaikkien koreografioiden perusta.

Ei kuitenkaan auttanut itku markkinoilla vaan luontoon oli päästävä myös eilen. Nyt kun täällä Kuusamon seudulla ollaan. Niinpä luontopolku-arvonnan päätteeksi suuntasimme auton nokan kohti Riisitunturia. Riisin rääpäsy reilu neljä kilometriä vaikutti erittäin hyvältä idealta.

Ja sitä se olikin. Alkuun kyllä tunturille noustessa hieman mietitytti oma jaksaminen, mutta tarpeeksi kuvaustaukoja vaan ja johan sitä lopulta päätyy huipulle.

Maisemat olivat huikeat jo ihan parkkipaikalla. Autolla noustiin ensin varmaankin puoliväliin asti, josta loput pari kilometriä käveltiin ylöspäin.










Riisitunturin kansallispuisto on perustettu erityisesti suoluonnon suojelemiseksi. Sen saattoikin arvata Riisin rääpäsyä kiertäessä, kun viereisillä rinteillä kaukaisuudessa alkoi näkyä suota. Vähän eteenpäin kävellessä polkujen vierillä tuli suota myös vastaan. Erikoisia moiset rinnesuot, jotka netin mukaan ovatkin Riisitunturilla Suomen upeimmat.



Erikoinen on myös tämä Riisitunturin kahden huipun välissä oleva Ikkunalampi. Tämä on kuin suomalainen versio niistä etelän maiden hotelliuima-altaista, joiden takaa kaukaisuudesta aukeaa meri. Riisitunturilla se tosiaan on vain suolampi, jonka takaa aukeaa taivas. Ihan mieletön. Upea. En saanut ikuistettua sen kauneutta kamerallani, jossa tällä hetkellä on kiinni minun laajin linssini 50-millinen. En kyennyt hankkimaan laajakulmaa tätä reissua varten, mutta voitte olla varmoja, että se on hankintalistallani seuraavana.


Pidimme kahvitauon autiotuvan liepeillä, jossa olivatkin upeat puitteet. Päheä uusi grillikatos, pöytä ja siisti vessa. Kelpaa vaeltaa.


Reitti oli tosi upea, vaikka se suhteellisen lyhyt olikin. Sopi tosi hyvin palauttavaksi lenkiksi pidemmän jälkeen. Polku oli koko matkan helppokulkuista ja ainoa raskas osuus oli Riisitunturille kiipeäminen. Kiipeämisen jälkeen sai lasketella alaspäin pari kilometriä, mikäs sen mukavempaa.

keskiviikko 19. elokuuta 2020

Pieni Karhunkierros toisen kerran

Ajelimme maanantaina Vimpelistä Kuusamoon samaan vuokramökkiin, jossa majoituimme viime syksynäkin. Tarkoituksenamme on tällä kertaa käydä patikoimassa muitakin reittejä kuin Pieni Karhunkierros Oulangan kansallispuistossa, mutta tietysti ensimmäisenä aloitimme siitä.

Oletin kuntoni ja lihasvoimani olevani hieman paremmassa kunnossa, joten Pieni Karhunkierros otti heti alkuun luulot pois. Jalkani ovat järjettömän jumissa tällä hetkellä, eikä puhettakaan, että voisin kiivetä tai laskeutua mitään rappusia. Kävin tänään kokeilemassa Kuusamon keskustan yhdessä liikkeessä, jossa myydään Marimekkoa.

Pieni Karhunkierros on 12 kilometriä pitkä ja sen kiertämiseen menee noin 4-6 tuntia normaalisti. Meillä meni 7 tuntia, mutta me pidimme kolme taukoa. Kaksi kahvitaukoa ja yksi varsinainen ruokatauko. Emme pitäneet kiirettä missään vaiheessa, kun valoisaa riittää tähän aikaan vuodesta ja halusimme olla ulkona mahdollisimman paljon.

myllykoski


Tässä kuvassa on kaksi koskikaraa, jotka yllättivät meidät. Ei kumpikaan osattu ajatella törmäävämme niihin, kun on totuttu näkemään talvisin vain.
























Törmäsimme matkan varrella niin kuukkeleihin kuin poroihinkin. Riippusillat ylitin kuin vanha tekijä, mikä oli retken onnistumisen kannalta hyvin tärkeä osa. Muuten Pientä Karhunkierrosta olisi ollut vaikea kiertää.

Reitti on käsittämättömän hieno ja niin erilainen verrattuna meidän kotimaisemiin. ❤️  Kierroksen talvimaisemia voi katsella mun viime vuoden postauksesta.