sunnuntai 30. elokuuta 2020

Meidän ensimmäisen vaelluksen ensimmäinen päivä

Täällä ollaan, Turussa. Lähdimme reissuun 2,5 viikkoa sitten ensimmäisenä kohteena Rauma, sitten Vimpeli ja Ruka. Kuusamossa ollessa kiertelimme päiväretkiä ja pohdimme Karhunkierroksen vaeltamista. Ei siis sillä, että olisimme sinne itse olleet kirmaamassa siltä istumalta vaan pohdimme sen rankkuutta ynnä muuta sellaista. Siinä samalla kehittyi ajatus omasta vaelluksesta seuraavalle viikolle, sillä meidän alkuperäiset suunnitelmat kuihtuivat kasaan, kun koronan takia ei Norjan puolelle enää ollut asiaa. Niinpä kävimme metsästämässä Kuusamosta kartan sekä Lemmenjoelle että Urho Kekkosen kansallispuistoon. Sillä reissulla melkein ajoimme kolarin, mutta jollain ihmeen taidolla Tahkis väisteli niin autot kuin liikenteenjakajankin.

Ensimmäiseksi vaelluskohteeksemme valikoitui Urho Kekkosen kansallispuisto. Jäimme Saariselälle yöksi ennen kuin seuraavana päivänä siirryimme Kiilopäälle kamojemme kanssa, josta tarkoitus oli kävellä lyhyt matka Rumakuruun.




Joka kerta, kun horisontissa alkaa näkyä tuntureita, on etelän ihminen ihmeissään. Joka kerta se näky on niin vaikuttava, että sitä jää ihmettelemään hetkeksi ennen kuin taas kääntyy ja jatkaa matkaa vielä korkeammalle. Rumakuruun mennessä ei kiivetty mitenkään kovin paljon. Se oli yksi nousu ja sitten lopulta lasku ennen kuin Rumakurun vanha kämppä oli nenän edessä. Me jatkoimme siitä uudelle päivätuvalle ja jäimme sinne yöksi.

rumakuru



Kävimme tietysti myös turisteina ihmettelemässä itse Rumakurua. Kirkas vesi oli ihmeellistä ja sitäkin piti jäädä huokailemaan pitkäksi aikaa.


Ensimmäinen ilta oli sateinen. Kun olimme juuri saaneet teltan pystyyn, alkoi kunnon sade. Päivätuvan terassilla mietimme ajoitusta jälleen kerran. Teimme ruokaa ja tutkimme karttaa. Seuraavan päivän taivallus olisi puolet pidempi ja reittimme kulkisi poissa päiväretkireiteiltä. Jännittävää.

Reitti: Kiilopää - Rumakuru 5,6 km

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti