keskiviikko 5. elokuuta 2020

Lauantain retki Kurjenrahkan kansallispuistossa

Hemmetti, mikä viikko mulla on ollut ja tänään on vasta keskiviikko. Kuten tiedätte, autoni hajosi sunnuntaina ja siitä kirjoittelin edellisessä postauksessa maanantaina. Eilen oli tarkoitus hakea pyörähuollosta mun pyörä, jonka vein siis jälkisähköistykseen heinäkuun alkupuolella. Just sen takia, jos auto hajoaa.

Onnistuin jättämään mun avaimet pyörähuoltoon ja huomasin sen siis vasta kotipihassa, kun olisi pitänyt pyörä saada varastoon ja tietysti lukkoon. Niinpä sitten istuskelin talomme edessä jotain tunnin odottelemassa Tahkista töistä kotiin.

Tänään autokorjaajasetä soitti ja pääsin hakemaan pösön kotiin. Samalla reissulla hain myös avaimet pyörähuollosta, joten just tällä hetkellä mulla on kaikki asiat kasassa ja järjestyksessä. Huhhuh. Saa nähdä kuinka kauan tästäkin saa taas nauttia, mutta tätähän tämä elämä on.

Ajattelinkin nyt rentouttaa itseni ja teidät latomalla tähän postaukseen rauhallisia metsäkuvia. Ne toimivat aina. Se on tutkittukin, että metsäkuvat rauhoittavat. Metsä itsessään laskee verenpainetta, mutta hyötyä saa myös metsäkuvista. Kävimme lauantaina ihmettelemässä lakkoja ja mustikoita yhden luontopolun varrella, joka kuuluu Kurjenrahkan kansallispuistoon.



mustikassa

lakanlehti

Kävelimme suon läpi, joka näytti joka suuntaan kunnon erämaasuolta. Tuli vähän lappifiilis. Tosi hieno paikka, eikä siis tarvinnut kauas maantiestä mennä. Reitti lähtee Savojärven kierroksen parkkista vastapäätä.

kanerva





Kävimme kääntymässä kolmen kilometrin päässä tulipaikalla, jossa söimme lounaan. Takaisin tullessa poimimme mustikat talteen, jonka jälkeen pidimme kahvitauon. Oli ihanaa. Tuolloin olenkin viimeksi ollut kunnolla rentoutunut, koska sunnuntainahan sitten kaikki hulluus alkoi.

Nyt menen tekemään ruokaa ja sitten taidan palkita itseni neulomalla.

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti